Harri Hiitiö 21.5.2018

Strategiaprosessi opettaa

Ruskon kunnan strategiaprosessin yhteydessä lueskelin Pauli Juutin ja Mikko Luoman ajatuksia strategian laadinnasta ja strategioiden kehittymisestä aikojen saatossa. Sieltä bongasin ajatuksia herättävän tarinan.

”Nuori luutnantti lähetti toisessa maailmansodassa ryhmän miehiä tiedusteluretkelle Alpeille. Pian ryhmän lähdettyä alkoi sataa lunta. Kun ryhmä oli ollut matkalla kaksi päivää, oli luutnantti varma, että hän oli lähettänyt miehensä kuolemaan. Kuitenkin kolmannen päivän iltana miehet palasivat leiriin. Luutnantti kysyi, kuinka he olivat selvinneet. Miehet kertoivat olleensa epätoivoisia ja varmoja siitä, että menehtyisivät. Heillä ei ollut karttaa, kompassia eikä muitakaan suunnistamisessa tarvittavia välineitä. Yhtäkkiä, joku oli kuitenkin löytänyt kuluneen ja useita kertoja taitetun kartan taskustaan. Kun kartta oli löydetty, miehet olivat rauhoittuneet. Vaikka kartta ei miehistä täysin vastannut maastoa, he olivat sen avulla laskeutuneet alas vuorelta ja tulleet tutuille seuduille. Luutnantti pyysi saada nähdä kartan. Karttaa tovin katseltuaan hän sanoi, että kartta ei ole Alpeilta vaan Pyreleiltä.”

Strategiaprosessin sisältö on varmastikin useimpien mielessä tietoista ja tavoitteellista suunnanvalintaa muuttuvassa ympäristössä. Olemmeko edelleen tällä polulla, vai onko tapahtunut muutos, jossa ympäristöön ei sopeuduta, vaan se luodaan. Epävarmuuden lisäksi joudumme sietämään myös todellisuutta. Asiat ja ilmiöt ovat monimutkaisia, eivätkä noudata organisaatioiden rajoja. Joitakin asioita on vaikea nimetä, hallinnasta puhumattakaan. Olemme keskellä ilkeitä ongelmia, kuten yksinäisyys, joiden hallinta ei ole oikein kenenkään vastuulla. Toimintaympäristö muokkaa väkisinkin strategista ymmärrystä ja haastaa uusilla strategisilla totuuksilla.

Strategiaprosessi on houkuttelevaa nähdä ennen kaikkea järjen käyttönä, tiedon hankintana, analyyseinä, vaikuttavien tekijöiden huomioon ottamisena, syy-seuraus –suhteiden päättelemisenä ja riskejä hallitsevien valintojen tekemisenä. Onko ympäröivä maailma kuitenkaan niin rationaalinen, että saamme enää näillä keinoin todellisuuden ja asiat hallintaamme. Johtamisen näkökulmasta jää pohtimaan, menettääkö johtaminen kaiken merkityksensä vai pitääkö johtaminen määritellä uudelleen.

Nykyisin, kaoottisuuden lisääntymisen myötä, pyritään luomaan spontaanien vuorovaikutusareenoiden synnylle otollisia olosuhteita, jossa tiedosta, avoimesta viestinnästä ja luovuudesta on tullut kilpailutekijä. Kun tiedostetaan, ettei tulevaisuutta voi suunnitella, on luotava vuorovaikutukselle otolliset olosuhteet ja ymmärrettävä erilaisia kokemuksia yhä paremmin. Erilaisuudesta, paradoksaalisuudesta ja yllätyksellisyydestä on tullut strategiatyön keskeisiä keinoja.

Alussa kuvattu tarina on käsittämätön rationaalisen maailmankuvan sisältä tarkasteltuna. Rationaalisuus nojaa tarkkuuteen ja virheettömyyteen. Kartan tulisi kuvata tarkasti todellisuutta eikä rationaalisesti ajatellen väärällä kartalla ole merkitystä.

Kompleksisessa maailmankuvassa huomio puolestaan kiintyy ilmiöiden välisiin suhteisiin. Ei ole merkitystä, onko kartta aivan oikeanlainen, vaan merkitystä on sillä, millaisen suhteen kartta miesten ja maaston välille loi. Kartta sai miehet tarkastelemaan maastoa uusin silmin ja päättelemään, miten heidän oli vuorelta laskeuduttava.

Postmodernissa maailmassa kartta sai miehet keskustelemaan heitä kohdanneesta tilanteesta. Keskustelun tuloksena he alkoivat vertailla karttaa ja maastoa toisiinsa ja kävivät keskustelua havainnoistaan. Vaikka kukaan heistä ei omannut toista parempaa tietoa maastosta ja vaikka kartta oli Alppien sijaan Pyreneiltä, he onnistuivat keskustelujen avulla hahmottamaan riittävän moniulotteisen kuvan todellisuudesta.

Mikäli oppiminen määritellään ajattelun muuttumiseksi, ainakin minä, Ruskon strategiaprosessin yhteydessä, opin näkemään asioita uudella tavalla.

Ruskon kunnanjohtaja Harri Hiitiö

Kirjoittaja on Ruskon kunnanjohtaja Harri Hiitiö.

Kirjoittaja
Tehdään yhdessä

Blogissa kehyskuntien päättäjät kirjoittavat ajankohtaisista teemoista.

Kehyskuntaverkosto on 28 kunnan muodostama yhteistyöareena, joka pyrkii kirkastamaan kehyskuntien roolia ja merkitystä. Verkoston puheenjohtajana toimii Hollolan kunnanhallituksen pj. Kristiina Hämäläinen ja verkoston työvaliokunnan puheenjohtajana kaupunginjohtaja Oskari Auvinen Kangasalta.

Kehyskuntaverkostossa mukana olevat kunnat:
Joensuun kehyskunnat:
Kontiolahti ja Liperi
Jyväskylän kehyskunnat: Laukaa, Muurame
Kuopion kehyskunnat: Leppävirta, Siilinjärvi
Lahden kehyskunnat: Asikkala, Heinola, Hollola, Orimattila
Oulun kehyskunnat: Ii, Kempele, Liminka, Muhos, Tyrnävä
Tampereen kehyskunnat: Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi
Turun kehyskunnat: Aura, Kaarina, Lieto, Naantali, Raisio, Rusko