Mikko Kesä 18.2.2019

Alueellisilla työllisyyskokeiluilla saavutettiin merkittäviä talousvaikutuksia

mikko kesa

Alueellisten työllisyyskokeilujen vaikutuksia työttömyyden julkistaloudellisiin kokonaiskustannuksiin on seurattu mielenkiinnolla. Kokeilut itse seurasivat työmarkkinatuen kuntaosuuksien kehitystä. Esimerkiksi Tampereella kokeilurahat sidottiin Kela-säästöihin. Säästöjä saatiinkin merkittävästi ja julkisuudessakin sitkeästi esiintynyt 10 miljoonan lisäraha toteutui lopulta vain muutamien kymmenien tuhansien eurojen lisäkuluina kaupungin budjettiin.

Itse seurasin kokeilujen kustannuskehitystä muutos muutoksessa -menetelmällä. Vakioin kustannustason sekä kokeilupaikkakunnilla että muussa maassa aikaväliltä 1-7/2017 ja vertasin jokaista kokeilun toimeenpanokuukautta tähän lähtötasoon. Tämän jälkeen vertasin kokeilupaikkakuntien kehitystä muun maan kehitykseen ja huomioin vain tämän eron laskemiin. Työmarkkinatuen kuntaosuuksissa eroa kertyi noin 5,5 miljoonaa euroa. Tätä voi pitää siis kokeilupaikkakuntien säästöjen tehostumisena yleiseen suotuisaan kehitykseen nähden. Samalla menetelmällä vertasin myös valtion työmarkkinatuen kokonaiskustannusten kehitystä. Tästä syntyi säästötehokkuutta 12 miljoonaa.

Näissä tuloksissa on huomioitava ainakin kolme näkökulmaa. Ensinnäkin, pelko siitä, että kuntien toimivallan lisääminen aktiivisessa työvoimapolitiikassa johtaisi osaoptimointiin ja vain KELA-maksun siirtymiseen kunnilta valtiolle osoittautui turhaksi. Kokeilujen myötä saatiin arvokasta näyttöä taloudellisten kannustimien merkityksestä. 

Toiseksi on hyvä pohtia sitä, mikä on kokeilujen ansio kokeilupaikkakuntien säästöistä. Kokeilujen lisäksi kokeilulaki muutti oleellisesti myös olosuhteita kokeilualueiden TE-toimistoissa. Tilastot osoittavat, että myös TE-toimistoissa onnistuttiin paremmin, kun kokeilut ottivat vastuuta haastavammasta asiakasjoukosta. Kokeilujen työnjako oli siis onnistunut.

Kolmantena näkökulmana voidaan pohtia sitä, onko 5,5 tai 12 miljoonaa paljon vai vähän. Tuore arvio työttömyyden laajoista kustannuksista valtiolle (Alasalmi ym. 1/2019) toteaa, että työttömyysetuudet muodostavat kustannuksista vain puolet. Toinen puoli tulee epäsuorien menojen kautta. Syntyneet säästöt voi siis hyvin perustein tuplata.

Kuntaosuuden kehitystrendin tehostuminen ei ole ihan yksinkertaista. Ovathan muutkin suomalaiset kunnat merkittävässä määrin tehneet hyvää työtä kuntaosuuksien vähentämiseksi. Jos kokeilulain toimivaltuuksia laajennettaisiin, voivat säästöt moninkertaistua. Kokeilut luonne olikin osoittaa, mikä malli toimii - ei niinkään yksin pelastaa valtiontaloutta.

TE-palveluiden vaikutuksia todentavan, niin sanotun FLEED-pitkittäisaineiston perusteella esimerkiksi palkkatuen, opiskelun ja valmennuspalveluiden työllisyysvaikutukset heijastuvat neljä seuraavaa vuotta. Aktivoinnin taso kokeilupaikkakunnilla nousi 14 prosenttiyksikköä maan trendien yläpuolelle. Tämä ”positiivinen rytmihäiriö” siis säteilee useamman vuoden. 

Toivon itse, että odottelun ja uusien tutkimusten sijaan nyt astuisivat esiin päätöksentekijät. Tulokset ovat kiistattomat ja niiden pohjalta on uskallettavat tehdä ratkaisut. Kuntavetoinen pitkäaikaistyöttömien työllisyydenhoidon yhteistoimintamalli tulisi laajentaa tai vakinaistaa.

Mikko Kesä on riippumaton työllisyystutkija ja yrittäjä. Hän toimi vuoden 2018 valtakunnallisena koordinaattorina Kuntaliiton ja työ- ja elinkeinoministeriön yhteisessä alueellisten työllisyyskokeilujen hankkeessa.

Kirjoittaja

Tässä blogissa julkaistaan Kuntaliiton ulkopuolisten kunta-alan asiantuntijoiden ja vaikuttajien bloggauksia.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.