Minna Punakallio 25.11.2019

Kuntataloudella heikot pelimerkit

Minna Punakallio

Kuntatalouden heikko tilanne on noussut kuluvana syksynä toistuvasti otsikoihin. Kunnallisverokertymät ovat jo kolmatta vuotta peräkanaa nollan tuntumassa ja valtionosuudet samaan aikaan miinuksella. Budjettien alijäämät ovat suuria erityisesti isoissa kaupungeissa ja useilla paikkakunnilla on jouduttu käynnistämään laajoja yt-neuvotteluja.

Yhtälö on erittäin harvinainen. Takana on kohtuullisen vahva suhdannehuippu ja hallitusohjelma, jonka tavoitteena oli vahvistaa kuntataloutta lukuisin säästötoimin ja tehtävien vähennysten kautta. Kuntatalouden rahoitusaseman piti olla tänä vuonna vahvemmalla pohjalla kuin viime hallituskauden alussa, eikä vajota historiansa heikoimpaan lukemaan.

Mitä ihmettä on tapahtunut?

Kuntatalouden heikkouden takana on tuhat ja yksi tarinaa, sillä yksittäisen kunnan tulojen ja menojen kehitykseen vaikuttavat paitsi yleiset valtakunnalliset tekijät niin myös lukuisat kunnan omasta väestöpohjasta, elinvoimasta ja päätöksentekohistoriasta johtuvat syyt. Keskeisinä tekijöinä joukosta erottuvat kuitenkin kilpailukykysopimus, väestörakenteen muutos ja maassamuutto.

Kilpailukykysopimus vaikutti sekä kuntien menoihin että tuloihin. Osittain se toi kuntatalouteen säästöjä, kun työnantajan sosiaaliturvamaksuja alennettiin ja kuntatyöntekijöiden lomarahoja leikattiin. Nämä niin sanotut kiky-säästöt leikattiin kuitenkin pois kuntatalouden tuloista mittavan verovähennyspotin kasvuna sekä valtionosuuksien leikkauksina. Osittain kiky-päätökset eivät saavuttaneet toimille, kuten työajanpidennykselle, asetettuja säästötavoitteita.

Kuluvana vuonna kilpailukykysopimuksen viimeisetkin menosäästöt hiipuvat kovaa vauhtia pois kuntatalouden menoista. Samaan aikaan tulopohjaan kohdistuvat valtionosuusleikkaukset ja verovähennykset ovat kuitenkin täysimääräisinä voimassa.

Ei siis mikään ihme, että kuntien verot ja valtionosuudet takkuavat tällä hetkellä miinuksella, mutta menot kasvavat. Kiky-päätösten muodostama kokonaisuus on kuntataloudelle kestämätön.

Kilpailukykysopimuksen varjoon jää helposti se, että myös monet muut hallituksen päätökset ovat heilutelleet kuntatalouden tuloja ja menoja.

Tulopuolella kuntien asiakasmaksuja ovat pienentäneet muun muassa maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilut. Kuntien valtionosuuksia on leikattu myös useiden eri säästölakien perusteella. Kuluvan vuoden verotuloja ovat läikyttäneet isosti myös tuloverojärjestelmän hallinnolliset uudistukset, kuten verokorttiuudistus, ongelmat tulorekisterin käyttöönotossa sekä verotuksen joustava valmistuminen. Näiden hallinnollisten uudistusten lopullinen vaikutus kuntien verokertymiin on vielä epäselvä, mutta ainakin ne ovat synnyttämässä kuluvan vuoden kunnallisveroihin satojen miljoonien eurojen kuopan, rytmihäiriön, jonka arvioidaan korjaantuvan lähes kokonaan ensi vuonna.

Kuntien tulopohjan ongelmien ohella silmiä ei voi sulkea myöskään kuntatalouden menojen kasvulta, joka nousee kuluvana vuonna lähelle pitkän aikavälin keskiarvoa. Keskeiset ilmiöt menojen kasvun taustalla ovat palkkaratkaisut ja väestön ikääntyminen, joka lisää palvelutarvetta parhaillaan erityisesti sosiaalipalveluissa ja terveydenhuollossa.

Ikään kuin väestörakenteen muutoksessa ei olisi tarpeeksi haastetta kuntakentälle niin menoja kasvattaa myös toinen suuri megatrendi, kaupungistuminen. Se lisää palvelujen kysyntää sekä myös investointeja muuttovoittopaikkakunnilla. Investointipainetta kaikille paikkakunnille luo myös kuntakentän ikääntynyt rakennuskanta ja sen korjaustarpeet.

Kuntatalouden pelimerkit kuluvalle vuodelle ovat olleet surkeat. Mikään toimija ei olisi saanut pidettyä näissä olosuhteissa menokehitystä miinuksella useamman vuoden ajan. On oikeastaan ihme, että tästä on selvitty näinkin hyvin. Jatko vaatii kuitenkin uudenlaista politiikkaa ja uudenlaisia kehitystoimia.

Kirjoittaja

Kuntaliiton pääekonomisti käy asian ytimeen ja pelkistää kansantalouden kiemurat selkokielelle - olennainen taloudesta.

Tehtävänäni on valvoa, että kunnat saavat talouspolitiikassa jatkossakin sen aseman mikä niille kuuluu. Talousasioiden ohessa nautin elämästä niin lenkkipolulla kuin kulttuurisaleissa.

Minna Punakallio Twitterissä: @MinnaPunakallio