Jaana Viemerö, 23.2.2018:

Professioiden korkeat linnakkeet vaikeuttavat sosiaalityötä kunnissa

Helmikuun alussa julkistetussa erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen tekemässä lastensuojelun kuntakyselyssä esille nousi sosiaalityöntekijäpula ja erityisesti pula sosiaalityöntekijöiden sijaisista. Sosiaalityöntekijäresurssi oli heikentynyt viisi vuotta aiemmin tehtyyn kyselyyn verrattuna selvästi. Vain 7 prosentilla lastensuojelun järjestäjätahoista oli käytössään täysin riittävästi sosiaalityöntekijöiden sijaisten työpanosta. Nämä vajeet heikensivät viranomaistehtävien hoitamista kuntien lastensuojelussa.

Asia ei ole uusi. Vuonna 2015 sosiaalityöntekijöiden tehtävissä toimi noin 3 500 henkilöä, joista Valviran tuolloin tekemän selvityksen mukaan keskimäärin joka kolmas oli epäpätevä. Kymmenesosassa kunnista ei ollut yhtään kelpoisuusehdot täyttävää sosiaalityöntekijää, ja vuoden ammattibarometrissa sosiaalityöntekijät olivat ”Eniten pulaa työvoimasta” -listalla sijalla kymmenen.

Samana vuonna säädettiin laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (817/2015), joka pahensi tilannetta entisestään tiukentamalla sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusvaatimuksia. Aiemmin sijaisena oli vuoden ajan voinut toimia henkilö, ”jolla suoritettujen opintojen perusteella on riittävät edellytykset tehtävän hoitamiseen”. Tuolloin sijaiset olivat olleet koulutustaustaltaan pääosin sosionomeja (AMK) tai ”väärän pääaineen” (esim. sosiaalipolitiikka ja sosiologia) maistereita.

Aiemmin lyhytaikaisten sairaus- ja kesälomien sijaisina toimivat usein saman työpaikan sosiaaliohjaajat, jotka tunsivat asiakaskunnan entuudestaan. Uuden lain mukaan ”sosiaalityöntekijän sijaisena voi tilapäisesti toimia enintään vuoden ajan sosiaalityöntekijän ammattiin opiskeleva henkilö, joka on suorittanut hyväksytysti sosiaalityön aineopinnot ja käytännön harjoittelun”. Laki on ehdoton: mikäli kelpoisuusehtojen mukaista henkilöä ei löydy, ei sijaisuutta voida täyttää. Tämä koskee myös lyhytaikaisia sairaus- ja vuosilomasijaisuuksia. Käytännössä: jos sosiaalityöntekijä sairastuu, ei sijaiseksi voida palkata samassa työpaikassa pitkän uran tehnyttä sosiaaliohjaajaa. Sijaisen tulee olla vähintään opintojen loppuvaiheessa oleva sosiaalityön pääaineopiskelija, tai sijaisuus jätetään täyttämättä. Laki rajasi käytännössä ulos aiemmin sijaisina toimineet sosiaaliohjaajat, joilla usealla oli alalta pitkä työkokemus.

Sosiaalialan osaamiskeskukset tekivät sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuonna 2017 selvityksen sosiaalityöntekijöiden sijaisten valtakunnallisesta tilanteesta.  Kyselyyn vastanneissa kunnissa ja kuntayhtymissä oli vuoden aikana ollut n. 800 - 900 avoimeen hakuun laitettua sosiaalityöntekijän paikkaa, joista noin puolessa oli ollut vaikeuksia saada tehtävää täytettyä. Eniten täyttämistä vaikeuttanut seikka oli puute pätevistä sijaisista.

Sosiaalityötä voi pääaineena opiskella kuudessa yliopistossa, joissa aloituspaikkoja on vuosittain yhteensä nelisensataa.  Koulutus on maisteritasoinen ja kestää noin viisi vuotta. Opiskelemaan voi hakea joko perustutkintokoulutukseen eli suorittamaan sekä kandidaatin että maisterin tutkintoa tai suoraan maisteritutkintoon, jolloin edellytetään aiempia opintoja.

Sosiaalityön perustutkintokoulutukseen otettiin vuonna 2016 keskimäärin 7 prosenttia hakijoista. Vertailun vuoksi: vuonna 2015 Helsingin yliopistoon sosiaalityötä opiskelemaan otettiin 3 prosenttia hakijoista, oikeustiedettä opiskelemaan 9 prosenttia hakijoista ja lääketiedettä opiskelemaan 8 prosenttia hakijoista.  Suoraan maisteriopintoihin pääsy on vaikeaa: edellytyksenä on aikaisempi alempi tai ylempi korkeakoulututkinto sekä sosiaalityön opinnoissa suoritetut perus- ja aineopinnot vähintään hyvillä tiedoilla suoritettuna. Tämän lisäksi joillain yliopistoilla on vielä lisäehtoja, esimerkiksi Helsingin yliopistoon haettaessa hakuperusteena olevat opinnot eivät saa olla yli 10 vuotta vanhoja hakuajan päättymisen ajankohtana.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävä on auttaa ja tukea ihmisiä heidän arjessaan. Päteviä sosiaalityöntekijöitä, saati heidän sijaisiaan, ei ole riittävästi työmarkkinoilla. Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki ei toimi käytännössä. Tämä heijastuu palvelujen laatuun ja saatavuuteen, palveluja ei ole ilman työntekijöitä. On tehtävä välttämätön korjausliike ja väljennettävä sosiaalityöntekijöiden sijaisten kelpoisuusehtoja siten, että sijaisiksi ovat kelpoisia soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittaneet henkilöt kuten sosionomit (AMK) ja ”väärän pääaineen” maisterit. Pitemmällä tähtäimellä sosiaalityöntekijäpulaa voitaisiin lievittää perustutkintokoulutuksen aloituspaikkoja lisäämällä ja maisterikoulutusohjelmaan pääsyä helpottamalla.

Kirjoittaja
Jaana Viemerö

Jaana Viemerö on Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikössä työskentelevä erityisasiantuntija.