I: 4 Saavutettavuusdirektiivi lyhyesti

4.1 Taustaa digitaalisen saavutettavuuden lainsäädännöstä

Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, joka koskee vammaisten henkilöiden oikeuksia, määrittelee peruslähtökohdan myös verkkoviestinnän saavutettavuudelle. Kaikilla Suomen vähemmistöillä on perustuslain ja yhdenvertaisuuslain nojalla oikeus yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen. 

Perustuslaissa on lisäksi erikseen turvattu kansalliskielet, ruotsin kielen asema ja saamelaisten oikeudet.

Viittomakieli on perustuslaissa erikseen mainittu omana, erikoisasemassa olevana kieliryhmänään. Vuonna 2015 tuli voimaan viittomakielilaki (359/215), jossa mainitaan mm. viranomaisten velvollisuus edistää viittomakieltä käyttävien mahdollisuuksia käyttää omaa kieltään ja saada tietoa omalla kielellään. Yksi edistämiskeino on lisätä viittomakielistä tietoa verkkopalveluihin.

Lainsäädännöllä pyritään varmistamaan saavutettavuuden toteutuminen sekä luomaan yhdenmukaiset minimitason vaatimukset. Tähän asti Euroopassa on ollut hyvin erilaisia linjauksia koskien verkkopalvelujen saavutettavuutta. Suomessa ei ole ollut mitään verkkopalvelujen saavutettavuutta koskevaa lainsäädäntöä.

Vuodesta 2015 on ollut voimassa Yhdenvertaisuuslaki (2014/1325), jolla säädetään yleisellä tasolla kaikkien kansalaisten yhdenvertaisista mahdollisuuksista osallistua yhteiskunnan toimintaan. Lisäksi vuonna 2016 Suomi  ratifioi YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista.

Vuonna 2015 voimaan tulleen Kuntalain (410/2015) 29 pykälässä puhutaan kunnan viestinnän järjestämisestä. Laki listaa asioita, joista kunnan on kuntalaisille viestittävä. Näitä ovat mm. kunnan järjestämät palvelut sekä asioiden käsittely ja päätöksenteko. Lisäksi kunnan on viestittävä, miten kuntalaiset voivat osallistua ja vaikuttaa kunnan asioihin. Viestinnän menetelmistä puhuttaessa listataan erityisesti päätöksentekoon liittyviä asioita, joista tieto on oltava saatavilla yleisestä tietoverkosta, eli internetistä avoimesti. Pykälässä 140 säädetään päätöksenteon tiedoksi antamisesta kunnan jäsenille.

On tärkeää, että erityisesti nämä kuntalaissa erikseen mainitut asiat tiedotetaan saavutettavalla tavalla verkkopalvelussa. Lisäksi kuntalaki vaatii, että kunnan viestinnässä on käytettävä selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja huomioitava eri asukasryhmien tarpeet. 

Saavutettavuuslainsäädäntö tuo välineitä kuntalain hengen mukaiseen viestintään antamalla konkreettisia määritelmiä siitä, mikä on saavutettava verkkopalvelu ja millaisen sisällön tulee olla saavutettavasti jokaisen saatavilla.

Lisätiedot verkkotiedottamisesta löytyy esimerkkiksi yleiskirjeessä 15/2017 Kunnan verkkotiedottaminen sekä henkilötietojen käsittely ja julkisuus - Kuntalain (410/2015) 1.6.2017 voimaantulleet säännökset. Kuntayhtymiä koskevat tältä osin samat velvoitteet, kuin kuntia.

Euroopassa on selkeä tarve parantaa digitaalisten palveluiden saavutettavuutta ja luoda yhdenmukaiset minimitason vaatimukset. EU:n saavutettavuusdirektiivi, eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2102 julkisen sektorin elinten verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten saavutettavuudesta hyväksyttiin 26.10.2016 ja tuli voimaan 22.12.2016. Direktiivi edellyttää, EU:n jäsenmaiden julkisen sektorin organisaatioiden verkkopalvelut ja mobiilisovellukset tulee tehdä saavutettaviksi kaikille.

Sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi saavutettavuusdirektiivin tavoitteena on lähentää jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, jotka koskevat julkisen sektorin elinten verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten saavutettavuusvaatimuksia. Näin direktiivi parantaa julkisen sektorin organisaatioiden verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten saavutettavuutta.

EU:ssa toivotaan, että verkkopalvelujen saavutettavuuden yhdenmukaistaminen johtaa uuden liiketoiminnan kehittymiseen ja toisaalta julkinen hallinto tulee hyötymään yhteisten markkinoiden mittakaavaeduista.

Direktiivin kansallinen toimeenpano on aloitettu 2017 ja kansallinen lainsäädäntö on tullut voimaan 1.4.2019 nimellä Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta (306/2019). Lain neljännessä luvussa kerrotaan valvonnasta. Suomessa Etelä-Suomen Aluehallintoviraston saavutettavuusyksikkö vastaa valvonnasta. Tehtäviin kuulu myös neuvontaa Suomessa saavutettavuusdirektiivin toimeenpanosta kansalliseen lainsäädäntöön vastaa valtiovarainministeriö.

Saavutettavuusdirektiivin lisäksi EU:ssa on valmisteilla myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tuotteiden ja palvelujen esteettömyysvaatimuksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä (European Accessibility Act, ns. esteettömyysdirektiivi), joka ottaisi kantaa kaikkien sähköisten palveluiden esteettömyyteen.

Esteettömyysdirektiivin tavoitteena on yhdenmukaistaa tiettyjen tuotteiden ja palveluiden säädöksiä määrittelemällä niille yhtenäiset toiminnalliset esteettömyysvaatimukset. Tämä direktiivi kohdistuu erityisesti yksityiselle sektorille palveluiden ja tuotteiden tuotantoketjuihin. Direktiivin käsittely on vasta alkuvaiheessa. Alkuperäisen komission esityksen mukaan direktiivi kattaisi mm. erilaiset tietokone- ja älypuhelinlaitteet sekä itsepalveluautomaatit. Lisäksi direktiivin piiriin kuuluisivat yleisimmin käytetyt digitaaliset palvelut, kuten puhelinpalvelut, audiovisuaaliset mediapalvelut (esim. Netflix), digitaaliset liikennepalvelut, pankkipalvelut ja verkkokaupat.

Lainsäädännön taustaa

  • Lainsäädäntö perustuu Euroopan digi- ja vammaisstrategioihin, joiden pyrkimyksenä edistää kaikkien mahdollisuutta toimia täysivertaisesti digitaalisessa yhteiskunnassa.
  • EU:n sisällä on hyvin erilaisia säädöksiä julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavutettavuudelle. Lainsäädännön tavoitteena luoda yhdenmukaiset minimitason vaatimukset julkisen hallinnon verkkopalveluiden saavutettavuudelle.
  • 22.12.2016 tuli voimaan ns. saavutettavuusdirektiivi, joka säätää, että julkisen sektorin organisaatioiden verkkosivut ja mobiilisovellukset tulee tehdä saavutettaviksi kaikille

4.2 Saavutettavuusdirektiivin ja kansallisen lainsäädännön soveltamisala

Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yleisölle avoimet julkisen sektorin organisaatioiden verkkopalvelut ja mobiilisovellukset. Näin ollen kuntien yleisölle suunnatut verkkopalvelut ja mobiilisovellukset kuuluvat direktiivin ja siihen pohjautuvan kansallisen lainsäädännön piiriin. Tämän lisäksi asiakkaille ja yhteistyökumppaneille suunnatut ekstranet-sivustot kuuluvat direktiivin ja siihen perustuvan kansallisen lainsäädännön piiriin.

Eri sivustotyyppien osalta velvoittamisaikatauluissa on eroa. Aikatauluista tarkemmin luvussa 4.3.

Kouluja ja päiväkoteja

Kuntien kannalta on tärkeää, miten direktiivin vaatimukset koskevat kouluja ja päiväkoteja. Tältä osin direktiivin teksti ei ole yksiselitteinen. Direktiivissä puhutaan oleellisista hallinnollisista tehtävistä, joita ei ole aiemmin oikeudellisesti määritelty. Direktiivin näkökulmasta koulujen ja päiväkotien oleellisiin hallinnollisiin tehtäviin voidaan katsoa sisältyväksi ne lakisääteiset tehtävät, joita koskevat oleelliset linjaukset tehdään yksittäisen koulun tasolla. Näitä lakisääteisiä tehtäviä ovat esimerkiksi koulukohtaiset opetus- ja vuosisuunnitelmat, opintovalintoihin sekä valinnaisaineisiin ilmoittautumiseen liittyvä informaatio, opiskeluhuoltosuunnitelma sekä suunnitelma opiskelijoiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä. Kouluihin hakeutuminen esimerkiksi on todennäköisesti järjestetty kunnan yhteisellä järjestelmällä, ei yksittäisten koulujen toteuttamana.

