Minna Punakallio 2.4.2019

Kuntien taloushädälle löytyy selityksiä

Minna Punakallio

Kuntaliitto on joutunut puhumaan kuluneella hallituskaudella paljon ongelmista. Sote- ja maakuntauudistuksen tavoitteet eivät toteutuneet, hallitus on leikannut kunnilta valtionosuuksia, kilpailukykysopimus on vienyt kunnilta rahaa ja esimerkiksi hallitusohjelman kuntasektorille kohdistetut säästöt eivät ole toteutuneet odotetusti.

Ei ihme, että minua ja muita kuntaliittolaisia on syytetty silloin tällöin liiallisesta negatiivisuudesta. Varsinkin, kun julkisuudessa pyörineet viralliset kannanotot ovat vieneet eteenpäin täysin toisenlaista viestiä.

Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin viisauden alku.

Tilastotiedot kuntien ja koko kuntasektorin tilasta kertovat, että kuntatalous sukeltaa tällä hetkellä syvissä vesissä. Kaksi kolmasosaa kuntakentästä teki viime vuonna alijäämäisen tuloksen. Kun rahoitusasemaa arvioidaan investoinnit huomioivalla tunnusluvulla, niin kuntasektori päätyi viime vuonna historiansa toiseksi huonoimpaan lukemaan.

Yhden vuoden perusteella ei tule tehdä kuitenkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä kuntatalouden tilasta. Sen vuoksi onkin syytä odottaa torstaina julkaistavaa kevään 2019 kuntatalousohjelmaa ja kuntatalouden upouutta kehitysarviota lähivuosien talousnäkymistä.

Melko vaatimattomilla ennustajantaidoilla voi kuitenkin jo ennakoida, että kuntatalouden tila ei tule kohenemaan nopealla aikataululla. Tämä johtuu jo tiedossa olevasta palveluiden kysynnän kasvusta sekä työn hinnan kohoamisesta.

Uuden hallitusohjelman alla on tärkeää, että päättäjät tunnistavat tosiasiat. Vaikka koko julkisen talouden tila vahvistui kuluvalla hallituskaudella tasaisesti vuosi vuoden jälkeen niin sama kehitys ei näy kuntataloudessa. Kuntatalous vahvistui hallituskauden alkuvuosina, mutta heikkeni jälleen dramaattisesti kauden loppupuolella.

Mistä kuntatalouden heilahtelu sitten johtuu?

Yksi syy on kuntasopeutuksen epäonnistuminen. Kuntaliitto on jo pariin otteeseen toteuttanut hallitusohjelman toimia ja kuntasäästöjä koskevia kuntakyselyitä. Molempien kyselyiden tulokset ovat kertoneet, että hallituksen säästölait eivät ole realisoituneet kunnissa säästöinä. Sen lisäksi osa hallitusohjelman liite 6 kuntiin kohdistuvista toimista on kokonaan peruttu tai haudattu.  

On kohtalon ivaa, että epäonnistuminen kuntasäästöissä merkitsee muutaman vuoden ajan kuntatalouden heikennystä. Se johtuu siitä, että valtion talousarviossa kuntien valtionosuuksia vähennetään ennakollisesti oletettujen säästöjen määrää vastaavasti.

Takeltelu yhteensä noin 700 miljoonan euron suuruisessa kuntasopeutuksessa jää kuitenkin varjoon, kun puhutaan kilpailukykysopimuksen kuntavaikutuksista kuluneella hallituskaudella.

Arviot kilpailukykysopimuksen säästöistä ja tulopohjan vähennyksistä tehtiin kesällä 2016. Virallisten arvioiden mukaan kilpailukykysopimuksen vaikutus kuntatalouteen on lähellä neutraalia.

Näin jälkikäteen on helppo tarkistaa, että ennuste kuntatalouden kiky-kauden työvoimakustannuksista osui lähes nappiin. Se merkitsee sitä, että suuri osa kikyn synnyttämistä kuntasektorin menosäästöistä, eli arviot sosiaalivakuutusmaksualennusten ja lomarahaleikkauksen hyödyistä, olivat oikealla tasolla.

Yksi huomattava menosäästö jää kuitenkin uupumaan, ja se on työajan pidennykselle arvioitu rahallinen hyöty.

Nappiin eivät ole voineet mennä myöskään arviot kilpailukykysopimuksen aiheuttamista kuntien tulomenetyksistä. Viime vuosien odotettua reippaampi työllisyyskehitys on väistämättä kasvattanut ennakoitua enemmän koko talouden palkkasummaa ja työhön liittyviä verovähennyksiä. Kikyä solmittaessa verovähennysten odotettiin leikkaavan kuntien verotuloja noin 500-600 miljoonaa euroa.

Nappiin eivät missään nimessä ole menneet myöskään arviot valtionosuusleikkauksista. Kunnille on sadellut nimittäin kiky-päätöksistä aiheutuvia ylimääräisiä leikkauksia valtionosuusjärjestelmään kuuluvien normaalien tarkistusten, kuten indeksitarkistusten ja kustannustenjaon tarkistuksen kautta. Virallinen kiky-arvio ei ottanut huomioon, että kun työvoimakustannukset laskevat niin nämä tarkistukset painuvat sen seurauksena miinukselle.

Kilpailukykysopimus pienensi siis kuntien tulopohjaa paljon odotettua voimakkaammin. Myöskään kaikki säästöt eivät toteutuneet. Todellinen kilpailukykysopimuksen vaikutus kuntatalouteen onkin kaukana neutraalista. Vaikutukset näkyvät hallituskauden lopulla, kun kaikki valtionosuusleikkaukset astuvat voimaan. Osa leikkauksista kompensoidaan vuonna 2020.

Uudella hallituskaudella kilpailukykysopimukseen liittyvistä valtionosuusleikkauksista on päästävä eroon. Valtionosuuksien palauttaminen ei poista sitä, että jatkossa on tähdättävä vielä vaikuttavammin säästöihin ja tuottavuuden nousuun. Tähän on otettava aseeksi kuitenkin keinot, jotka toimivat ja joita pelkästään julkinen sektori ei maksa.

Kirjoittaja

Kuntaliiton pääekonomisti käy asian ytimeen ja pelkistää kansantalouden kiemurat selkokielelle - olennainen taloudesta.

Tehtävänäni on valvoa, että kunnat saavat talouspolitiikassa jatkossakin sen aseman mikä niille kuuluu. Talousasioiden ohessa nautin elämästä niin lenkkipolulla kuin kulttuurisaleissa.

Minna Punakallio Twitterissä: @MinnaPunakallio