Jaana Viemerö, 23.2.2018:

Professioiden korkeat linnakkeet vaikeuttavat sosiaalityötä kunnissa

Helmikuun alussa julkistetussa erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen tekemässä lastensuojelun kuntakyselyssä esille nousi sosiaalityöntekijäpula ja erityisesti pula sosiaalityöntekijöiden sijaisista. Sosiaalityöntekijäresurssi oli heikentynyt viisi vuotta aiemmin tehtyyn kyselyyn verrattuna selvästi. Vain 7 prosentilla lastensuojelun järjestäjätahoista oli käytössään täysin riittävästi sosiaalityöntekijöiden sijaisten työpanosta. Nämä vajeet heikensivät viranomaistehtävien hoitamista kuntien lastensuojelussa.

Asia ei ole uusi. Vuonna 2015 sosiaalityöntekijöiden tehtävissä toimi noin 3 500 henkilöä, joista Valviran tuolloin tekemän selvityksen mukaan keskimäärin joka kolmas oli epäpätevä. Kymmenesosassa kunnista ei ollut yhtään kelpoisuusehdot täyttävää sosiaalityöntekijää, ja vuoden ammattibarometrissa sosiaalityöntekijät olivat ”Eniten pulaa työvoimasta” -listalla sijalla kymmenen.

Samana vuonna säädettiin laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015), joka pahensi tilannetta entisestään tiukentamalla sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusvaatimuksia. Aiemmin sijaisena oli vuoden ajan voinut toimia henkilö, ”jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen”. Tuolloin sijaiset olivat olleet koulutustaustaltaan pääosin sosionomeja (AMK) tai ”väärän pääaineen” (esim. sosiaalipolitiikka ja sosiologia) maistereita.

Aiemmin lyhytaikaisten sairaus- ja kesälomien sijaisina toimivat usein saman työpaikan sosiaaliohjaajat, jotka tunsivat asiakaskunnan entuudestaan. Uuden lain mukaan ”sosiaalityöntekijän sijaisena voi tilapäisesti toimia enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun”. Laki on ehdoton: mikäli kelpoisuusehtojen mukaista henkilöä ei löydy, ei sijaisuutta voida täyttää. Tämä koskee myös lyhytaikaisia sairaus- ja vuosilomasijaisuuksia. Käytännössä: jos sosiaalityöntekijä sairastuu, ei sijaiseksi voida palkata samassa työpaikassa pitkän uran tehnyttä sosiaaliohjaajaa. Sijaisen tulee olla vähintään opintojen loppuvaiheessa oleva sosiaalityön pääaineopiskelija, tai sijaisuus jätetään täyttämättä. Laki rajasi käytännössä ulos aiemmin sijaisina toimineet sosiaaliohjaajat, joilla usealla oli alalta pitkä työkokemus.

Sosiaalialan osaamiskeskukset tekivät sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuonna 2017 selvityksen sosiaalityöntekijöiden sijaisten valtakunnallisesta tilanteesta.  Kyselyyn vastanneissa kunnissa ja kuntayhtymissä oli vuoden aikana ollut n. 800 - 900 avoimeen hakuun laitettua sosiaalityöntekijän paikkaa, joista noin puolessa oli ollut vaikeuksia saada tehtävää täytettyä. Eniten täyttämistä vaikeuttanut seikka oli puute pätevistä sijaisista.

Sosiaalityötä voi pääaineena opiskella kuudessa yliopistossa, joissa aloituspaikkoja on vuosittain yhteensä nelisensataa.  Koulutus on maisteritasoinen ja kestää noin viisi vuotta. Opiskelemaan voi hakea joko perustutkintokoulutukseen eli suorittamaan sekä kandidaatin että maisterin tutkintoa tai suoraan maisteritutkintoon, jolloin edellytetään aiempia opintoja.

