Sote-muutostuki

Ruotsinkieliset palvelut ja kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyö

 

Sote-muutostuki

Uudistettaessa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita palvelujen saatavuus on turvattava sekä suomen että ruotsin kielellä. Kielilain soveltamisen kannalta hyvinvointialueet rinnastuvat kuntiin.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä. 21 hyvinvointialueesta seitsemän on kaksikielisiä. Myös Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä ovat kaksikielisiä.

Uudistusta koskevat lait sisältävät useita säädöksiä, jotka säätelevät hyvinvointialueen kielellisiä velvollisuuksia ja asiakkaiden oikeuksia, tai muulla tavoin ovat merkittäviä väestön kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Tässä osiossa annetaan tietoa ruotsinkielisten palvelujen järjestämisestä ja kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyöstä.

Kuntaliitolle kohdennettavat uudistuksen toimeenpanoon liittyvät kysymykset ja palvelupyynnöt pyydetään toimittamaan muutostuen palvelupyyntölomakkeella.

Avaa kaikki

Kaksikieliset hyvinvointialueet

21 hyvinvointialueesta seitsemän on kaksikielisiä. Nämä ovat Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Varsinais-Suomi, Länsi-Uusimaa, Vantaa-Kerava, Itä-Uusimaa ja Kymenlaakso. Näiden lisäksi Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä ovat kaksikielisiä.

Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi (järjestämislain 5 §).

Uudistuksen myötä oikeus saada sosiaali- ja terveydenhuollon palvelua sekä suomen että ruotsin kielellä laajenee maantieteellisesti. Tämä johtuu siitä, että kaksikielisen hyvinvointialueen on järjestettävä palvelut suomen- ja ruotsin kielellä myös sen alueella olevissa yksikielisissä kunnissa, joissa palvelu aiemmin on järjestetty kunnan kielellä.

Alempana on tietoa kielisäädöksistä, joita kaksikielisten hyvinvointialueiden on huomioitava uudistuksen toimeenpanossa ja omassa toiminnassaan. 

Kielisäädöksiä

Suomessa kansalliskielet suomi ja ruotsi ovat yhdenvertaiset ja kielilainsäädäntö edellyttää, että kaksikielisten hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien viranomaiset tiedottavat ja palvelevat yhtäläisesti suomeksi ja ruotsiksi.

Sote-uudistusta koskevat lait sisältävät useita säädöksiä, jotka säätelevät miten kansalliskielet tulee huomioida hyvinvointialueen hallinnossa ja toiminnassa. Keskeisimmät säädökset ovat:

  • Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi (järjestämislain 5 §).
  • Hallintosäännön tulee sisältää määräyksiä, joita tarvitaan kielellisten oikeuksien toteutumiseksi hyvinvointialueen hallinnossa, siten kuin kielilaissa ja muussa lainsäädännössä säädetään (hyvinvointialuelain 95 §).
  • Kaksikielisillä hyvinvointialueilla tulee strategian ottaa huomioon kielellisten oikeuksien toteutuminen palveluiden järjestämisessä ja tuottamisessa (hyvinvointialuelain 41 §).
  • Kaksikielisen hyvinvointialueen aluevaltuuston ja aluehallituksen kokouskutsut ja pöytäkirjat, sekä kaksikielisen hyvinvointiyhtymän yhtymävaltuuston, yhtymäkokouksen ja yhtymähallituksen kokouskutsut ja pöytäkirjat, on laadittava suomen ja ruotsin kielellä (kielilain 29 §).
  • Kaikilla kaksikielisillä hyvinvointialueilla ja Helsingin kaupungilla tulee olla kansalliskielilautakunta (hyvinvointialuelain 33 § ja Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämislain 19 §).
  • Kaksikielisten hyvinvointialueiden on sovittava keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta eräiden ruotsin kielellä annettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteuttamiseksi (järjestämislain 39 §).
  • Hyvinvointialueet voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä, esimerkiksi edistääkseen kielellisten oikeuksien toteutumista (hyvinvointialuelain 52 §).

Mainittujen kielisäädösten lisäksi, kaksikielisten hyvinvointialueiden tulee soveltaa muuta kielilainsäädäntöä, kuten kielilakia, lakia julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta ja substanssilainsäädännön kielisäädöksiä.

