TE2024-tilannekuva

Kuntien vastuulla järjestettävät TE-palvelut edistävät työn kysyntää ja tarjontaa nykyistä paremmin ja monipuolisemmin. Kuntaliitto on kuntien tukena muutoksessa. Kuntaliiton muutostukihanke luo kokonaisrakenteita muutokselle, viestii aktiivisesti uudistuksesta ja synnyttää vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken. Tältä sivulta löydät tiiviissä muodossa, mitä valtion vetämässä valmistelussa tapahtuu. Sisältöä päivitetään sitä mukaa, kun asiat tarkentuvat.

Kuntaratkaisu on kuntaekosysteemimalli

Paikallisuus, ketteryys ja ekosysteemien hyödyntäminen ovat kuntapohjaisen mallin etuja. Kunnat voivat kytkeä koko toimintakenttänsä aina infrastruktuurista innovaatiotoimintaan ja työllisyyden edistämisen laajalle työmaalle. Aiemmin valtion vastuulla olleet TE-palvelut tuovat kokonaisuuteen kaivattuja työvälineitä. Kunnissa tunnetaan paikalliset asukkaat, joten kuntaorganisaatioiden toimintakulttuurit mahdollistavat ketteriä ratkaisuja. Kunnissa on myös elinvoimakannusteet ja tulosvastuu saada kaikki kuntalaiset työhön tai yrittäjyyteen.

Kuntaratkaisu on jatkumo työllisyyden kuntakokeiluista. Kuntaratkaisu on kuitenkin merkittävästi laajempi kokonaisuus sisältäessään vastuun kaikista työnhakija- ja työnantajapalveluista sekä niihin liittyvistä hankinnoista. Kuntakokeilujen avulla on mahdollisuus kehittää ja tunnistaa konkreettisia toimintatapoja osaksi laaja-alaista, pysyvää työllisyyden edistämisen mallia.

Vastuu palveluista siirretään yksittäiselle kunnalle tai kuntien yhteistoiminta-alueelle, jonka työvoimapohja on vähintään 20 000 henkilöä. Kunnat voivat kuntalain puitteissa sopia yhteistyömuodoista ja siitä mitkä palvelut järjestetään kunnassa ja mitkä yhteistyöalueen voimin. Osa työllisyyden hoidon palvelurakenteesta, kuten kansalliset digitaaliset järjestelmät ja niiden kehittäminen, jäävät edelleen valtion vastuulle.

Työ- ja elinkeinopalvelut muodostavat tulevaisuuden kunnan merkittävän tehtäväalueen

Kunnat ottavat uudistuksessa askeleen kohti entistä vahvempaa roolia elinvoiman rakentajana. Samalla kunnat luovat yhteistyömallit hyvinvointialueille siirtyvien sote-palveluiden ja kuntien työllisyyspalveluiden välille.

Sote-uudistuksen vaikutukset huomioiden työ- ja elinkeinopalveluiden tehtäväkokonaisuus on jatkossa arviolta jopa 13–15 % kuntataloudesta nykyisen noin 3 % sijaan. Uudistuksen rahoituskokonaisuuteen liittyvät tehtävän rahoittaminen, palkkatuki ja uusi kannustinmalli, joka vaikuttavat merkittävältä osin mm. palveluiden järjestämistapaan, kohdentumiseen, palveluprosessiin sekä laajemmin kunnan elinvoima- ja työllisyystehtävien suuntaamiseen.

Uudistuksessa henkilöstö siirtyy kuntiin nykyisistä TE-toimistoista ja osin myös ELY-keskuksista.

Lue lisää:

Julkaisu: Sote lähtee ja työllisyyden hoito tulee – mitä kunnassa tulee tietää uudistusten kynnyksellä?

Avaa kaikki

Järjestämisvastuu

Työllisyyden ministerityöryhmä linjasi 31.8.2021, että palvelut siirrettäisiin kunnalle tai useammasta kunnasta muodostuvalle yhteistoiminta-alueelle, jonka työvoimapohjan on oltava vähintään 20 000 henkilöä. Linjauksella pyritään varmistamaan, että TE-palveluiden järjestämiseen on riittävät resurssit ja että palvelut ovat yhdenvertaisesti asiakkaiden saatavilla kaikkialla Suomessa. 

