Marko Nurmikolu 16.1.2019:
Marko Nurmikolu

Kunnalla on tällä hetkellä rajallinen mahdollisuus vaikuttaa kaivoksen sijoittumiseen kunnan alueelle. Kaivoslupaa ei saa myöntää olemassa olevan kuntakaavan vastaisesti, mutta kaivoslaki ei edellytä, että kaivosalueen maankäyttö olisi ennakolta tutkittu kuntakaavoituksen yhteydessä. Kaivoslain 47.4 § rinnastaa toisiinsa oikeusvaikutteisen kaavan ja lausuntomenettelyn, jossa maankäytölliset ratkaisut on arvioitu kunnan, maankunnan liiton ja ELY-keskuksen toimesta. 

Kaivoslaki on tältä osin mahdollisesti ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain systematiikan kanssa. Yleensä vähänkin merkittävämpi rakentaminen tulee arvioida kunnan kaavoitusmenettelyssä, joka on vuorovaikutteinen eri osapuolet huomioiva prosessi ja jonka kuluessa sovitellaan usein keskenään kilpailevia eri maankäyttötarpeita toisiinsa. Kaivosluvan myöntämisen edellytyksiä tulisikin tarkistaa siten, että kunnan hyväksymä yleis- tai asemakaava olisi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti aina myöntämisen edellytyksenä. Tällöin kunta voisi kaavan hyväksymisen kautta tuoda paikallisyhteisön kannan kaivoksen sijoittumiseen alueelleen.

Paikallisyhteisön vaikuttamisen paikat ja menettelyt kaivoslaissa epäselviä

Voimassa oleva kaivoslaki ei riittävän selkeästi osoita kunnalle vaikuttamisen paikkoja hallintomenettelyssä. Kaivoslain 37 §:n mukaan kunnalta pyydetään lausuntoa malminetsintälupaa ja kaivoslupaa koskevasta hakemuksesta. Kunta voi kaivoslain 46 §:n 1 momentin 7-kohdan perusteella vastustaa malminetsintäluvan myöntämistä kaavoituksesta johtuvasta tai muusta alueiden käyttöön liittyvästä pätevästä syystä. Tällöin malminetsintälupaa ei saa myötää kuin erityisestä syystä.

Kaivoslupaa prosessuaalisesti yleensä edeltäviä malminetsintälupahakemuksia on vireillä vuosittain noin 100-200 kappaletta. Niitä saattaa olla yhdessä kunnassa yhtäaikaisesti lausuntopyynnöillä kymmeniä. Yksittäisen hakemuksen pinta-ala voi olla satoja hehtaareja. Vain murto-osa malminetsintäluvan saaneista hankkeista etenee kaivosluvan hakemiseen asti. Lain systematiikasta johtuen kuntalaiskeskustelu kaivoksen maankäytöllisistä vaikutuksista tulisi kuitenkin käydä jo malminetsintäluvan käsittelyn yhteydessä. Käytännössä tässä näyttää olevan ongelmia johtuen malminetsintälupien määrästä ja pienestä kaivosten toteutumisasteesta.

Kunnat eivät yleisesti halua estää vastuullisten ja kunnan maankäytön tavoitteisiin sopivien kaivosten perustamista. Paikallisyhteisöt hyötyvät paikkakunnalle tulevista elinkeinoista. Malminetsintälupaa koskevaa lausuntoa käsiteltäessä on mahdollisen kaivoksen, sen mittasuhteiden ja ympäristövaikutusten hahmottuminen vielä epäselvää. Kunnan puolesta lausunnon antaa usein kunnanhallitus tai yksittäinen virkamies. Malminetsintälupaa seuraavissa menettelyissä, kuten kaivoslupa- ja ympäristölupaharkinnoissa, kun kaivoshanke on täsmentynyt ja kunnalla on lisää tietoa kaivoksen sijainnista ja vaikutuksista on kunnan mahdollisuudet tehokkaasti vastustaa kaivoksen sijoittumista ja toiminnan aloittamista enää vähäinen.

Tarve kiinteistöverolain muutokselle - mahdollinen kaivosvero ei välttämättä tuo korvauksia paikallisyhteisölle

Kaivostoiminnan turvaaminen edellyttää toimivaa yhdyskunta- ja palvelurakennetta kaivoksen elinkaaren aikana. Tämän rakentaminen ja ylläpito aiheuttavat merkittäviä kustannuksia kunnalle. Myös niiden purkaminen toiminnan loputtua jää paikallishallinnon vastuulle. Julkisuudessa esitetyt tarpeet mahdolliselle kaivosverolle siirtäisivät osan kaivosyhtiöiden voitoista valtiolle. Paikallisyhteisö jäisi tässä mallissa tulonsiirron ulkopuolelle.

Nykyjärjestelmässä kiinteistöverotus ei kohdistu kaivostoimintaan riittävän laajasti. Kiinteistövero kohdistetaan kaivosten yhteydessä oleviin rakennuksiin ja rakennelmiin, mutta varsinaiset kaivokset jäävät kiinteistöveron ulkopuolelle. Kaivoksen maapohjasta maksetaan kiinteistövero, mutta kaivoksen arvo ei käytännössä vaikuta maapohjan arvoon.

Kuntaliitto on jo kaivoslain laatimisen yhteydessä vuonna 2010 esittänyt, että kaivoksen haltijalle määrätään kiinteistövero kaivoksen arvon perusteella. Kaivokset voitaisiin saattaa kiinteistöverotuksen piiriin soveltuvin osin samalla tavalla kuin nykyisin verotetaan vuokramaalla sijaitsevaa rakennusta.

Vuokramaalla sijaitsevasta rakennuksesta veronmaksuvelvollinen on rakennuksen omistaja riippumatta hänen oikeudestaan maapohjaan. Samoin kaivoksesta veronmaksuvelvollinen olisi kaivoslain mukainen kaivoksen haltija.

Kaivoksen verotusarvo voitaisiin määritellä soveltuvin osin samoilla periaatteilla kuin nykyisin maatilaan kuuluvan kiven-, soran-, saven-, ja turpeenottopaikan verotusarvo. Varojen arvostamisesta annetun lain mukaan edellä mainittujen verotusarvoksi katsotaan pääoma-arvo, joka lasketaan etuudesta saadun puhtaan tulon, etuuden todennäköisen kestoajan ja kahdeksan prosentin korkokannan mukaan.

Kaivoskiinteistön omistajat hyötyvät merkittävästi yhdyskuntarakenteeseen ja julkisiin palveluihin tehdyistä investoinneista, jotka parantavat kiinteistön käyttötarkoitusta ja nostavat kiinteistöjen arvoja. Määräämällä kaivoksille erityinen kiinteistövero, kaivosyhtiöt osallistuisivat kunnalle välittömästi ja välillisesti aiheutuviin kustannuksiin.

Kirjoittaja
Marko Nurmikolu

Marko Nurmikolu on lakimies Kuntaliiton Alueet- ja yhdyskunnat -yksikössä.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.