Varhaiskasvatuksen osalta oleellisia hallinnollisia palveluja ovat esimerkiksi mobiilisovellukset, joilla kirjataan tulo- ja lähtöaikoja. Soveltamisalueen ulkopuolelle jäisivät tällöin yksittäisen koulun oma verkkopalvelu esim. blogit, jotka eivät ole opetuksenjärjestäjän ensisijaisia väyliä oleellisten hallinnollisten tehtävien toteuttamiseksi. Mikäli koulu päättää käyttää oleellisiksi hallinnollisiksi tehtäviksi lueteltuja tehtäviä oman verkkopalvelun kautta, tulee silloin huolehtia että ko. järjestelmä tai palvelu on saavutettava. Tällöin ei voida yksiselitteisesti sanoa, että jokin tietty järjestelmä tai palvelu tulisi olla saavutettava vaan enemmän ratkaisee se, miten opetuksen järjestäjä tai koulu oleellisten hallinnollisten tehtävien toteuttamisen ratkaissut. Direktiivin soveltamisalueeseen tulee todennäköisesti vielä muutoksia erityisesti kouluja ja päiväkoteja koskien.

Saavutettavuusdirektiivin soveltamisala kunnissa

  • Kunnan verkkopalvelut ja mobiilisovellukset
  • Palvelut, joilla hoidetaan koulujen ja päiväkotien oleellisia hallinnollisia tehtäviä.
  • Yksittäisen koulun ja päiväkodin verkkopalvelut ja blogit eivät kuulu sovellusalaan piiriin, ellei niitä käytetä ensisijaisina väylinä oleellisten hallinnollisten tehtävien toteuttamiseksi.
  • Kuntien intranet- ja ekstranet-sivustot (ei koskee ainoastaan työpaikolla käytettyjä)
  • Kansallisesti päätettävä kuuluvatko yksityisen sektorin sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat Näyttää todennäköiseltä, että saavutettavuusdirektiivi tulee koskemaan myös niitä yksityisiä toimijoita jotka tuottavat julkisia tehtäviä. Tästä ei kuitenkaan ole vielä päätöksiä.

Yksityinen sektori

Suomen kansallisessa lainsäädännössä otetaan kantaa myös direktiivin soveltamisalan laajentamiseen yksityiselle sektorille esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon osalta erityisesti silloin kun yksityinen toimija hoitaa julkisen hallinnon tehtäviä. Tällaisia tilanteita voi tulla myös muilla toimialoilla ja direktiivin soveltamisala elää vielä näiltä osin.

4.3 Mihin sisältöihin saavutettavuusdirektiiviä sovelletaan?

Direktiivissä on erikseen listattu sisältöjä, joita direktiivi ei koske. Kuntien verkkopalvelujen ja mobiilisovellusten osalta keskeisimpiä ovat seuraavat:

  • Sellaista arkistoitavaa sisältöä, jota ei tulla päivittämään 23.9.2019 jälkeen, ei tarvitse huomioida. Video- ja multimediamateriaalista säädetään erikseen, että ne kuuluvat saavutettavuusdirektiivin piiriin 23.9.2020 lähtien.
  • Sisältöihin liitetyt toimisto-ohjelmat, esim. Word-, Excel- ja pdf-tiedostot on oltava saavutettavia 23.9.2018 lähtien.
  • Verkkokarttojen ja karttapalveluiden ei tarvitse olla direktiivin mukaan saavutettavia. Silti niiden sisältämä olennainen tieto tulee olla saatavissa saavutettavassa digitaalisessa muodossa.
    Olennainen tieto voi olla saatavissa esimerkiksi sanakarttana. Sanakartan avulla näkövammainen henkilö voi suunnitella liikkumistaan etukäteen. Esimerkkinä toimii Musiikkitalon sanakartta.
  • Verkkopalveluihin liitetty kolmannen osapuolen tuottama sisältö, jota asianomainen julkisen sektorin elin ei rahoita eikä kehitä ja joka ei ole sen valvonnassa, ei kuulu direktiivin piiriin. Poikkeuksena ovat sisällöt, jotka ovat olennaisia yleisölle tai vammaisille suunnattuja. Kaiken kaikkiaan julkisen hallinnon tulisi välttää käyttämästä kolmannen osapuolen sisältöjä tai palveluita osana verkkopalvelua, jos nämä estävät verkkopalvelun saavutettavuuden toteutumista.

Saavutettavuusdirektiivi ei koske seuraavia sisältöjä

  • vanhat arkistoidut sisällöt
  • verkkokartat ja karttapalvelut
  • vanhoilla toimisto-ohjelmilla toteutetut sisällöt tai liitteet
  • kolmansien osapuolten tuottama sisältö.

4.4 Direktiivin toimeenpanon aikataulu

Direktiivi tuli voimaan 22.12.2016

  • 23.9.2019 ”Uudet verkkopalvelut” eli 23.9.2018 jälkeen julkaistuilla verkkopalveluilla on vuoden siirtymäaika ja sivujen täytyy olla saavutettavia 23.9.2019 alkaen
  • 23.9.2020 ”Vanhat verkkopalvelut” eli ennen 23.9.2018 julkaistuilla verkkopalveluilla on kahden vuoden siirtymäaika, ja niiden täytyy olla saavutettavuusdirektiivin mukaisia 23.9.2020 alkaen
  • 23.6.2021 Mobiilisovellusten on oltava saavutettavuusdirektiivin mukaisia 23.6.2021 alkaen.
  • Ekstranetien ja intranetien sisältöön, jotka on julkaistu ennen 23.9.2019, vasta kun nämä sivustot uudistetaan perinpohjaisesti.

