

- Kaupungistuminen
- kehyskunnat
Kaupungistuminen ja ekologinen kestävyys eivät ole tosistaan erillisiä ilmiöitä, vaan ne kietoutuvat yhteen. Kaupungit elävät ilmaston ehdoilla ja ovat riippuvaisia luonnosta ja ekosysteemeistä. Suomalaisilla kaupungeilla on laajojen tehtäviensä kautta suorat ja välilliset mahdollisuudet vaikuttaa ympäristön laatuun, luonnonvarojen käyttöön, ilmastopäästöihin ja luonnon monimuotoisuuteen.
Kaupungistuminen ja erityisesti suurimpien kaupunkiseutujen kasvu jatkuu Suomessa. Kaupunkitutkijat arvioivat, että väestö, yritystoiminta, työpaikat ja maahanmuutto keskittyvät kouralliseen suurimpia kaupunkeja.
Samaan aikaan maapallon ekologinen kantokyky kipuilee ihmiskunnan elinmahdollisuuksien suurimpien haasteiden kanssa. Ilmastonmuutos etenee ja luonnon monimuotoisuus heikkenee. Maapallon keskilämpötilan arvioidaan nousevan noin neljä astetta vuosisadan loppuun mennessä ja lajikato on edennyt kuudenteen sukupuuttoaaltoon.
Kuntaliitto on selvittänyt osana Kaupunkiin! -projektia, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita ekologiseen kestävyyteen ja kaupungistumisen yhteensovittamiseen liittyy.
Osana ko. selvitystä on myös tuottettu seuraavat blogikirjoitukset osana Kuntaliiton Vieraskynä -blogisarjaa:
Lisäksi Kaupunkiin! -projektissa on tarkasteltu C23-kaupunkien ekologista kestävyyttä erilaisten indikaattoreiden valossa - katso lisää tästä.
Kaupunkiluontoa koskevaksi keskeiseksi havainnoksi nousi viherympäristöjen tuomat myönteiset hyvinvointivaikutukset. Koettu palautuminen, elinvoima ja myönteinen mieliala lisääntyvät viherympäristöissä ja rannoilla, mutta laskevat rakennetussa kaupunkiympäristössä. Ihmisten kokemuksessa eri tyyppisten viheralueiden, esimerkiksi kaupunkipuiston ja kaupunkimetsän, välillä on yleisesti ottaen vähän eroja. Kaikentyyppisillä viheralueilla on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin.
Useat tutkimukset osoittavat, että viheralueilla voidaan edistää kansanterveyttä ja hyvinvointia. Viherpihojen on todettu lisäävän lasten fyysistä aktiivisuutta ja kannustavan luovaan leikkiin. Lisäksi viheralueilla on myönteinen vaikutus mielenterveyteen.
Luonnon monimuotoisuuden merkitys kaupungeissa näkyy myös mikrobitasolla. Tiheästi rakennetuilla kaupunkialueilla asuvat eivät altistu ympäristön mikrobeille yhtä paljon kuin harvemmin rakennetuilla alueilla asuvat. Mikrobialtistuksen vähäisyydellä on toki myönteisiäkin vaikutuksia, mutta se voi myös haitata immuunijärjestelmän toimintaa ja lisätä allergioita.
Kaupunkiluonnon ja hyvinvoinnin yhteys on ymmärretty suomalaisissa kaupungeissa. Kaikissa suurimmissa kaupungeissa yli 90 prosenttia asukkaista asuu lähietäisyydellä viheralueesta. Kaupunkien investoinnit puistoihin ovat lisääntyneet viime vuosina. Kaupunkien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja investointien määrässä. Suurimmissa kaupungissamme puistoihin ja yleisiin alueisiin käytetään eniten euroja per asukas.
Kuva 1: Kaupunkien investoinnit puistoihin ja yleisiin alueisiin Suomessa vuosina 2015 ja 2018.
Kaupunkirakenteen laajeneminen ja tiivistyminen uhkaavat kaupunkiluonnon monimuotoisuutta. Viheralueet vähenevät ja pirstoutuvat väistämättä. Kaupunkien kasvaessa luonnon suojeleminen ja säästäminen ei ole aina mahdollista ja toisaalta kaupunkia tiivistämällä luontoa saattaa säästyä muualla. Tämän vuoksi kaupunkiluontoa on parannettava laadullisesti, jotta kaupunkiluonnon monimuotoisuutta voidaan ylläpitää ja jopa lisätä tiivistyvässä kaupunkirakenteessa.
Kestävän kaupungistumisen edistäminen luontopohjaisten ratkaisujen avulla voi vauhdittaa talouskasvua ja samalla parantaa kaupunkiympäristön laatua tehden kaupungeista asukkailleen miellyttäviä ja hyvinvointia tukevia.
Suurin osa ilmastopäästöistä aiheutuu energian tuotannosta ja kulutuksesta. Suomenkin kasvihuonekaasupäästöistä valtaosa, noin 75 prosenttia, syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta eli pääosin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Kaupunkiorganisaatioilla on vahva vaikutusmahdollisuus kahteen suureen kasvihuonekaasupäästölähteeseen, energiantuotantoon ja liikenteeseen.
Kaupunkirakenteessa asumisesta ja yksityisautoilusta aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden ovat pienemmät kuin semiurbaaneilla ja maaseutumaisilla alueilla. Sen sijaan kaupunkien ytimissä asuvien lentoliikenteestä aiheutuvat päästöt ovat suurempia kuin muualla asuvien.
Kulutushyödykkeistä, kuten vaatteista ja elektroniikasta ja rinnakkaiskulutuksesta, kuten palvelutilojen käytöstä kodin ohella, aiheutuvat epäsuorat päästöt kasvavat tulotason ja kaupungistumisasteen myötä.
Suomi on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään muiden Euroopan maiden tavoin. Kaupunkien päästöt ovat Suomessa vähentyneet merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Suomalaisten kaupunkien ilmastotavoitteiden kunnianhimo on noussut voimakkaasti viime vuosina. Jo 45 prosenttia suomalaisista asuu kunnassa, joka tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä.
Joukkoliikenne on tärkeä liikkumisen ilmastoratkaisu, mutta toimiakseen kannattavasti se tarvitsee riittävän suuren väestöpohjan. Tämä näkyy selvästi myös suomalaisissa kaupungeissa. Mitä suurempi kaupunki, sitä kannattavampaa joukkoliikenne on. Henkilöauton tarve puolestaan vähenee suurissa kaupungeissa, tiiviissä kaupunkirakenteessa ja toimivan joukkoliikenteen piirissä.
Kuva 4: Henkilöautoja asukasta kohden 2018
Tiedot ovat tuottaneet Kuntaliitolle osana Kaupunkiin! -projektia Tampereen yliopiston kuusihenkinen tutkijatiimi (yhteyshenkilönä kestävän kehityksen yliopistolehtori Markus Laine) sekä MayorsIndicators (yhteyshenkilönä johtaja Suvi Monni).
Kuntaliiton Kaupunkiin! -työ avaa ja havainnollistaa kaupungistumisen vaikutuksia sekä tuottaa analysoitua, tulevaisuussuuntautunutta tietoa kaupunkien kehityksen kannalta keskeisistä ilmiöistä.