Työelämäjaksolla Suomen Kuntaliitossa 14.1.-15.2.2019 (osa 2)

Anssi Tuominen

Ensimmäinen osa on julkaistu tässä vieraskynä -blogisarjassa 26.2.2019.

Koulutuspoliittinen keskustelu on Suomessa tällä hetkellä aika laimeaa. Isoa visiota koulutuksen ja sivistyksen tulevaisuudesta ei esittele oikein kukaan. Keskustelu kulkee omissa siiloissa ja on pitkälti eri intressiryhmien edunvalvontaa. Reunaehdot ja tinkimättömyys korostuvat omia etuja ajettaessa.  Mahdolliset yhdessä saavutettavat onnistumiset eivät näytä houkuttelevilta, koska ne voisivat hyödyttää toista koulutusryhmittymää tai tasoa omaa edunvalvontaorganisaatiota enemmän. Opiskelijan, yhteiskunnan ja työelämän edut tulevat vasta kolmannessa tai neljännessä lauseessa.

SITRAn laskelmien mukaan koulutusjärjestelmään sijoitetaan vuosittain eri toimijoiden kautta noin 19 mrd euroa. Rahalla ohjaaminen on jo pitkään ollut vallitseva trendi, joten luulisi kokonaisvaltaisempaa keskustelua syntyvän.

Ilahduttava poikkeus koulutuspoliittisessa keskustelussa on Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen, joka viikosta toiseen jaksaa nostaa keskusteluun yhteiskunnallisesti tärkeitä ja kokonaisvaltaisia koulutusteemoja. Jatkuva oppiminen on varmasti teema, joka näkyy kevään hallitusneuvotteluissa.  Keskeistä on opiskelun ja työelämän yhteensovittaminen ja miten varmistetaan jatkossa kaikkien kansalaisryhmien osaaminen.

Talvella suorittamani viiden viikon mittainen työelämäjakso antoi paljon uusia ajatuksia koulutuksen ja koulutuksen järjestäjän roolin kehittämisestä ja tukemisesta. Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön henkilöstö tekee laaja-alaisesti ja vastuullisesti työtä suomalaisen sivistyksen ja osaamisen edistämiseksi. Kun tähän kokonaisuuteen yhdistetään Kuntaliiton kaikkien muiden yksiköiden osaaminen, niin kyseessä on vahva julkisen sektorin toimija ja erityisesti kuntien ja kuntataustaisten organisaatioiden edunvalvoja.

Työelämäjakson aikana tutustuin Kuntaliiton eri yksiköihin ja vierailin heidän sidosryhmissään. Sain hyvän kokonaiskuvan kuntasektorin toimintojen muuttumisesta ja tulevaisuuden haasteista. Kuntaliitto joutuu lähivuosina väistämättä kirkastamaan omaa rooliaan kuntien edunvalvonnassa. Globaali kaupungistuminen näyttää etenevän entistä voimakkaampana ja sitä kautta harvaanasutun Suomen eri kuntien väliset eroavaisuudet ja mahdollisuuden etääntyvät toisistaan.

Kaikkien kuntien keskeinen tehtävä on oman alueensa elinvoimaisuuden edistäminen. Kunnat ovat kovassa kilpailutilanteessa keskenään ja kaikki eivät voi olla voittajia rajallisen talouskasvun toimintaympäristössä. Kuntaliiton asiantuntijarooli tulee varmasti kuntakentän edunvalvonnassa korostumaan ja edelleen itsenäiset kunnat ja kuntatoimijat tekevät omat ratkaisunsa. Niukkuuden jakaminen yhteistyössä on haastavaa, kun jokaisella autonomisella toimijalla on veto –oikeus. Toisaalta kuntasektorilla on myös paljon yhdistäviä tekijöitä ja niiden pohjalle on hyvä rakentaa. Keskeisiä vaikuttamiskohteita ovat jatkossakin lainsäädännön kehittäminen, valtioon vaikuttaminen sekä verotus- ja valtionosuuskysymykset.

Kunnat ja Kuntaliitto elävät maapalloistumisen osana ja kaikkia singnaaleja pitäisi osata tulkita sekä osata erottaa olennaiset ja epäolennaiset vaikuttimet. Rajallisten resurssien puitteissa toimintoja pitää entistä paremmin suunnata vaikuttavuuden näkökulmasta, ”rajauksesta mestarit tunnetaan”, sanottiin suomalaisista kultakauden taidemaalareistakin.  

Ranskan presidentti Emmanuel Macronin on tehnyt uusia avauksia myös koulutuspolitiikan puolelle. Hän on tarkastellut globaalia valtioiden välistä koulutuskilpailua siitä näkökulmasta, että eurooppalaisten tulisi kyetä rakentamaan yhteiset koulutusalueet (esim. yliopistot eivät olisi enää kansallisia vaan eurooppalaisia). Britannian EU eron jälkeen Euroopassa ei ole ehkä enää yhtään globaalia huippuyliopistoa.

