Ovatko kunnat osa sote-ratkaisua?

Edellistä maakuntavalmistelua ei saatu maaliin. Tuloksena käteen jäi yrityksen ja erehdyksen kautta oppeja, jotka nykyinen hallitus toivottavasti huomioi. Yksi selvästi huomioitu asia on kuntien yleisen toimialan perustuslaillinen suoja. Perustuslakivaliokunta totesi alkuvuodesta, että kunnat voivat yleisen toimialansa puitteissa tuottaa palveluja, vaikka kyse ei olisikaan kuntien vastuulle lain mukaan kuuluvista palveluista. Tätä mahdollisuutta ei voi rajoittaa kevein perustein. Nyt selvitetään, millä ehdoilla tuottaminen on mahdollista ja missä määrin tuottaminen kuntia kiinnostaa.

Selvitys kuntien roolista mahdollisena palvelujen tuottajana sote-maakuntien Suomessa on kommentoitavana. Kyse ei ole laajasta lausuntokierroksesta vaan luonnoksen kommentointimahdollisuudesta. Kunnat vastaavat omista lähtökohdistaan ja selvitysraportti toimii todennäköisesti pohjana sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen jatkovalmistelussa.

Selvityksen kohde on kuntanäkökulmasta harmillisen kapea. Selvitys keskittyy käytännössä arvioimaan kunnan mahdollisuutta nykylainsäädännön mukaan tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyviä palveluja siinä tapauksessa, että järjestämisvastuu näistä palveluista on maakunnalla.

Rajaus jättää selvityksen ulkopuolelle esimerkiksi kysymyksen mahdollisuudesta sopia järjestämisvastuun jakautumisesta kunnan ja maakunnan kesken. Selvityksessä ei myöskään arvioida lakisääteisten tehtävien jakautumisen tarkoituksenmukaisuutta maakunnan ja kunnan välillä.  Esimerkiksi kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on kuntalain mukaan kunnan tehtävä, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että työnjaosta on sovittava. Toimiva työnjako ja järjestämisvastuusta sopiminen mahdollistaisivat myös kunnille monipuolisemman roolin tulevaisuuden haasteiden ratkaisemisessa.

Selvitysluonnoksessa kuvataan kilpailuoikeudellisia reunaehtoja palvelujen tuottamiselle nykyisen lainsäädännön mukaan. Mahdollisuus sopia pelkästään palvelujen tuottamisestakin olisi laajempi, jos lainsäädännössä tunnistetaan kunnan rooli ainakin joissakin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä hyvinvoinnin ja terveyden turvaajana. Maakunnalla ja kunnalla olisi oltava mahdollisuus joustavasti sopia yhteistyöstä ja työnjaosta.

Läpäisemättömän muurin rakentaminen kuntien ja maakuntien välille ei tunnista tilannetta, johon maa näyttää olevan menossa. Jäykkä malli voi toki helpottaa joidenkin alueiden tilannetta, mutta se ei toisaalta tunnista kasvavien ja vahvistuvien alueiden vahvuuksia ja mahdollisuuksia.  

Näiden kysymysten merkitys on uudistuksen kannalta aivan olennainen erityisesti nyt, kun uudistuksen keskeisen lainsäädännön, kuten järjestämis- ja rahoituslain valmistelu on keskitetty pienelle ministeriöiden virkamiesjoukolle. Hallitusohjelman slogan kuuluu: ”osaava ja osallistava Suomi”. Voisiko tällä kertaa sittenkin lähteä siitä, että kunnat ovat osa ratkaisua?

Kirjoittaja

Juha Myllymäki on Kuntaliiton lakiasiain johtaja.

Tarja Myllärinen on Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja.