Yleiskirje 32/80/2000, Sami Uotinen, Outi Raitoaho, 31.10.2000

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista (812/2000) tulee voimaan tammikuun alusta 2001 lukien. Lakia sovelletaan sekä viranomaisen että yksityisen järjestämään sosiaalihuoltoon. Laissa korostetaan asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja osallistumista. 

Lain 3 luvussa on säännökset salassapidosta, vaitiolovelvollisuudesta ja salassa pidettävien tietojen luovuttamisesta. Säännökset sosiaalihuollon viranomaisen oikeudesta salassa pidettäviin tietoihin ja virka-apuun sisältyvät lain 4 lukuun.

Lakiin sisältyy säännökset sosiaaliasiamiehestä ja muistutuksen tekemisestä. Kunnan on nimettävä sosiaaliasiamies. Kahdella tai useammalla kunnalla voi kuitenkin olla yhteinen sosiaaliasiamies. Tehtävään ei ole säädetty erityisiä kelpoisuusvaatimuksia.

Ensi vuoden alusta voimaan tulevan sosiaalihuoltolain 10 §:n muutoksen jälkeen jokaisen kunnan käytettävissä tulee olla sellaisen asiakastyöhön osallistuvan viranhaltijan palveluja, jolla on sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. Tarve tähän korostuu erityisesti lastensuojeluasioissa.

Lisätiedot:
Sami Uotinen, puh. (09) 771 2623 (erityisesti tietosuoja)
Heli Sahala, puh. (09) 771 2303
Outi Raitoaho, puh. (09) 771 2472

Liitteet
Lait 812-819/2000

 

Yleistä

Laki tulee voimaan ensi vuoden alusta lukien. Sitä sovelletaan sekä viranomaisen että yksityisen järjestämään sosiaalihuoltoon, ellei laissa toisin säädetä.

Lakiin liittyviä asiakirjoja ovat: hallituksen esitys 137/1999 vp, perustuslakivaliokunnan lausunnot 7/2000 ja 7a/2000 vp, hallintovaliokunnan lausunto 7/2000 vp ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 18/2000 vp.

Kuntakoulutus järjestää koulutusta uudesta laista. Myös lääninhallitukset yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa järjestävät koulutusta lain tiimoilta. Sosiaali- ja terveysministeriö laatii sosiaalihuollon työntekijöille opaskirjasen, joka selvittää lakia ja sen taustoja. Lisäksi asiakkaiden käyttöön julkaistaan lain pääperiaatteet kuvaava esite. Kuntaliiton lakiasiat -yksikön www-sivuilla on myös asiakaslakia käsittelevää materiaalia.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (jäljempänä asiakaslaki) tarkoituksena on selkiinnyttää ja yhtenäistää asiakkaan ja sosiaalihuollon toteuttajan yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Tavoitteena on turvata asiakkaan asema ja oikeudet sosiaalihuollon käyttäjänä. Sosiaalihuoltoa järjestetään edelleen erityislakien nojalla ja voimavarojen rajoissa subjektiivisia oikeuksia lukuun ottamatta.

Sosiaalihuollolla tarkoitetaan lain 3 § :n 1 momentin 2 kohdan mukaan sosiaalihuoltolain (710/1982) 17 §:ssä mainittuja sosiaalipalveluja, tukitoimia, toimeentulotukea, elatustukea sekä mainittuihin palveluihin ja etuuksiin liittyviä toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön tai perheen sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä.

Asiakkaan oikeudet

Lain 2 luvussa on säännökset asiakkaan oikeuksista ja velvollisuuksista. Asiakkaalla on oikeus laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun. Asiakkaalle on selvitettävä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa sekä erilaiset vaihtoehdot ja niiden vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä hänen asiassaan. Selvityksen tulee olla sellainen, että asiakas riittävästi ymmärtää sen sisällön ja merkityksen.

Sosiaalihuollon järjestämisen tulee perustua viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen.