Kansallinen koulutuspolitiikka on ollut tähän asti EUn perusperiaatteita ja varmaan menee vielä vuosia ennen kuin laajemmin Macronin esityksistä tullaan edes keskustelemaan, mutta Suomi siirtyy kohta EUn puheenjohtajaksi ja siltä odotettaneen esim. koulutuspoliittisia keskustelun avauksia. Työelämäjakson kautta tarkasteltuna näytti siltä, että Suomen valmistautuminen puheenjohtajakauteen on suoritettu jokseenkin siten, että minimityöllä maksimitulos. Seuraavaan lyöntivuoroon meneekin sitten Suomella aikaa. Eduskuntavaalit sattuvat tämän prosessin osalta harmilliseen aikaan, väistämättä sisäpoliittiset kysymykset ajavat eurooppalaisen keskustelun ohi.

Suomalaiset ovat aina arvostaneet hyvää koulutusjärjestelmää ja meneillään olevissa vaalikeskusteluissa koulutuksen ystäviä on myös riittänyt. Kuluvan vuosikymmenen koulutusleikkaukset ovat olleet poikkeuksellisen rajuja ja niiden vaikutuksia arvioidaan vielä pitkään. Koulutusleikkaukset on suoritettu aina koulutuslohko kerrallaan, suurin euromääräinen leikkaus koski ammatillista koulutusta, mutta myös muut koulutuslohkot ovat olleet kovien toimenpiteiden kohteena.  Ensi vaalikaudella tulee koulutusta katsoa kokonaisuutena ja katsoa läpileikkaavia kohtia sekä mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen.

Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön henkilöstö omaa laajasti asiantuntemusta koulutusjärjestelmästämme ja sen eri tasoista. Edunvalvontatyössä tulisi muistaa, että koulutusjärjestelmämme on niin vahva, kuin sen heikoin lenkki on. Koulutusputki on aina jatkumo ja nyt sen rakenteesta ja toimintatavoista johtuen asioita ratkotaan sektorikohtaisissa paloissa. Missä ja kuka katsoo koulutusjärjestelmää sivistyksellisenä kokonaisuutena? Ammatillisen koulutuksen reformilainsäädäntö ja sen valmistelu sekä toteuttaminen ovat kouluesimerkkejä tästä toimintamallista. Ja se pitää todeta, että valtaosin laki ja siihen sisältyvä ajattelumalli ovat toki hyviä.

Toisaalta SOTE- ja maakuntauudistuksen kaatuminen on osoittanut, että liian suurien kokonaisuuksien yrittäminen tekee niiden toteuttamisesta lähes mahdottomia. Rajapintojen merkityksestä ja niiden kohtaamisesta keskustellaan paljon. Edunvalvontajärjestelmien pitäisi ottaa tämä kehitys vakavasti, koska muuttuvassa maailmassa koulutusjärjestelmienkin pitäisi kyetä hyödyntämään tätä kehitystä. Kuntaliitolle on iso haaste siinä, että sen nykyinen toimintamalli on rakennettu yksiköiden ja niiden itsenäisten sektoriasiantuntijoiden varaan. Resurssit ovat rajallisia, mutta tarpeet usein lähes rajattomia. Miten kyetään keskittymään olennaiseen ja miten mahdollistetaan asiantuntijoiden siirtäminen rajapinnoille (törmäyttäminen)? Luopumisosaaminen on jatkossa ydinosaamista myös Kuntaliitossa, jotta kaikille uusille haasteille saadaan raivattua tilaa.

Yleissivistys on monitahoinen sana ja sillä voidaan perustella monia koulutustarpeita. Tulevaisuuden yleissivistys lienee hyvin toisenlaista kuin tänään, vaikka monet niistä arvoista, jotka ovat kantaneet satoja vuosia, kantavat toki myös jatkossa. Yleissivistyskin kytkeytyy entistä voimakkaammin työelämään, elämän hallintaan ja kestävään kehitykseen. Digitalisaatio läpäisee lopulta kaiken ja jo siksikin oppiminen on suurimmassa murroksessa vuosikymmeniin.

Lukiokoulutuksessa sana yleissivistys tulee useasti vastaan ja niin pitää ollakin. Lukiokoulutus on ollut ja on edelleen vahvassa roolissa suomalaisessa koulujärjestelmässä. Mutta kuka katsoo suomalaisen lukiokoulutuksen tulevaisuuteen? Julkisuudessa näkyvät lukioteemat liittyvät usein pienen lukion rahoituslisän säilyttämiseen ja erityislukioiden tehtäviin sekä ylioppilastutkintoon. Ovatko nämä teemat   tulevaisuuden oppimisen ja osaamisen kannalta todella ne kaikkein tärkeimmät?

Suomen tulee olla entistä korkeamman osaamis- ja koulutustason maa, jotta pärjätään kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Suomalaiseen koulutusjärjestelmään tarvitaan entistä enemmän sillanrakentajia, jotta osaamme luoda vastuullisen ja realistisen kuvan jatkuvasta oppimisesta ja sen toteuttamisesta. Tässä on Kuntaliitolle ja erityisesti sen opetus- ja kulttuuriyksikölle tehtävää myös tulevien vuosien osalta.

 

Anssi Tuominen, Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen johtaja ja Kuntaliiton ammatillisen koulutuksen Areenan puheenjohtaja

Kirjoittaja

Tässä blogissa julkaistaan Kuntaliiton ulkopuolisten kunta-alan asiantuntijoiden ja vaikuttajien bloggauksia.