Valtion korvaus ulkomailta tulevien sairaanhoidosta

Vuoden 2008 alusta lähtien Kela on korvannut valtion varoista julkisen terveydenhuollon järjestämät ja kustantamat terveyden- ja sairaanhoidon palvelut siten kuin niistä asianomaisissa EU-asetuksissa ja kansainvälisissä sairaanhoito- tai sosiaaliturvasopimuksissa on sovittu.
Vuoden 2014 alusta valtion korvauksen piiriin on tullut uusia henkilöryhmiä.

​Kunnat ja kuntayhtymät voivat tietyin edellytyksin saada valtion korvausta ulkomailta Suomeen tulleen henkilön sairaanhoidon kustannuksista. Korvausta voi saada sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon kustannuksista. Korvausta voi saada myös potilaalle maksuttomista palveluista. Hoidosta aiheutuneista kustannuksista korvataan enintään palvelujen tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten määrä, josta on vähennetty henkilöltä perityt asiakasmaksut.

Kyse on pääsääntöisesti henkilöstä, jolla ei ole kotikuntaa Suomessa. Tietyissä tilanteissa henkilöllä saattaa kuitenkin olla Suomessa kotikunta, mutta hänen sairaanhoidon kustannuksista vastaa toinen valtio.

Valtion korvaus kattaa useimmiten ns. lääketieteellisesti välttämättömän hoidon kustannukset. Tietyissä tilanteissa se saattaa olla tätä laajempi (kaikki terveydenhuollon palvelut), mutta myös tätä suppeampi (ainoastaan kiireellinen hoito).

Valtion korvaus maksetaan Kelan kautta, joka pääsääntöisesti perii henkilön hoitokustannukset asianomaiselta sairaanhoidon kustannuksista vastaavalta valtiolta.

Korvauksen saaminen edellyttää aktiivisuutta: korvausta on haettava Kelasta hakemuksella Y 31 viimeistään 12 kuukauden kuluessa hoitokuukauden päättymisestä. Kelan lisätiedusteluihin tulee vastata viipymättä. Valtion korvauksen saaminen edellyttää lähtökohtaisesti sitä, että julkisella terveydenhuollolla on jäljennös henkilön julkisessa terveydenhuollossa esittämästä asianmukaisesta hoito-oikeustodistuksesta.

Kustannusten laskutuksesta ja maksamisesta, valtion korvauksen hakemisesta, määräytymisestä ja maksamisesta sekä muista kustannusten hallinnointiin liittyvistä seikoista on säädetty tarkemmin valtioneuvoston asetuksella VnA 65/2014. Kelan ohjeessa on annettu tarkempaa ohjeistusta hyväksyttävistä hoito-oikeustodistuksista ja hoitokustannuksista sekä korvausmenettelystä.