Taneli Heikka 15.2.2018

Voiko toimittajien kanssa käydä dialogia?

Seitsemän vinkkiä kansalaiskeskustelun järjestämiseksi yhdessä median kanssa

Viisikymmentä ihmistä kokoontuu Aamulehden toimituksen viidennen kerroksen kokoustiloihin maaliskuun alussa. Aamulehti ja kirkko järjestävät Tampereella yhteisen dialogisen keskustelutilaisuuden. Sen nimi on Kohtaamiskone ja teema on yksinäisyys.

Tilaisuudessa ihmiset voivat puhua yksinäisyydestä ilman titteleitä, tasa-arvoisina ja omasta kokemuksesta. Ohjelmassa on dialogipiiri, ruokailua ja Open Space –menetelmällä toteutettu työpaja, jossa osallistujat perustavat työryhmiä valitsemastaan näkökulmasta, ja luovat – mitä ikinä haluavat ja osaavat.

Paikalla on kulttuuriväkeä ja urheilijoita, nuoria ja vanhoja, köyhiä ja rikkaita, palkansaajia ja yrittäjiä. Muun muassa. Ja Aamulehden toimittajia. Jos he tekevät lehteen juttuja, niistä sovitaan erikseen.

Suomessa etsitään ja opetellaan nyt parempaa vuorovaikutusta. Tasavertaista keskustelua harjoitellaan esimerkiksi virkamiesten kesken, päättäjien ja kansalaisten välillä kunnissa ja valtiolla, ja kansalaisyhteiskunnassa. Tulevaisuustalo Sitrassa uskotaan dialogiloikkaan, yhteiskunnallisen keskustelun laadullisen suunnanmuutokseen.

Tämän teeman ääreen kokoontuvat myös Kuntademokratiaverkoston jäsenet Kuntatalolle 13.3. Tapaamisessa pohditaan, miten korvataan ohipuhuminen, nokittelu ja kiistely rakentavalla keskustelulla.

Mutta miten journalistinen media ja kuunteleva dialogi sopivat yhteen keskenään? Kun kyse on yhteiskunnallisesta keskustelusta, periaate on selvä: median pitää olla paikalla. Siihen loppuvat helpot vastaukset.

Toimittajat ovat kiireisiä ja jutuilla on deadlinet. Juttuihin tarvitaan sitaatteja ja kuvia, mielellään vielä uutisia. Ja usein toimittajat etsivät raportoidakseen kiistanaiheita. Tämä sopi hyvin julkisuuteen, jossa vallankäyttäjät olivat tarkastelun kohteina. Mutta entäpä, kun yhteiskunnallisen keskustelun toimijoita ovat tavalliset kuntalaiset ja tavoitteena ymmärrys, ei valta?

Orastavia hyviä käytäntöjä on olemassa. Niiden kehittämiseen toimittajat pitää ottaa mukaan alusta asti. Dialogin hengessä.

Ehdotan, että mediat olisivat dialogin koollekutsujia. Joko yksin tai kumppanin – vaikkapa kunnan, järjestön tai yrityksen – kanssa. Esimerkiksi San Franciscossa useat tiedotusvälineet järjestävät lukijoilleen työpajoja ruokailun, yhteisen keskustelun ja ongelmanratkaisun merkeissä. Myös kuntapäättäjiä on ollut mukana. Teema voi olla esimerkiksi asuminen kaupungissa, jossa kotien hinnat ovat pilvissä.

Toimittajat saavat tilaisuuksista ideoita, ymmärrystä ja lähteitä juttuihinsa.  Erään raportin mukaan näissä tilaisuuksissa mukana olleiden toimittajien juttujen lähteet ja näkökulmat olivat muita monipuolisempia.

Miten rakentaa dialoginen tilaisuus yhdessä journalistisen median kanssa? Vakiintuneita hyviä käytäntöjä on vähän, mutta tässä muutama kokemukseen ja tutkimukseen perustuva vinkki.

  1. Pyydä päätoimittajalta palaveri mielellään kuukausia ennen toivomaasi tapahtumaa. Luottamus ja uudet työtavat eivät synny yön yli.
  2. Jutelkaa siitä, millaisia yhteisiä tarpeita teillä on. Miten voitte auttaa toisianne? Puhukaa hyvistä uutisista. Lukijat kaipaavat niitä. Luottamuksen ja yhteistyökyvyn kasvu on sellainen.
  3. Leikkikää rooleilla ja toimintatavoilla. Voisiko esimerkiksi paikallislehti isännöidä dialogista kansalaiskeskustelua yhdessä kunnan kanssa?
  4. Valitkaa teema ennakkoluulottomasti. Jokin yleisinhimillinen mutta painava teema – esimerkiksi yksinäisyys tai asuminen – voi vetää uusia ihmisiä mukaan paremmin kuin ”osayleiskaavan valmisteluaineiston kuulemistilaisuus”.
  5. Etsikää tuoreita kumppaneita. Voisiko dialogin järjestää kauppakeskuksen aulassa? Tai paikallisessa keskiasteen oppilaitoksessa? Seurakunnan leirikeskuksen nuotiopaikka voisi kesällä olla hyvä.
  6. Sopikaa julkisuuden pelisäännöt. Tekevätkö toimittajat juttuja? Onko tilaisuus julkista keskustelua vai luottamuksellista? Jos keskustelu on luottamuksellista, miten toimittajat saavat aineksia juttuihinsa? Voiko ihmisiä haastatella jälkikäteen? Voivatko toimittajat käyttää syntyvää ymmärrystä ja verkostoja juttujensa taustatietona?
  7. Mukaan kannattaa kysyä mukaan myös kansalaisjournalisteja – bloggareita, vloggareita ja muita sosiaalisessa mediassa aktiivisia kuntalaisia.

Uskallan veikata, että kiinnostusta löytyy. Loppujen lopuksi, mediat ovat pitkään sponsoroineet hiihtokilpailuja, taidenäyttelyitä ja oopperalaulua. Eikö uudenlaisen yhteiskunnallisen keskustelun mahdollistaminen olisi vähintään yhtä luonteva tapa olla mukana ihmisten elämässä?

Kuva: Taneli Heikka

Kirjoittaja Taneli Heikka, FT, on toimittaja, journalismin tutkija ja dialogisia menetelmiä kehittävä yrittäjä. @Taneli_Heikka

Kirjoittaja
Kuntademokratiaverkosto

Tämä on Kuntaliiton koordinoiman Kuntademokratiaverkoston blogi, johon kirjoittavat verkoston jäsenet. Kirjoittajat kirjoittavat omissa nimissään.

Verkostossa on tällä hetkellä noin 600 kuntien, valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijaa.