Timo Reina 6.8.2019

Syksy paljastaa Rinteen hallituksen kuntapolitiikan otteen

Timo Reina

Kokemus osoittaa, että kulloisenkin hallituksen kuntapolitiikan linjaukset ja tyylilaji paljastuvat yleensä heti alkumetreillä, ja kovin harvoin ne siitä enää muuttuvat. Työnsä nyt käytännössä aloittava Rinteen hallitus tuskin tekee tässä suhteessa poikkeusta.

Kuntien kannalta syksyllä laadittava vuoden 2020 valtion talousarvioesitys ja erityisesti hallituksen ensimmäinen koko vaalikautta koskeva julkisen talouden suunnitelma ja sen yhteydessä laadittava kuntatalousohjelma ovat poikkeuksellisen tärkeitä. Niissä runsaat sanat muuttuvat niukoiksi euroiksi.

Vaikka hallitusohjelman monet - myös kuntataloutta koskevat - kirjaukset vastasivat pitkälle myös Kuntaliiton tavoitteita, on niiden konkretisoinnissa poikkeuksellisen paljon työtä ja kysymysmerkkejä. 

Uusien tehtävien täysi valtionrahoitus varmistettava

Näistä merkittävin on se, miten kuntien uudet ja laajenevat tehtävät - joita hallitusohjelma on pullollaan - todella rahoitetaan luvatulla tavalla täysimääräisesti valtionosuuksilla. Alustavat Kuntaliiton ja hallituksen arviot kustannusvaikutuksista poikkeavat osin merkittävästikin toisistaan. Takana taitavat joka tapauksessa olla ajat, jolloin normeja haluttiin purkaa ja kuntien liikkumavaraa tehtävissään väljentää.

On todennäköistä ja toivottavaakin, että monet näistä uusista velvoitteista toimeenpannaan vasta vaalikauden loppupuolella. Tätä edellyttää myös huolellinen valmistelu ja esimerkiksi henkilöstön saatavuus. Tällöin saattaa kuitenkin käydä niin, että myös kustannukset näkyvät täysimääräisesti vasta seuraavalla vaalikaudella. Sinne tämän hallituksen kirjaukset eivät ulotu eivätkä eurot riitä, mutta palvelut järjestävien kuntien kannalta tämä aiheuttaa jo nyt ylimääräisen huolen rahoituksen riittävyydestä.

Edellisen hallituksen muun muassa Kiky-sopimukseen liittyvistä päätöksistä aiheutuva noin miljardin euron kunnilta puuttuva valtionosuuspotti onneksi aiotaan maksaa ensi vuonna, kuten pitääkin. Tämä ei kuitenkaan kuntatalotta vahvista, mutta pitää valtionosuusrahoituksen kustannusten kasvun tasolla.

Vaikka kuntiin vaikuttavien veroperusteiden muutosten suhteen alkava vaalikausi vaikuttaa edellisiä hiljaisemmalta, on silti välttämätöntä pitää kiinni kirjauksesta, jonka mukaan kunnat saavat täyden kompensaation valtion päätöksistä aiheutuvista verotulomenetyksistä.

Kuntien voimavarat mukaan työllisyysasteen nostamiseen

Työllisyysasteen hilaaminen hallituskaudella 75 prosenttiin on myös kuntatalouden kannalta kova mutta välttämätön urakka, jossa vetoapua yleisestä talouskehityksestä tuskin tulee. Uusien keinojen kartoittamisen rinnalla kannattaa nopeasti tarttua niihin, jotka on jo toimiviksi havaittu.

Näistä yksi on kuntien voimavarojen valjastaminen työllisyysasteen nostamiseen ja etenkin vaikeimmin työllistyvien palvelujen parantamiseen, mistä edellisen hallituskauden hätiköiden lopetetut kokeilut muun muassa Tampereen seudulla antoivat rohkaisevia tuloksia. Työllisyyden ja elinvoiman edistäminen edellyttää kuitenkin kunnille sanojen sijasta työkaluja ja toimivaltaa.

Hallitusohjelman lupaavien, kuntien roolia työllisyyspalvelujen järjestäjänä vahvistavien,  linjausten jatkoksi työministeri Timo Harakka konkretisoikin jo infossaan 23.7.2019, että ”uusitaan hyviä kokemuksia saanut kuntakokeilulaki, jatketaan siltasopimuksia ja pilotoidaan uusia kumppanuusmalleja työllisyyspalveluissa kuntien kanssa”.

Heikkenevässä suhdannetilanteessa on entistäkin tärkeämpää huolehtia myös kuntien investointikyvystä kasvavien uudisrakentamis- ja korjausvelkapaineiden keskellä. Tällä on merkittäviä vaikutuksia myös työllisyyteen.

Ovatko kunnat soten tekijöitä vai kohteita?

Uuden hallituksen tavasta suhtautua itsehallinnollisiin kuntiin ja hoitaa valtio-kunta -suhdetta kertonee nyt enemmän kuin mikään muu se, miten hallitusohjelman sote-uudistusta koskevia linjauksia aletaan toteuttamaan.

Onko menneestä opittu? Ymmärretäänkö maan eri alueiden olosuhteiden erilaisuus ja annetaanko joustavuutta vastata siihen? Entä ajetaanko esimerkiksi omaisuus- ja tukipalveluita koskevien järjestelyjen suhteen vanhoilla valoilla vai huomioidaanko jatkossa sekä kuntakentän että myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan palaute?

Kysymys on laajemmin siitä, ovatko kunnat uudistuksen seuraavalla kierroksella muutosten tekijöitä vai niiden kohteita - subjekteja vai objekteja. Sote-valmistelun prosessi- ja organisaatiokaaviot kertovat tästä aikanaan enemmän kuin tuhat sanaa.

Kirjoittaja

Timo Reina on Kuntaliiton varatoimitusjohtaja.

Timo Reina Twitterissä: @TimoReina