Hannele Salminen 28.8.2019

Elinikäinen oppiminen vaatii koulutusjärjestelmältä joustavuutta

Jatkuva, elinikäinen oppiminen on viime vuosina noussut aiempaa ajankohtaiseksi koulutuspoliittiseksi teemaksi. Tuoreessa hallitusohjelmassa luvataankin toteuttaa parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistus, jolla vastataan yksilön oman osaamisen kehittämis- ja uudistamistarpeisiin. Kokonaistarkastelussa otetaan huomioon koko koulutuspolun koulutuksen tarjonnan ja rahoituksen, sosiaaliturvan, muutosturvan, työttömyysturvan, omaehtoisen ja työvoimapoliittisen koulutuksen sekä osaamisen tunnistamisen niveltäminen uuteen järjestelmään. Uudistus toteutetaan kolmikantaisena yhteistyönä yhdessä koulutuksen järjestäjien kanssa.

Näiden hallitusohjelmassa mainittujen jatkuvan oppimisen linjausten toteuttamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö on juuri asettamassa Jatkuvan oppimisen uudistus –hankkeen. Sitä tulee ohjaamaan parlamentaarinen jatkuvan oppimisen uudistusryhmä, jonka työtä tukemaan asetetaan laajasti eri tahoja edustava seurantaryhmä, jossa ovat mukana myös Suomen Kuntaliitto ja KT Kuntatyönantajat.

Kuntaliitto on jo aiemmin kuluvan vuoden aikana kirjannut omia näkemyksiään jatkuvan oppimisen kysymyksistä.  Koulutuksen rahoitus on eräs keskeisimpiä asioita, joita pohditaan jatkuvan oppimisen yhteydessä. Kunnat toimivat laajasti koulutuspalvelujen järjestäjinä ja rahoittajina. Rahoitusvastuu koulutuksen rahoittamisesta on lainsäädännöllä jaettu kuntien ja valtion kesken. Tulevaisuuden koulutustoteutuksia ratkaistaessa keskeinen kysymys on, kenelle yhteiskunnan varoilla kustannettua koulutusta tulevaisuudessa suunnataan ja tarjotaan.

On arvioitava, miten julkinen rahoitus kohdennetaan ja mihin olemassa olevat resurssit suunnataan. Mikä on lähitulevaisuudessa yksilön itsensä, yhteiskunnan tai työantajan vastuu rahoituksesta? Mikä koulutus on jatkossa opiskelijalle maksutonta ja minkä koulutuksen kustannuksiin hän osallistuu? Tulisiko pääsääntöisesti esim. kahden saman tasoisen tutkinnon suorituksista jälkimmäisen olla osittain tai jopa kokonaan opiskelijan maksamaa, ottaen huomioon kuitenkin moninaiset yksilölliset tilanteet, joissa toista tutkintoa tarvitaan. Missä tilanteissa uuden koulutuksen tulisi olla työnantajan kustantamaa?

Jatkuvan koulutuksen mallien ja rahoituksen kehittäminen on tärkeää myös työllisyysasteen noston ja talouskasvun näkökulmasta.  Aiemmin suoritetun tutkintokoulutuksen jälkeen hankittavan koulutuksen vastikkeellisuudesta ja julkisen rahoituksen kohdentumisesta sekä aikuiskoulutuksen rahoitusratkaisuista pitäisi käydä laajaa yhteiskunnallista keskustelua. On määriteltävä pääperiaatteet sille, mikä on yksilön, yhteiskunnan ja työantajan vastuu rahoituksesta erilaisissa tilanteissa, mikä koulutus on jatkossa opiskelijalle maksutonta ja minkä koulutuksen kustannuksiin hän osallistuu. 

Julkisin varoin toteutettua koulutusta on suunnattava erityisesti niille kohderyhmille, jotka ovat sekä yksilön että kunnan elinvoiman kannalta keskeisiä. Tavoitteena on ehkäistä mm. työttömyyden uhkaa ja muita syrjäytymistekijöitä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää maahanmuuttajien osaamistarpeisiin vastaamiseen, jotta he sijoittuvat työmarkkinoille. Tuoreiden ennakointilaskelmien mukaan poistuma Suomen koko työvoimasta on noin miljoona henkeä ja nettomuutos vajaat 200 000 työllistä vuoteen 2035 mennessä. Uuden työvoiman tarve tulee vuositasolla olemaan keskimäärin runsaat 60 000 henkilöä. Tätä vajausta ei kyetä paikkaamaan ilman maahanmuuttajien työpanosta. Työperäistä maahanmuuttoa ja integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan tuleekin kehittää nykyistä sujuvammaksi.

Työstä on tulossa entistä enemmän uuden oppimista, ongelmien määrittelyä ja ratkaisua. Työyhteisöt ja muut sosiaaliset verkostot, harrastukset, vapaaehtois- ja järjestötoiminta, nähdään nykyisin tärkeinä uuden osaamisen synnyttäjinä. Yksityinen koulutustarjonta, sosiaalisen median monet muodot sekä sähköisten opintojen globaali tarjonta ovat yhä merkittävimpiä tiedon hankinta- ja koulutuskanavia. Digitalisoituva maailma lisää uusia oppimisen mahdollisuuksia ja tapoja. Systeemisen muutoksen ydin lähtee ajattelutavan muutoksesta: oppiakseen uutta ihmisen ei tarvitse hakeutua koulutukseen. Tämä haastaa myös nykyisen koulutusjärjestelmän. Kun muualla hankittu osaaminen tehdään näkyväksi, tunnistetaan ja tunnustetaan, koulutusjärjestelmän resurssit saadaan käyttöön mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla. Olennaista on kykymme tukea kaikkialla tapahtuvaa oppimista ja osata hyödyntää sitä.

Koulutusjärjestelmässämme on jo kaikki tarvittavat osat elinikäisen, jatkuvan oppimisen toteuttamiseen aikuisiässä. Koulutusjärjestelmä takaa kaikille vahvat perustaidot ja ammattiin johtavan tutkinnon.  Hyvä yleissivistys ja perustaidot antavat pohjan työllistymiselle, jatko-opiskelulle sekä mahdollisuudet osallisuudelle, aktiiviselle kansalaisuudelle ja oman elämän hallinnalle.

Ammattiin johtavan tutkinnon suorittamisen jälkeen aikuinen voi vahvistaa osaamistaan omista osaamistarpeistaan lähtien yhdistelemällä koulutuspalveluja joustavasti eri koulutusmuodoista ja digitaalisesta palvelutarjottimesta. Rahoitusta kohdennettaisiin tällöin eri rahoituskanavia yhdistämällä.

Emme tarvitse koulutusjärjestelmäämme uusia palasia, vaan ennen kaikkea eri koulutusmuotojen tarjonnan joustavaa yhdistelemistä yksilön osaamistarpeista lähtien. Tämän toteuttamisen esteenä ei ole suoranaisesti lainsäädäntö, mutta koulutusmuotojen rajojen ja sirpaleisuuden ylittäminen edellyttää ajatusmallien ja perinteisten toimintatapojen radikaalia muuttamista.

Kirjoittaja
hannele

Hannele Salminen on kehittämispäällikkö Kuntaliitossa. Salminen on erikoistunut mm. aikuiskoulutus- ja ammattikorkeakouluasioihin.