Reijo Vuorento 23.10.2018:

Sote huojuu ja horjuu - so what?

Reijo Vuorento

Pohjoismainen kuntatalouskonferenssi pidettiin äskettäin Norjassa. Listalla olivat myös valtio-kuntasuhteet ja uudistukset eri pohjoismaissa. Yhteistä niille on vahvistaa jatkossakin paikallista itsehallintoa ja kuntia.

Suomen sote- ja maakuntauudistuksestakin keskusteltiin – jälleen kerran. Sen ajautuminen ongelmiin ei ole yllätys. Suurta ihmetystä on jo pitkään herättänyt esitys, jossa valtio ohjaisi ja rahoittaisi myös kansalaisten lähipalveluja. Sellainen kun ei ole koskaan kuulunut ns. pohjoismaiseen malliin, jonka puolesta Suomenkin likimain kaikki puolueet liputtavat.

Työnjako valtion ja kuntien kesken hyvinvointipalveluissa on selvä: pohjoismaissa valtion kontolla on turvallisuus, korkein opetus ja osin työllisyydenhoito paikallishallinnon vastatessa pääosin julkisesta kulutuksesta, kuten sosiaalitoimesta, koulutuksesta, kulttuurista, liikunnasta, asumisesta ym. kansalaisten päivittäiseen elämänmenoon liittyvistä tehtävistä.

Tähän liittyvät myös rahoitusvastuut. Valtion verotulot kerätään ensisijaisesti kulutusta verottamalla, kun taas hyvinvointipalvelut rahoitetaan pääosin ansiotuloja verottamalla. Myös kuntatoimijan ensisijaisuus ja mahdollisuus päättää kumppaneistaan on pohjoismaisen mallin perusteita.

Hallituksen maakunta- ja sote -esitys siirtäisikin Suomen pohjoismaisen järjestelmän ulkopuolelle kertaheitolla. Vastuu kansalaisten lähipalveluista siirtyisi kunnista uudelle hallintotasolle, ohjaus ja rahoitus valtiolle samalla kun yksityinen ja julkinen toimija laitettaisiin samalle viivalle. Kuntien toimintaa ja siihen liittyvää rahoitusta leikattaisiin, omaisuutta ja henkilöstöä siirrettäisiin perustettaville maakunnille kuvitellen, että uusi hallinto voisi ratkaista nykyjärjestelmän ongelmat.

Kuntaliitollekin on käyty kertomassa, kuinka kunta on ollut hyvä toimija, mutta nyt se on mennyttä, eikä sen perään enää kannata haikailla. Useat hallituksen lähellä olevat uudistajat ovat olleet siirtämässä Suomea ”ummehtuneesta kuntamaailmasta” ”uuteen ja innovatiiviseen maakuntamaailmaan”. 

Uudessa maailmassa toimintojen järjestäminen ja johtaminen siis helpottuisi, kun yli 5 miljardia euroja yhteisiä varoja siirrettäisiin yksityisille toimijoille valinnanvapauden nimissä ja valtion keskushallinto ryhtyisi pitämään kuria ja järjestystä.

Niin sanottua uudistuksen ”välttämättömyyttä” perusteltiin aluksi kestävyysvajeella ja erityisesti erikoissairaanhoidon kalleudella. Se kun kuulemma vie kaikki rahat muilta toiminnoilta. Tämän jälkeen seurasi hallinnon ”eurooppalaistaminen”, sitten demokratiavaje ja nykyisin yhä epätoivoisemmat väitteet siitä, että ”jotain on tehtävä, kun tätä nyt on niin kauan jauhettu”.

Valmisteluun on panostettu satoja miljoonia euroja ilman, että eduskunnassa ainoatakaan lakia on hyväksytty. Vasta perustuslakivaliokunnan huomio sai pysäytettyä valinnanvapauspilotit. Muu valmistelu sen sijaan jatkuu lähes entisellä voimallaan. Alueelliset työllisyyskokeilutkin lakkautetaan vedoten siihen, että ne eivät valmista kaavailtuun maakuntamalliin.