Sosiaalityön perustutkintokoulutukseen otettiin vuonna 2016 keskimäärin 7 prosenttia hakijoista. Vertailun vuoksi: vuonna 2015 Helsingin yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan otettiin 3 prosenttia hakijoista, oikeustiedettä opiskelemaan 9 prosenttia hakijoista ja lääketiedettä opiskelemaan 8 prosenttia hakijoista.  Suoraan maisteriopintoihin pääsy on vaikeaa: edellytyksenä on aikaisempi alempi tai ylempi korkeakoulututkinto sekä sosiaalityön opinnoissa suoritetut perus- ja aineopinnot vähintään hyvillä tiedoilla suoritettuna. Tämän lisäksi joillain yliopistoilla on vielä lisäehtoja, esimerkiksi Helsingin yliopistoon haettaessa hakuperusteena olevat opinnot eivät saa olla yli 10 vuotta vanhoja hakuajan päättymisen ajankohtana.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä on auttaa ja tukea ihmisiä heidän arjessaan. Päteviä sosiaalityöntekijöitä, saati heidän sijaisiaan, ei ole riittävästi työmarkkinoilla. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ei toimi käytännössä. Tämä heijastuu palvelujen laatuun ja saatavuuteen, palveluja ei ole ilman työntekijöitä. On tehtävä välttämätön korjausliike ja väljennettävä sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusehtoja siten, että sijaisiksi ovat kelpoisia soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt kuten sosionomit (AMK) ja ”väärän pääaineen” maisterit. Pitemmällä tähtäimellä sosiaalityöntekijäpulaa voitaisiin lievittää perustutkintokoulutuksen aloituspaikkoja lisäämällä ja maisterikoulutusohjelmaan pääsyä helpottamalla.

Kirjoittaja
Jaana Viemerö

Jaana Viemerö on Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikössä työskentelevä erityisasiantuntija.

Jaana Viemerö, puhut paljon, mutta unohdat tai tietoisesti ohitat kaikkein vetovoimaisimman tekijän eli palkan. Laki oli kaivattu ja erittäin tervetullut uudistus ja ryhtiliike aliarvostetulle sosiaalityölle. Sitä ei tarvitse muuttaa. Sen sijaan asennetta sosiaalityöntekijöiden työolojen ja työstä saadun palkan suhteen tulee pyrkiä muuttamaan. Toivoisin näkeväni Kuntaliitosta samanlaista paloa ja painostusta sosiaalityöntekijöiden palkkojen korotusta kohtaan. Kuntiin on varmasti saatavilla laillistettuja sosiaalityöntekijöitä sekä loppuvaiheen opiskelijoita, jos saadaan työn kuormitus asiakasmäärältään per yksi työntekijä kohtuulliseksi, sekä koulutusta vastaava palkka laillistetuille sosiaalityöntekijöille.

Pyydän oikaisua kirjoitukseesi. Toivon, että tutkisit aihetta tarkemmin, sillä aiempaa lakia ei tiukennettu huvikseen.
On totta, että sosiaalityöntekijöistä on pulaa. Kelpoisuusehtoja keventämällä tilanne ei parane. Tulisi tehdä töitä sen eteen, että virkoihin saadaan pysyvästi ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät. Eihän lääkärinkään sijaiseksi kelpaa sairaanhoitaja, sama pätee myös soten SO-puolella.

Ongelma sosiaalityössä ja erityisesti lastensuojelussa on se, että kokeneet ja ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät hakeutuvat pois tehtävistä huonon palkan, ala-arvoisten työolosuhteiden ja työn kohtuuttoman kuormituksen vuoksi. Suomi on täynnä sosiaalityöntekijöitä, mutta he tietoisesti välttelevät tiettyjä tehtäviä näiden syiden takia. Oikea tapa on uudistaa työtä ja parantaa palkkausta. Pätevyyksien alennukset, opiskelupaikkojen lisääminen tai sijaisuuksien höllentämiset eivät korjaa ongelmaa, vaan tekevät taas sosiaalityöstä villin lännen, jossa kansalaisille ei voi turvata sitä palvelua, joihin heillä on oikeus. Tällä mallilla korvattaisiin määrällä laatua ja pahimmillaan vaarannettaisiin heikommassa asemassa olevia ihmisiä.

Hei. Vaikutelmaksi jää, ettei kirjoittaja ole perehtynyt kokonaistilanteeseen, minkä vuoksi laki on säädetty. Yksi ongelma on ollut henkilöiden, jotka eivät pätevyysvaatimuksia täytä, tietoinen käyttö vuosikausia sijaisina ketjuttamalla viransijaisuuksia. Tätä on tehty ulkopuolelta katsottuna työolojen, palkan ja työehtojen pitämiseksi kestämättömällä tasolls.

