Marianne Pekola-Sjöblom 29.3.2018:

Tutkitun tiedon hyödyntäminen: Ikuinen murheenkryyni ja rajaton mahdollisuus

Marianne Pekola-Sjöblom

Tutkittua tietoa on saatavissa enemmän kuin koskaan, myös kunnille kohdennettua tutkittua tietoa. Suuri tiedon määrä avaa runsaasti hyödyntämisen mahdollisuuksia. Oleellista ei ole vain mitä hyödynnetään, vaan myös miten hyödynnetään. Se mitä hyödynnetään, riippuu osaltaan vastaanottajan omista tiedon intresseistä - toisinaan omat tiedon intressit vaikuttavat myös siihen mitä tietoa kunnissa edelleen levitetään.

Tiedon hyödyntäminen - ikuinen dilemma?

Tutkitun tiedon hyödyntäminen on puhuttanut jo pitkään paitsi kuntatasolla myös tiedemaailmassa ja kansallisen tason valmistelutyössä. Viestinnän ja vuorovaikutuksen merkityksen korostuminen näkyy tiedemaailmassa muun muassa siten, että yhä useampiin hankehakemuksiin tulee sisällyttää viestintäsuunnitelma, vuorovaikutussuunnitelma tai vastaava.

Valtakunnallisten uudistusten valmisteluvaiheessa on esitetty epäilyjä ja väitteitä asiantuntijoiden ja tutkitun tiedon vähäisestä käytöstä. Valmisteluun on kaivattu parlamentaarisuutta sekä 1990-luvulle asti Suomessa käytössä ollutta komitealaitosta. Aikanaan tehdyt komiteamietinnöt ovat mahdollistaneet selvitettävien ilmiöiden syvällisempää ja moniäänisempää valmistelua ja pohdintaa - ilman liian tiukkoja, esimerkiksi hallitusten vaihtumiseen liittyviä ajallisia rajoitteita.

Komitealaitosta vastaavat järjestelmät ovat tänäkin päivänä käytössä esimerkiksi naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa. Vastaavat perusteellisemmat ja laaja-alaisemmat selvitykset olisivat tuoneet kiistatonta lisäarvoa myös valmisteilla oleville laajoille uudistuksille kuten maakunta- ja sote-uudistukselle.

Tiedolle on käyttöä - varsinkin imagohyötyjä tuottavalle tiedolle

On ollut ilahduttavaa kuulla, miten tutkittua tietoa on monissa kunnissa hyödynnetty vähintäänkin tausta-aineistona strategian valmistelussa, kunnan ja kuntakonsernin johtamisessa ja kehittämisessä sekä myös esimerkiksi luottamushenkilöiden koulutuksessa.

Varsinkin hyville tutkimustuloksille näyttäisi yleensä löytyvän käyttöä; kunnan pärjääminen vertailutietoa tuottavissa selvityksissä ja tutkimuksissa luo uskoa oman toiminnan onnistuneisuudelle ja tuo kunnalle myös imagohyötyjä.

Tieto luo myös tuskaa - tai vähintäänkin huonoa omatuntoa

Massiivinen ja yhä kasvava tietomäärä ei tarkoita vain avautuvia mahdollisuuksia vaan myös haasteita. Syntyy ennen kaikkea valinnan vaikeutta - mihin tietoon tarttua, mitä hyödyntää.

Tiedon hyödyntämisen vaikeuskerrointa lisää informaatiotulvan lisäksi ajan puute, kiire ja henkilöstöresurssien rajallisuus. Osassa organisaatioita ei ole riittävästi henkilöstöä tutkimustietoon perehtymiseen ja tiedon edelleen välittämiseen. Myös suuri henkilöstövaihtuvuus hankaloittaa tiedon hyödyntämistä.

Kiteytystä, jalostamista ja kirkastamista - ja viihteellisyyttä

Miten saada tutkimusviestit perille erilaisille kunnille? Entä valtakunnalliseen päätöksentekoon? Tepsivätkö samat viestit poliitikoille ja asioita valmisteleville virkamiehille?

Tiedon hyödyntämiskynnyksen madaltamiseksi tutkimustulosten koetaan tarvitsevan entistä enemmän paitsi kohdentamista myös pureksimista, jalostamista, kiteytystä ja kirkastamista.

Tutkimustiedon tuottajien työ on muuttunut kiistatta vaativammaksi, sillä heidän on kyettävä vastaamaan myös tutkimusten ’jälkihoitoon’ liittyviin kasvaviin odotuksiin. Tutkimustuloksista toivotaan tiivistyksiä yhä huomiota herättävämmässä ja havainnollisemmassa, mediaseksikkäämmässä ja viihteellisemmässä muodossa. Ja entistä nopeammin. Raportit kilpailevat huomiosta entistä tiiviimpien ja poleemisempien artikkelien, blogien, vlogien, graafien ja kuvien kanssa.  Vertailumahdollisuuksia tarjoavat tutkimukset ja selvitykset ovat kovaa valuuttaa ainakin kuntakentällä.

Viestintää, viestintää ja viestintää

Viestinnän rooli on entisestään kasvanut tutkimusten teossa ja niiden hyödyntämisessä. Viestintää tarvitaan ei vain tutkimuksen valmistuttua vaan jo tutkimuksen toteutusvaiheen aikana. Eikä olisi haitaksi viestiä tutkimuksesta jo käynnistysvaiheessa. Toisinaan tuntuu siltä, että tutkimustuloksista pitäisi viestiä jo ennen kuin tutkimus on käynnistynytkään. Kristallipallon lukutaidollekin olisi siis käyttöä - tai ainakin rohkeata visionäärisyyttä…

Ilman vaikuttavaa viestintää tutkimusprosessit jäävät väkisinkin torsoiksi ja tutkimustiedon hyödyntäminen auttamatta puolitiehen. Onnistunutkaan viestintä ei tosin vielä varmista sitä, että päätöksentekijät tarttuisivat tutkittuun tietoon ja käyttäisivät sitä päätöksenteossa. Ehdottoman tarpeellista se kuitenkin olisi. Tiedolla johtaminen ja kokemuksesta oppiminen tulevat olemaan myös maakunta- ja sote-uudistuksen keskiössä, joten tulevina vuosina tarvitaan vankkaa tutkittua tietoa ja aktiivista viestintää myös uudistuksen tuloksista.

Kirjoittaja
Marianne Pekola-Sjöblom

Marianne Pekola-Sjöblom on Kuntaliiton tutkumisjohtaja.

Marianne Pekola-Sjöblom Twitterissä: @M_PekolaSjoblom