Kyösti Värri 27.8.2018

Vetäytyykö valtio lukiokoulutuksen rahoituksesta?

Suomessa on toimiva tapa järjestää lukiokoulutusta. Pääsääntöisesti kunnat huolehtivat lukiokoulutuksen järjestämisestä, mutta mukaan sopii hyvin myös yksityisiä koulutuksen järjestäjiä sekä valtion ja yliopistojen oppilaitoksia. Joissakin tapauksissa kunnat ovat siirtäneet lukiokoulutuksen järjestämisen omistamilleen kuntayhtymille. Tällä hetkellä 88 prosenttia lukiolaisista opiskelee kuntien tai kuntayhtymien ylläpitämissä lukioissa. Lukiokoulutuksen monimuotoinen järjestäjäkenttä on toiminut ja toimii hyvin.

Lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmässä on lähdetty siitä, että kunnat ja valtio rahoittavat yhteisvastuullisesti lukiokoulutuksen. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain (1705/2009) 8 §:n mukaan kunnan omarahoitusosuuden tulee olla 58,11 %, jolloin valtion rahoitusosuudeksi jää 41,89 %.  Valitettavasti tämä rahoituslain tarkoitus ei ole toteutunut enää moniin vuosiin.

Lukiokoulutuksen rahoitus ja jako järjestäjille

Valtio on leikannut lukiokoulutuksen rahoitusta rajusti jo useana vuotena. Välineinä ovat olleet suorat rahoitusleikkaukset, indeksileikkaukset ja laskennalliset kiky-leikkaukset. Koska valtion rahoitusleikkaukset ovat tapahtuneet sekä edellisellä että nykyisellä eduskuntakaudella, ovat kaikki nykyiset eduskuntapuolueet olleet vastuussa rahoitusleikkauksista. Tämä on tehnyt asiasta poliittisesti vaikeasti käsiteltävän ja korjattavan. Rahoitusleikkausten osalta millään puolueella ei ole puhtaita papereita.

Kunnat pelastaneet lukiokoulutuksen

Kun eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2015 muutokset rahoituslakiin ja siten muutti lukiokoulutuksen rahoituksen väliaikaiset leikkaukset pysyviksi, eduskunta itsekin kavahti leikkausten todennäköisiä seurauksia. Sivistysvaliokunnan mietinnön mukaan leikkaukset ”kohdistuvat nuorten ikäluokkien tulevan osaamisen perustaan”, eivätkä ne ”millään tavoin edistä tavoitetta tehdä Suomesta maailman osaavin kansakunta vuonna 2020”. Eduskunta asettikin hallitukselle seurantavelvoitteen leikkausten vaikutuksista.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi selvitti rahoitusleikkausten vaikutuksia viime syksynä julkaisemassaan raportissa. Karvin arviointi osoitti, että vaikka valtio oli leikannut omaa rahoitustaan, kunnat eivät olleet leikanneet vastaavalla tavalla omaa osuuttaan. Toisin sanoen kunnat olivat paikanneet valtion rahoituksen vähenemistä omaa rahoitusosuuttaan kasvattamalla. Kunnat olivat näin pelastaneet lukiokoulutuksen - sen laadun ja saavutettavuuden. Kun valtion sivistystahto on horjunut, kuntien paikallinen sivistystahto on pitänyt.

Tällä hetkellä tuoreimmat tiedot lukiokoulutuksen kustannuksista ovat vuodelta 2016. Lukiokoulutuksen nettokustannukset olivat noin 725 miljoonaa euroa vuonna 2016. Rahoituslakiin tehtyjen leikkausten vuoksi koulutuksen järjestäjille myönnetty yksikköhintarahoitus (609 milj. €) kattoi enää 84 prosenttia lukiokoulutuksen yhteenlasketuista todellisista kustannuksista (725 milj. €).

Lukiokoulutuksen rahoitus ja kustannukset kuntien ja valtion välillä

Yksikköhintarahoituksesta kuntien osuus (431 milj. €) oli 71 % ja valtion osuus 29 % (178 milj. €) vuonna 2016. Täten lukiokoulutuksen todellisista nettokustannuksista valtio rahoittaa enää alle 25 %, kun alkuperäinen tarkoitus ja lakiin kirjattu osuus valtion rahoitukselle on 41,89 %. Voidaankin sanoa, että valtio on vetäytynyt merkittävästi lukiokoulutuksen rahoituksesta.