Palvelu-, hoito-, kuntoutus- tai muu vastaava suunnitelma on aina laadittava, jollei kysymyksessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Suunnitelma on pääsääntöisesti laadittava yhteistyössä asiakkaan kanssa. Jos asiakas ei toimintakyvyn vajavuuden vuoksi pysty osallistumaan palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen tai kysymys on alaikäisestä asiakkaasta, suunnitelma laaditaan asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa taikka asiakkaan ja hänen omaisensa tai muun läheisensä kanssa.

Jos täysi-ikäinen asiakas on henkilöään tai varallisuuttaan koskevassa asiassa ilmeisen edunvalvonnan tarpeessa, tulee sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen tehdä holhoustoimilaissa tarkoitettu ilmoitus asianomaiselle maistraatille. Mikäli taas alaikäisen henkilöä koskevassa yksittäisessä sosiaalihuollon asiassa on perusteltu syy olettaa, että huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua, em. toimielimen on tehtävä holhoustoimilaissa tarkoitettu hakemus käräjäoikeudelle tai ilmoitus maistraatille edunvalvojan määräämiseksi alaikäiselle, jos se on tärkeää hänen etunsa turvaamiseksi.

Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on kunnioitettava asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon asiakkaan toivomukset ja mielipide. Asiakkaan asioita käsiteltäessä ja ratkaistaessa tulee ottaa huomioon ensisijaisesti asiakkaan etu. Asiakkaalle on myös annettava mahdollisuus osallistua palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen. Asiakkaan kuulemisesta ennen häntä koskevan päätöksen tekemistä säädetään hallintomenettelylain 15 §:ssä. Tahdosta riippumattomasta hoidosta säädetään erikseen, ks. esimerkiksi päihdehuoltolaki.

Mikäli asiakas ei pysty toimintakyvyn vajavuuden vuoksi osallistumaan ja vaikuttamaan palvelujensa suunnitteluun ja toteuttamiseen taikka ymmärtämään ratkaisuvaihtoehtoja, tulee asiakkaan tahtoa selvittää yhteistyössä hänen laillisen edustajansa taikka omaisensa tai muun läheisen henkilön kanssa.

Alaikäisen asiakkaan asema

Myös alaikäisen asiakkaan toivomukset ja mielipide on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla. Kaikissa toimenpiteissä on otettava ensisijaisesti huomioon alaikäisen etu.

Alaikäinen voi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa sekä asian laatu kieltää painavasta syystä antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalleen, jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista.

Muistutus ja sosiaaliasiamies

Sosiaalihuollon asiakaslakiin on otettu muistutusta ja sosiaaliasiamiestä koskevat säännökset potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain säännösten mukaisesti. Asiakas voi tehdä muistutuksen kohtelustaan sosiaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle. Muistutuksesta annettuun vastaukseen ei voi erikseen hakea muutosta. Muistutuksen tekeminen ei estä asiakasta hakemasta muutosta siten kuin siitä erikseen säädetään. Se ei estä myöskään kantelun tekemistä sosiaalihuoltoa valvoville viranomaiselle.

Sosiaaliasiamiehen tehtäviä ovat neuvonta, avustaminen muistutuksen tekemisessä, oikeuksista tiedottaminen, asiakkaan oikeuksien toteutumisen edistäminen, asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehityksen seuraaminen kunnassa ja vuosittaisen selvityksen antaminen kunnanhallitukselle.

Kunnan on nimettävä sosiaaliasiamies. Sosiaaliasiamiehelle ei ole asetettu erityisiä kelpoisuusvaatimuksia. Tehtävä voidaan liittää jonkun jo palveluksessa olevan tehtäviin. Kahdella tai useammalla kunnalla voi olla yhteinen sosiaaliasiamies. Tarvittaessa kunnassa voi olla useampia sosiaaliasiamiehiä.