Jos kunta ei täytä yksin palvelujen järjestämisen kriteerejä, sen olisi muodostettava yhteistoiminta-alue yhden tai useamman kunnan kanssa. Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimivia alueita. Lisäksi yhteistoiminta-alueen muodostavien kuntien tulisi olla maantieteellisessä yhteydessä toisiinsa. Yhteistoimintaan velvoitetut kunnat voisivat itse päättää yhteistoiminnan muodosta kuntalaissa säädetyn mukaisesti. Yhteistoiminnan muotoja ovat kuntayhtymä tai yhteinen toimielin eli  isäntäkuntamalli. Kunnat voisivat itse päättää edellä esitetyt kriteerit huomioiden myös alueesta, jolla yhteistoiminta toteutetaan. 

Jotta kuntien yhteistoiminnan toteutuminen varmistetaan, lainsäädäntöön liitettäisiin myös perälautasäännös. Perälautasäännöksessä säädettäisiin määräajasta, johon mennessä kuntien tulisi päättää yhteistoiminnasta sekä toimenpiteistä, joilla valtioneuvosto voisi viimekädessä päättää yhteistoiminta-alueeseen liittämisestä.

Kunta tai yhteistoiminta-alue olisi vastuussa julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä lain mukaisesti palveluiden tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä. Lisäksi se olisi vastuussa viranomaiselle kuuluvasta toimivallan käyttämisestä ja palveluiden tuottamistavasta ja tuottamisen valvonnasta.

Valtio vastaisi jatkossa työllisyydenhoidon palvelujärjestelmän valtakunnan tason toimivuudesta, valtakunnan tason tietojärjestelmistä sekä kuntien työllisyydenhoidon arvioinnista ja valvonnasta.

Mitä Kuntaliitto esittää?

Kuntaliitto on esittänyt, että yhteistoiminta-alueen määritteleminen vähintään 20 000 työvoimapohjalla on liian kaavamainen. Lain tulisi sallia myös erillisharkinta, jossa tästä määrästä poiketaan. Järjestämisvastuu tulisi myös antaa kaikille kunnille sen sijaan, että se annettaisiin vain tämän minimimäärän ylittäville kunnille tai järjestämisvastuuelimelle. Kuntaliitto ei kannata kuntien tehtävien eriyttämistä. Rahoitus, valta ja vastuu tulee olla yksissä käsissä kuntatasolla. Yhteistoiminta-alueet ovat perusteltuja, mutta lainsäädännöllä tulisi ohjata vain sitä, mitä tehtäviä tällä laajemmalla ja yhtenäisellä työvoima-alueella on perusteltua yhteisesti tehdä. Kuntien tulisi voida sopia yhteistoiminnasta myös kaikkien kuntalain 8 luvun mukaisten yhteistoimintamallien mukaisesti.

Palvelut

Kunta tai yhteistoiminta-alue järjestäisi työllisyyspalveluina työnantajien sekä työnhakijoiden työnvälityspalveluita. Lisäksi se järjestäisi ammatinvalinnan ohjausta ja uraohjausta, työvoimakoulutusta sekä muita palveluja, joilla edistetään työnhakijoiden työllistymistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Järjestämisvastuuseen kuuluvat myös henkilöasiakkaan palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit, kokeilut sekä lakiin määriteltävien tukien ja korvausten myöntäminen ja rahoittaminen. Henkilöasiakkaan palveluprosessi toteutettaisiin niin kutsutun pohjoismaisen työvoimapalvelumallin mukaisesti.

Kuntien vastuulle tulevien julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden palveluvalikoima olisi pääpiirteissään nykyisen kaltainen:

Työnvälitys ja rekrytointi:

  • työnvälityspalvelut
  • työnhakuvalmennukset
  • palkkatuet ja starttirahat
  • yhteishankintakoulutukset
  • kansainvälinen työnhaku ja työnvälitys
  • muut korvaukset ja tuet sekä muutosturva

Osaamisen kehittäminen:

  • työnvälityspalvelut
  • päätökset omaehtoisesta opiskelusta työttömyysetuudella
  • työ- ja koulutuskokeilut
  • arvioinnit sekä ohjaus- ja valmennuspalvelut (työnhakija, työnantaja)

Kotoutuminen ja maahanmuuttopalvelut (hyödyntäen muuta palveluvalikoimaa)

Tuettu työllistyminen ja monialaiset palvelut (hyödyntäen muuta palveluvalikoimaa, sekä työllisyyspoliittinen avustus)

Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut:

  • TE-palveluneuvonta
  • työttömyysturvaneuvonta
  • koulutusneuvonta TE-palveluissa
  • yritys- ja työnantajaneuvonta TE-palveluissa
  • viranomaisneuvonta TE-palveluissa

Kunnilla on mahdollisuus tarjota myös laajasti omia työllisyys-,  elinkeino-, osaamis- ja elinvoimapalveluitaan työvoiman saatavuuden ja työllistymisen sekä yritystoiminnan perustamiseksi.

Rahoitus

Rahoituskokonaisuus käsittää sekä tehtävien rahoittamisen että työttömyysturvan vastuunjakomallin eli niin kutsutun kannustinmallin sekä tämän kompensaation.

1. Tehtävien rahoittaminen

Kunnille siirretään pääosa nykyisin TE-toimiston vastuulla olevasta henkilöasiakas-, työnantaja- ja yrityspalveluista, työllisyysmäärärahat sekä palkkatukimäärärahat.

Kunnille siirtyvien tehtävien maksimiarvio on n. 700 miljoonaa. Tästä karkeasti arvioiden noin 33% olisi nykyisiä TE-toimistojen toimintamenoja, noin 25 % työllisyysmäärärahoja (hankintoja, kulukorvauksia ja avustuksia), noin 30-35 % palkkatukia ja starttirahoja ja loput ELY-keskuksista ja KEHA-keskuksen toimintamenoista kuntiin siirtyviä rahoja. Tehtäväkokonaisuuteen ja tätä kautta rahoihin vaikuttaa vielä erikseen linjaukset valtiolle jäävistä tehtävistä.

Rahoitus tulee joka kunnalle ja siirtyvät tehtävät rahoitettaisiin täysimääräisesti pääasiassa yleiskatteisena valtionosuutena. Kotoutumisen palveluista tehty erillisratkaisu (50 miljoonaa euroa), josta 20 miljoonaa euroa tulisi erikseen haettavana pakolaisten vastaanoton ja kotoutumisen edistämisen kustannuksina.

Yleiskatteinen valtionosuus määrittyy kuntakohtaisesti valtionosuuskriteerien mukaisesti. Valtionosuuskriteeriksi on linjattu 70% työikäisten määrä, 30 % laajan työttömyys. Lisäksi kotoutumisen palveluista tehdystä erillisratkaisusta (50 miljoonaa euroa), 30 miljoonaa euroa jaetaan ulkomaalaisten kriteerillä.

Tehtäviin liittyvän VOS-kriteerien tavoitellaan heijastavan tehtävää, kuitenkin välttäen liian voimakasta negatiivista kannustinta (esim. puhtaasti työttömyyteen perustuva kriteeri). Kriteerin tulee perustua myös objektiiviseen tietoon, joka on saatavissa luotettavasti julkisena tietona jokaisesta kunnasta.

Nykyisiin tehtäviin sidotut kustannukset kohdentuvat tällä hetkellä varsin eri tavoin eri kuntien välillä. Kuntakohtaiset erot selittyvät esimerkiksi paikallisten tarpeiden sekä palvelutarjonnan perusteella. Erityisesti kuntien sekä järjestöjen palkkatuen käytössä on isoja kuntakohtaisia eroja. Uudistuksessa palvelujärjestelmä uudistuu eikä nykytila ole oikea lähtökohta resurssien jaolle. Tehtäviin on haettava tarvevakioituja valtionosuuskriteereitä ja kuntakohtaiset erot tehtävänrahoituksen nykytilaan ovat mahdollisia. Tehtävien rahoitus kannattaa kuitenkin tehdään siirtymävaiheittain, jotta kunnat voivat sopeutua muutokseen.

2. Kannustinmalli

Nykyinen työmarkkinatuen kuntaosuusjärjestelmä korvataan uudenlaisella kannustinmallilla. Uudella kannustinmallilla tavoitellaan julkista taloutta vahvistavaa työllisyyskehitystä siten, että valtion ja kuntien kannusteet työllisyyden edistämisessä ja työttömyydestä aiheutuvien kustannusten määräytymisessä ovat samansuuntaiset. Uudistuksen lähtökohtana on, että kuntien työttömyysetuuksien maksuvastuuta laajennetaan ja varhennetaan. Kunnat kantavat tällä hetkellä noin 11 % osuutta kaikkien työttömyysetuuksien maksuvastuusta, kun jatkossa tämä osuus olisi noin 22 %.