Lukiokoulutus kuntien rahoituksen varassa

Valtion rahoitusvastuun pienentyminen on jatkunut usean vuoden ajan. Kolme neljäsosaa lukiokoulutuksen rahoituksesta tulee kunnilta ja enää alle neljännes valtiolta. Mikäli haluttaisiin tarkastella pelkästään kunnallisen, eli kuntien ja kuntayhtymien järjestämän lukiokoulutuksen rahoitusta ja otettaisiin huomioon sekä kuntien asukaskohtainen rahoitusosuus (431 milj. €), muiden kuin kunnallisten järjestäjien osuus yksikköhintarahoituksesta (93 milj. €) että lukiokoulutuksen järjestämisestä kunnille ja kuntayhtymille aiheutuvat todelliset nettokustannukset (632 milj. €), havaitaan valtion rahoittaneen kunnallisesta lukiokoulutuksesta vain 13 % vuonna 2016. Kun vuoden 2017 kustannustiedot julkaistaan myöhemmin syksyn aikana, voi tämä osuus pienentyä entisestään.

Valtiosta on tullut tekemiensä rahoitusleikkausten vuoksi pieni tekijä lukiokoulutuksen rahoittajana. Ristiriitaisesti se kuitenkin luo säädöksillään uusia lisävelvoitteita koulutuksen järjestäjille. Uusimpana on vuoden kuluttua voimaan tuleva lukiolaki, jonka lisävelvoitteet valtio Kuntaliiton arvion mukaan korvaa vain osittain. Tämä siitäkin huolimatta, että sekä hallitusohjelman että rahoituslain mukaan uudet ja laajentuvat velvoitteet tulee korvata täysimääräisesti koulutuksen järjestäjille. Tämän takia sinänsä hyvä laki heikentää edelleen lukiokoulutuksen rahoitusasemaa.

Näivetyskierre katkaistava

Lukiokoulutuksen rahoitusjärjestelmä on kustannusperusteinen eli se noudattelee kolme vuotta aiemmin olleita kustannuksia. Tehdyt rahoitusleikkaukset ovat pakottaneet lukiokoulutuksen järjestäjiä alentamaan kustannuksiaan, mikä johtaa rahoituksen pienenemiseen, uusiin kustannusten vähentämispaineisiin ja niin edelleen. Jotta leikkaukset eivät moninkertaistuisi, eduskunta on viisaasti säätänyt rahoituslakiin rajan, jota pienemmäksi yksikköhinta ei negatiivisen kehän ongelmasta huolimatta missään tapauksessa saa laskea. Nyt kuitenkin valtiovarainministeriön ehdotuksessa (9.8.2018) valtion talousarvioksi vuodelle 2019 rahoitus laskisi tuon rajan alle. On aika herätä.

Eduskunnan sivistysvaliokunta korosti helmikuussa 2015, että rahoituslain muutos sisälsi takuun, että lukiokoulutuksen keskimääräinen yksikköhinta pysyy leikkausten jälkeenkin vähintään vuoden 2015 tasolla (6.004,93 €/opiskelija). Tällä rahoituslain kirjauksella varmistettiin nimenomaan se, että leikkaukset eivät kertautuisi vuosittain toteutuneiden kustannusten perusteella tarkistetuissa keskimääräisissä yksikköhinnoissa.

Lukiorahoituksen muutokset

Kun lukiokoulutuksen valtionosuusrahoituksen perustana oleva keskimääräinen yksikköhinta oli 6 704,40 €/opiskelija vuonna 2012, esittää valtiovarainministeriö ensi vuoden yksikköhinnaksi enää 5 906,15 €/opiskelija. Lukiokoulutuksen tukala asema uhkaa pahentua entisestään. Uhka koskee kuntien ja kuntayhtymien lukioiden lisäksi yksityisiä lukioita. On aika kääntää suunta. Lukiokoulutuksen rahoitusasemaa on vihdoin pysyvästi parannettava, ei heikennettävä. Nuorten ikäluokkien tulevan osaamisen perusta voidaan turvata vain, jos yksikköhinnan suunta kääntyy nykytasosta (6 070,92 €/opiskelija) ylöspäin, ei alaspäin.

Kirjoittaja
Kyösti Värri

Kyösti Värri on lukiokoulutuksen erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Kyösti Värri Twitterissä: @KyostiVarri

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.