Sosiaaliasiamiestä nimettäessä on otettava huomioon nimettävän henkilön puolueettomuus ja riippumattomuus siten, että asiakkaan oikeusturva voidaan taata. Yleensä tämä edellyttää sitä, ettei sosiaaliasiamies toimi asiakastyössä päätöksiä tekemässä.

Asiakkaan tietojenantovelvollisuus ja hänen informoimisensa

Asiakaslain 12 §:n mukaan asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa on annettava sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa.

Asiakkaalle on annettava tieto siitä, mistä muualta ja mitä häntä koskevia tietoja voidaan suostumuksesta riippumatta hankkia. Asiakkaalle on varattava tilaisuus tutustua muualta mahdollisesti hankittuihin tietoihin ja antaa asiassa tarpeellista selvitystä.

Asiakaslain 13 §:ssä säädetään tietojen käsittelystä informoinnista. Ennen kuin asiakas tai hänen edustajansa antaa sosiaalihuollon järjestäjälle tai toteuttajalle tietoja, hänellä on oikeus saada tietää, miksi hänen antamiaan tietoja tarvitaan, mihin tarkoitukseen niitä käytetään, mihin niitä säännönmukaisesti luovutetaan sekä minkä henkilötietolaissa tarkoitetun rekisterinpitäjän henkilörekisteriin tiedot talletetaan. Asiakkaalle ja hänen lailliselle edustajalleen on annettava myös tieto siitä, miten hän voi käyttää henkilötietolaissa tarkoitettuja oikeuksiaan, jollei asiakas ole jo saanut tätä tietoa. Henkilötietolaissa tarkoitettuja tässä yhteydessä kyseeseen tulevia rekisteröidyn (asiakkaan) oikeuksia ovat lähinnä edellä mainittu tietojen käsittelystä informointi, tarkastusoikeus ja tiedon korjaaminen.

Asiakaslain 13 §:ssä säädetyn yleisen tietojen käsittelystä informoinnin lisäksi asiakaslakiin sisältyy muitakin nimenomaisia säännöksiä, jotka edellyttävät asiakkaan informointia. Ennen kuin asiakaslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu pyyntö tehdään rahalaitokselle on asiakkaalle annettava siitä tieto. Myös silloin kun tietoja luovutetaan teknisen käyttöyhteyden avulla asiakaslain 21 §:n mukaisesti, on asiakkaalle etukäteen ilmoitettava tästä mahdollisuudesta. Asianosaisen tiedonsaantioikeus, oikeus itseään koskeviin tietoihin ja asiakkaan tarkastusoikeus sosiaalihuollon rekistereihin.

Asianosaisen oikeudesta saada tieto sekä oikeudesta saada tieto itseään koskevasta asiakirjasta on säädetty viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (jäljempänä julkisuuslaki) 3 luvussa. Asiakaslaissa on tätä koskeva viittaussäännös. Menettelystä on säädetty julkisuulain 4 luvussa ja muutoksenhausta 33 §:ssä.

Asiakaslaissa on myös viittaussäännös henkilötietolakiin sosiaalihuollon henkilörekistereihin kohdistuvan asiakasta itseään koskevien tietojen tarkastusoikeuden osalta. Tarkastusoikeudesta on säädetty henkilötietolain 26–28 §:ssä.

Alaikäisen oikeus kieltää tietojen antaminen lailliselle edustajalleen

Asiakaslain 11 §:n 3 momentissa on säännös alaikäisen kielto-oikeudesta. Alaikäinen voi ottaen huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa sekä asian laatu painavasta syystä kieltää antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalleen, jollei se ole selvästi alaikäisen edun vastaista.

