Tuula Palojärvi 30.8.2018

Pieni on kaunista – osallisuustyötä tekemässä

Ylen heinäkuussa julkaiseman kyselyn tulosten mukaan neljä viidestä haluaa, että koko Suomi pysyy asuttuna. Yle julkaisi uutisen yhteydessä maaseutukunnista esimerkkejä, joille yhteistä on paikallisten asukkaiden panos palvelujen tuottajina ja säilyttäjinä yhteisön voimin.

Yhteisöllisyydestä kumpuavat monet palvelut, joita ei aina edes palveluiksi mielletä. Näitä ovat esimerkiksi yhdistykset ja harrastusryhmät, jotka tuottavat suuren osan maaseudun kulttuuri- ja virkistystoiminnasta.

Pienten voimavarana yhteisöllisyys

Olin keväällä kollegan kanssa kuuntelemassa esittelyä Helsingin kaupungin asukasosallisuusmallista. Vaikuttavaa kuunneltavaa se olikin kaikkine stadiluotseineen, osallistuvine budjetointeineen sekä muotoilun ja viestinnän ammattilaisten käyttämisineen. Monenlaisia rakenteita asian ympärille on muodostettu muissakin isoissa kaupungeissa, muun muassa Kuopiossa on harjoiteltu käytännössä vuoden päivät pitäjäraati -mallia maaseutualueilla.

Miten asukasosallisuutta voi sitten edistää pienissä kunnissa, joissa ei välttämättä ole omasta takaa viestinnän tai muotoilun ammattilaisia eikä mahdollisuuksia heidän apuaan laajamittaisesti myöskään ostaa? Vahvuudet löytyvät asukkaista ja kunnan alueella vaikuttavista toimijoista itsestään.

Pienessä kunnassa yhteisöllisyys on voimavara. On totuttu tekemään yhdessä ja kun toimijat tuntevat toisensa, on tekeminen mutkatonta.

Case Sukeva

Pitkän linjan mainio esimerkki toimivasta asukasosallisuudesta on noin tuhannen asukkaan Sukeva, joka on Pohjois-Savossa sijaitsevan Sonkajärven kunnan toinen kyläkeskus. Sukevalla on toiminut aluelautakunta vuodesta 1989 osana Sonkajärven kunnan organisaatiota. Aluelautakunnalla on oma budjetti ja taloudellinen päätösvalta tiettyihin asioihin. Se turvaa yhteistyössä muiden lautakuntien kanssa kunnalliset lähipalvelut Sukevan alueen asukkaille sekä vahvistaa Sukevan alueen yhdessä tekemistä.

Vapaaehtoiset tarvitsevat tukea

Yleensä aktiivisissa yhteisöissä on muutama itsensä likoon laittava tyyppi, jotka antavat aikaansa yhteisen hyvän eteen. Heidän aktivoimanaan tulee sitten se joukko, joka lähtee toimimaan silloin, kun pyydetään ja tarvitaan. Tällaisia tilanteita ovat vaikkapa isommat tapahtumat, joissa löytyy monenlaista tehtävää vapaaehtoisille. Tämän kolikon kääntöpuolella on kuitenkin uhkana uupumus. Kun henkilö vapaaehtoistoiminnassa sekä koordinoi että tekee – oman muun elämänsä lisäksi – jossakin kohtaa voi tulla lakipiste jaksamiselle vastaan.

Siksi onkin tarpeellista, että asukasosallisuutta isommissa linjoissa olisi koordinoimassa sitä työtehtävänään tekevä henkilö. Tämä ei silti tarkoita sitä, että tuo koordinaattori tekisi kaiken puolesta. Varmasti vapaaehtoisiakin on helpompi saada mukaan, kun ei tarvitse pelätä, että asioiden kokonaisvastuu kaatuu niskaan. Yhden työntekijän tuella vahvistuu monen tekijän työpanos. Onko tässä sarkaa kunnan hyvinvointikoordinaattorille? Pienet kunnat voisivat tehdä tässä yhteistyötä.

Ideat esiin palvelupajassa

Kun asukasosallisuuden koordinointi on jonkun hyppysissä, mahdollistuu asukkaiden ja toimijoiden kuuleminen ja kehittämistyö saatujen viestien perusteella systemaattisesti. Kirkonkylät palvelukeskuksina -hankkeessa järjestettiin alkuvuoden aikana kuusi palvelupajaa eri paikkakunnilla Pohjois-Savossa.

Menetelmän kautta saatiin tilaisuuksiin mukaan yli 200 osallistujaa sekä koottua yli 460 ideaa tai ajatusta. Tilaisuuksissa äänestettiin ideoista ja saatiin tietoon ne ajatukset, joita toisetkin pitävät edistämisen arvoisena. Jatkotoimia on käynnistetty osin hankevetoisesti, mutta pajojen jälkeen paikallisten toimesta on virinnyt monia omaehtoisesti edenneitä kehittämistoimenpiteitä.

Viestintä on tärkeä osa koordinointia. Kun ihmiset ovat tuoneet omia ideoitaan ja toiveitaan esiin, on tärkeää pitää heidät myös ajan tasalla jatkotoimista, jotta he tietävät ideoinnin tuottaneen tulosta. Viestinnän kautta asukkaille on tuotava esiin, että ideoita ja toiveita kysyttäessä ei kyseessä ole toivomusautomaatti kunnan suuntaan. Kehittämistä tehdään kuntayhteisön toimijoiden kanssa yhdessä kumppanuuksien kautta käytännön toimin. Pienistä puroista kasvaa virta, joka pitää yhteisön elävänä.

 

Kuva: Tuula Palojärvi

Tuula Palojärvi toimii kumppanuuskehittäjänä Pohjois-Savossa, Kehittämisyhdistys Mansikka ry:n hallinnoimassa ja ELY:n maaseuturahaston sekä Pohjois-Savon liiton rahoittamassa Kirkonkylät palvelukeskuksina -hankkeessa ja asuu maaseudulla.

Kirjoittaja
Kuntademokratiaverkosto

Tämä on Kuntaliiton koordinoiman Kuntademokratiaverkoston blogi, johon kirjoittavat verkoston jäsenet. Kirjoittajat kirjoittavat omissa nimissään.

Verkostossa on tällä hetkellä noin 600 kuntien, valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijaa.