Irmeli Myllymäki 24.1.2018:

Pistetäänpä SISOTE-yhteistyö liikkeelle!

Sote-ja maakuntauudistuksen valmisteluun liittyvissä keskusteluissa on viime aikoina vilahtanut käsite SISOTE. SISOTE:lla tarkoitetaan kunnan sivistyspalveluiden ja maakunnan sosiaali- ja terveyspalveluiden yhtymäkohtia ja yhteisiä palveluita. Teemaan liittyen Kuntaliitto järjesti viime viikolla törmäyttämispäivän kuntien sivistysjohtajille ja maakuntien muutosjohtajille. Tapaamisen tarkoituksena oli edistää kuntien sivistyspalvelujen ja tulevan maakunnan palvelujen järjestämiseen liittyvää yhteistyötä. Lasten, nuorten ja perheiden palveluissa sekä muissa hyvinvointipalveluissa on kunnan ja tulevan maakunnan välillä runsaasti toisiinsa limittyviä, monialaista yhteistyötä edellyttäviä palveluja. Jotta näillä yhdyspinnoilla osataan toimia niin, että asiakas saa sujuvasti tarvitsemansa palvelut, kannattaa yhteistyö aloittaa jo valmisteluvaiheessa. 

Huoli siitä, että kuntien sivistystoimi on lähes kokonaan sivussa sote- ja maakuntauudistuksen valmistelusta, tuli esiin Kuntaliiton viime elokuussa tekemästä kyselystä. Syksyn aikana tämä puute on tiedostettu myös ministeriöissä, mutta edelleen kuntien sivistystoimesta vastaavien joukossa on hämmennystä ja epätietoisuutta siitä, mihin kunnissa pitäisi ryhtyä. Valtakunnallinen Lasten ja perheiden palvelujen muutosohjelma LAPE tekee hyvää työtä maakunnissa ja kunnissa, mutta pystyykö LAPE ottamaan kokonaisuutena vastuun kaikesta yhdyspintatyöstä?  Vieläkö on vaarana, että maakuntauudistuksen myötä palveluintegraatio hajoaa ja SISOTE -palveluita järjestetään ja kehitetään täysin irrallaan toisistaan?

Kuntaliiton järjestämän törmäyttämistapahtuman tavoitteena oli jakaa tietoa, mutta myös auttaa käynnistämään yhteistyö niissä maakunnissa, joissa sivistystoimi ei vielä ole mukana valmistelussa. Maakunnittain jaetuissa ryhmissä osallistujat pohtivat, mitä ovat keskeisimmät edellytykset sille, että kunnan ja maakunnan yhteistyö rakentuu onnistuneesti ja asiakas saa tarvitsemansa palvelut. Kaikkien ryhmien keskusteluissa painotettiin voimakkaasti sitä, että kunnan ja maakunnan välille tarvitaan toimiva yhteistyöryhmä tai foorumi yhteisten asioiden käsittelyä ja kehittämistä varten. Edellytyksenä yhteistyön onnistumiselle nähtiin myös yhteisten tavoitteiden määritteleminen ja strategioiden yhdensuuntaisuus. Lisäksi tarvitaan selkeät johtamisjärjestelmät, toimiva tiedonkulku ja yhteinen ymmärrys vastuunjaosta.

Hallituksen esityksessä maakuntalaiksi on maininta ”Maakunnan ja sen alueen kuntien on neuvoteltava valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta.” (HE 15/2017, Maakuntalaki, I Osa, 3 Luku 15 §) . Tämän tarkemmin lainsäädäntö ei ohjaa kuntia ja maakuntia yhteistyön muotoihin. Maakunnissa tulee valmistella oman alueensa kannalta paras mahdollinen järjestelmä, jossa kuntien vastuulla olevien sivistyspalveluiden ja maakunnan vastuulla olevien sote-palveluiden keskinäinen yhteistyö ja asiakkaan palveluintegraatio varmistetaan. Onnistunut ratkaisu ei synny hetkessä, vaan valmistelulle on syytä varata aikaa.

Useissa maakunnissa toimii jo nykyisin kuntien sivistysjohdon omia verkostoja, joita ainakin valmistelua käynnistettäessä olisi mahdollista hyödyntää. Kunnissa on jo havahduttu siihen, että yhdyspinnoille sijoittuvien palveluiden onnistuminen vaatii paljon valmistelutyötä. Jotta työssä päästään etenemään, tarvitaan yhteisen foorumin puitteissa aikaa ja tahtoa, jotta luottamus rakentuu ja yhteinen suunta löytyy. Kuntien sivistysjohtajien kannattaa viimeistään nyt olla asiassa aktiivisia ja lähteä miettimään yhteistyön rakentamista maakunnan suuntaan. Jonkinlainen avaus yhteisen valmistelun käynnistämisestä tarvitaan kuitenkin myös maakunnan suunnasta. Julkisen alan suurimman reformin alla kaikki osaaminen on syytä ottaa käyttöön.

Sivistysjohdon viesti maakunta- ja sotevalmisteluun on selkeä: Vastuunjako, resurssikysymykset ja yhteisten toimintamallien määrittäminen onnistuvat vain, mikäli käytössä on toimiva foorumi yhteiselle keskustelulle ja työskentelylle. On myös muistettava, että yhteistyö vaatii koordinointia ja koordinointi vaatii resursseja. Kuka koordinoinnista vastaa, onkin sovittava heti alkajaisiksi.

Kirjoittaja
Irmeli Myllymäki

Irmeli Myllymäki työskentelee projektipäällikkönä Kuntaliiton Sivistyskunnan roolit ja tuki -projektissa.

Irmeli Myllymäki Twitterissä: @IrmeliMyllymaki