Matti Holopainen 8.8.2018:

Onko valtio pakkolunastamassa kuntien tieto-omaisuutta korvauksetta - perustuslaki ja EU:n direktiivit ohitetaan?

Suomessa ruokahuollon varmistamiseksi ollaan tarkistamassa kiinteän omaisuuden pakkolunastusta koskevia säädöksiä, jotta varmistettaisiin luovutettavasta omaisuudesta maksettavan korvauksen vastaavaan markkinahintaa. EU:ssa tietohuollon varmistamiseksi julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä edistävä PSI (public sector information) - direktiivi ohjaa maksamaan tiedontuottajalle tarvittava korvaus, jonka markkinahintaisuus on sidottu Euroopan keskuspankin viitekorkoon.  Samaan aikaan Suomessa valmistellaan kansallista lainsäädäntöä, jolla kuntien haltuun viranomaistehtävissä kerääntyvä tietovaranto pakkolunastettaisiin valtiolle maksamatta kunnille mitään korvausta. Valtionhallinnon virkamiehet perustelevat, että PSI-direktiiviä ei ole pakko noudattaa. Mistä on kysymys?

Kuntia on velvoitettu toimittamaan ja tallettamaan hallussaan olevia tietoja valtion kopiorekistereihin. Manuaaliaikakaudella ennen tietokoneita ja tietoverkkoja tämä oli toiminallisesti perusteltua, mutta ei tässä ajassa. Valtionhallinto myy kunnilta valtiolle siirrettävää tieto-omaisuutta omaan lukuunsa. Kuntien henkilöstö ja muut investoinnit näyttävät edelleen olevan valtion käytössä oleva ehtymätön luonnonvara. Meneekö veronmaksajan näkökulmasta oikein? Toteutuuko perustuslain kirjain ja henki?

Tietoa on verrattu myös raakaöljyyn. Rakennetun ympäristön ”öljylähteet” ovat kunnissa. Rakennetun ympäristön tietovarannot kerääntyvät kuntien haltuun niiden lakisääteisten viranomaistehtävien yhteydessä. Kunnat ovat julkishallinnon rakennetun ympäristön tietovarantojen rekisterinpitäjiä EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) nojalla.

GDPR edellyttää hallittua henkilötiedon luovutusta myös toisen viranomaisen suuntaan, mutta vain lakisääteisiä tehtäviä varten. PSI-direktiivi linjaa tavoitteeksi eurooppalaisen datatalouden ekosysteemien kehittämisen, joka perustuu ajantasaisen koneluettavan datan virtaan alkuperäisestä prosessista koneluettavista rajapinnoista (API) lisäarvopalveluihin loppukäyttäjille. Ollaanko valtionhallintoon perustamassa uusia digitalisoituvassa yhteiskunnassa tarpeettomia lakisääteisiä tehtäviä, jotta kuntia voidaan velvoittaa luovuttamaan valtiolle tieto-omaisuutensa EU:n tietosuoja-asetus ohittaen?

Kunnat ovat jo perustaneet yhteisen tietopalvelun, joka toteuttaa EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) sekä PSI-direktiivin kunnille asettamat vaatimukset. Palvelu julkaisee jatkuvasti ajantasaiset rakennetun ympäristön tiedot suoraan loppukäyttäjälle.   Kuntien yhteisessä palvelussa julkaistavat tiedot ovat katseltavissa selaimessa myös matkapuhelimessa ja luettavissa koneiden väliseen tiedonvaihtoon tarkoitetusta rajapinnasta (API). Kuntien tuottamat tiedot eivät tässä PSI-direktiivin mukaisessa ekosysteemissä enää kierrä valtion kopiorekisterien kautta käyttäjille. Lisäarvopalvelujen maksut tuloutetaan kunnille niiden toiminnan kustannusten katteeksi. Tavoitteena on, että kaikki kunnat ovat mukana palvelussa vuonna 2020. Kuntasäätiö tukee Palvelun perustamista ja kuntien liittymistä palveluun.

Tieto on aina merkinnyt valtaa. Digitalisoituvassa yhteiskunnassa tieto on rahaa. Tiedonhallinta on tänään sekä yksityisellä että julkisella sektorilla tunnistettu toimijoiden keskeiseksi omaisuuseräksi. Pääministeri teki helmikuussa ajankohtaisen avauksen julkisen sektorin hallussa olevan tieto-omaisuuden myymisestä markkinoille korvaamaan robotiikan myötä väheneviä verotuloja. Perustuslaki antaa suojan kuntien omaisuudelle, myös sekä verovaroin että maksurahoituksella hankitulle tietomaisuudelle. Kenelle kuuluu kuntien hallussa olevan tietovarannon taloudellinen arvo ja tuotto? Kuntalaisille paikallisen elinvoiman tukemiseen vaiko valtiolle?

Kirjoittaja
Matti Holopainen

Matti Holopainen on kehittämispäällikkö Kuntaliitosta.