Alaikäinen voi siis kieltää antamasta itseään koskevia tietoja lailliselle edustajalleen, jos hänellä on siihen painava syy. Lisäksi kieltoedellytyksiä harkittaessa on otettava huomioon alaikäisen ikä ja kehitystaso sekä asian laatu. Mitä vanhempi ja kehittyneempi lapsi on ja mitä vähäisemmästä asiasta on kyse, sitä helpommin voidaan kieltoa noudattaa. Vaikka ikään, kehitystasoon, asiaan laatuun ja painavaan syyhyn liittyvät kieltoedellytykset täyttyisivätkin, tietoa ei voida jättää antamatta, jos se olisi selvästi vastoin alaikäisen etua.

Jos alaikäinen tai hänen laillinen edustajansa ovat asianosaisena sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, laillisella edustajalla on kuitenkin oikeus tiedonsaantiin siten, kuin julkisuuslain 11 §:ssä säädetään. Asianosaisen tiedonsaantioikeus syrjäyttää em. alaikäisen kielto-oikeuden. Laillisella edustajalla on siis oikeus saada alaikäisen kiellosta huolimatta salassa?pidettävät tiedot, kun hän tarvitsee niitä oman asianosaisasemansa vuoksi taikka tilanteissa, joissa laillinen edustaja käyttää alaikäisen puhevaltaa tämän olleessa asianosaisena sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa. Tosin asianosaisen tiedonsaantioikeudelle on säädetty julkisuuslain 11 §:n 2 momentissa joukko rajoituksia.

Asiakirjasalaisuus, vaitiolovelvollisuus ja hyväksikäyttökielto

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta on muun muassa salassapitoa ja sen poikkeuksia koskeva yleislaki. Asiakaslain säännökset ovat julkisuuslakiin nähden ensisijaiset. Julkisuuslain säännöksiä sovelletaan siltä osin kuin asiakaslaissa ei nimenomaisesti säädetä toisin. Tämä on käytännön soveltamistilanteissa otettava huomioon. On myös huomioitava, että julkisuuslaki ei koske yksityisesti järjestettyä sosiaalihuoltoa toisin kuin asiakaslaki. Toimeksiantotilanteissa julkisuuslaki tulee sovellettavaksi julkisuuslain 5 §:n 2 momentin sisältämän viranomaisen asiakirjan määrittelyn kautta. Asiakaslain viittaussäännösten kautta joitakin julkisuuslain säännöksiä tulee sovellettavaksi myöskin yksityisesti järjestetyssä sosiaalihuollossa.

Asiakaslain myötä sosiaalihuoltolain tietojensaantioikeutta, virka-apua, salassapitovelvollisuutta sekä rangaistusvastuuta koskevat 56­58 pykälät kumotaan. Em. asioista säädetään asiakaslaissa.

Asiakaslain 14 §:ssä säädetään asiakirjasalaisuudesta. Sosiaalihuollon asiakirjat, jotka sisältävät tietoja sosiaalihuollon asiakkaasta, ovat salassa pidettäviä. Lain 14 §:n 2 momentissa on määritelty salassapitovelvoitteen sisältö. Säännöksen mukaan salassa pidettävää asiakirjaa tai sen kopiota tai tulostetta siitä ei saa näyttää eikä luovuttaa sivulliselle eikä antaa sitä teknisen käyttöyhteyden avulla tai muulla tavalla sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi. Sivullisen käsitettä ei ole asiakaslaissa määritelty. Tulkinta-apua saa potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain sivullisen määrittelystä. Asiakirjan salassapidon lakkaamisen osalta asiakaslain 14 §:n 3 momentissa on viittaussäännös julkisuuslain 31 §:ään.

