Maarit Kallio-Savela 4.5.2018:
Maarit Kallio-Savela

Digitalisaatio ja robotisaatio tulevat, työelämä muuttuu, työtehtävät muuttuvat. Tiedämmekö edes täsmälleen, minkälaista osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan?

Työelämässä vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän joustavuutta sekä kykyä vaihtaa tehtävistä ja työpaikasta toiseen. Työnteon muodot muuttuvat. Myös yhteiskunta on vanhojen rakenteiden romuttuessa myllerryksessä. Ammatillisen koulutuksen perustutkinnot ja niiden rakenne kuitenkin on ja pysyy!

Meillä on yhä edelleen 52 erilaista ammatillista perustutkintoa. Pääasiallisesti tutkintorakenne mukailee 1960-luvun tutkintorakennetta. Nuorista 16-vuotiaista koulutetaan autonasentajia, autonkuljettajia, hitsaajia, kokkeja, levyseppä-hitsaajia, vaatetusompelijoita, vastaanottovirkailijoita…

Tarvitsemmeko enää nuorten koulutuksessa näin montaa tutkintoa, jotka valmistavat ammatteihin, joita ei ennusteiden mukaan ehkä kymmenen vuoden päästä ole edes olemassa? Olisiko nyt jo aika pohtia erityisesti sitä, mitkä ovat elämän ja työelämän avaintaidot, joita on perusopetuksen päättävän 16-vuotiaalle nuoren tulisi oppia. Nykyisen kaltainen tutkintorakenne yhdistettynä mittaviin ammatillisen koulutuksen rahoituksen leikkauksiin johtaa myös koulutuksen keskittymiseen suurimpiin keskikaupunkeihin.

Nyt pitäisi olla rohkeutta tutkia, vastaako nykyisen kaltainen ammatillisten perustutkintojen tutkintorakenne ja tutkintojen sisällöt tulevaisuuden muuttuvan työelämän osaamistarpeisiin. Pitäisikö enemmänkin analysoida niitä tulevaisuuden työelämän keskeisiä osaamistarpeita, joiden avulla nuori voisi päästä työuransa alkuun ja jatkaa elämänikäisellä polulla osaamisensa kehittämistä.

Peruskoulunsa päättävä nuori on 16-vuotias aloittaessaan ammatillisen koulutuksen. Minkälaiset tiedolliset ja taidolliset sekä elämänhallinnan valmiudet antaisivat hänelle parhaat mahdolliset valmiudet selviytyä seuraavat vuosikymmenet elantonsa ansaitsevana, hyvinvoivana ja onnellisena yhteiskunnan jäsenenä?

Paradoksin muodostaa myös keskustelu, jossa perusopetuksen päättävälle tarjottavan opinto-ohjauksen resurssia halutaan lisätä, jotta 16-vuotias osaisi löytää oikean alan ja ammatin. Toisaalla taas sanotaan, että työssäkäyvän väestön tulee olla joustavaan ja muuntautumiskykyistä, jotta se kykenee vaihtamaan tarvittaessa työtehtäviään tai työpaikkaansa jopa alalta toiselle.

Myös yhteiskunnalliset muutokset haastavat ammatillisten perustutkintojen uudistukseen. Medialukutaito, yms. vaativat nuorilta yhä enemmän sivistyksellistä osaamista, kriittistä ajattelua ja kasvua yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi.

Ammatillisen koulutuksen reformi luo puitteet järjestää koulutusta eri oppimisympäristöissä, oppilaitoksessa, työpaikalla, virtuaalisesti. Ammatilliseen koulutukseen tarvitaan myös ammatillisten perustutkintojen reformi.

Siinä koko tutkintorakenne ja koulutuksen sisällöt erityisesti nuorten koulutuksen osalta uudistettaisiin vastaamaan aidosti tulevaisuuden työelämän ja nuoren kasvun tarpeita. Näin voitaisiin parantaa myös koulutuksen läpäisyä ja tehostaa koulutuksen järjestämistä.

Kirjoittaja
Maarit Kallio-Savela

Maarit Kallio-Savela on ammatillisen koulutuksen erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Maarit Kallio-Savela Twitterissä: @KallioMaarit