Toimiikos sama kelpoisuuksien lievennyslogiikka julkisen puolen lääkäripulassa?

Samaa pointtia mietin kuin edellinen kommentoija. Olisi kätevää, että tk:n omalääkäriä voisi sijaistaa joku potilaskuntaa ja paikkakuntaa tunteva, vaikkapa oman tk:n terveydenhoitaja. Kyllähän joku muukin alaa tunteva voisi tietyt lääkkeet määrätä, tutkia potilaat ja tehdä jatkolähetteet? Sairaanhoitaja voisi olla vieläpä lääkäriä näppärämpikin, jos pitää tehdän jotain toimenpiteitä käsityönä.

Sairaanhoitaja ja farmaseutti yhdistelmä pystyisi varmasti hoitamaan tk:n lääkärin hommat hyvin.
Farmaseutilta on parempi tuntemus lääkehoidosta/lääkkeistä, mitä lääkärillä.

Kysymys Kuntaliitolle: Tällaisella ”asiantuntijuudellako” tätä maakuntauudistusta ollaan viemässä läpi?

Kuka tahana voi elämänsä aikana joutua/päästä sosiaalityön asiakkaaksi. Toivoisitteko silloin saavanne parhaan mahdollisen avun ja tuen mitä voi saada vai tyytyisittekö epäpätevään työntekijään, jolla ei ole samaa asiantuntemusta kuin pätevällä sosiaalityöntekijällä? Sosiaaliohjaus on hyvä apu hetkellisessä tuen tarpeessa, mutta sosiaalityöntekijä kykenee koulutuksensa ansiosta näkemään kokonaisuuden ja toimimaan asiakkaan kanssa siten, että vastaavilta ongelmilta vältyttäisiin tulevaisuudessakin.

Mitä sijaisia sairaus- ja vuosilomien ajaksi? Ei meidän kuntayhtymässä käytetä sijaisia ko.ajankohtina, kyllä ne työt jaetaan muille sosiaalityöntekijöille. Jos työolosuhteet on kunnossa ja työtä arvostetaan niin päteviä tulijoita löytyy.

Sosiaalityöntekijäpulaa ei ratkaista sijaisuusehtoja väljentämällä, vaan paremmalla palkkauksella ja työoloilla. Jatkuva liiallinen kuormitus ja pieni palkka ajaa monet pätevät ja osaavat sosiaalityöntekijät muihin tehtäviin.

Professiot nimenomaan vahvistavat osaamista ja palvelun laatua. Hyvät työolot ja riittävä aika tuovat laatua asiakastyöhön. Rehellinen arviointi nyt työn tekemisen puitteisiin. Sijaishuoli ja pätevyysalennus ei ole ratkaisu - päinvastoin.

Asiakkailla on oikeus laadullisesti korkeatasoiseen, yliopistoissa hankittuun, tutkittuun tieteelliseen tietoon perustuvaan työskentelyyn ja sitä kautta vaikuttavaan sosiaalityöhön.
Sosiaalityö on erityisen vaativaa muutostyötä, jota tehdään monitasoisesti, usein pitkäaikaisesti mutkikkaissa tilanteissa, jotka vaativat laajaa ja perusteltua, joka tilanteessa muuttuvaakin, tutkitun tiedon ja työmenetelmien käyttöä.
Sosionomit ja sosiaaliohjaajat ovat eri ammatteja.
Ei sairaanhoitajakaan tee lääkärin työtä. Miten olisi kirurgia tuuraava sairaanhoitaja? Menisitkö leikkaukseen luottavaisin mielin?

Kuntaliiton toivoisi ottavan tässä asiassa kauaskantoisemman linjan. Voisi esimerkiksi selvittää, mitä on tehty niissä organisaatioissa, jossa sosiaalityöntekijöitä on saatu riittävästi ja pysyvästi, ja miten se näkyy asiakastyytyväisyydessä ja työn todellisessa vaikuttavuudessa. Jotkut kuntatyönantajat ovatkin tehneet onnistuneita täyskäännöksiä ja panostaneet sosiaalityön toden teolla. Tämä ei voi olla suuri kustannuskysymys enää, kun tehtävärakenteiden muutoksella sosiaalityö on jo karsittu minimiin esimerkiksi koulun sosiaalityössä, aikuissosiaalityössä ja erityisryhmien palveluissa ja jopa lastensuojelussa. Varsin työnantajat ovat pitkään tuudittautuneet sosiaalityön kvalifikaatiota vailla olevien henkilöiden määräaikaisuuksien jatkamiseen, eikä koulutukseen hakeutumista ole edellytetty. On totta, että opintoihin pääsy suositulla alalla on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Valmistuneita sosiaalityöntekijöitä olisi houkuteltava kaikin keinoin takaisin alallle jäljellä oleviin sosiaalityön tehtäviin. Lääkäreiden rekrytointistrategioista ollaan vielä kaukana. Lisää koulutettuja sosiaalityön osaajia huutavat esimerkiksi rakenteellinen sosiaalityö, sosiaalihuollon ja sosiaalityön näkökulman vahvistaminen monialaistuvilla kentillä, sekä ennaltaehkäisevä hyvinvoinnin lisääminen ja eriarvoistumisen pysäyttämistarve. Kuntaliiton työlistalla voisi olla myös voimakkaampi poliittinen työ OKM:n suuntaan sosiaalityön aloituspaikkojen pysyvän lisäyksen puolesta, yhdessä oppiaineen edustajien kanssa. OKM kun pyrkii pesemään käsiään vetoamalla yliopistojen autonomiaan, mutta edellyttää samalla yliopistoja vähentämään yhteiskuntatieteellisten alojen opetusta. Ilman korvamerkittyjä resursseja sosiaalityön on mahdoton saada yliopistojen sisällä lisäpaikkoja alalla, jonka kokonaiskapasiteettia tulee OKMn strategian mukaan vähentää. Iloitaan siitä, että sosiaalityön opintoihin hakeutuu runsaasti motivoituneita nuoria ja aikuisopiskelijoita, ja varmistetaan myös työn ilo ja haasteisiinsa vastaava sosiaalityö!

Sosiaalityöntekijäkommentoijien kannattaisi laajentaa tietämystään sosiaalityön eri koulutuksista eikä kommentoida turhanpäiväisyyksiä. Ihmetyttää tuo sosiaalityöntekijöiden jatkuva puolustuskannalla olo. Mitä te pelkäätte???

Ei kyse ole pelkäämisestä. Kyse on oman ammatin ja koulutuksen arvostamisesta. Sosiaalityöntekijän tuleekin puolustaa omaa professioitaan. Mitä tarkoitat, että kannattaisi laajentaa tietämystö sosiaalityön eri koulutuksista? Sosiaalialan koulutuksia on muitakin, mutta sosiaalityöntekijäksi ei voi opiskella muualla kuin yliopistossa. Jos haluaa sosiaalityöntekijäksi, tulee opiskella sosiaalityöntekijäksi. Ei poliisinakaan voi toimia vartijan koulutuksella - vaikka turvallisuusalaa molemmat ovatkin.

Täällä yksi pätevä sosiaalityöntekijä joka reilun 3 vuoden jälkeen hakee erittäin aktiivisesti muita kuin sosiaalityöntekijän töitä.Työ on yhtä ja samaa kaavoihin kangistunutta vailla todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi palvelujen rakenteisiin.Kaikki työntekijät on ajettu kauheaan kiireeseen jossa ei ehdi kuin juosta asiakkaalta toiselle,ei siinä johtokaan kerkiä kehittämisideoita kuulla.Tämäkö korjaantuu pätevyysehtoja alentamalla?

Yli 20 vuotta sosiaalityöntekijänä suuressa kaupungissa enkä ole koskaan ennen nähnyt tällaista joukkopakoa. En tiedä missä vaiheessa täällä herätään tähän. Sosiaalityöntekijöitä valmistuu ihan riittävästi mutta moni jo harjoittelujaksollaan aikuissosiaalityössä toteaa ettei aio jäädä tähän duuniin. Ja tämä oli jo ennen tt-uudistusta. Ylhäältä alas johdettu, holhoava, työntekijöitä kuuntelematon johtamistyyli, erittäin huono palkka ja valtavat asiakasmäärät ovat syynä siihen ettei päteviä löydy, ainakaan tällä alueella.