4.5 Mitä vaatimuksia esteettömyydelle:

Saavutettavuusdirektiivin mukaan saavuttavien verkkopalvelujen ja mobiilisovellusten tulee täyttää yhdenmukaistettujen standardien vaatimukset. Standardi EN 301 549 v1.1.2 (2015-04) määrittää minimitason tekniset vaatimukset, kunnes harmonisoidut säädökset saadaan tehtyä. Käytännössä standardi noudattaa pitkälti World Wide Web Consortiumin (W3C) esteettömyysohjetta Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.0 tasoa AA.

Ohjeistus sisältää vaatimuksia koskien verkkopalvelujen havaittavuutta, käyttökelpoisuutta, ymmärrettävyyttä ja toimintavarmuutta. Vaatimusten ylätason ryhmittely:

1 Havaittava
1.1 Tarjoa tekstivastineet kaikelle ei-tekstuaaliselle sisällölle siten, että sisältö voidaan
muuttaa muihin tarvittaviin muotoihin, kuten isokokoiseksi tekstiksi, pistekirjoitukseksi,
puheeksi, symboleiksi tai yksinkertaisemmaksi kieleksi.
1.2 Tarjoa vastine aikasidonnaiselle medialle.
1.3 Tuota sisältöä, joka voidaan esittää eri tavoin (esimerkiksi yksinkertaisemman asettelun
avulla) informaatiota tai rakennetta menettämättä.
1.4 Helpota käyttäjiä näkemään ja kuulemaan sisältö lisäämällä taustasta erottuva etuala.
2 Hallittava
2.1 Toteuta kaikki toiminnallisuus siten, että se on käytettävissä näppäimistöltä.
2.2 Anna käyttäjille tarpeeksi aikaa lukea ja käyttää sisältöä.
2.3 Älä suunnittele sisältöä tavalla, jonka tiedetään aiheuttavan sairauskohtauksia.
2.4 Tarjoa käyttäjille tapoja navigoida, etsiä sisältöä ja määrittää sijaintinsa.
3 Ymmärrettävä
3.1 Tee tekstisisällöstä luettavaa ja ymmärrettävää.
3.2 Tee verkkosivuista sellaisia, että niiden ilmiasu ja toiminta ovat ennakoitavissa.
3.3 Auta käyttäjiä välttämään ja korjaamaan virheitä.
4 Lujatekoinen
4.1 Maksimoi yhteensopivuus nykyisten ja tulevien asiakasohjelmien kanssa, mukaan
lukien avustavat teknologiat.

Olemassa oleva WCAG2.0 ohjeistus ei sisällä erityisvaatimuksia mobiilisovelluksille. Helmikuun lopulla 2017 WC3 julkaisi luonnoksen WCAG2.1 ohjeistuksesta, joka sisältää lisävaatimuksia mobiililaitteille. Tämä luonnos tulee todennäköisesti muuttumaan, eikä ole selvää ovatko juuri nämä vaatimukset pohjana direktiivin mobiilisovellusten saavutettavuusvaatimuksille.

Saavutettavuusdirektiivi määrittelee lisäksi, että soveltamisalaan kuuluviin verkkopalveluihin tulee liittää saavutettavuusseloste. Selosteen tarkka muoto tullaan määrittelemään tarkasti eikä se ole vielä tiedossa. Direktiivissä kuitenkin määritellään, että selosteen on sisällettävä:

  • Selvitys siitä, mitkä sisällön osat eivät ole saavutettavia, ja syyt siihen sekä tarvittaessa tarjolla olevat saavutettavat vaihtoehdot
  • Palautemekanismin kuvaus ja linkki siihen, jotta kuka tahansa voi ilmoittaa palvelusta vastaavalla julkisen sektorin organisaatiolle, että sen verkkopalvelu tai mobiilisovellus ei täytä säädettyjä saavutettavuusvaatimuksia, ja pyytää pois jätettyjä tietoja
  • Linkki menettelyyn, johon voidaan turvautua siinä tapauksessa, että ilmoitukseen tai pyyntöön saadaan epätyydyttävä vastaus.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisen sektorin elimet antavat asianmukaisen vastauksen ilmoitukseen tai pyyntöön kohtuullisessa ajassa. Saavutettavuusselosteesta on esitetty esimerkki luvussa 5.3.