Moi. Rakennusala / maalausala,...Kädentaitoja vaativat alat eivät pysty hyödyntämään näitä väkisin joka paikkaan tarjottavia digitalisaation eri innovaatioita. Monessa kohtaa niitä voidaan hyödyntää, itse työssä,jota paljon pitäisi harjoitella digistä ei ole apua. Talo ei tekemättä valmistu. Ongelmana on se että opiskelun uudistuksia suunnittelee valtava joukko ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä suunnittelun kohteena olevan alan tarpeista tai sisällöstä käytännön tasolla. Tunnen monasti että meitä ammattiin opettavien opettajien päälle kaadetaan tarkoituksella jotain epämielyttävää moskaa. Työtä vaikeutetaan monin erilaisin toimin. Itse olen ollut kehittämässä oman alan opetusta jo 18 vuotta, yrittäen saada opiskelijoille parhaan mahdollisen polun työhön ja omaan elämään. Muutokset, määräykset opetuksen uudelleen järjestelemisestä tulee juuri edellämainitulta taholta. Juuri kun on saanut toiminnan rullaamaan, vedetään matto alta. Yrityselämä ihmettelee jatkuvaa muutosvimmaa. Ymmärrän että moni ala on murroksessa, vaatii muutoiksia. Miksi muutokset vaaditaan aloille joissa jo on hyvin ja kattavasti toimiva systeemi? Minä voin nykyään pahoin työssäni koska näen nuorten hädän tässä pilkotussa yhteiskunnassa, Jos nuorilla oli joskus edessään tulevaisuutta, nyt se on hyvin hämärän peitossa.

En syytä ketään, kerron tuntemuksistani, jos jotain olen loukannut pyydän anteeksi.

Lehtori
Maalarimestari
Honkanen jari

Hei !

Paljon kiitoksia kommentistasi. Erityisesti haluaisin siitä nostaa tärkeimpänä loppusoassa olevan nuorten hädän tässä pilkotussa yhteiskunnassa, jossa tulevaisuus on hämärän peitossa. Miten voimme jatkossa parhaiten opettaa, kasvattaa ja auttaa nuoria selviämään tulevaisuuden yhteiskunnassa. Minulla ei tähän ole valmiita vastauksia, mutta laajaa yhteiskunnallista keskustelua asiasta toivoisin.

Koska en tunne kaikkia aloja esitänkin että nyt pitäisi pysähtyä ja analysoida niitä tulevaisuuden työelämän keskeisiä osaamistarpeita, joiden avulla nuori voisi päästä työuransa alkuun tai jatkaa opintojaan korkeakoulussa sekä kehittää elämänikäisellä polulla osaamistaan. Tämän analyysin perusteella pitäisi sitten rakentaa uusi 2000-luvun tutkintojärjestelmä.

Uskallan kuitenkin väittää, että nykyinen ammatillisen peruskoulutuksen tutkintorakenteen perusta on luotu sodan jälkeen, sen ajan työelämän rakenteisiin. Jos katsoo minkä tahansa ammattikoulun 60-luvun tutkintotarjontaa sieltä löytyy autonasentaja, sähköasentaja, kokki, pukuompelija, koneistaja, levyseppä-hitsaaja jne. Olemme kyllä kehittäneet merkiitävästi ammatillista koulutusta, joskus jopa liiankin vauhdikkaasti. Missään vaiheessa emme kuitenkaan ole pysähtyneet analysoimaan ja pohtimaan koko tutkintorakenteen vastaavuutta nykyiseen ja tulevaan työelämään nuorten 16-vuotiaiden ammattikasvatuksen ja sivistyksen näkökulmasta.

Työelämä on kuitenkin nyt isossa murroksessa, joten meidän tulisi pystyä antamaan nuorille ammatillisen koulutuksen opiskelijoille myös sellaisia valmiuksia, että he selviävät tulevaisuuden työelämässä. Esimerkiksi voisi ottaa autonkuljettajat,: Tällä hetkellä tarvitaan vielä raskaankaluston kuljettajia, taksikuskeja, linja-autonkuljettajia. Ennusteiden mukaan meillä on kuitenkin aika pian itseohjautuvat autot sekä hyvin erilaiset liikkumisen tavat. Minkälaiset valmiudet siis nyt ammatillisessa koulutuksessa opiskeleva nuori tarvitsee, jotta hän selviää tällaisesta murroksesta ja kykenee siirtymään alalta toiselle?

Toisena esimerkkinä voisi ottaa nykyaikaiset autot ja erityisesti sähköautot. Tarvitseeko nuoresta 16-vuotiaasta kouluttaa erikseen autonasentajia, sähköasentajia ja ITC-asentajia? Onko auto- sähkö- ja tietotekniikka aloilla jo niin paljon yhteistä, että nuorten koulutuksessa nämä erilliset tutkinnot voitaisiinkin yhdistää yhdeksi tutkinnoksi ja vaikka loppuvaiheen osalta valinnaisin tutkinnon osin suuntautua ensimmäisen työpaikan osaamistarpeisiin?

Erittäin moni ammatillisen perustutkinnon suorittanut nuori jatkaa myös opintojaan korkeakouluihin. Onko tarpeen, että jatko-opintoihin suuntaava nuori hankkii jo 16-vuotiaana erittäin spesifin ammattitaidon vai riittäisikö esim. tekniikan alan jatko-opintoihin yleisempi tekniikan alan ammattiosaaminen?

Tässä jotain omaa pohditaani. Toivoisin kuitenkin laajempaa keskustelua ja analyysia asiaan liittyen. Itselläni on enemmänkin kysymyisiä ei niinkää valmiita vastauksia.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.