3 Paikallisuus ja omaleimaisuus rakennusjärjestyksessä

Valtuusto hyväksyy kunnan toiminnalliset ja taloudelliset tavoitteet.  Asuminen, elinkeinot, palvelut ja ympäristö ovat kunnan kehittämisen keskeisiä kysymyksiä. Kauniit maisemat ja laadukkaat, hoidetut rakennetut ympäristöt ovat paikallistalouden voimavara.  Hyvä ympäristö saa asukkaat viihtymään kunnassa ja edistää elinkeinotoimintaa. Matkailun kilpailukyvylle on tärkeää kaunis, omaleimainen ja kulttuurihistorialtaan vetovoimainen maisema.

Kunnan strategioihin on yleisesti kirjattu tavoitteeksi hyvä ja viihtyisä ympäristö, luonnon huomioiminen, sen monimuotoisuus sekä kestävä kehitys.  Strategioissa ei ole sen sijaan useinkaan avattu sitä, mitä viihtyisyydellä tai hyvällä elinympäristöllä tarkoitetaan. Valtuuston asettamaa tavoitetta voidaan tukea kirjaamalla se perusteluineen myös rakennusjärjestykseen.  Samalla rakennusvalvonnan rooli viihtyisyyden huolehtimisen sekä edistämisen osalta selkiytyy.

Joustavien ja harkinnanvaraisten oikeusnormien käyttö lainsäädännössä on yleistä.  Ilmaisuja ”yleinen etu”, ”kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimus” ja ”kaunis maisemakuva” ovat käsitteitä, joita tulkitaan juridisesti, mutta samalla mahdollistavat kunnan sisällä pohdinnan siitä, mitkä ovat paikallisissa oloissa kauniita maisemia.  Hyvällä rakennusjärjestyksen laatimisvaiheen selvitystyöllä ja omaleimaisuuden arvojen määrittämisellä voidaan päästä tarkempaan määräysten tasoon ja helpottaa lupakäsittelyä. Samalla rakentajien tasa-arvoinen kohtelu varmistuu.

Paikallisuuden käsitteestä löytyy vähän määritelmiä, mutta paljon mielikuvia. Suomen Kuntaliitto on julkaisussaan ”Rakennusjärjestyksen paikallisuuden kehittäminen” esittänyt seuraavan määrittelyn: ”Paikallisuus on taso, joka on asukkaille läheinen, kuten pihapiiri, kortteli, koulumatka, lähimetsä, kaupunginosa, kylä, työmatka, kunta, seutukunta tai maakunta.”   Paikallisuus saattaa näyttäytyä hyvinkin eri tavoin eri asioiden kohdalla.  Joissain asioissa se voi koskea useamman kunnan aluetta ja joissain hyvinkin pienialaista kunnan osa-aluetta.

Omaleimaisuus ei synny hetkessä ja rakentamalla nopeasti tai jotakin erikoista.  Omaleimaisuutta voivat ilmentää rakennusten lisäksi luonto, pihat, kadut, tiet, pylväät, valaistus, opasteet sekä puistot, aukiot ja torit. Parhaimmillaan omaleimaisuus erottaa kunnan massasta yhdellä vilkaisulla.  

Kulttuuriympäristöjen viestit ovat arvokkaita.   Jatkuvuus ja vähittäinen rakentuminen sitouttavat ihmisiä paikkaan ja vetävät heitä puoleensa.  Mielikuva kunnasta rakentuu usein sen mukaan ”miltä kunta näyttää”. Korjaus- ja täydennysrakentamisessa on mahdollista hyvän suunnittelun kautta sovittaa yhteen omaleimaiset ympäristöt, viihtyisä asuminen sekä hyvä ja toimiva työympäristö. Viihtyisä ympäristö houkuttelee luokseen niin asukkaita kuin yrityksiä.

pohdittavaa