Vierämön artikkelista huokui selvä aliarvostus sosiaalityötä ja sen koulutusta kohtaan. Vierämö miettii että sijaisena pitäisi pystyä toimimaan "väärän pääaineen opiskellut" tai sosionomi. Miten me voimme tehdä laadukasta sosiaalityötä, jos meillä ei ole sosiaalityötä opiskelleita ammattilaisia. Tulee huomioida, että sosiaalityössä tehdään ihmisten elämään liittyviä hyvin merkittäviä päätöksiä. Usein nämä päätöksen koskevat vieläpä heikoimmassa asemassa olevia, kuten suojelua vailla olevia lapsia, vammaisia ja vanhuksia. Päätökset pohjautuvat erilaisiin lakeihin, joita pitää osata tulkita oikein. Lain perusteiden lisäksi sosiaalityöntekijällä on myös paljon harkintavaltaa. Ja valtaa ylipäätään. Kyllä on täysin perusteltua, että valtaa käyttävällä on myös vaativa koulutus siihen, että on ammatillinen osaaminen ja kyky tehdä tätä työtä. Sosiaalityöntekijällä pitää olla vahva tieteellinen ymmärrys taustallaan, jotta tätä vaativaa työtä voi tehdä oikein ja eettissti.

Ihmetyttää ainainen vääntäminen siitä, että sosiaalityöntekijäksi pitäisi saada palkata henkilöitä, joilla ei ole sosiaalityöntekijän koulutusta. Miksi? ei useimpiakaan ammatteja voi harjoittaa "väärällä" koulutuksella.Ja syynä on nimenomaan se, että se laatu ja ammattitaito pyritään varmistamaan nimenomaan sillä koulutuksella. Ei riitä että se koulutus on "sinnepäin".

Ja kyse ei ole siitä, että rakennettaisiin korkeita profession linnakkeita. Vaan siitä, että sosiaalityö ON professio - ja sosiaalityöntekijäksi ei voi ryhtyä ilman, että siihen on riittävä koulutus, eli sosiaalityön opinnot, mikä ihan perustellusi on lakiin kirjattu.

Ja lisäksi kuten Vierämö mainitsi, niin sosiaalityötä on vaikea päästä opiskelemaan. Ja koska sosiaalityöntekijöitä on pulaa, pitäisikö ennemminkin lisätä aloituspaikkoja. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että koska työ on vaativaa, on tärkeää että seula on jo opiskeluvaiheessa tiukka, jotta työhön valikoituisi mahdollisimman hyviä työntekijöitä.

- Jos ei saada poliiseja, niin palkataanko vartijoita tutkimaan rikoksia ja ottamaan kiinni rikollisia?
- Jos ei saada lääkäreitä, voisko sairaanhoitajat ryhtyä kirurgeiksi ja diagnosoimaan sairauksia?
- Tai mitä jos laitettaisiinkin psykologin sijasta menisitkin juttelemaan putkimiehelle. Sama kai se on kuka sua kuuntelee ja arvioi sun rastiruutuun papereita.
- Oikeestaan naapurin timppa voisi tulla tekemään sun sähköhommat. (ei kai haittaa jos on pieni paloturvallisuus riski)
- Ja kyllähän sitä taidemaalari voi arkkitehdin puolesta parit talot suunnitella.
Niin että mitäpä sillä koulutuksella.

Kuntaliitto toki ajaa työnantajan etua tässä ja unohtaa tarkoitushakuisesti sen, ettei sosiaalityöntekijäpulan juurisyynä ole ammatinharjoittamislaki.

Toivoisin vahvasti, että Kuntaliitto keskittyisi tukemaan kuntia sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kysymyksissä. Helsingin yliopistosta valmistui vuonna 2017 yhteensä 74 pätevää sosiaalityöntekijää. Kouluttajina emme voi vaikutaa siihen, miten näiden korkeasti koulutettujen sosiaalityöntekijän työstä movtivoituneiden työolosuhteet ja palkkaus järjestetään. Kuntaliitto voi vaikuttaa tähän olennaisesti. On turhauttavaa, että keskitytään vain sijaisten hankkimisen ja saamisen kysymyksiin, vaikka pitäisi kiinnittää huomiota sosiaalityöntekijöiden työolosuhteisiin ja työssä pysymiseen sekä sitoutumiseen.

