Osmo Pieski 11.3.2019

Mihin kuntia tarvitaan?

Kunnat ja kunnallinen itsehallinto ovat olleet melkoisessa pyörityksessä useiden valtiollisten uudistusten aikana. Näkemys kunnasta on käynyt varsin ohueksi, kunta nähdään usein valtion jatkeena. Itse asiassa useat hallitukset ovat kompuroineet kunnan ja sen vahvan perustuslain antaman itsehallinnon kanssa. Reilu 100-vuotias valtio ei ole lopulta pärjännyt kisassa yli 150 vuotiasta kunnallishallintoa vastaan. Kuntien asema on vahvasti myös määritetty Euroopan neuvoston paikallisen itsehallinnon peruskirjassa. Suomi on hyväksynyt peruskirjan ja sitä on sovellettava lain tasoisena säädöksenä. Peruskirjassa on myös määritetty valtion ja kuntien välinen rahoitusperiaate.

Kuntatutkimus on myös hajautunut, kun Tampereen yliopiston kunnallisalan koulutus käytännössä ajettiin alas. Kuntaliitto näyttäytyy enemmän puoluetoimistojen temmellyskenttänä kuntien edunvalvonnassa kuin kuntien äänitorvena. Ymmärrän toki, että kuntakenttä on hyvin moninainen. On isoja kaupunkeja ja pieniä saaristokuntia, vaikea lopulta edustaa kunnolla kaikkia. Kuntaliitto toki tekee siinä hyvää työtä, että se yrittää palvella isoja kaupunkeja, seutukaupunkeja, kehyskuntia ja maaseutukuntia erilaisten verkostojen avulla. Kunnallisalan kehittämissäätiöllä voisi olla saumaa paikata kuntatutkimuksen alennustilaa mutta se on pääasiassa kunta-alan gallup-toimisto, joka julkaisee erilaisten kyselyiden tuloksia.

Suomalaista hallintoa on vaikea uudistaa, jos kuntaa ei ymmärretä oikein, ei ymmärretä sen keskeistä roolia hallinnon kivijalkana. Maailmaa seuratessamme voimme havaita, että ne maat ovat hyvin sekasortoisessa tilassa, jossa ei ole toimivaa paikallishallintoa. Siksi kunta ja kunnallinen itsehallinto kannattaa ottaa tosissaan. Erkki Mennola toteaa Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisussa Idea kunnasta, että ”Suomen kunnat on vapautettava niin nopeasti kuin suinkin ylhäältä holhotusta palvelulaitoksen roolista”.

Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa oli yhtenä kuntia koskevana tavoitteena, että hallitus käynnistää vapaakuntakokeilun, jonka tavoitteena on mahdollistaa kunnille palveluiden tuotanto- ja toimintatapojen kehittäminen nykyistä vapaammin ja laajemmin. Tähän olisi kannattanut tarttua. Uskon että olisimme pystyneet saamaan aikaan enemmän alhaalta ylös rakentuvissa uudistuksissa, jossa olisi pystytty rakentamaan kullekin alueelle parhaat mallit. Olemme jumiutuneet ansaan, että kaikille on hyvä M-kokoinen paita – todellisuudessa vain harvalle se on sopiva, toisille se on pieni ja toisille liian iso.

Vaalien jälkeen muodostuva uusi hallitus voisi ottaa uuden asenteen kuntiin. Mitä jos Säätytalon yössä ei koitettaisi keksiä väkisin kirjauksia, jotka eivät sitten sopisi kaikkiin kuntiin, kaikille alueille tai maakunnille. Jospa tulevan hallituksen uusi oivallus olisikin yrittää rakentaa hallintoa alhaalta ylöspäin.

Osmo Pieski

Kirjoittaja on Orimattilan kaupunginjohtaja Osmo Pieski. 

Kirjoittaja
Tehdään yhdessä

Blogissa kehyskuntien päättäjät kirjoittavat ajankohtaisista teemoista.

Kehyskuntaverkosto on 28 kunnan muodostama yhteistyöareena, joka pyrkii kirkastamaan kehyskuntien roolia ja merkitystä. Verkoston puheenjohtajana toimii Hollolan kunnanhallituksen pj. Kristiina Hämäläinen ja verkoston työvaliokunnan puheenjohtajana kaupunginjohtaja Oskari Auvinen Kangasalta.

Kehyskuntaverkostossa mukana olevat kunnat:
Joensuun kehyskunnat:
Kontiolahti ja Liperi
Jyväskylän kehyskunnat: Laukaa, Muurame
Kuopion kehyskunnat: Leppävirta, Siilinjärvi
Lahden kehyskunnat: Asikkala, Heinola, Hollola, Orimattila
Oulun kehyskunnat: Ii, Kempele, Liminka, Muhos, Tyrnävä
Tampereen kehyskunnat: Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Vesilahti, Ylöjärvi
Turun kehyskunnat: Aura, Kaarina, Lieto, Naantali, Raisio, Rusko

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.