Pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen, pitkäaikaisen perhehoidon ja pitkäaikaisen laitoshoidon maksut

Asiakasmaksulain 7 c § sisältää pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen asiakasmaksun perusteet. Maksu saa olla enintään 85 prosenttia asiakkaan nettokuukausituloista, joista on tehty laissa mainitut vähennykset. Vähennyksistä on säädetty pykälissä 10 c § ja 10 d §.

Mikäli suurempituloinen puoliso on pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, hoitomaksu voi olla enintään 42,5 % puolisoiden yhteenlasketuista kuukausituloista. Tämän sivun kohdassa ”Puolisomaksu” on tarkempi kuvaus siitä, milloin maksu määräytyy yhteenlasketuista tuloista.

Asiakasmaksun laskelma etenee näin:

1. Selvitä asiakkaan asiakasmaksulain 10 b §:ssä määritellyt tulot (jos asiakkaalla on puoliso, myös puolison tulot selvitetään ja verrataan asiakkaan ja puolison tuloja toisiinsa)
2. Selvitä 10 c §:n ja 10 d §:n mukaan huomioitavat kulut ja vähennä ne tuloista (puolison tuloista tehdään vain 10 c §:n 1. momentin mukaiset vähennykset)
3. Kerro summa (tulot - vähennykset) 85 %:lla (tai puolisomaksun kohdalla 42,5 %:lla)
4. Tarkista, että asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön jää vähintään 167 € käyttövara

Palvelua saavan asiakkaan asiakasmaksu tulee määritellä siten, että asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön jää vähintään 167 euroa kuukaudessa.

Asiakasmaksulaki määrittelee enimmäismäärän asiakasmaksulle, jonka kunta voi periä. Maksun määrä ei saa ylittää palvelun tuottamisen todellisia kuluja. Kunta tai kuntayhtymä voi päättää asiakasmaksujen määräytymisen periaatteista myös asiakkaille edullisemmalla tavalla, esimerkiksi ottamalla käyttöön korkeamman käyttövaran, kuin laki edellyttää.

Tietyissä tilanteissa asiakasmaksu määräytyy asiakkaan ja tämän puolison yhteenlaskettujen tulojen ja vähennysten perusteella. Tällöin maksukertoimena on 42,5 %.

Puolisomaksua käytetään, jos asiakas on asunut välittömästi ennen tehostettuun palveluasumiseen muuttoa puolisonsa kanssa yhteistaloudessa ja hänen tulonsa ovat puolisoon nähden suuremmat.

Jos myös asiakkaan puoliso asuu pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, perhehoidossa tai laitoshoidossa, puolisomaksua ei käytetä. Silloin kummankin asiakasmaksu tehdään yksin asiakkaan omien tulojen ja vähennysten perusteella.

Kun arvioidaan puolisomaksun soveltamista, vertailu asiakkaan ja puolison tulojen välillä tehdään ennen vähennysten huomioimista.

Asiakasmaksulain 10 b § määrittelee, mitkä asiakkaan tulot vaikuttavat asiakasmaksuun. Jos tulot vaihtelevat, asiakasmaksun määräytymisessä otetaan huomioon viimeisen 12 kuukauden keskimääräiset tulot.

Laskelmassa otetaan huomioon nämä asiakkaan ja tämän puolison tulot:

• jatkuvat tulot verojen jälkeen (eli ennakonpidätyksen ja ennakonkannon jälkeen tulonhankkimiskustannuksilla vähennettynä)
• vuosittain toistuvasti saadut tulot verojen jälkeen (eli ennakonpidätyksen ja ennakonkannon jälkeen tulonhankkimiskustannuksilla vähennettynä)
• jatkuvat ja toistuvat vuosittaiset verosta vapaat tulot
• laskennallinen metsätulo
• vammaistuki
• eläkettä saavan hoitotuki

Asiakkaan tuloihin ei lasketa mukaan muita verovapaita sosiaalietuuksia kuin vammaistukea ja eläkettä saavan hoitotukea. Myöskään hoitotuen osana maksettavaa veteraanilisää ja lapsen elatusapua ei lasketa mukaan tuloihin.

Lisäksi tuloihin lasketaan mukaan sellaiset jatkuvat tai toistuvat vuosittaiset apurahat ja tunnustuspalkinnot, jotka ovat tuloverolain 82.2 §:n mukaan veronalaisia.

Asiakasmaksun laskelmassa tuloista tehdään 10 c §:n ja 10 d §:n mukaiset vähennykset. Vähennyksinä otetaan huomioon tiettyjä pakollisia maksuja, aiemman asunnon kuluja palveluun muuttaessa, asumiskuluja sekä lääkekuluja.

Tietyt pakolliset maksut

Asiakkaan ja puolison tuloista vähennetään nämä kulut:

• asiakkaan maksettavaksi määrätty elatusapu ja muut vastaavat perhesuhteista johtuvat kustannukset
• avopuolisoiden yhteistalouden purkamisen yhteydessä pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä rahallinen hyvitys
• syytinki eli kiinteistön luovutuksen yhteydessä pidätetty etuus, jonka asiakas suorittaa rahana
• asiakkaan edunvalvojan palkkion perusmaksu tai perusmaksun suuruinen edunvalvontavaltuutetun palkkio

Elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa hän on asunut yhteistaloudessa välittömästi ennen palveluun muuttoa.

Lue lisää: Valtioneuvoston asetus edunvalvojan palkkion suuruudesta.

