Jarkko Lahtinen 30.8.2018

Varhaiskasvatus näkyy ja kuuluu – riittävätkö rahat?

Jarkko Lahtinen

Valtion talousarvioesitys vuodelle 2019 lupaa taas varhaiskasvatukselle kaikkea kivaa. Varhaiskasvatusta ohjaavan lainsäädännön valmistelua jatketaan, varhaiskasvatustoimijoiden tietojohtamista vahvistetaan kehittämällä varhaiskasvatuksen tietotuotantoa ja toteuttamalla valtakunnallinen varhaiskasvatuksen tietovaranto. Samalla luvataan, että varhaiskasvatuksen perusta on vahva ja toimintakykyinen eivätkä varsinkaan hallintotyöt lisäänny – päinvastoin.

Tavoitteiden toteutumiseksi luvataan myös lisärahoitusta, yhteensä valtavat 15 miljoonaa euroa. Tarkoituksena olisi tukea tasa-arvon toteutumista varhaiskasvatuksessa 10 miljoonalla eurolla. Rahalla­­ voidaan esimerkiksi pienentää ryhmäkokoja ja palkata lisähenkilöstöä haasteellisilla alueilla toimiviin päiväkoteihin. Lisäksi viisivuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluja laajennetaan ja jatketaan. Tähän kokeiluun varataan lisäksi hurjat 5 miljoonaa euroa. Vuosittain päiväkodissa ja perhepäivähoidossa tapahtuvaan varhaiskasvatukseen käytämme noin 2,6 miljardia yhteisiä rahojamme. Kuntien osuus tästä on vähintäänkin 75 prosenttia.

Maksuttomissa kokeiluissa ongelmia

Kuntaliitto on jo pitkään ollut huolissaan siitä, että erilaisten avustusten hakeminen lisää hallinnollisen työn määrää eikä kaikilla kunnilla ole edes resursseja avustusten hakemiseen. Lisäksi monissa kunnissa ryhmäkoot eivät ole kasvaneet, vaikka hallitus asetusta säästötoimena aikanaan muuttikin. Kunnat ovat jo omien resurssiensa puitteissa parantaneet lasten tilannetta valtion toimista huolimatta. On hyvä pitää mielessä, että erilaisten valtakunnallisten yhteisten hankkeiden ja kokeilujen toteuttamiseksi kunnat rahoittavat ne merkittäviltä osin itse, vaikka se ei julkisessa keskustelussa juurikaan esille tule.

Maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluja on tänä vuonna jo aloitettu 19 kunnassa 5 miljoonan euron turvin. Ensi vuonna kokeiluja on tarkoitus lisätä. Näistäkin kokeiluista kunnat rahoittavat itse yli 80 prosenttia. Maksuttomuuskokeilut eivät myöskään ole aivan ongelmattomia tasa-arvoisen yhteiskunnan näkökulmasta. Perheiden ja lasten asema eriarvoistuu, koska kaikilla kunnilla ei välttämättä ole taloudellisia mahdollisuuksia osallistua maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluihin.

Samoin riskinä on, että valtio salakavalasti ”uittaa” maksuttoman varhaiskasvatuksen rahoitusvastuun kokonaan kuntien harteille. Mahdollisessa valtakunnallisessa muutoksessa valtio lipeää omasta rahoitusvastuustaan eivätkä kunnat saa riittävää kompensaatiota varhaiskasvatuksen muuttuneiden järjestämiskustannusten ja maksutuottomenetysten osalta. Nytkään valtion ruhtinaallisesta 5 miljoonan euron suuruisesta avustuksesta ei saa euroakaan esimerkiksi siihen, että lapsimäärä saattaa maksuttomuuden myötä varhaiskasvatuksessa lisääntyä. Lisäksi yksityisen varhaiskasvatustoiminnan osalta kunta vastaa kompensaatiosta täysin itse, mikäli sielläkin viisivuotiaille maksuton varhaiskasvatus halutaan mahdollistaa.  

Näyttää siis siltä, että valtio ohjaa kunnat toteuttamaan maksutonta varhaiskasvatusta pienellä tukiaisella ja kunnat lopulta rahoittavat koko maksuttomuuden omin voimin. Lisäksi on hyvä palauttaa mieliin, että varhaiskasvatuksen asiakasmaksulain muutokset ovat jo vähentäneet perheiden maksuosuutta reippaasti ja maksutuotot ovat yli 100 miljoonaa euroa pienemmän kuin vielä vuonna 2016. Se mikä on mukavaa perheille, onkin haastavaa kunnille. Vai onko sittenkin kyse jostakin muusta kuin paremmasta varhaiskasvatuksesta lapsille?

Kuntien resurssit eivät riitä loputtomiin

Isona huolena on varhaiskasvatuksen ja koko sivistystoimialan perusrahoituksen riittävyys. Vuosien saatossa peruspalvelujen valtionosuutta on kahdenkin eri hallituksen päätösten johdosta pienennetty. Kuntaliiton laskelmien mukaan valtionosuus on varhaiskasvatuksen osalta vähentynyt vuodesta 2012 alkaen yli 280 miljoonaa euroa. Samaan aikaan lapsimäärä varhaiskasvatuksessa on kuitenkin kasvanut.

Kunnat ovat panostaneet varhaiskasvatuksen toteuttamiseen yhä enemmän taatakseen laadukkaan varhaiskasvatuksen toteuttamisen lapsille. Tästä ei kuitenkaan kiitosta kunnille liiemmin satele. Tälle toiminnalle on nyt saatava stoppi. Näin ei voi jatkua. Loputtomiin kuntienkaan resurssit eivät riitä. Tätä ei voi paikata palauttamalla roposia erilaisten hankkeiden ja avustusten muodossa ja vaatimalla kuntia toteuttamaan mittavia uudistuksia lakien ja velvoitteiden muuttuessa. Tähän kakkuun on hyvä lisätä vielä eri tahojen palkkavaatimukset, mikä sinällään lienee aivan ymmärrettävää. Kuntien voimavarat ovat erilaisia ja tulevaisuus on vielä sumun peitossa. Kukaan ei varmuudella tiedä miten toiminnan perusrahoitus tulevaisuuden rakenteissa on riittävällä tasolla kaikkien velvoitteiden toteuttamiseksi.

Nyt olisi aika laittaa perusrahoitus kuntoon ja sen jälkeen miettiä, miten esimerkiksi varhaiskasvatuksen osalta toimintaa voidaan kehittää pitkäjänteisten kehittämishankkeiden kautta. Kehittäminen ja muutos vievät aina aikaa.  Vaihtoehtona määräaikaisille valtionavustuksille voisikin olla kaikille kunnille suunnattu yleiskatteellinen valtionosuusrahoitus ja riittävän väljä paikallinen päätösvalta, jolla voidaan vastata joustavasti ja oikea-aikaisesti paikallisiin tarpeisiin. Mikä on tarpeeksi varhaiskasvatusta kullekin lapselle?

Kirjoittaja
Jarkko Lahtinen

Jarkko Lahtinen on varhaiskasvatuksen kehittämispäällikkö Kuntaliitossa.

Jarkko Lahtinen Twitterissä @JLtwiitti