Henkilökohtaisen avustajan työterveyshuolto

Henkilökohtainen avustajajärjestelmä on vammaispalvelulain mukainen taloudellinen tukitoimi, jonka avulla vammainen henkilö palkkaa työntekijän (henkilökohtaisen avustajan) avustamaan itseään päivittäisissä toiminnoissa. Kun henkilökohtainen avustaja on työsuhteessa avustettavaansa, avustaja kuuluu myös työterveyshuollon piiriin (työterveyshuoltolaki 2 § ja työturvallisuuslaki 2 §). Avustettavan työnantajan on järjestettävä ja kustannettava vähintään lakisääteinen työterveyshuolto (4 §). Työterveyshuoltoon voi kuulua avustettavan eli työnantajan harkinnan perusteella myöskin sairaanhoitoa sovitussa laajuudessa (14 §).

Vammainen henkilö työnantajana voi valita työterveyshuollon palvelujen tuottajaksi terveyskeskuksen tai yksityisen lääkäriaseman. Työterveyshuoltopalveluita tuottava terveyskeskus tai muu palveluntuottaja määrittelee lakisääteisen työterveyshuollon toiminnan sisällön yhteistyössä työnantajana toimivan vammaisen kanssa. Avustajalta (työntekijältä) ei saa periä maksuja lakisääteisestä työterveyshuollosta. Jos avustajalle järjestetään työterveyteen liittyvä sairaanhoito, sen määrästä ja laajuudesta voidaan sopia vapaasti. Jos kustannuksiin haetaan sairausvakuutuslain mukaista korvausta, ei avustajalta (työntekijältä) saa periä mitään maksuja.

Työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä ja työympäristöstä työntekijän turvallisuudelle ja terveydelle aiheutuvat vaara- ja haittatekijät ja yritettävä poistaa tällaiset tekijät. Hänellä on velvollisuus ja vastuu päättää tunnistettujen haittojen ja vaarojen poistamiseksi tai vähentämiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Tässä hän voi käyttää ulkopuolista asiantuntijaa (työterveyshuoltoa), joka ei voi tehdä päätöstä työnantajan puolesta eikä ole turvallisuusvastuussa. Vaarojen selvittäminen ja tunnistamisen käytännön toteuttaminen ja menettelytavat työpaikoilla määräytyvät kuitenkin työnantajan toimialan, toiminnan luonteen ja työpaikan koon sekä muiden erityispiirteiden mukaan. Erityisen vahvistetun tai yleisesti käytössä olevan mallin mukaista menetelmää ei edellytetä, vaan työnantaja voi toteuttaa kulloinkin parhaiten soveltuvia toimintatapoja. Työterveyshuolto voi hyödyntää myös muita selvityksiä työolojen arvioimiseksi.

Keskeistä on, että työnantaja tuntee työntekijänsä/avustajan työolot ja niissä olevat terveysriskit ja vaarat, joita ei voida poistaa, ja tuo ne esille, kun hän neuvottelee työterveyspalveluista työterveyshuollon kanssa. Työterveyshuolto arvioi sen jälkeen tarvitseeko käydä paikan päällä tekemässä työpaikkaselvitys.

Sairausvakuutuslain nojalla työnantaja saa korvausta työterveyshuollosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Avustettava työnantajana hakee työterveyshuollon kustannuksiin sairausvakuutuslain (1224/204) 13 luvun mukaisesti.

Työnantajan omavastuuosuudeksi jäävät kustannukset korvataan vammaiselle henkilölle vammaispalvelulain nojalla (9 §).

Muualla verkossa

• Opas työterveyshuoltolain soveltajille
  Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:12