Aiemman asunnon kulut

Asiakkaan aiemman asunnon kuluja otetaan siirtymäajan huomioon vähennyksenä asiakasmaksulain 10 c §:n 3. momentin mukaisesti tehostettuun palveluasumiseen muuttaessa.

Aiemman asunnon kulujen huomioimisen tavoitteena on antaa asiakkaalle aikaa järjestää asunnon myynti, irtisanominen tai vuokraus niin, että asiakas pystyy kattamaan asunnosta johtuvat kohtuulliset kulut siirtymäaikana palveluasumiseen muuttaessa.

Aiemman asunnon välttämättömät ja kohtuulliset keskimääräiset kuukausittaiset kulut arvioidaan muuttoa edeltävän kuuden kuukauden todellisten asumismenojen perusteella. Todelliset kulut voidaan todentaa esimerkiksi maksutositteista tai laskuista. Asiakkaan osuus on yleensä puolet kuluista, jos asiakkaalla on puoliso.

Kohtuulliset asumismenot

Asumismenoja koskeva vähennys sisältää tehostetusta palveluasumisesta aiheutuneet asumiskulut, esimerkiksi vuokran ja sähkön. Jos asiakas saa asumistukea, asumiskuluja koskevasta vähennyksestä poistetaan asumistukea vastaava osuus.

Lääkekulut

Asiakas saa vähennyksen sairausvakuutuslain mukaan korvattavista lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannuksista. Nämä lääke- ja muut kustannukset otetaan huomioon lääkekattoon asti.

Lisäksi asiakkaan hakemuksesta otetaan huomioon myös sellaiset ei-korvattavat lääkkeet, ravintovalmisteet ja perusvoiteet, jota terveydenhuollon ammattilainen on todennut asiakkaan terveyden kannalta tarpeellisiksi.

Hakemus ei-korvattavien lääkkeiden ja valmisteiden vähennyksestä on vapaamuotoinen ja siihen liitetään mukaan selvitys niiden tarpeellisuudesta, esimerkiksi lääkärin lausunto tai muun terveydenhuollon ammattihenkilön arvio.

Käyttövara tarkoittaa asiakkaalle jääviä tuloja, kun tuloista on ensin tehty asiakasmaksulain mukaiset vähennykset ja asiakas on maksanut hänelle lasketun asiakasmaksun. Käyttövaran tulee olla vähintään 167 €.

Käyttövaralaskelma voi edetä esimerkiksi näin:

Jos asiakasmaksu on laskettu puolisomaksuna, käyttövaraa laskettaessa otetaan huomioon asiakkaan ja puolison tulot ja vähennykset. Yhteisestä käyttövarasta tulee jäädä vähintään 167 € asiakkaan henkilökohtaiseen käyttöön.

Tehostettuun palveluasumiseen liittyvistä palveluista ei saa periä erillistä maksua.

Asiakas maksaa käyttövarastaan henkilökohtaisen hygienian piiriin kuuluvat tuotteet sekä henkilökohtaiset tavarat ja yksityiset palvelut kuten vaatteet, oman puhelimen, puhelinliittymän ja esimerkiksi kampaajalla käynnit.

Eri palvelujen ja tarvikkeiden kohdalla tulee arvioida, liittykö kyseinen asia tehostetun palveluasumisen varsinaiseen hoitoon ja huolenpitoon. Jaottelua on tehty havainnekuvassa alla.

Esimerkiksi erilaisista tukipalveluista ateriat ja ruokailussa avustaminen, turvapalvelu, siivous, peseytymisapu ja vaatehuolto kuuluvat tehostettuun palveluasumiseen. Siten näissä toiminnoissa käytettävät erilaiset kertakäyttösuojat, vuodesuojat, pesulaput, pyykinpesu sekä pyykkiaine kuuluvat osaksi palvelua, eikä niistä laskuteta erikseen.

Asiakas taas maksaa tavalliset hygieniatuotteet käyttövarallaan itse: hammasharjan ja -tahnan, suihkusaippuan, mahdollisesti myös vessapaperin. Palveluntuottaja voi tarjota näihin tarpeisiin hygieniapaketin, jonka asiakas voi halutessaan ostaa, jos hän ei halua hankkia niitä itse.

Pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta saa periä 7 c §:ssä tarkoitetun maksun, jos palvelun arvioidaan sen alkamisesta lukien kestävän tai jos palvelu on tosiasiallisesti kestänyt vähintään kolme kuukautta.

Palvelun pitkäaikaisuudesta on säädetty asiakasmaksulain 7 b §:ssä.

Perhehoitolaissa tarkoitetusta perhehoidosta lukuun ottamatta lastensuojelulain perusteella järjestettyä perhehoitoa, voidaan periä asiakasmaksulain 7 c §:ssä säädetty maksu. Kehitysvammaisten erityishuollossa perittävät perhehoidon maksut määräytyvät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan. Lastensuojelulain nojalla järjestetyn perhehoidon asiakasmaksuja koskevat erilliset säädökset.

Pitkäaikaisen perhehoidon maksu määrätään hoidossa olevan henkilön henkilökohtaisten tulojen perusteella ja se voi olla enintään 85 prosenttia hoidossa olevan nettokuukausituloista. Maksu voidaan kuitenkin määrätä enintään sen suuruiseksi, että hoitoa saavan henkilön henkilökohtaiseen käyttöön jää kuukausittain vähintään 167 euroa.

Pitkäaikaisesta perhehoidosta ja ammatillisesta perhehoidosta saa periä 7 c §:ssä tarkoitetun maksun, jos palvelun arvioidaan sen alkamisesta lukien kestävän tai jos palvelu on tosiasiallisesti kestänyt vähintään kolme kuukautta.