Arjen palvelut eivät parane vain lakeja kirjoittamalla

Minna Karhunen

Säätytalolla käydään parhaillaan hallitusohjelmaneuvotteluja. Jokaisella neuvotteluihin osallistuvalla puolueella on omat ajatuksensa siitä, kuinka kansalaisten palveluita tulisi parantaa ja into saada juuri omat toimenpide-esityksensä tai tärkeänä pitämänsä lakimuutokset mukaan hallitusohjelmakirjauksiin. Tämä on lähtökohtaisesti hyvä asia. Samalla jokaisen neuvotteluihin osallistuvan olisi kuitenkin tärkeä muistaa, että ihmisten käyttämät hyvinvointipalvelut tuotetaan pääasiassa kunnissa.

Valitettavasti vastuullisen neuvottelijan työtä ei helpota se, että laadukkaita palveluita ei taata vain kirjaamalla lakiin uusia tehtäviä tai entistä tiukempia normituksia, vaan niiden tuottaminen vaatii työntekijöitä ja tuloja syntyneiden menojen kattamiseksi, toisin sanoen riihikuivaa rahaa. Sitä kunnilla ei ole.

Viime vuoden tilinpäätösarviot kertovat, että kuntien rahoituspohja on päässyt rapautumaan hälyttävällä tavalla. Yli kaksi kolmasosaa Manner-Suomen kunnista teki negatiivisen tuloksen. Suurimmat syyt kuntien heikon taloustilanteen taustalla ovat sinänsä tarpeellisen, mutta kuntien ja valtion välistä tulonjakoa muuttaneen kilpailukykysopimuksen vaikutukset ja valtionosuuksien leikkaukset. Tilanne on uudelle hallitukselle helppo. Jätetään vain olemassa olevat lait voimaan eikä tehdä uusia leikkauksia.

Koska kuntien toiminnassa on kyse pitkälti ihmisille tärkeiden palveluiden tuottamisessa, valtionosuuksien leikkaukset ja rahoituksen riittämättömyys ovat näkyneet meidän jokaisen arjessa liian suurina koululuokkina, päiväkotien sijaispuutteena, kiireisinä kodinhoitajina, rapistuneina kiinteistöinä ja kuoppaisina katuina.

Valtion talousarvion ensi vuoden kehyksen lähtökohtana on, että valtionosuudet palautuvat normaalille linjalle. Kunnat saavat siis lähes miljardin enemmän rahaa kuin kuluneeln hallituskauden viimeisinä vuosina. Valitettavasti tämä ei kuntien tilannetta juurikaan helpota. Kyse ei todellisuudessa ole varsinaisesta lisärahoituksesta, vaan rahoituksen palautumisesta valtion ja kuntien välisessä kustannusjakosopimuksessa alun perin sovitulle linjalle. Eli kilpailukykysopimukseen liittyneet lomarahaleikkaukset päättyvät, indeksikorotukset palautuvat ja kustannustenjakoa tarkistetaan voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti.

Tilannetta pahentaa entisestään se, että vuosien 2020–2023 julkisen talouden suunnitelman mukaan kuntatalouden toiminnan- ja investointien rahavirta pysyy ilman uusia toimenpiteitä 1,2—1,7 miljardia euroa negatiivisena koko kehyskauden. Miljardin vaje kuntien taloudessa tarkoittaa käytännössä, että ilman uutta lisärahoitusta kunnille jääkin valtavasti tehostettavaa. Kuntalaisten arjessa tehostaminen tarkoittaa leikkauksia ja palveluiden laadun heikentymistä.

Kunnat eivät kaipaa yhtään uutta tehtävää tai ainoatakaan uutta erillishanketta. Myöskään kuntalaisten palveluiden parantaminen ei niitä vaadi. Hoidetaan sen sijaan kuntoon kuntalaisten käyttämien palveluiden rahoitus. Valitettavasti nyt jos koskaan ollaan tilanteessa, jossa raha ratkaisee.

Kirjoittaja
Minna Karhunen

Minna Karhunen on Kuntaliiton toimitusjohtaja.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.