Tarja Myllärinen 12.2.2019
tarja

Viime päivien kuumin puheenaihe on ollut vanhustenhuolto ja siinä havaitut puutteet. Keskustelun tuoksinassa on usein unohtunut se, mitä on tapahtunut: yritysten räikeitä, tietoisesti tehtyjä lupaehtojen ja sopimusten rikkomisia.   

Valvonta on pettänyt, vaikka sitä tehdään kolmella eri tasolla: Valtakunnallisessa lupa- ja valvontavirasto Valvirassa, aluehallintovirastoissa eli Aveissa ja kunnissa. Lisäksi valvontaa tehdään jokaisessa toimintayksikössä omavalvontana.  

Valvira myöntää luvat niille yrityksille, joilla on toimipisteitä useamman aluehallintoviraston alueella ja Avi omalla alueellaan toimiville yksityisille sosiaalipalveluyrityksille. Kunta valvoo alueellaan toimivia yksityisiä sosiaalipalvelun tuottajia riippumatta siitä, ostaako se niiden palveluja vai ei. Luvan myöntämisen edellytyksenä on mm. palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden määrään nähden riittävä, sosiaali- ja terveysalan koulutuksen saanut henkilöstö.  

Kaikkien palveluntuottajien on tehtävä omavalvontasuunnitelma jo ennen toiminnan aloittamista. Suunnitelmaan on kirjattava keskeiset toimenpiteet, joilla tuottaja itse valvoo tuottamiensa palvelujen laatua, henkilökunnan toimintaa ja toimintayksikköään. Omavalvontasuunnitelma ei saa jäädä pölyttymään kansioonsa, vaan sen tulee olla palvelun laadun ja kehittämisen työväline. Tuottajalla on oltava tietoa, ammattitaitoa ja kykyä arvioida, miten toiminnan laatu ja säädösten mukaisuus varmistetaan. Kuulostaa teoriassa hyvältä, mutta ei näytä toimineen käytännössä nyt kohun keskellä olevissa yrityksissä. 

Kunta varmistaa hankintavaiheessa palvelun laadun laatimalla yksityiskohtaisen palvelukuvauksen siitä, mitä se on tilaamassa. Tarjouksensa jättävät yritykset kuvaavat oman toimintansa niin tarkasti, että kunta voi varmistua saavansa sitä, mitä tilaa. Tässä on vaaran paikka: jos et osaa kuvata viimeistä yksityiskohtaa myöten, millaista palvelun on oltava, tuottaja voi käyttää sopimukseen jääneitä porsaanreikiä hyväkseen. Sitä, mitä ei ole palvelukuvauksessa, ei välttämättä tuoteta lainkaan tai ei ainakaan samaan hintaan. Julkisuuteen tullut huima maksu WC-paperirullan vaihtamisesta on oiva esimerkki tästä. 

Jokaisessa kunnassa on nimetty ainakin yksi yksityisiä sosiaalipalveluja valvova viranhaltija. Suurissa kaupungeissa on omat erikoistuneet valvontayksikkönsä, joissa työskentelee useita henkilöitä, jotka valvovat yksityisten palveluntuottajien toimintaa ja käyvät jatkuvaa vuoropuhelua yrittäjien kanssa. Tämä parantaa valvonnan laatua ja turvaa vuosikausia kestävän, koko sopimusajan kattavan valvonnan, jonka kesto on yleensä useita vuosia. 

Valvonta ja sopimuksien seuranta kaipaavat terävöittämistä ja selkeitä lupaehtoihin ja sopimuksiin kirjattavia sanktioita. Kunnat ovat irtisanoneet sopimuksiaan, mutta usein on myös jouduttu huomaamaan, että sopimuksen kirjaukset ovat siihen liian tulkinnanvaraisia.    

Valviran mukaan sillä on käytettävissään yhteensä yhdeksän henkilöä kaikkien sosiaalipalvelujen valvontaan, joista yksi tehostetun palveluasumisen yksikköjen valvontaan. Aluehallintovirastoissa, Aveissa, näissä tehtävissä on 20-25 henkilöä. Valvottavaa riittää: lasten ja nuorten sijaishuollon, kehitysvammahuollon, vammaispalvelujen ja vanhuspalvelujen tuottajia. Pelkästään ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoivan yksiköitä oli lähes 660 THL:n selvittäessä vanhuspalvelujen tilaa keväällä 2018.  

Valviran antamien tietojen mukaan sen tarkastajat tekivät koko maassa vain kuusi valvontakäyntiä vuosina 2017-2018, ja Avien tarkastajat vain muutamia kymmeniä (HS 9.2.2019). Yksittäisen palveluntuottajan todennäköisyys tulla Valviran tai Avin tarkastuksen kohteeksi on häviävän pieni. Kunnat kampaavat palvelujen tuottajia läpi huomattavasti tiheämmällä kammalla. 

Viime päivät ovat osoittaneet, että valvonnan määrää on lisättävä. On kuitenkin muistettava, että kaikkea ei voi valvoa aukottomasti: jokaisessa toimintayksikössä ei voi asua ympärivuorokautista valvojaa. Tämä johtaisi valvontakoneistoon, jota tuskin haluamme.  Se, mitä nyt kaivataan, on tekoja, joilla suuryritykset palauttavat palvelujen järjestäjien ja kansalaisten luottamuksen. Kyse on yritysten yhteiskuntavastuusta. 

Kirjoittaja
Tarja Myllärinen

Tarja Myllärinen on Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön johtaja.

Valvontajärjestelmää pitää uudistaa. Tein yhden ehdotuksen, joka on kirjoitettu mm. vuonna 2009 Kuntaliiton LapsiArvi-hankkeen raporttiin (Holma 2009). Jalostin ideaa nykyhetkeen. Siitä voi lukea lisää blogistani. Pohjalla autokatsastus, joka rahoitetaan valvottavien maksuilla.

http://lastensuojelija.blogspot.com/2019/02/mista-resrussit-sote-palvel…

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.