Leo Stranius 17.9.2019

Kolmas ja neljäs sektori - kunnat kuplien yhdistäjänä?

Suomalaista 42 prosenttia kertoo tehneensä vapaaehtoistoimintaa viimeisen neljän viikon aikana ja puolet viimeisen vuoden aikana. Noin kolmasosa väestöstä haluaisi tehdä enemmän vapaaehtoistoimintaa, jos olisi aikaa ja joku pyytäisi mukaan. (Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa

Perinteisesti vapaaehtoistoiminta on nähty kolmantena sektorina eli kansalaisjärjestöissä tehtävänä aktiivisuutena, joka luo ihmisille merkitystä, vaikutusmahdollisuuksia ja sosiaalista hyvinvointia. Samalla jää huomaamatta, että jatkuvasti yhä suurempi osa kansalaisaktiivisuudesta tapahtuu järjestöjen ulkopuolella tai julkisella sektorilla, esimerkiksi kunnissa. Myös yrityksissä tehtävä vapaaehtoisuus on lisääntynyt.

Vapaaehtoistoiminnan kenttä on kovassa muutoksessa. Tähän vaikuttaa nähdäkseni tällä hetkellä viisi keskeistä tekijää.

1.  Sitoutuminen löystyy. Ihmiset kiinnittyvät enemmän merkityksiin ja ilmiöihin kuin yksittäisiin organisaatioihin. Suomi on toki edelleen järjestöjen luvattu maa ja monet jaksavatkin toimia samassa yhdistyksissä vuosikymmeniä. Yhä useammin tekeminen kiinnittyy kuitenkin elämäntilanteeseen ja sen täytyy olla sellaista, johon on helppo tulla mukaan ja helppo lähteä. Pop up -toiminta on pop.

2.  Itseorganisoituminen nousee. Ihmiset haluavat yhä useammin määritellä oman toimintansa tavoitteet ja toimintatavat. Sosiaalinen median tarjoamat verkostot ja vaikutusmahdollisuudet helpottavat neljännen sektorin toimintaa. Mihin tarvitaan järjestöjä tai julkista sektoria, kun ihmiset voivat toimia ja vaikuttaa suoraan.

3. Vapaaehtoistoiminta henkilöityy. Yksilöt ja konkreettiset tekijät kiinnostavat organisaatioiden ja niiden johtajien sijaan. Ruotsalainen koululakkoilija Greta Thunberg on tästä hyvä esimerkki. Häneen on henkilöitynyt kokonaisen nuoren sukupolven ilmastohuoli ja sen pohjalta ponnistava toiminta.

4. Kokeileva ja ketterä kehittäminen yleistyy. Siinä missä aiemmin luotettiin toimintasuunnitelmiin ja strategioihin, täytyy tällä hetkellä olla enemmän kykyä kokeilla ja sopeutua nopeasti muuttuvaan ympäristöön. Kokeilemalla kehittäminen vaatii isoa muutosta toimintakulttuurissa ja sen hyväksymistä, että aina ei voi onnistua. 

5. Rajapinnat liudentuvat. Vapaaehtoistoimintaa tehdään niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Järjestöissä ja vapaamuotoisesti. Kaikki tämä tapahtuu jo nyt rajat rikkoen. Yritys voi antaa työntekijöilleen mahdollisuuden tehdä työajalla vapaaehtoistoimintaa ja näin lisätä työhyvinvointia sekä vahvistaa henkilöstön osaamista ja luoda uusia sidosryhmiä.

Rajapintojen liudentumisen ohella on nähtävissä myös kuplautumista ja vetäytymistä kaikesta uudesta, kun halutaan pitää vanhasta kiinni. Tässä esimerkiksi kunnalla on valinnan paikka. Kunnissa on perinteisesti tehty paljon vapaaehtoistoimintaa. Nyt pitää kuitenkin uskaltaa tehdä hyppy neljännelle sektorille. Tämä tarkoittaa menemistä mukaan uusiin verkostoihin ja vapaaseen kansalaistoimintaan. Näin kunnalla voi olla kuplia yhdistävä rooli. Tämä tarkoittaa lisääntyvää epämukavuutta ja epävarmuutta. Samalla voidaan kuitenkin hankkia uusia verkostoja, osaamista ja yhteistyökumppanuuksia suoraan ihmisiltä itseltään.

 

Kuva: Lea Stranius

Kirjoittaja on Kansalaisareenan toiminnanjohtaja. Kansalaisareena on vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen vaikuttaja, johon kuuluu 116 jäsenyhdistystä, joissa on noin 1,2 miljoonaa jäsentä.

 

Aiheesta keskustellaan lisää 9.10.2019 Demokratiapäivässä.

Kirjoittaja
Kuntademokratiaverkosto

Tämä on Kuntaliiton koordinoiman Kuntademokratiaverkoston blogi, johon kirjoittavat verkoston jäsenet. Kirjoittajat kirjoittavat omissa nimissään.

Verkostossa on tällä hetkellä noin 600 kuntien, valtionhallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijaa.