Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannukset euroa/asukas

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset euroa/asukas 2019 karttana ja pylväskuviona

Manner-Suomen 295 kunnan sosiaali- ja terveystoiminnan nettokustannukset olivat 3 490  euroa/asukas vuonna 2019. Erikoissairaanhoidon osuus tästä oli 38 % eli 1 316 euroa/asukas ja perusterveydenhuollon osuus 18 % eli 627 euroa/asukas. Ikääntyneiden palvelut (pl. kotihoito) osuus sosiaali- ja terveystoiminnan nettokustannuksista oli yhteensä 14 % eli 472 euroa/asukas.

Tietojen lähde on Tilastokeskuksen Kuntataloustilasto 2019. Tilastoa varten kerätään tietoja kaikilta Suomen kunnilta ja kuntayhtymiltä. Kuntataloustilastossa liikelaitokset yhdistetään peruskuntien ja -kuntayhtymien tietoihin.

Toimintakustannuksissa ovat mukana kunnan oman toiminnan, kuntayhtymän tai kuntayhtymien ja näiden ulkopuolelta ostettujen palvelujen kustannukset. Kunnan erikoissairaanhoidon menoissa on myös muita kuin oman sairaanhoitopiirin sairaalan/sairaaloiden käytöstä aiheutuneita kustannuksia eli ostoja yliopistollisilta keskussairaaloilta, toisilta sairaanhoitopiireiltä, yksityisiltä tai eräillä kunnilla oman erikoissairaanhoidon menoja. Sama pätee myös toimintoihin, joiden palveluja kunnat ostavat ulkopuolelta oman organisaationsa.

Niissä kunnissa, joissa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito ovat samassa organisaatiossa, kustannusten jako näiden kesken todennäköisesti ei ole kaikissa aivan yhtenevää. Näistä osassa on ollut vuosien mittaan myös yllättävän suuria muutoksia sekä muista poikkeavia toimintojen jakoja ja kustannusten kohdentamisia. Perusterveydenhuollon ja vanhusten laitoshuollon erilaiset ratkaisut näkyvät myös nettomenojen kovin suurina eroina.

Oheisissa taulukoissa on helppokäyttöisessä muodossa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon keskeisiä nettokustannuksia. Tietoja esitetään kunnittain, maakunnittain, sairaanhoitopiireittäin ja erityisvastuualueittain (erva). Mukana ovat myös monipuolisemmin tehtäväluokittaiset kantatiedot euromääräisinä.

Aakkosjärjestyksessä esitettävien tietojen ohella on myös taulukoita, joissa tiedot esitetään nettokustannusten suuruuden mukaan laskevissa järjestyksissä. Tietoja on vertailtu lisäksi Manner-Suomen kuntien keskimääräisiin nettokustannuksiin.

Tarvevakioidut kustannukset

Sosiaali- ja terveystoimen asukaskohtaisista nettokustannuksista on laskettu myös tarvevakioidut kustannukset. Tarvekerroin pohjautuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuottamaan tilastolliseen vertailuaineistoon, joka tekee kuntien, maakuntien ja sairaanhoitopiirien sosiaali- ja terveydenhuollon menot vertailukelpoiseksi ja ottaa huomioon kuntalaisten erilaiset palvelutarpeet, THL-Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut menot (päivitetty 30.6.2020). Sosiaali- ja terveydenhuollon tarvekertoimen laskennassa on hyödynnetty alue- ja kuntakohtaisia tietoja väestön ikä- ja sukupuolirakenteesta, sairastavuudesta ja sosioekonomisesta asemasta.

Tarvekertoimen laskentaa erityisesti sairastavuuden mittaamisen osalta on tarkennettu (THL, 30.6.2020), minkä vuoksi uudet tarvekertoimet ja tarvevakioidut menot saattavat poiketa suurestikin aiemmista. Esimerkiksi Espoon sosiaali- ja terveystoimen asukaskohtaiset nettomenot olivat 2 758 euroa ja ne sijoittuivat 10 halvimman kunnan joukkoon. Tarvevakioituna ne pomppasivat 20 kalleimman joukkoon ollen 3 939 euroa/asukas.

Kuntien nettokustannukset terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon ovat vain osa terveydenhuollon menoista. Työterveyshuolto ja yksityissektori tuottavat sairaanhoidon palveluja kunnissa erisuuruisia osuuksia väestön käyttämistä palveluista. Kotitaloudet, Kela, työnantajat, vakuutusyhtiöt ja yritykset maksavat nämä kustannukset. Tämän vuoksi kuntien nettokustannuksia ei pidä tulkita terveydenhuollon kokonaiskustannuksiksi. Sama pätee osin myös osaan sosiaalitoimen palveluista.

On tärkeää huomata kuntien ja alueiden väestön erilaisuudet. Esimerkiksi Kuhmoisissa, Luhangalla, Puumalassa ja Sysmässä on väestössä ikäihmisiä suhteellisesti 3–4 kertaa enemmän kuin Limingassa, Tyrnävällä, Luodossa tai Espoossa. Itä-Savon sairaanhoitopiirissä on 65 vuotta täyttäneiden osuus väestöstä 48 % suurempi ja HUSissa 21 % pienempi kuin koko maan keskimääräinen osuus. Jos toisessa kunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioitujen menojen tarvekerroin on 1,8 ja toisessa 0,7, muuttavat tarvetekijät menojen keskinäisen suuruusvertailun tyystin toisenlaiseksi.

Etäisyydet, työllisyys / työttömyys, väestön kasvu / väheneminen / ikärakenne, laitosvaltaiset rakenteet ja kunnan tarjoamien palvelujen osuus näkyvät mm. perusterveydenhuollon nettokustannuksissa per asukas. Näistä ääripäitä edustavat Pohjanmaalla sijaitseva Pedersören kunta, joka käytti perusterveydenhuoltoon 366 euroa/asukas, ja Suomen päälaella sijaitseva Utsjoki, joka käytti 2 147 euroa/asukas. Nämä ovat vain esimerkkejä kuntien erilaisuudesta.

Indeksejä ja tarvevakioituja menoja on syytä käyttää reaalimenojen rinnalla. Indeksit ja tarvevakioinnit auttavat suhteuttamaan ja ymmärtämään väestöltään erilaisten kuntien terveydenhuollon erilaiset kustannukset.​​ Kunnallisten palvelujen peittävyys on eri kunnissa erilainen - mm. työterveyshuollon ja yksityissektorin käytöstä johtuen. Kunnan menojen suuruuteen vaikuttavat luonnollisesti palvelujen monipuolisuus, oikea-aikainen saatavuus, riittävyys, rakenteet sekä asukkaiden käytettävissä olevat tulot.

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset euroa/asukas ovat käytettävissä myös Kuntanavigaattorissa, jossa voi tehdä eri karttanäkymiä.

Tilastokeskuksen Kuntatalous 2019 -tiedote (4.9.2020) ”Kuntien sosiaali- ja terveystoiminnan nettokustannukset kasvoivat vuonna 2019 lähes miljardin vuoden takaisesta” sisältää 311 kunnan ja 139 kuntayhtymän tiedot vuodelta 2019. 

tags
Anu Nemlander

Anu Nemlander

Erityisasiantuntija
Sote-yksikkö
+358 9 771 2612, +358 50 563 6180
Vastuualueet
  • terveydenhuollon kansainväliset asiat
  • terveydenhuollon rahoitus-, talous- ja tilastoasiat
  • palveluseteli
  • veteraaniasiat