Johanna Viita 18.3.2019
Johanna Viita

Väestön määrän vähetessä ja sote-kustannusten kasvaessa hallituspuolueiden johtama lainsäädäntötyö ei yksin riitä ratkaisuksi. Kaikki keskeiset toimijat ja niiden tavoitteet on tunnistettava avoimesti sekä luotava dialogi yhteisen tulevaisuuden rakentamiseksi.

Uudistusten aikaansaaminen on Suomessa ollut viime vuosina haasteellista. Maakunta- ja sote-uudistuksen kaaduttua tällä erää useat tahot etsivät syitä ja syyllisiä. Osa esittää parannusehdotuksiksi muun muassa ”norsun paloittelemista ennen syömistä”, vaiheittaista etenemistä sekä parlamentaarista yhteistyötä. Osa pohtinee, miten tilannetta voisi hyödyntää tulevassa eduskuntavaalikamppailussa

Julkinen ja yksityinen sektori ja kansalaiset sitoutuvat omilla ehdoillaan

Soteen, alueiden elinvoimaan ja turvallisuuteen, ilmastonmuutokseen jne. liittyvien haasteiden edessä näkökulmaa pitää mielestäni laajentaa. Kyse ei ole yksin seuraavasta poliittisesta hallitusohjelmasta ja sen seurauksena lainsäädäntöhankkeista, vaan ennen kaikkea monen toimijan sitoutumisesta isojen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen. Lakien säätämisen lisäksi kannattaa pysähtyä pohtimaan, mitkä toimijat ovat keskeisiä ongelman ratkaisemiseksi ja millä keinoin ne olisi motivoitavissa tavoitteen saavuttamiseen. Käytännössä on tiedettävä, mitkä ovat kenenkin toimijan omat intressit ja työvälineet sekä miten toimijat vaikuttavat toisiinsa.

Toimijoiden kokonaisuuden muodostavat julkiset, yksityiset ja kansalaisyhteiskunnan toimijat. Julkisen hallinnon virallisia tasoja Suomessa ovat valtio ja kunnat. Kolmannen tason muodostavat jo nyt aluetason toimijat, joita ovat muun muassa valtion aluehallintoviranomaiset kuten ELY-keskukset, sekä kuntayhtymät, joita ovat esimerkiksi sairaanhoitopiirit, maakuntien liitot, ammatilliset oppilaitokset ja osa pelastuslaitoksista. Julkisiin toimijoihin kuuluvat myös yliopistot ja korkeakoulut. Jo yksin julkisen sektorin yhteiset tavoitteet saattavat hämärtyä kunkin tason ja toimijan pyrkiessä omaan parhaaseensa.

Lobbauksen ja pelien pyörteessä

Ehkäistäkseen tai ylipäätään vaikuttaakseen lainsäädäntöön yritykset lobbaavat vahvasti. Esimerkiksi entinen peruspalveluministeri Juha Rehula sanoi jälkikäteen ”olleensa pelinappula markkinavoimien pelissä” (Yle 29.12.2018 ja HS 10.1.2019) sote-valinnanvapauteen liittyvän yhtiöittämisen valmistelussa.

Yksityisellä sektorilla on erilaiset arvot, kulttuuri ja johtamistapansa, mikä luonnollisesti johtaa erilaiseen tapaan sitoutua yhteiskunnallisiin tavoitteisiin. Yritykset sitoutuvat omaehtoisesti kannustimenaan voiton tavoittelun lisäksi ainakin tietyn lainsäädännön synnyn ehkäiseminen sekä oman maineensa, imagonsa ja kilpailukyvyn parantaminen. Yksityisen sektorin sitoutumiskeinoja ovat ainakin niiden johtamis- ja toimintatavat, itse-sääntely ja omavalvonta.

Kansalaisyhteiskunta on toimijoiden joukosta heterogeenisin. Sen toimijoita ovat mm. sote-alan järjestöt, asukasyhdistykset, ammattiyhdistykset ja lukemattomat muut järjestöt. Kansalaisyhteiskunnan toimijat käyttävät paitsi epävirallista lobbausta ja painostamista, myös virallisia standardeja.

Kokonaisuus on moninainen ja toimijoiden suhteet toisiinsa eivät ole selkeitä. Esimerkiksi julkisen hallinnon lainsäädäntö saattaa olla seurausta toimimattomasta yritysten itse-sääntelystä, kuten keskustelu vanhustenhoidon hoitajamitoituksen kirjaamista lakiin. Julkinen hallinto pyrkii myös vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan toimijoita - osin myös aiheuttaakseen sitä kautta painetta yksityisen sektorin toimijoihin. Kansalaisyhteiskunnan toimijat puolestaan usein aktivoituvat silloin, kun tuntevat lainsäädännön olevan puutteellista tai muiden epäkohtien edessä.

Ymmärryksen ja luottamuksen kautta sitoutumiseen

Tutkimusten mukaan yksityisen sektorin itse-sääntely sekä kansalaisyhteiskunnan sääntely ovat usein edellytyksiä tehokkaalle julkiselle sektorille - eivät siis vaihtoehtoja sille tai sen täydennyksiä. Näin ollen kaikkia toimijoita tarvitaan, jotta haasteet saadaan ratkaistua. Osapuolten yhteinen päämäärä ja yhteinen yhteiskuntavastuu tuntuvat nyt kuitenkin olevan kadoksissa.

Isojen muutosten edessä kaikki keskeiset toimijat, samoin kuin niiden intressit, roolit ja suhteet toisiinsa on syytä tunnistaa ja tuoda avoimesti esille. Kokonaisuutta ei ehkä voi täysin hallita, mutta jo toimijoiden kokonaisuuden piirtäminen julkisesti kartalle selkeyttäisi lähtötilannetta. Keskeisten toimijoiden osaamisen hyödyntäminen, aito dialogi ja osallistuminen yhteisen haasteen ratkaisemiseen kunnioittaisi kaikkia osapuolia, loisi ymmärrystä ja luottamusta sekä sitouttaisi yhteisen tulevaisuuden rakentamiseen kunkin toimijan omista lähtökohdista. Lainsäädäntötyö on vain osa yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisua.

Kirjoittaja
Johanna Viita

Johanna Viita on Kuntaliiton maakunta-asioiden kehityspäällikkö.

Johanna Viita Twitterissä: @viita_johanna

Johanna Viita
Kun siirryt eläkkeelle, niin viimeistään silloin huomaat, että olet itsekin asiakas. Koko kuvaamasi himmeli on sinua ja kaltaisia varten. Ei itsetarkoitus, vaan väline. Kun väline maksaa palkan, laulat välineen lauluja!

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.