Tarja Myllärinen 20.3.2017

​​​​​​​Riskillä mennään

Tarja Myllärinen

Sote-uudistuksen alkuperäiset tavoitteet on helppo hyväksyä: peruspalvelujen vahvistaminen, asiakkaiden yhdenvertaisuuden ja palvelujen saatavuuden paraneminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, kustannusnousun hillitseminen.

Tavoitteiden toteutumiseen ei kuitenkaan ole erityisen vahvasti uskottu. Lausuntokierroksella 70 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ehdotetulla valinnanvapauslailla ei voida kaventaa terveys- ja hyvinvointieroja eikä parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta.

Edelleen 15 prosenttia arvioi, että valinnanvapauslaki turvaisi horisontaalisen ja vertikaalisen integraation, 77 prosenttia ei pitänyt sitä mahdollisena.

Lausujista 11 prosenttia katsoi, että valinnanvapaus yhdessä muun maakunta- ja sote-uudistuksen kanssa antaa riittävät edellytykset saavuttaa 3 miljardin euron kustannusten kasvun hillinnän tavoitteen, 78 prosenttia ei taas pitänyt sitä mahdollisena.

Kaikista vastaajista 77 prosenttia ja peräti 90 prosenttia kuntavastaajista oli sitä mieltä, että horisontaalinen ja vertikaalien integraatio ei uudistuksessa toteudu.

Lausuntokierroksen yhdensuuntainen palaute loi uskoa siihen, että lausuntojen viesti otettaisiin jatkovalmistelussa vakavasti. Asiakassetelin käyttöalaa supistettiin ja siinä asiantuntijalausunnot otettiinkin huomioon.

Muut lausuntojen perusteella tehdyt muutokset olivat sen sijaan luonteeltaan lähinnä kosmeettisia. Valmistelun johto on vakuuttanut alueuudistus.fi -sivulla, että lainvalmistelu on ottanut huomioon uudistusta koskevat huolet.

Kaikkia huolia ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Lausuntojen lisäksi puhetta huolista ja riskeistä voi lukea myös suoraan hallituksen esityksen sivuilta:

  • Parantunut palvelujen saatavuus voisi lisätä palvelujen kysyntää suhteessa nykyiseen ja vähäisiin terveysongelmiin liittyvien vastaanottokäyntien lisääntymiseen.
     
  • Lakiehdotuksen myötä niistäkin henkilöistä, jotka eivät nykyisessä järjestelmässä ole samassa määrin käyttäneet julkisia sote-palveluja, tultaisiin maksamaan suoran valinnan palveluissa kapitaatiokorvaus. Tämä tarkoittaisi sitä, että nykyisin vain julkisia sote-palveluja käyttävien henkilöjen palveluihin olisi tosiasiallisesti käytettävissä vähemmän resursseja.
     
  • Maakuntien järjestämän suun hoidon kustannuksien odotetaan kasvavan uudistuksen seurauksena yli 100 miljoonaa suhteessa nykytasoon.  Lisäksi järjestelmään sisältyisi selvä riski asiakasmäärien ja suoritteiden kasvusta suun terveydenhoidon suoran valinnan palveluissa. ”
     
  • Asiakassetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla palveluja tuottavat yritykset voisivat valita asiakkaansa. Tämä voisi johtaa siihen, että eniten palveluja tarvitsevat ja/tai hoidollisesti vaikein asiakassegmentti jäisi lopulta maakunnan asiakkaaksi, jos heille ei löydy yksityistä palveluntuottajaa maakunnan asettamilla hinnoilla ja ehdoilla.
     
  • Riskinä saattaisi olla se, että asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti kohdistuisivat paremmassa asemassa oleville, koska heillä voi olla paremmat valmiudet ja kyvyt tehdä valintoja. Tämä voisi vaikeuttaa maakunnan rajallisten resurssien ohjautumista pienituloisille, vähän koulutetuille, työttömille, ikääntyneille ja muille riskiryhmille.
     
  • Kaikissa maakunnissa tullaan tarvitsemaan vähintään kymmenien työntekijöiden ja suurimmissa maakunnissa yli sadan henkilötyövuoden työpanos valinnanvapauteen liittyviin hallinnollisiin tehtäviin, ohjaukseen ja valvontaan.

Moni asiantuntija on alkanut puhua siitä, että nyt käsittelyssä oleva uudistus ei ole paras mahdollinen, mutta uudistus on tehtävä. Jään kysymään, miksi pitää ottaa tietoisesti näin kovia riskejä? Eikö voitaisi ensin ratkaista järjestäminen ja antaa maakunnille oikeus laajentaa valinnanvapautta asteittain?

Toteutus ratkaisee, sanotaan. Kyllä, mutta silloin pitäisi jättää liikkumavaraa erilaisille toteutusvaihtoehdoille.

Kirjoittaja
Tarja Myllärinen

Tarja Myllärinen on Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja.