Päivi Väisänen-Haapanen 12.2.2019:

Perusopetuksen valtionavustusputki yskii: Perusrahoitus kuntoon

Tällä ja edellisellä hallituskaudella valtionosuuslakeja on muutettu siten, että kunnat saavat 2,3 miljardia euroa vähemmän valtionosuutta vuonna 2019, kuin mitä ne olisivat saaneet ilman vuosien 2012–2019 valtionosuuden vähennyspäätöksiä. Esi- ja perusopetuksen osuus peruspalvelujen valtionosuudesta on laskennallisesti noin viidennes. Esi- ja perusopetukseen leikkauksista on näin kohdistunut noin 517 miljoonaa euroa.

 

-

 

Samaan aikaan kun kuntien itsehallintoa vahvistavaa yleiskatteista valtionosuutta on leikattu, hallitus on myöntänyt erilaisiin esi- ja perusopetuksen kehittämishankkeisiin valtionavustusta. Tämä ei ole uusi ilmiö. Poliittisille päätöksentekijöille yksittäisiin, tarkkaan rajattuihin toimenpiteisiin kohdennettu rahan jakaminen näyttäytyy myönteisenä, koska siten voi osoittaa panostavansa koulutukseen. Kuntien omaa päätösvaltaa tiettyyn kustannukseen sidottu tai toimintoon rajattu avustus kuitenkin rajoittaa.

Tänä vuonna valtion talousarviossa myönnetään valtionavustusta esi- ja perusopetukseen yhteensä 65 miljoonaa euroa, kun valtionosuusrahoitus alenee samanaikaisesti noin 196 miljoonalla eurolla.

-

65 miljoonaa euroa on noin kolme prosenttia esi- ja perusopetuksen valtionosuusrahoituksesta. Yhtä esi- ja perusopetuksen oppilasta kohti avustusrahoitusta on jaossa 108 euroa. Valtionosuusrahoitusta merkittävästi pienempi valtionavustusrahoitus aiheuttaa kunnille huomattavaa työmäärää sekä hallinnollista taakkaa rahoituksen haku- ja raportointivaiheessa.

Avustusrahoituksen saajat keräävät potin, osaa avustuspäätös ei kuitenkaan lämmitä. Nekin, jotka eivät saa avustusta, joutuvat resursoimaan rahoituksen hakemiseen. Avustukset eivät tue kuntien välistä yhdenvertaisuutta, vaan kyseessä on pikemminkin tivolin ongintapeli, jossa palkintoa ei voi ennakoida. Joka peliin täytyy kuitenkin osallistua, jos pyrkii maksimoimaan voittomahdollisuutensa.

 

Turhaa työtä valtionavustuksista

Turhaa työtä aiheutuu, kun kunnissa tehdään valtionavustuksia koskevia varauksia talous- ja käyttösuunnitelmiin, luetaan hakuohjeita ja täytetään lomakkeita sekä koordinoidaan eri yksiköiden tarpeista haettava kokonaisuus. Kun rahoituspäätös saadaan, joudutaan usein toteamaan, että myönnetty euromäärä edellyttää uudelleen koordinointia eri yksiköiden resursoinnin osalta tai mikäli rahoitusta ei saatu, sivistyspalveluiden muista tärkeistä tehtävistä pois oleva työ meni täysin hukkaan.

Rahoituksen käyttö edellyttää seurantaa ja raportointia, lisäksi käytöstä on tiedotettava. Raportointia on tehtävä paitsi valtionapuviranomaiselle, niin myös kunnassa asiaan liittyville osapuolille ja toimielimille prosessin eri vaiheissa. Kuntien niukat voimavarat tulisi voida suunnata tehokkaammin itse toimintaan ja sen kehittämiseen siitä näkökulmasta, joka kullekin yksittäiselle kunnalle on tärkein ja ajankohtaisin.

-

 

Valtionavustusrahoituksen saanti on vuosi toisensa jälkeen epävarmaa ja lisäksi rahoituksen määrä, painopisteet ja myöntökriteerit voivat muuttua merkittävästikin. Pitkäjänteinen toiminnan suunnittelu ja kehittäminen häiriintyvät tilapäisrahoituksen vuoksi, vaikka rahoituksella pyritään tukemaan toiminnan järjestämistä.

Avustuksista perusrahoitukseen

Erilaisia kertaluonteisia, määräaikaisia hankkeita kannattaa toki jatkossakin rahoittaa valtionavustusrahoituksella. Tällaisia ovat esimerkiksi uuden toiminnan ja toimintatapojen kehittäminen, kokeilut, pilotoinnit ja investoinnit, apurahat ja stipendit. Esimerkiksi Liikkuva koulu -hankkeella ja kerhotoiminnan avustuksilla on voitu tukea kuntien toiminnan kehittämistä.

Kuitenkin siinä vaiheessa, kun toiminta on vakiintunut ja sisältyy lakisääteiseen perustoimintaan, valtionavustusrahoituksesta on perusteltua siirtyä valtionosuusrahoitukseen.

Kunnat kehittävät jatkuvasti opetusta, mutta tarvitsevat kehittämistyön tueksi riittävää perusrahoitusta. Riittävällä perusrahoituksella, valtionosuusrahoituksella, tuetaan esi- ja perusopetuksen järjestämistä ja pitkäjänteistä kehittämistä kuntien itsehallinnollisen päätösvallan ja paikallisten olosuhteiden tuntemisen pohjalta.

Valtionavustusrahoituksella ei saa kompensoida valtion erilaisten säästötoimenpiteiden vuoksi heikentynyttä rahoitusta, vaan kuntien perusrahoitusta on vahvistettava.

Avustukset varattava aitoon uuden kehittämiseen

Lyhytjänteisestä valtionavustusrahoituksesta on siirryttävä pitkäjänteisempiin, hallituskauden ylittäviin rahoituspäätöksiin. Vain entistä laajemmilla kokonaisuuksilla ja riittävän suurella avustusrahoituksella voidaan luoda vaikuttavampia toteutusmahdollisuuksia.

Valtion talousarviosta on poimittu alla olevaan kuvaan esi- ja perusopetuksen valtionavustusrahoitusta vuodelle 2019. Valtionavustusrahoitus soveltuu rahoitusmuotona oppimisympäristöjen ja digitaalisuuden ym. kehittämiseen. Määrärahavaraus näihin toimenpiteisiin vuoden 2019 valtion talousarviossa on 5,6 miljoonaa euroa. Lisäksi valtionavustus soveltuu saamenkielisten ja vieraskielisten opetukseen.

-

Tänä vuonna valtionosuusrahoitustyyppisen valtionavustusrahoituksen määrä on 59,4 miljoonaa euroa. Taulukossa rahoitus erottuu keltaisena.

Ensimmäinen askel kohti hallinnollista keventämistä otetaan opetus- ja kulttuuriministeriössä ja Opetushallituksessa juuri nyt, kun yleissivistävän koulutuksen valtionavustukset kootaan samanaikaiseen hakukokonaisuuteen Opetushallituksen tiedote 5.2.2019 (oph.fi)  Pyrkimykset keventämiseen ja rahoituksen edelleen kehittämiseen otetaan ilolla vastaan.

 

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.