Kauko Aronen 26.6.2019

Hallitusohjelmassa kaupungistuminen nähdään mahdollisuutena

Rinteen hallituksen ohjelma on kaupunkipolitiikan näkökulmasta historian paras. Kaupunkiasiat toimivat monessa kohdin läpileikkaavana teemana ja kaupunkien asema ja kysymykset tulevat selkeästi esille. Myös kaupunkien edustajat ovat kommentoineet hallitusohjelmaa pääosin myönteisesti.

Eräiden näkemysten mukaan kaupunkeja ei kuitenkaan tarkastella riittävästi kaupunkipolitiikan ensisijaisina tekijöinä, vaan valtiovallan kaupunkipolitiikan kohteina. Hallitusohjelmassa käsitellään asioita, joita valtiovalta tekee suhteessa kaupunkeihin. Siinä ei pidäkään linjata sitä, mitä kaupungit tekevät, vaan tehtävänä on tarjota lähtökohdat kaupunkien ja valtion kumppanuudelle.

Vaatimus taloudellisesta kestävyydestä tukee kaupunkipolitikkaa

Hallitusohjelmassa kaupungistuminen tunnistetaan megatrendiksi, jota hyödynnetään mahdollisuutena ja joka nähdään Suomen mahdollisuutena kestävään kasvuun.

Hallitusohjelman tulevaisuusinvestoinneissa kaupunkiseutujen välistä savutettavuutta parantavat liikenneinfrastruktuurit ovat keskeisessä asemassa. Vielä parempaa on taloudellisen kestävyyden selkeä nostaminen muiden kestävän kehityksen ulottuvuuksien rinnalle kriteeriksi panostuksille infrastruktuuriin ja asuntorakentamiseen.

Kaupunki- ja aluepolitiikka on totuttu jakamaan niin sanottuun pieneen eksplisiittiseen ja suureen implisiittiseen politiikkaan. Pientä kaupunkipolitiikkaa ovat olleet julki lausutusti kaupunkeihin kohdennetut ohjelmat ja projektirahoitus kuten osaamiskeskusohjelma ja lähiöprojektit. Suurta kaupunkipolitiikkaa ovat kaikki kaupunkikehitykseen vaikuttavat   julkisen vallan toimenpiteet kuten infrastruktuurien ja palveluiden rahoitusratkaisut. Taloudellinen kestävyys investointipolitiikan kriteereinä onkin myönteistä kaupunkipolitikkaa niin sanotun suuren kaupunkipolitikan mielessä.

Taloudellisesti kestävä on sellainen investointi, joka ei  aiheuta  toistuvia tai pysyviä tukitarpeita tuleville sukupolville, vaan maksaa itsensä ja ylläpitonsa.  Kaupungit ovat osoittautuneet uusiutumiskykyisiksi ja sen vuoksi kaupunkikehitykseen investoiminen on taloudellisesti kestävää.

Kaupunkien ja valtion kumppanuutta linjataan useammalla tasolla. Valtion ja suurten kaupunkiseutujen kumppanuutta jatketaan maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimuksen ja vahvistetaan niiden sitovuutta. Sopimusmenettelyä voidaan tulevaisuudessa laajentaa uusille yli 100 000 asukkaan kaupunkikeskuksille, kunhan valtio vastaavasti lisää osallistumistaan. Toteutettuna tämä kirjaus estää pelätyn MAL-sopimusten vesittymisen.

Myös muille kaupunkiseuduille tarjotaan sopimuksellisuutta kunkin kaupungin edellytysten ja tarpeiden pohjalta.

Soten järjestämisessä kuultava kuntia

Edellä kuvatuilta osin  hallitusohjelmaa voidaan pitää kaupunkipoliittisesti onnistuneena, mutta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tuotti kaupungeille pettymyksen. Ohjelmassa kyllä todetaan, että palvelujärjestelmän haasteet ovat erilaisia eri puolilla maata ja täten alueiden erilaisuus tultaisiin huomioimaan.  Pääkaupunkiseudulle tarjotaan erillisratkaisua, mutta myös muilla suurilla kaupunkiseuduilla on saman tyyppisiä palveluiden haasteita.

Kaupungeilla on erityislaatuisia ja tulevaisuudessa yhä tärkeämmäksi nousevia tehtäviä, kuten segregaation ehkäisy, asuinalueilla tehtävä työ, sosiaalityön yhteys päiväkoteihin, kouluihin, nuorisotoimeen, kotouttamiseen, asuinalueiden kohentamiseen ja asukkaiden osallisuuteen siinä. Nämä ovat kaupunkien tehtäviä ja niiden hoitamiseen tarvitaan järjestämisoikeus. Kuntaliitossa toivomme, että kuntia kuullaan tarpeeksi muutoksen edetessä, jotta muuten lupaava kumppanuuden ilmapiiri ei pilaantuisi.  Kaupunkeja tarvitaan hallitusohjelman ilmasto- talous- ja työllisyys-  sekä hyvinvointitavoitteiden toteuttamisessa.

Kirjoittaja
Kauko Aronen

Kauko Aronen on Kuntaliiton kaupunkitutkimuspäällikkö.