Vaikka tilanne on haastava niin pidän todella tärkeänä, että nämä väljennyspuheet lopetettaisiin nyt heti. Oli väärin, että usean vuoden ajan kunnissa hoiti sosiaalityön sijaisuutta AMK-sosionomit tai toisen alan maisterit. Joissakin kunnissa ei edes haettu kunnolla kelpoisia sosiaalityöntekijöitä. Käytännössä mentiin sieltä, misä aita oli matalin. Siihen ei voi olla enää paluuta.

Nyt uudet säännökset ovat vaatineet paljon töitä, jotta tilanne muuttuisi, mutta vain tätä kautta saadaan sosiaalityön tilanne ja työn laatu nousemaan, kun viroissa on vain valmistuneita tai loppuvaiheen opiskelijoita. Lisäksi kunnissa on tehty työnjaollisia ratkaisuja eli mietitty, mitä tehtäviä voidaan antaa sosiaaliohjaajille eli näin hyödyntää AMK-sosionomien osaamista heille kuuluvilla osaamisalueilla.

Tämä kehittämistyö tarkoittaa sitä, että sosiaalityöntekijöiden työskentely kohdistuu yhä selkeämmin vain erityisen tuen ja erityisen suojelun asiakkaiden pariin. Se tekee sosiaalityöstä entistä vaativampaa. Siihen yhtälöön ei sovi ajatus siitä, että ilman vaadittavaa koulutusta voitaisiin tuota tehtävää hoitaa.

On muitakin keinoja lisätä pysyvyyttä ja sosiaalityön tilaa. Niitä keinoja soisi kuntaliitossakin pohdittavan.

Olen valmistumassa ensi vuoden aikana valtiotieteiden maisteriksi ja pääaineenani on sosiaalityö. Opintojen ohella olen myös työskennellyt osa-aikaisena sosiaalityöntekijän sijaisuudessa nyt noin vuoden verran. Tämän kaltaiset oman tulevan koulutukseni tuomaa pätevyyttä väheksyvät puheenvuorot, matala palkkaus ja aliresurssoidut työolot ovat saaneet minut jo ennen virallista valmistumista pohtimaan, että mihin muihib työtehtäviin voisin maisterintutkinnollani jatkossa hakeutua. Tämä ilmiö ei koske vain minua, vaan se on melko yleinen keskustelunaihe opiskelutovereideni keskuudessa. Kannattaisiko tähän asiaan tarttua sen sijaan, että puhutaan aina vain pätevyysvaatimusten alentamisen mahdollisuudesta tai koulutuspaikkojen lisäämisestä? Ne eivät ratkaise alkuperäistä ongelmaa alan vetovoiman puutteesta.

Tässä keskustelussa ei saa mennä liian abstraktille tasolle. Toisaalta olisi plussat ja miinukset siinä, että tilapäisesti (huom. oikeasti tilapäisesti) tietyt työtehtävät (ei pakkotoimipäätöksiä vaan esim. jonkun etuuden myöntäminen) voisi akuutissa kiireessä hoitaa esi. sosiaaliohjaaja. Toisaalta tähän on mahdollista jo nylyisellään tehdä tilapäisiä järjestelyjä.

Ammattihenkilölaki puuttuu siihen, että työolojen heikkoutta (päteviä tekijöitä olisi määrällisesti tarpeeksi) on pitkäaikaisesti saatu ylläpidettyä "sijaisjärjestelyillä". Lääkäri-sairaanhoitaja-vertauksesta: on eri asia, että sairaanhoitaja toteaisi nieluviljelyn tarpeen tai murtuneen jalan kuin että vuosikausia sairaanhoitaja vastaisi vaikkapa pitkäaikaissa pitkäaikaissairaan lapsesi, sinun itsesi tai seniori-ikäisen vanhempasi hoidosta. Ja tämä ei ole ollut vain Kainuun perämetsien ongelma, vaan sosiaalityön osalta näin on toimittu ihan kasvukeskuksissa ja niiden ympäryskunnissa. Nyt kun amha-laki on tämän realisoinut, syytetään edelleen lakia korjausliikkeiden pohtimisen sijaan.

Ja mitä ovat muiden pääaineiden maisterit? Esim sosiaalipsykologia, sosiologia, kasvatustieteet voivat liipata etäisesti siltä osin , että niissä käsitellään teoriatasolla ihmisten kohtaamista ja kulttuuria. Sosiaalisten ongelmien tuntemusta, arviointia, hoitamista, lainsäädäntöä tai sos.työn tekemisen käytäntöä niissä ei kuitenkaan lähtökohtaisesti opeteta ollenkaan?

