

- sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ruotsinkieliset asiat
- kielilainsäädäntö, kansalliskielet
Uudistettaessa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita palvelujen saatavuus on turvattava sekä suomen että ruotsin kielellä. Kielilain soveltamisen kannalta hyvinvointialueet rinnastuvat kuntiin.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä. 21 hyvinvointialueesta seitsemän on kaksikielisiä. Myös Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä ovat kaksikielisiä.
Uudistusta koskevat lait sisältävät useita säädöksiä, jotka säätelevät hyvinvointialueen kielellisiä velvollisuuksia ja asiakkaiden oikeuksia, tai muulla tavoin ovat merkittäviä väestön kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta. Tässä osiossa annetaan tietoa ruotsinkielisten palvelujen järjestämisestä ja kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyöstä.
Kuntaliitolle kohdennettavat uudistuksen toimeenpanoon liittyvät kysymykset ja palvelupyynnöt pyydetään toimittamaan muutostuen palvelupyyntölomakkeella.
21 hyvinvointialueesta seitsemän on kaksikielisiä. Nämä ovat Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Varsinais-Suomi, Länsi-Uusimaa, Vantaa-Kerava, Itä-Uusimaa ja Kymenlaakso. Näiden lisäksi Helsingin kaupunki ja HUS-yhtymä ovat kaksikielisiä.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi (järjestämislain 5 §).
Uudistuksen myötä oikeus saada sosiaali- ja terveydenhuollon palvelua sekä suomen että ruotsin kielellä laajenee maantieteellisesti. Tämä johtuu siitä, että kaksikielisen hyvinvointialueen on järjestettävä palvelut suomen- ja ruotsin kielellä myös sen alueella olevissa yksikielisissä kunnissa, joissa palvelu aiemmin on järjestetty kunnan kielellä.
Alempana on tietoa kielisäädöksistä, joita kaksikielisten hyvinvointialueiden on huomioitava uudistuksen toimeenpanossa ja omassa toiminnassaan.
Suomessa kansalliskielet suomi ja ruotsi ovat yhdenvertaiset ja kielilainsäädäntö edellyttää, että kaksikielisten hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien viranomaiset tiedottavat ja palvelevat yhtäläisesti suomeksi ja ruotsiksi.
Sote-uudistusta koskevat lait sisältävät useita säädöksiä, jotka säätelevät miten kansalliskielet tulee huomioida hyvinvointialueen hallinnossa ja toiminnassa. Keskeisimmät säädökset ovat:
Mainittujen kielisäädösten lisäksi, kaksikielisten hyvinvointialueiden tulee soveltaa muuta kielilainsäädäntöä, kuten kielilakia, lakia julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta ja substanssilainsäädännön kielisäädöksiä.
Hyvinvointialuelain 33 §:n mukaan (611/2021) tulee jokaisella kaksikielisellä hyvinvointialueella olla kansalliskielilautakunta. Uudenmaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämislain 19 §:n mukaan (615/2021) tulee myös Helsingin kaupungilla olla kansalliskielilautakunta.
Lautakunnan jäseniksi valitaan kielivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. Pohjanmaan hyvinvointialueella kansalliskielilautakunta tulee työskentelemään alueen suomenkielisen vähemmistön puolesta. Muilla kaksikielisellä hyvinvointialueella kansalliskielilautakunta työskentelee ruotsinkielisen vähemmistön puolesta.
Kansalliskielilautakunnan tehtävänä on muun muassa:
Lautakunnan puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus hyvinvointialueen hallituksessa. Helsingissä lautakunnan puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus kaupunginhallituksessa sen käsitellessä asioita, jotka koskevat sosiaali- ja terveydenhuoltoa tai pelastustointa.
Hyvinvointialueella on asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen järjestämisvastuu ja siten vastuu varmistaa, että alueen asukkaat saavat palveluja, joihin heillä on oikeus, sekä suomeksi että ruotsiksi. Eräitä ruotsinkielisiä palveluja ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista tarjota kaikilla hyvinvointialueilla, eikä kaikilla hyvinvointialueilla ei ole edellytyksiä tarjota näitä palveluja, joten yhteistyö muiden hyvinvointialueiden kanssa on välttämätöntä näiden palvelujen saatavuuden turvaamiseksi.
