Annukka Mäkinen ja Taina Väre 5.7.2019

Suomen EU-puheenjohtajakauden koheesio- ja maatalouspolitiikan ratkaisuilla vaikutusta myös kuntiin

Suomessa on kuluvan vuoden ajan työstetty tavoitteita ja sisältöjä tulevalle Suomen rakennerahasto-ohjelmalle. Valmistelu on ollut vahvasti aluelähtöistä, mikä on tukenut myös kuntien näkemysten esille tuomista. Samoin yhteisen maatalouspolitiikan puolella on tehty kansallista ohjelmavalmistelua mm. lukuisissa työpajoissa. Samaan aikaan Brysselin päässä kaikki seuraavaa EU:n ohjelmakautta 2021-2027 koskevat ratkaisut ovat vielä auki.

Kolmenkeskiset neuvottelut parlamentin, komission ja neuvoston välillä käynnistyvät lokakuussa. Koheesio- eli alue- ja rakennepolitiikan ratkaisut ovat keskeinen osa monivuotista rahoituskehystä. Suomen tavoitteena on viedä loppuun Euroopan neuvoston kanssa käytävät monivuotista rahoituskehystä koskevat keskustelut. Lisäksi Suomen tavoitteena on saada edistettyä mahdollisimman pitkälle rahoituskehykseen liittyviä sektorikohtaisia asetuksia. Nämä tavoitteet ja toimet saattavat tuntua käytännön arjessa varsin kaukaisilta mutta niiden edistymisellä voi olla selkeät vaikutuksensa aikanaan myös kunnan elinvoimalle. Myös yhteisen maatalouspolitiikan ratkaisuilla on merkittäviä vaikutuksia kunnille ja erityisesti elinvoimaiselle maaseudulle.

Tämän hetken laskelmien osalta mm. Suomen rakennerahastosaanto tulisi peräti kasvamaan, vaikka koko Euroopan tasolla rahoja ollaan leikkaamassa noin 10 prosenttia. Yhteisen maatalouspolitiikan osalta sen sijaan leikkaukset tulevat olemaan huomattavia (14 % leikkaus) ja suurimmat leikkaukset kohdistuvat maaseudun kehittämisresursseihin. Uutena ”joustona” jäsenvaltioilla on mahdollisuus siirtää osa heille osoitetuista suorista tuista maaseudun kehittämiseen tai päinvastoin. Suorat tuet tulevat edelleen olemaan merkittävä osa yhteistä maatalouspolitiikkaa, mutta niitä kohdistetaan tarkemmin.

Kestävä kaupunkikehittäminen tulee jatkumaan myös ensi ohjelmakaudella. Rajan ylittävälle yhteistyölle komissio on esittänyt seitsemän prosentin leikkausta varoihin koko Euroopan tasolla, mikä vaikuttaa negatiivisesti myös Suomen saantoon tältä osin.

Tähän mennessä EU:n ohjelmakaudella 2014-2020 kunnat ovat olleet osaltaan rahoittamassa erilaisia rakennerahastohankkeita noin 170 miljoonalla eurolla ja luku tulee vielä kasvamaan.  Kunnat ovat olleet rahoittamassa ja toteuttamassa mm. energiatehokkuutta, matkailua ja liikkumista edistäviä selvitys- ja kehittämishankkeita, erilaisia ilmastoteemaisia hankkeita ja yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeita.  Lisäksi kunnat ovat rahoittaneet ja toteuttaneet mm. nuorten, heikommassa työmarkkina-asemassa olevien ja maahanmuuttajien osaamista ja työllistymistä tukevia hankkeita sekä osallisuutta ja hyvinvointia edistäviä hankkeita. Myös kansallisen maaseutuohjelman toteuttamisessa kunnat ovat merkittävä rahoittaja nyt ja tulevaisuudessa.

Jäsenvaltioiden välillä tullaan tulevana syksynä jatkamaan keskustelua siitä, mikä on riittävä koheesiopolitiikan rahoituksen määrä osana koko EU-budjettia ja miten varat tulisi jäsenmaiden välillä jakaa. Tilanne on hankala. Niin sanotut nettomaksajamaat haluavat tasaisempaa varojen jakopolitiikkaa kehittyneempien ja vähemmän kehittyneiden jäsenmaiden välille. Mutta miten huomioidaan tähänastisten toimien vaikutukset ja kehittämistyön hyviksi havaitut käytännöt? Ja miten huomioidaan toisaalta kehittyneisyyserojen tasaantuminen, toisaalta kasvun potentiaali ja uudet investointimahdollisuudet?

Suomen EU-puheenjohtajuuslinjauksissa on todettu, että koheesiopolitiikan tulisi vahvemmin keskittyä edistämään kasvua ja kilpailukykyä sekä sosiaalista yhteenkuuluvuutta koko Euroopassa. Lisäksi linjauksissa todetaan, että eri maiden pysyväisluonteiset erityispiirteet kuten (pohjoisen) harvaan asutun alueen erityisasema on huomioitava rahoitusta jaettaessa - Suomen osalta periaate on lyöty lukkoon jo liittymissopimuksessa, erityistuen tasoon on yritettävä vaikuttaa.  

Uudet haasteet ovat Suomen puheenjohtajuuskauden jälkeen edessä, kun lähdetään tarkastelemaan Suomen sisäistä tilannetta. Heikon työllisyyskehityksen ja yksipuolisen yritystoiminnan alueita löytyy joka puolella maata, osaavan työvoiman saatavuuden haasteista puhumattakaan. Maaseudulla ja erityisesti harvaan asutulla maaseudulla kehittämisen haasteita löytyy, mutta toisaalta esimerkiksi biotalouden mahdollisuudet ja ilmastonmuutoksen torjuminen avaavat maaseudulle myös uusia näkymiä. Miten digitalisaation ja vähähiilisyyden mahdollisuudet voidaan hyödyntää niin kaupunkien kilpailukyvyn edistämiseksi kuin maaseudun elinvoimaisuudeksi?

 

Kirjoittaja
taina

Taina Väre työskentelee Kuntaliitossa maaseudun kehittämisen ja pienkunta-asioiden erityisasiantuntijana. 

Annukka Mäkinen

Annukka Mäkinen työskentelee kehittämispäällikkönä Kuntaliitossa.

Lisää uusi kommentti

Puhdas teksti

  • HTML-merkit ovat kiellettyjä.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.