Karri Vainio 10.5.2019

Sote ja digitalisaation uudet vaatteet

Maakuntauudistuksen kaatumisen suruaika jäi lyhyeksi ja etenemistapaa koskeva keskustelu käy hallitusneuvotteluiden ympärillä kiivaana. Jatketaanko alueellisen itsehallinnon rakentamista korjaamalla edeltävän version valuvikoja vai lähdetäänkö ratkaisua hakemaan parlamentaarisesti ja jätetään ensivaiheessa kuntakentälle liikkumavaraa rakenteiden ja palveluiden uudistamisessa? 

Yksi asia yhdistää eri etenemisvaihtoehtoja. Kova ydin, palveluiden ja toimintamallien uudistaminen ei onnistu, mikäli tieto ja toimivat tietojärjestelmät eivät kohtaa arjen tarpeiden kanssa. Tarpeita vastaavat toteutukset eivät ole tiukasti sidoksissa minkään puolueen malliin, eivätkä hallintoratkaisuihin. Kuntaorganisaatiot vastaavat vielä vuosia sosiaali- ja terveyspalveluista (kaikissa skenaarioissa) ja siksi niiden uudistuksen tavoitteiden suuntaan tapahtuvaa etenemistä kannattaisi tukea ennen kaikkea taloudellisesti. Myös maku-sote-valmistelun yhteydessä tiivistynyttä kansallisten toimijoiden ja kentän välistä yhteistyötä tulee jatkaa ja tiivistää esimerkiksi tiedolla johtamisen ympärillä.

Ennen suunnitelmien kaivamista naftaliinista, jos niitä edes sinne ehdittiin sinne upottaa, kannattaa kuitenkin analysoida opit viimevuosien valmistelusta.

Jaetut tavoitteet, yhdessä suunnitellut keinot?

Sipilän hallituskauden aikana sote-palveluiden digitalisoinnin edistämiseen satsattiin kansallisesti ennen kokemattomalla tavalla. Oliko kuitenkaan panostusten takana yhteistä visiota tavoitetilasta ja työnjaosta?

Ei ollut.

Poliittisissa pöydissä digitalisaatiota käytettiin ongelmia ratkaisevana yleistaikasanana ja kansallisen ohjausmallin keskeisin suunnitteluparametri pohjautui ICT-säästöjen hakemiseen ja tietojärjestelmäinvestointien ohjaamiseen mm. valtionhallinnosta tutulla palvelukeskuskaavalla. Kansallisissa pöydissä kohtasivat erilaiset intohimot ja kentän organisaatiolla jäi monissa kohdin sivusta seuraajan rooli tavoitteiltaan epäselvän ja keinovalikoimaltaan ristiriitaisen ohjausmallin rakentamisessa, jossa loppumetreille asti yhteinen käsitys eri toimijoiden työnjaosta tai ylipäänsä toteutusten realistisuudesta jäi liian sumeaksi.

Uudet vaatteet, tällä kertaa kankaasta

Digitalisaatiossa, oikeammin digitalisoinnissa, on pohjimmiltaan kyse asiakkaille tuotettavien palveluiden uudistamisesta, ei tietotekniikasta. Tämä edellyttää teknologiaratkaisujen mahdollisuudet huomioivaa muutosjohtamista ja toiminnan ja tietojärjestelmäratkaisujen kehittämistä ”käsi kädessä”.

Kansallista ohjausta tarvitaan mm. yhteisen tavoitetilan määrittelemisessä sekä tiedon ja tietojärjestelmäratkaisujen yhteentoimivuuden varmistavassa ohjauksessa. Tarvitaan myös kansallisia yhteisiä ICT-ratkaisuja. Niiden on perustuttava kuitenkin aitoihin tarpeisiin ja toteutusten selkeään työnjakoon, jossa sote-palveluista vastaavien organisaatioiden tulee pystyä suoraan vaikuttamaan työvälineiden toteutusta koskevaan päätöksentekoon.

Sote-digitalisaatiotarinan ”näkymättömät vaatteet” ovat olleet yhteisen vision ja selkeän työnjaon puute. Nyt seuraavaan lukuun siirryttäessä tulisi tavoitetila ja kansallisen ohjauksen, toiminnan muutoksen ja sitä tukevien ICT-ratkaisujen toteuttamisen työnjako kutoa yhdessä. Muodostunutta yhteistyötä tiivistäen ja kokemuksista viisastuen.

Lue myös: Kuntaliiton toimenpide-ehdotuksia sote-uudistuksen jatkoon digitalisaation ja ICT:n osalta

Kirjoittaja

Karri Vainio on erityisasiantuntija Kuntaliitossa.

Karri Vainio Twitterissä: @KarriVai