Blogissani käsittelin erityisasiantuntija Aila Puustinen- Korhosen tekemässä lastensuojelun kuntakyselyssä esiin noussutta sosiaalityöntekijöiden sijaispulaa. Sama ongelma nousi vahvasti esille Sosiaalialan osaamiskeskusten vuonna 2017 tekemässä selvityksessä sosiaalityöntekijöiden valtakunnallisesta tilanteesta. Ongelma on todellinen, kiireellinen ja sille tulisi löytää nopea ratkaisu. Ei ole kenenkään etu, että sijaispula ajaa myös kokeneet, hyvät ja innostuneet työntekijät alalta, jolloin tilanne voi kriisiytyä vielä nykyisestään. Kuntaliiton ehdotuksen mukaan sosiaalityöntekijöiden sijaisina toimisivat alan korkeakoulututkinnon suorittaneet kokeneet työntekijät, ei kuka tahansa.

Sosiaalityön keskeinen päämäärä on auttaa ja tukea asiakkaita. Sosiaalityön asiakkaat ovat keskenään erilaisia, ja myös heidän ongelmansa ovat keskenään erilaisia. Asiakkaiden ongelmat ovat käytännön elämän ongelmia. Tarvitsemme alalle korkeakoulutettuja sosiaalityöntekijöitä, mutta olisi hyvä pysähtyä miettimään, miksi esim.sosionomi YAMK -tutkinto ei soveltuisi sosiaalityöntekijän koulutukseksi tai hyötyisimmekö kaikki monialaisemmasta sosiaalihuollon työyhteisöstä sosiaalityön tukena.

Olen seurannut sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudesta käytävää keskustelua jo kolmenkymmenen vuoden ajan useasta eri roolista käsin: lastensuojelun- ja aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijänä, sosiaalijohtajana, AMK-lehtorina ja erityisasiantuntijana. Lisäksi olen usean vuoden ajan kuulunut eurooppalaiseen sosiaalityön verkostoon (European Social Work, EUSW). Kaikkien näiden vuosien aikana olen miettinyt, miksi sosiaalityöntekijöiden kelpoisuudesta on niin vaikeaa käydä rakentavaa keskustelua. Sekä sosiaalityöntekijä- että sosionomikoulutuksen eräs keskeinen tavoite on oppia kyky asiakkaan oikeaan kohtaamiseen ja todelliseen dialogiin. Nämä taidot ovat hyödynnettävissä myös muussa elämässä.

In reply to by Jaana Viemerö (ei varmistettu)

Kuntaliitossa varatoimitusjohtajana vuoteen 2015 saakka toiminut Tuula Haatainen otti blogissaan kantaa sosiaalityöntekijöiden työolojen ja asiakasmäärän vähentämisen puolesta.

Haatainen on toki jättänyt kuntaliiton, mutta ihmetyttää kovasti, kenen lauluja siellä Jaana Viemerö nyt laulaa...

Olen sosiaalityöntekijä ja ihmettelen mm. yliopistojen vieraantunutta käsitystä siitä, että sosiaalityötä voi tehdä vain yliopistokoulutuksella. Sosiaalityön nykyinen koulutus ei edes anna riittävästi eväitä ja osaamista asiakastyöhön. Onko järkeä kouluttaa näin paljon tutkijoita ja asiantuntijoita? Pitäisikö yliopistojen ja sosiaalityön proffienkin nyt tulla ulos poteroistaan ja lähteä hakemaan ratkaisuja tähän tilanteeseen?

Häpeällinen ulostulo Kuntaliitolta!Samaan on kyllä valitettavasti sortunut myös ministeri Saarikko.Sosiaalityöntekijöitä valmistuu kyllä tarpeeksi,mutta totta on vaan se,että heidän osaamisensa kelpaa muuallekin.Samaan aikaan kun väheksytty pätevyyttä,olette kovin huolissaan esimerkiksi laitoshoidossa olevien nuorten kohtelusta.

Niin kauan kuin sosiaalityön asiakas on päättäjille ja vaikuttajille ”ihmisroska” ei sosiaalityöntekijöille tulla maksamaan julkisella sektorilla kilpailukykyistä palkkaa.

Onko kirjoittaja kepulainen?

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.