Paavo Taipale 11.12.2018

Yhteisrakentamisen aika on nyt

Paavo Taipale

Yhdyskuntateknisten järjestelmien yhteisrakentamisesta on puhuttu vuosikymmenet, ja on sitä tehtykin pitkään. Toiminta on kuitenkin ollut enemmän kunta- ja hankekohtaista kuin osapuolten pitkäjänteistä, yhteisesti sovittuihin ja kaikkialla käytettäväksi tarkoitettuihin käytänteisiin perustuvaa.

Yhteisrakentamisen taustalla on osaltaan vuonna 2016 säädetty laki verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä. Yhteisrakentamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä liikenneväylien, vesijohtojen ja viemäreiden, kaukolämpö- ja sähköjohtojen sekä viestintäverkkojen rakentamista samanaikaisesti tietylle alueelle. Kun osapuolilla on riittävästi asiantuntemusta ja hyvää tahtoa, yhteisrakentamisella voidaan saavuttaa kustannussäästöjä sekä vähentää merkittävästi infran käyttäjille rakennustöistä aiheutuvaa haittaa.

Yhteisrakentaminen on jo nyt joissakin kunnissa systemaattisesti yksi varteenotettava vaihtoehto aina, kun uutta infraa rakennetaan tai vanhaa peruskorjataan. Miksi näin ei ole kaikkialla, vaikka edellä kuvatut hyödyt ovat ilmeiset? Ehkä tarvitaan vielä lisää selkeitä, yhdessä pohdittuja toimintamalleja, vaikka esimerkiksi yhteistä kunnallisteknistä työmaata koskevia sopimusmalleja on pari vuotta sitten uudistettu.

Yksi syy löytynee myös kuntien tehtävien organisoinnista. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kunnista on muodostunut konserneja, joissa sähkö- ja lämpöliiketoiminnat on yhtiöity, ja useissa kunnissa myös niiden omistuksesta on luovuttu. Vesihuolto puolestaan on organisoitu suurelta osin liikelaitoksiksi ja yhä enemmän niitä myös yhtiöidään. Kun verkostojen omistus eriytyy, kunnalla katuverkon omistajana on yhä enemmän osapuolia, joiden kanssa käydä vuoropuhelua ja sovittaa yhteen tarpeita. Kunnalla on kuitenkin kokonaisnäkemys ja -vastuu yhdyskuntakehityksestä.

Oma lukunsa ovat kuituverkon rakentajat, useimmiten teleoperaattorit. Ne eivät enää pitkään aikaan ole olleet kuntaomisteisia, tai ainakaan kuntien määräysvallassa. Nopean teknisen kehityksen ja kasvavan syklisen markkinan vuoksi niiden ajattelutapa infrastruktuurin kehittämisessä eroaa muista. Aikajänne on kaikin tavoin lyhyempi, niin palvelulupauksissa asiakkaille kuin kuituverkon elinkaaren osalta. Kun vielä tyypillisesti kukin operaattori Suomessa haluaa asentaa maahan oman kuidun sen sijaan, että käytettäisiin yhteistä kuitua, jossa kapasiteettia kyllä riittäisi, yhteisrakentamisen haasteellisuuden koetaan kunnissa usein nousevan toiseen potenssiin.

Keskeistä asukkaiden ja elinkeinoelämän näkökulmasta on paitsi näiden teknisten palvelujen saatavuus, myös niiden rakentamisesta aiheutuva haitta. Toistuvasti tai pitkään auki olevat kadut eivät houkuttele. Euroopan kaupungeista löytyy esimerkkejä, joissa yhteisesti sovitun ja toteutetun alueen verkostorakennushankkeen jälkeen katualueet on rauhoitettu kaivamiselta usean vuoden ajaksi. Jos tuona aikana jokin toimija haluaa sijoittaa maahan johtoja, ovat velvoitteet olevan infran ennallistamisesta ankarat. Jotakin vastaavaa olisi tarpeen harkita Suomessakin.

Viestintävirasto on nimennyt pian alkavan vuoden 2019 Yhteisrakentamisen vuodeksi. Tavoitteena on viedä tietoa kuntiin ja verkkotoimijoille yhteisrakentamisen hyödyistä ja parhaista käytännöistä sekä saada aikaan onnistuneita yhteisrakentamishankkeita. Viestintävirasto on käynnistänyt Yhteisrakentamisteko 2019 -kilpailun, jossa etsitään uusia innovatiivisia toimintamalleja, hankkeita ja ideoita, joiden avulla helpotetaan yhteisrakentamista ja lisätään yhteistyötä infratoimijoiden välillä. Kuntaliitto on mukana järjestämässä kilpailua useiden muiden kumppanien kanssa. Kannattaa lähteä mukaan, ehdotuksia voi jättää maaliskuun 2019 loppuun saakka. Lisätietoa löytyy verkkosivulta yhteisrakentaminen.fi.

Nyt on viimeistään aika ottaa yhteisrakentaminen kunnan agendalle ja kehittää toimivat käytännöt yhdessä toisten kuntien ja muiden osapuolten kanssa.

Kirjoittaja
Paavo Taipale

Paavo Taipale työskentelee Kuntaliitossa yhdyskuntatekniikan päällikkönä. 

Paavo Taipaleen kirjoitus täyttä asiaa. Eri verkkojen omistus ei ole uhka, paremminkin mahdollisuus. Kun jokainen verkonhaltija toimii vastuullisesti ja päätoteuttaja on ajanhermolla. Päätoteuttajan (kunnallistekniikka) tulee tehdä riittävän pitkän aikavälin (min 5 vuotta) investointiohjelman katujen rakentamisesta ja saneeraamisesta ja muut verkon haltijat myös sitoutuu ohjelman toteuttamiseen! Riittävästi yhteistyö viestintää!

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.