Äänensävy valmistelun edetessä on kuitenkin muuttunut, kun viimein on tunnustettu se, että Suomen kuntaperusteinen terveydenhuolto on maailman kustannustehokkaimpien ja vaikuttavimpien joukossa. Hommat vaikka HUS:n osalta ovat jopa niin hyvin hanskassa, että Uudenmaan kunnat haluavat siirtää sille omia toimintojaan yhä enemmän. Siis tuolle toimijalle, joka maailmanmitassakin pärjää aivan erinomaisesti niin laadun kuin kustannusten osalta, mutta joka kabinettikeskusteluissa ”käy kuntien kukkarolla” ja jossa on ”demokratiavaje”.

Uuden hallinnon ja siihen liittyvien valta-asetelmien muodostaminen näyttääkin muodostuneen jopa itsetarkoitukseksi. Vedotaan ”julkisen toimijan ”vastuuseen jatkossakin. Vähemmälle on jäänyt keskustelu, mitä sillä tarkoitetaan? Onko ”julkinen toimija” valtion keskushallinto, epämääräiset maakunnat vai koeteltu kansanvaltainen kuntahallinto.

On totta, että perusterveydenhoitoon pääsy on joissain kunnissa ongelmallista ja terveyseroja esiintyy, tosin nekin ovat tasaantumassa. Mitä ilmeisimmin hallituksen ”vuosisadan uudistuksen” valmisteluun käytetyillä panoksilla oltaisiin nämäkin ongelmat saatu hoidettua. Voidaankin perustellusti kysyä, kenen on vastuu yhteisten varojen käytöstä, mikäli tämä hanke kaatuu? Voisiko oikeuskansleri osaltaan selvittää vastuita, velvoitteita ja yhteisten varojen käyttöä hankkeisiin, joilla ei ollut lainsäädäntöpohjaa? Miten jälkipyykki pestään?

Suomessa on pohjoismaiden suurin yksityisen terveydenhuollon osuus ja pienin julkisen sektorin osuus. Jotta tasa-arvo palvelujen saatavuudessa toteutuisi nykyistä paremmin, mitä ilmeisimmin tarvitsisimme nykyistä suurempaa panostusta julkiseen terveydenhuoltoon – ei siis yksityiseen. Palvelusetelejä on kehitetty, valinnanvapautta kokeillaan monin paikoin ihan ilman valtion keskushallinnon konsultteja.

Entä sosiaalitoimi? Kaikissa pohjoismaissa sosiaalitoimi on kuntien vastuulla. Se antaa hyvät edellytykset myös kuntien työllisyysvastuiden kasvattamiselle osana alueen elinvoiman kehittämistä. Erityisesti vaikeimmin työllistyvät tarvitsevat nimenomaan sellaisen toiminta-alustan, joka tämän tehokkaimmin tarjoaa. Tanskan malli on osoittanut, että kunta on tähän sopivin. Tanskassa myös esim. työttömyysturva on kuntien kontolla osana aktivointitoimintoja – KELA tyyppistä toimijaa ei muualla tarvita.

Pohjoismaisen menestysmallin ehkäpä suurin innovaatio on elävä kunnallishallinto, jota kaikissa muissa pohjoismaissa nyt vahvistetaan samalla kun erityispalveluja keskitetään. Hyvinvointipalvelujen, myös työllisyyden kehittämisen osalta, olisi nyt, kun sote huojuu ja horjuu, korkea aika palata toimivaan kumppanuuteen, jossa yksityinen ja kolmas sektori ovat kuntien hyvä kumppaneita.

Kuntapohjalta on tapahtunut ja tapahtuu jatkuvaa kehitystä kohti toimivampaa yhteistyötä ja suurempia yhteisiä hartioita. Sillä tiellä on hyvä jatkaa.

Kirjoittaja
Reijo Vuorento

Olen Kuntaliiton kuntatalouden apulaisjohtaja ja aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja jalkapallosta.

Lajia olen aktiivisesti harrastanut ihan pikkupojasta asti ja edelleen kasvattajaseurassani Käpylän Pallossa.

Reijo Vuorento Twitterissä: @Reijosergio