Jatkovalmistelun pohjana olevassa mallissa kunta vastaisi ansiopäivärahan perusosan, peruspäivärahan sekä työmarkkinatuen rahoittamisesta seuraavasti:  100-199 pv = 10%; 200-299 pv = 20%; 300-399 pv = 30 %; 400-699 = 40 %; yli 699 pv = 50%. Etuuspäivien kertymä harmonisoidaan etuuslajeittain. Kertymä olisi sama riippumatta joidenkin etuuslajien peräkkäisestä luonteesta. Etuuspäivät kertyvät sekä työttömyyspäiviltä että aktiivipäiviltä. Kunnan vastuu työttömyysetuudesta poistuisi jatkossa vasta, kun henkilön tarve työttömyysturvalle poistuu. Kotoutujien osalta järjestelmään tulee vain vähäisiä poikkeuksia etuuspäivien määräytymisaikaan ja kertymään.

Kannustinmallin nykyisten laskelmien pohjalla oleva työmarkkinatukivastuu (2018-2019 keskiarvo) on 393 miljoonaa euroa. Työttömyysturvan uusi vastuunjakomalli tuottaa kunnille arviolta 400 miljoonan euron lisäkustannukset. Yhteensä kuntien työttömyysturvamenot olisivat tällöin n. 800 miljoonaa euroa.

Työttömyysturvan vastuunjakomallin kustannukset hyvitettäisiin eli kompensoitaisiin jokaiselle kunnalle muutoshetken kustannusten mukaisesti täysimääräisesti.  Valmistelun lähtökohtana on ollut kompensaatio valtionosuusjärjestelmän kautta (työikäisten kriteerillä) sekä erillinen muutostasaus, jolla erot nollataan kuntakohtaisesti.  Hyvitys jäisi voimaan muutoshetkellä eikä sitä muutettaisi jälkikäteen. Tämä tuottaisi järjestelmään ja kunnille kannusteen vähentää työttömyysturvamenoja samalla, kun kustannusten kompensaatio pysyy vakiona.

Tietojärjestelmät

Nykyisin TE-toimistoilla ja ELY-keskuksilla on käytössään lähes kolmekymmentä erilaista sähköistä järjestelmää ja palvelua. Tutuin näistä on URA-asiakastietojärjestelmä, joka on käytössä myös kuntakokeiluissa. Muita käytössä olevia tietojärjestelmiä ovat muut asiakastiedonhallinnan järjestelmät (OmaAsiointi,  Työnantaja-asiakkaiden Kasvu-CRM, TYPPI-järjestelmä, Ohjaustaverkossa.fi) asiakastarpeiden arviointijärjestelmät (ARVI,ForeAmmatti), palaute- ja tilastotietojärjestelmät (esim. Työvälitystilasto, Ammattibarometri, OPAL), muut toiminnanohjausjärjestelmät (esim. ASPA-ajanvarausjärjestelmä, USPA-asiakirjahallintajärjestelmä, maksatusjärjestelmät) sekä erilaisia tiedonvaihto- ja rajapintajärjestelmiä.   

TE-digi toimisi myös uuden palvelunjärjestelmän järjestelmäkokonaisuuden perusratkaisuna. Tietojärjestelmäkokonaisuutta on kehitetty jo ennen TE2024-uudistuksen linjauksia keskitettyyn ja selkeämpään suuntaan. Työmarkkinatori kokoaisi jatkossa eri palvelut työnhakijan, yrittäjäksi aikovan sekä työnantajan näkökulmista yhteen paikkaan ”yhdeksi luukuksi”. Kunnat voisivat jatkossa hyödyntää valtion tarjoamia TEA-järjestelmiä tai ottaa käyttöönsä omia asiakastietojärjestelmiä ja asiointipalveluita. Kuntien tulee kuitenkin kaikissa järjestelmissään ylläpitää valtion vastuulla olevaa yhtenäistä tietovarantoa.