Kaksikielisten hyvinvointialueiden tulee laatia yhteistyösopimus ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa (järjestämislain 39 §). Säädös koskee myös Helsingin kaupunkia ja HUS-yhtymää.
Sopimusvelvollisuus koskee työnjakoa ja yhteistyötä sellaisten ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa, joissa tämä on välttämätöntä kielellisten oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi.
Lisäksi yhteistyösopimuksessa tulee sopia työnjaosta ja yhteistyöstä sellaisten ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelujen osalta, joita on tarkoituksenmukaista toteuttaa vain osassa hyvinvointialueita johtuen tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi.
Sopimuksessa on sovittava myös asiantuntijatuesta, jota kaksikieliset hyvinvointialueet antavat toisilleen ruotsinkielisten palvelujen toteuttamisessa. Sopimuksessa voidaan sopia lisäksi muusta työnjaosta ja yhteistyöstä.
Säädöksen katsotaan koskevan seuraavia ruotsinkielisiä palveluja (eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö (StVM 16/2021 vp)):
Käytännössä säädös käsittää seuraavat palvelut (hallituksen esitys (HE 241/2020 rd) ja eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö (StVM 16/2021 vp)):
Varsinais-Suomen hyvinvointialue vastaa kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen laatimisen koordinoimisesta.
Hyvinvointialueiden tulee kuulla sosiaali- ja terveysministeriötä ennen kuin hyvinvointialueiden valtuustot hyväksyvät yhteistyösopimuksen. Hyväksytty sopimus on myös jätettävä ministeriölle. Ministeriö voi tehdä aloitteita sopimuksen muuttamiseksi.
Valtioneuvostolla on oikeus päättää yhteistyösopimuksesta, elleivät hyvinvointialueet saavuta yksimielisyyttä sopimuksesta tai jos sopimus ei kata niitä palveluja, joiden säädökseen mukaan tulee kuulua sopimukseen.
Hyvinvointialueet voivat itse päättää miten ne käytännössä haluavat järjestää yhteistyön. Hyvinvointialueet voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. Sekä palvelujen tuotannosta että järjestämisestä on mahdollista sopia. Hyvinvointilain 8. luvussa säädetään yhteistoiminnan muodoista. Hyvinvointialueiden julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muotoja ovat yhteinen toimielin, yhteinen virka, sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta ja hyvinvointiyhtymä.
Hyvinvointialueet vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisestä omalla alueellaan valtakunnallisten sosiaali- terveydenhuollon tavoitteiden mukaisesti. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtävänä on tukea ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa (järjestämislain 33 §).
Tehtävänä on tuen antaminen muille hyvinvointialueille, esimerkiksi luomalla ruotsinkielisiä tukipalveluja tarjoavien hyvinvointialueiden verkostoja ja tuottamalla malleja ja aineistoja ruotsinkielisten palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemiseksi kaikilla hyvinvointialueilla.
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtyessä hyvinvointialueille erityishuoltopiiri Kårkulla-kuntayhtymä puretaan. Voimaanpanolain 56 §:ssä säädetään Kårkullan tehtävien, toimitilojen ja henkilökunnan siirtämisestä hyvinvointialueille.
Kårkullan asiantuntijapalveluja koskevat tehtävät ja niitä hoitava henkilöstö sekä toiminnan Varsinais-Suomen hyvinvointialueen alueella sijaitsevat toimitilat siirtyvät Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle.
Kehitysvammaisten neuvolapalvelut ja niitä hoitava henkilöstö siirtyvät sille hyvinvointialueelle, jonka alueella tehtävää hoitava henkilöstö pääasiallisesti työskentelee.
Asumispalveluyksiköt sekä päivä- ja työkeskustoiminta sekä niiden toimitilat siirtyvät hyvinvointialueelle, jonka alueella toimitilat sijaitsevat.
Muu toiminta ja henkilöstö siirtyvät sille hyvinvointialueelle, jonka alueella henkilöstö pääasiallisesti työskentelee. Muut toimitilat siirtyvät sille hyvinvointialueelle, jonka alueella toimitilat sijaitsevat.
Uudistusta koskevat lait sisältävät useita säädöksiä, jotka säätelevät hyvinvointialueen kielellisiä velvollisuuksia ja asiakkaiden oikeuksia, tai muulla tavoin ovat merkittäviä väestön kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta.