Blogi: Johanna Laaja 16.3.2018
Ihmiskasvoja

Elämme kaksoistodellisuudessa. Toisaalta asumme yhdessä maailman tasa-arvoisimmista ja yhdenvertaisimmista maista. Samaan aikaan monet meistä kohtaavat arjessaan jatkuvaa vihapuhetta, sukupuolistunuttua väkivaltaa tai syrjiviä tilanteita koulussa ja työnhaussa. #Metoo-kampanja on osoittanut, mitä suljetut ovet kätkevät taakseen. Usein häirintää tapahtuu myös aivan julkisilla paikoilla. Tällöin satuttavat usein myös sivustakatsojien suljetut silmät ja suljetut suut.

Myös kunta voi, joskus huomaamattaankin, sulkea silmänsä kuntalaistensa kohtaamalta syrjinnältä. Syrjintä on monissa tapauksissa rakenteellista tai välillistä, jolloin sen huomaaminen vaatii herkistymistä ja asian äärelle pysähtymistä. Esimerkki tällaisesta välillisestä syrjinnästä on oppilaitos, joka järjestyssäännöllä kieltää kaikilta opiskelijoiltansa kasvot peittävät huivit. Syrjinnän ehkäisy on tärkeää, mutta ei vielä riittävää. Tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttamiseksi tarvitaan muutakin kuin kaikille kuntalaisille saman verran samaa. Osa meistä tarvitsee positiivista erityiskohtelua päästäkseen samalle lähtöviivalle muiden kanssa.

Jokaisella kuntalaisella on oikeus syrjimättömään elämään ja yhdenvertaiseen arkeen ja osallistumiseen. Kunnat viranomaisina ovat niitä vastuun kantajia, jotka takaavat tämän oikeuden toteutumisen. Kuntien velvollisuus edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, kuten perustuslakiin, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeihin sekä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja etiikkaan.

Yhdenvertaisuuslaki edellyttää, että jokaisessa kunnassa on suunnitelma siitä, miten yhdenvertaisuutta edistetään yhtäältä kunnan toiminnassa ja toisaalta henkilöstöpolitiikassa. Kunnan oppilaitoksilta edellytetään myös omia suunnitelmia. Suunnitelmien tulee sisältää arvio nykyisestä yhdenvertaisuustilanteesta sekä konkreettisia toimenpiteitä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Osana oikeusministeriön hallinnoimaa Rainbow Rights –hanketta Kuntaliitto tukee kuntien toiminnallista yhdenvertaisuussuunnittelua. Kunnille suunnattu hyvien käytäntöjen opas julkaistaan syksyllä 2018.

Yksi yhdenvertaisuuden edistämisen tavoite on laajentaa ajatusta normikuntalaisesta. Laajentaa sitä ahdasta laatikkoa, johon meidän kaikkien oletetaan sopivan. Esimerkiksi eri tavoin monimuotoisia perheitä on varovaisestikin arvioiden yli 1/3 kaikista suomalaisista perheistä. Miksi siis suunnitella kunnan toimintoja vain perinteisen ydinperhemallin ympärille?

Erään kaupungin viranhaltijat kertoivat saaneensa palautetta, että kaupungin lehdessä esitetyissä ihmisissä on jo liikaa moninaisuutta todelliseen väestöpohjaan nähden. Tällainen ”moninaisuuden yliedustus” on yksi esimerkki yhdenvertaisuuden edistämisestä. Esimerkki siitä, että maalataan nyt jo tulevaisuudessa odottava moninaisempi kuva omasta kunnasta. Ehkä siinä kuvassa me kuntalaisetkin olemme jo vapaampia peloistamme ja ennakkoluuloistamme?

Rainbow Rights –hanke on saanut rahoitusta Euroopan Unionin perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuus –ohjelmasta (2014-2020).

Kirjoittaja
Johanna Laaja.

Adviser, Rainbow Rights Project.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.