Kuntaliiton vuosikertomus 2017

Edunvalvonta on parhaimmillaan laajaa yhteistyötä – voima syntyy erilaisissa kohtaamisissa

Kun ajattelee sanaa ”edunvalvonta”, tulee väistämättä ajatelleeksi paperinmakuisia lausuntotekstejä. Nykypäivänä edunvalvonta on kuitenkin parhaimmillaan laajaa ja moninaista yhteistyötä asiasta kiinnostuneiden kesken.

– Työhön kuntien aseman vahvistamisen puolesta sitoutui kaikkiaan satoja ihmisiä kunta-alalla. Lopulta mukana oli sellaisiakin tahoja, joiden innostumisesta ja mukaan lähdöstä itsekin yllätyimme, toteaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Maarit Kallio-Savela.

Maarit Kallio-Savela

Tässä tapauksessa kyse oli maan hallituksen yhdestä kärkihankkeesta, ammatillisen koulutuksen reformista. Hallituksen esitysluonnoksesta syntyi selkeä vaikutelma, että sillä valmisteltiin ammatillisen koulutuksen siirtämistä valtion ohjauksessa oleviin ammatillisen koulutuksen osakeyhtiöihin.

– Huolenamme oli, että valtion ohjaamat ja rahoittamat koulutusosakeyhtiöt eivät kykenisi joustavasti vastaamaan paikallisen työ- ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Lisäksi rakenteellinen raja-aita perusopetukseen ja lukiokoulutukseen olisi kasvanut ja heikentänyt koko alueen ikäluokan koulutusta joko lukio- tai ammatillisessa koulutuksessa, Kallio-Savela listaa.

– Meidän edunvalvontatyömme tavoitteissa painottui se, että kunnilla pitää säilyä ammatillisen koulutuksen järjestämisvastuu, koska kunnat tuntevat paikallisesti parhaiten oman alueensa työvoimatarpeet. Lisäksi pidimme tärkeänä, että perusopetuksen päättäville nuorille turvataan koulutusmahdollisuudet kaikkialla Suomessa.

Vetoapua yllättäviltä tahoilta

Vaikka Kallio-Savela oli reformia koskevan edunvalvonnan koordinoija, hän korostaa, että ei olisi pystynyt tekemään työtä yksin.

– Kuntaliiton sisällä työparina toimi opetus- ja kulttuuriyksikön lakimies Minna Antila. Ratkaisevaa tukea antoivat kuntatalouden kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen sekä lakiasiain johtaja Arto Sulonen. Opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta johti prosessia antaen riittävästi toimintavapautta, mutta ollen keskustelukumppanina sekä linjaten ja näyttäen suuntaa. Tiivistä yhteistyötä tehtiin myös KT Kuntatyönantajien kanssa. Ammatillisen koulutuksen kustannusten laskentaan hankimme osaamista kentältä, tarkemmin sanottuna Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän hallintojohtaja Pia Hiltuselta.

Kuntaliiton omat verkostot, Ammatillisen koulutuksen Areena ja etenkin sen työvaliokunta toimivat tiiviissä yhteistyössä liiton asiantuntijoiden kanssa. Myös sivistystoimen toimialajohtajien verkostossa käytiin vilkasta keskustelua keskeisimmistä ammatillisen koulutuksen reformiin sisältyvistä asioista.

Käytännön työ oli lukematon määrä tapaamisia: ministeritapaamisia, erityisavustajien tapaamisia, työmarkkina- ja opiskelijajärjestöjen tapaamisia, puolueiden edustajien tapaamisia ja niin edelleen. Henkilökohtaisetkin verkostot hyödynnettiin.

Yllättäviäkin tahoja saatiin mukaan puhumaan kuntien asemasta ammatillisen koulutuksen järjestäjinä ja ammatillisen koulutuksen merkityksestä kunnille.

– Kuntaliiton seutukaupunkiverkoston 50 kaupunkia ympäri Suomen näkevät ammatillisen koulutuksen erittäin tärkeänä oman kaupunkinsa ja alueensa näkökulmasta. Niinpä verkosto halusi myös itse ottaa kantaa ammatillisen koulutuksen järjestämisen puolesta.

Perinteinen tiedottaminenkin oli tässä tapauksessa tärkeässä asemassa, koska se ajoitettiin sopivasti.

– Nostimme ammatillisen koulutuksen yhtiöittämiskaavailut julkisuuteen juuri ennen eduskunnan kyselytuntia, ja sitä kautta saimme nostettua aiheen poliittiseen keskusteluun eduskunnassa.

Myös edunvalvontatyön yksi peruspilari, lausunto, toki laadittiin. Se annettiin luonnosvaiheessa ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja kuntien käyttöön, jotta viranhaltijat saivat kommentoida Kuntaliiton kantoja etukäteen.

Kolme voittoa ja yksi tappio

Kaiken työn lopputulokseksi Kallio-Savela mainitsee kolme isoa voittoa.

–  Alueelliset tarpeet parhaiten huomioiva kuntaperustainen järjestelmä säilyi. Kunnat järjestävät edelleen pääosan ammatillisen koulutuksen kokonaisuudesta joko yksin tai yhdessä toisten kuntien kanssa.  Kuntien asukaskohtainen rahoitusosuus säilyy, mutta se on jatkossa rajattu.

Lisäksi koulutuksen järjestäjät voivat jatkossa järjestämislupansa puitteissa aiempaa vapaammin päättää koulutustarjontansa kohdentamisesta sekä siitä, millä tavoin ja missä oppimisympäristössä koulutusta järjestetään.

– Selväksi tappioksi meille taas voi laskea sen, että kustannusperusteisuus ei säilynyt, vaan siirryttiin talousarvioperusteisuuteen. Rahoitus ei siis enää määräydy toteutuneiden kustannusten perusteella vaan valtion talousarvion mukaisesti.

Voima syntyy kohtaamisissa

Maarit Kallio-Savela korostaa, että edunvalvonta ei ole koskaan yksin tekemistä.

–  Kuntaliitossa edunvalvontatyön voima tulee koko henkilöstön laajasta asiantuntemuksesta ja verkostoista

–  Kuntaliittolaisilla on hyvin paljon erilaisia kohtaamisia, joissa he kuljettavat meidän sanomaamme mukanaan. Sitä kautta saamme viestiä läpi laajemmalla rintamalla kuin jos tekisimme työtä yksin. Kuntaliiton verkostoista taas saamme ajantasaista tietoa kuntien ja kuntataustaisten ammatillisen koulutuksen järjestäjien kokemuksista ja näkemyksistä.

 

Lue muut edunvalvontatarinat:

Toimeentulotukityö on nyt Kelan ja kuntien yhteispeliä

Kuntien ja TE-toimiston yhteistyöllä pöhinää työllistämiseen

tags
Kuvituskuva edunvalvonta

Edunvalvonnan vuosi 2017

Kuntaliiton edunvalvonta vuonna 2017: numerofaktaa ja onnistumistarinoita

lateral-image-left
lateral-image-right