Kansalliskielilautakunta

Hyvinvointialuelain 33 §:n mukaan (611/2021) tulee jokaisella kaksikielisellä hyvinvointialueella olla kansalliskielilautakunta. Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämislain 19 §:n mukaan (615/2021) tulee myös Helsingin kaupungilla olla kansalliskielilautakunta.

Lautakunnan jäseniksi valitaan kielivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. Pohjanmaan hyvinvointialueella kansalliskielilautakunta tulee työskentelemään alueen suomenkielisen vähemmistön puolesta. Muilla kaksikielisellä hyvinvointialueella kansalliskielilautakunta työskentelee ruotsinkielisen vähemmistön puolesta.

Kansalliskielilautakunnan tehtävänä on muun muassa:

  • selvittää, arvioida ja lausua siitä, miten aluevaltuuston päätökset vaikuttavat kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen
  • selvittää, arvioida ja määritellä hyvinvointialueen vähemmistökielellä tarjottavien palvelujen tarvetta sekä seurata näiden palvelujen saatavuutta ja laatua
  • tehdä ehdotuksia toimenpiteiksi kielivähemmistön palvelujen ja palveluketjujen kehittämiseksi
  • tehdä ehdotuksia toimenpiteiksi henkilöstön kielitaitovaatimuksiksi ja kielitaidon kehittämiseksi
  • tehdä ehdotuksia kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyötä ja työnjakoa koskevan sopimuksen sisällöksi

Lautakunnan puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus hyvinvointialueen hallituksessa. Helsingissä lautakunnan puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus kaupunginhallituksessa sen käsitellessä asioita, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuoltoa tai pelastustointa.

Kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimus

Hyvinvointialueella on asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisvastuu ja siten vastuu varmistaa, että alueen asukkaat saavat palveluja, joihin heillä on oikeus, sekä suomeksi että ruotsiksi. Eräitä ruotsinkielisiä palveluja ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tarjota kaikilla hyvinvointialueilla, eikä kaikilla hyvinvointialueilla ei ole edellytyksiä tarjota näitä palveluja, joten yhteistyö muiden hyvinvointialueiden kanssa on välttämätöntä näiden palvelujen saatavuuden turvaamiseksi.

Kaksikielisten hyvinvointialueiden tulee laatia yhteistyösopimus ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa (järjestämislain 39 §). Säädös koskee myös Helsingin kaupunkia ja HUS-yhtymää.

Sopimusvelvollisuus koskee työnjakoa ja yhteistyötä sellaisten ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa, joissa tämä on välttämätöntä kielellisten oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi.

Lisäksi yhteistyösopimuksessa tulee sopia työnjaosta ja yhteistyöstä sellaisten ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen osalta, joita on tarkoituksenmukaista toteuttaa vain osassa hyvinvointialueita johtuen tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi.

Sopimuksessa on sovittava myös asiantuntijatuesta, jota kaksikieliset hyvinvointialueet antavat toisilleen ruotsinkielisten palvelujen toteuttamisessa. Sopimuksessa voidaan sopia lisäksi muusta työnjaosta ja yhteistyöstä.

Mitkä palvelut kuuluvat sopimukseen?

Säädöksen katsotaan koskevan seuraavia ruotsinkielisiä palveluja (eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö (StVM 16/2021 vp)):

  • joita kaikki kaksikieliset hyvinvointialueet eivät pysty riittävässä määrin tarjoamaan itsenäisesti esimerkiksi asiantuntijoiden saatavuusongelmien takia, jolloin työnjako tai yhteistyö on välttämätöntä ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien turvaamiseksi
  • joiden osalta ei ole tarkoituksenmukaista, että kaikki hyvinvointialueet toteuttavat ne itsenäisesti, esimerkiksi jos palveluiden keskittämisellä arvioidaan olevan merkittävä myönteinen vaikutus palvelujen laatuun

Käytännössä säädös käsittää seuraavat palvelut (hallituksen esitys (HE 241/2020 rd) ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö (StVM 16/2021 vp)):

  • asiantuntijatuki, joka hyvinvointialueiden tulee antaa toisilleen tarjotessaan palveluja
  • erityishuoltoon liittyvät asiantuntija- ja kehitystehtävät, jotka siirretään Kårkullan kuntayhtymältä hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle (sekä asiakkaille tarjottavat palvelut että asiantuntijoille tarjottava asiantuntijatuki ja kehitystoiminta)
  • kehitysvammaisten henkilöiden neuvonta sekä asumispalvelut ja päivä- ja työkeskukset, jotka siirretään Kårkullan kuntayhtymältä, ellei ole tarkoituksenmukaista tarjota palveluja kaikilla kaksikielisillä hyvinvointialueilla ja riittävät palvelut voidaan tarjota työnjaon avulla
  • muut palvelut, joita kaikki kaksikieliset hyvinvointialueet eivät pysty itsenäisesti tarjoamaan tai ei ole tarkoituksenmukaista järjestää kaikilla kaksikielisillä hyvinvointialueilla ja joissa riittävä ruotsinkielinen palvelu voidaan turvata työnjaon avulla. Nämä palvelut voivat olla esimerkiksi seuraavia:
    • päihdehuollon erityisen vaativat palvelut
    • lapsipsykiatrian ympärivuorokautinen hoito
    • tietyt lastensuojelupalvelut (muun muassa kiireelliset sijoitukset)
    • muut kuin yllä mainitut vammaispalvelut
    • puheterapia
    • seri-tutkimukset
    • ikääntyneiden asumispalvelut

Vastuu yhteistyösopimuksen koordinoinnista

Varsinais-Suomen hyvinvointialue vastaa kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen laatimisen koordinoimisesta.

Valtioneuvoston ja sosiaali- ja terveysministeriön rooli

Hyvinvointialueiden tulee kuulla sosiaali- ja terveysministeriötä ennen kuin hyvinvointialueiden valtuustot hyväksyvät yhteistyösopimuksen. Hyväksytty sopimus on myös jätettävä ministeriölle. Ministeriö voi tehdä aloitteita sopimuksen muuttamiseksi.

Valtioneuvostolla on oikeus päättää yhteistyösopimuksesta, elleivät hyvinvointialueet saavuta yksimielisyyttä sopimuksesta tai jos sopimus ei kata niitä palveluja, joiden säädökseen mukaan tulee kuulua sopimukseen.

Yhteistoiminnan muodot

Hyvinvointialueet voivat itse päättää miten ne käytännössä haluavat järjestää yhteistyön. Hyvinvointialueet voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Sekä palvelujen tuotannosta että järjestämisestä on mahdollista sopia. Hyvinvointilain 8. luvussa säädetään yhteistoiminnan muodoista. Hyvinvointialueiden julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muotoja ovat yhteinen toimielin, yhteinen virka, sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta ja hyvinvointiyhtymä.

Ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisen tukeminen

Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisestä omalla alueellaan valtakunnallisten sosiaali- terveydenhuollon tavoitteiden mukaisesti. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtävänä on tukea ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa (järjestämislain 33 §).

Tehtävänä on tuen antaminen muille hyvinvointialueille, esimerkiksi luomalla ruotsinkielisiä tukipalveluja tarjoavien hyvinvointialueiden verkostoja ja tuottamalla malleja ja aineistoja ruotsinkielisten palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemiseksi kaikilla hyvinvointialueilla.

Kårkullan palvelujen siirto hyvinvointialueille

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille erityishuoltopiiri Kårkulla-kuntayhtymä puretaan. Voimaanpanolain 56 §:ssä säädetään Kårkullan tehtävien, toimitilojen ja henkilökunnan siirtämisestä hyvinvointialueille.

Kårkullan asiantuntijapalveluja koskevat tehtävät ja niitä hoitava henkilöstö sekä toiminnan Varsinais-Suomen hyvinvointialueen alueella sijaitsevat toimitilat siirtyvät Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle.

Kehitysvammaisten neuvolapalvelut ja niitä hoitava henkilöstö siirtyvät sille hyvinvointialueelle, jonka alueella tehtävää hoitava henkilöstö pääasiallisesti työskentelee.

Asumispalveluyksiköt sekä päivä- ja työkeskustoiminta sekä niiden toimitilat siirtyvät hyvinvointialueelle, jonka alueella toimitilat sijaitsevat.

Muu toiminta ja henkilöstö siirtyvät sille hyvinvointialueelle, jonka alueella henkilöstö pääasiallisesti työskentelee. Muut toimitilat siirtyvät sille hyvinvointialueelle, jonka alueella toimitilat sijaitsevat.

tags