Vaitiolovelvollisuudesta säädetään asiakaslain 15 §:ssä. Tämä säännös vastaa asiasisällöltään julkisuuslain 23 §:ää. Vaitiolovelvollisuus on laajempi kuin asiakirjan salassapitovelvollisuus, koska vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluu myös muualta kuin asiakirjoista saatu tieto. Asiakaslain säännöksen mukaan sosiaalihuollon järjestäjä tai tuottaja taikka niiden palveluksessa oleva samoin kuin sosiaalihuollon luottamustehtävää hoitava ei saa paljastaa asiakirjan salassa pidettävää sisältöä tai tietoa, joka asiakirjaan merkittynä olisi salassa pidettävä, eikä muutakaan sosiaalihuollon tehtävissä toimiessaan tietoonsa saamaansa seikkaa, josta lailla on säädetty vaitiolovelvollisuus. Luonnollisestikaan vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluvaa tietoa ei saa paljastaa senkään jälkeen kun toiminta sosiaalihuollon järjestäjän tai toteuttajan palveluksessa tai tehtävän hoitaminen niiden lukuun on päättynyt. Asiakaslain 15 §:n 2 momentti sisällyttää vaitiolovelvollisten piiriin myös harjoittelijat, siviilipalvelusmiehet ja vapaaehtoistyötä tekevät. Myöskään asiakas, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asiakkuuden perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asiakasta itseään.

Asiakaslain 19 §:ssä säädetään vaitiolovelvollisuuden ulottuvuudesta. Se mitä julkisuuslaissa tai asiakaslaissa on asiakirjasalaisuuden lakkaamisesta tai siitä poikkeamisesta säädetty, koskee soveltuvin osin myös vaitiolovelvollisuuden piirin kuuluvaa tietoa. Toisin sanoen asiakirjasalaisuuden lakkaamis- ja poikkeamisperusteet koskevat myös vaitiolovelvollisuutta. Vastaava säännös julkisuuslain osalta on kyseisen lain 32 §:ssä.

Hyväksikäyttökiellosta on säädetty 15 §:n 3 momentissa. Vaitiolovelvollisten piiriin kuuluva henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Hyväksikäyttökielto ei kuitenkaan estä asiakasta, hänen edustajaansa tai avustajaansa käyttämästä muitakin kuin asiakasta itseään koskevia tietoja, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asiakkaan tiedonsaantioikeus on perustunut.

Pääsääntö salassa pidettävien tietojen antaminen suostumuksen perusteella

Asiakkaan salassa pidettäviä asiakastietoja saa antaa ensisijaisesti asiakkaan nimenomaisen suostumuksen perusteella. Tämä pääsääntö ilmenee asiakaslain 16 §:stä. Nimenomaisella suostumuksella tarkoitetaan käytännössä kirjallista suostumusta. Mikäli asiakkaalla ei ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä tietoja saa antaa hänen laillisen edustajansa suostumuksella. Tietoja ei kuitenkaan saa antaa alaikäisen asiakkaan laillisen edustajan suostumuksella, jos edustajalla itsellään ei ole oikeutta tiedon saantiin asiakaslain 11 §:n 3 momentissa tarkoitetusta syystä. Tällöin on kysymys tilanteista, joissa alaikäisellä on oikeus painavasta syystä kieltää itseään koskevien tietojen antaminen lailliselle edustajalleen ottaen huomioon alaikäisen ikä, kehitystaso sekä asian laatu. Kielto ei myöskään saa olla selvästi alaikäisen edun vastainen.

Salassa pidettävien tietojen antaminen ilman suostumusta

Hoidon, huollon ja koulutuksen turvaamiseksi (17 §)

Salassa pidettävien tietojen antamisesta asiakkaan hoidon ja huollon turvaamiseksi on säädetty asiakaslain 17 §:ssä. Säännös ei avaudu helposti. Lain esitöiden mukaan asiakaslain 17 ja 18 §:ään on kirjattu olemassa oleva viranomais- ja oikeuskäytäntö, joten kovin suuria muutoksia ei käytännön toiminnan kannalta liene odotettavissa. Asiakaslain 17 §:n mukaisesti tietoja voidaan antaa silloin, jos 16 §:ssä tarkoitettua suostumusta ei voida saada taikka jos asiakas nimenomaisesti kieltää tiedon luovuttamisen.

Sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja saa antaa salassapitovelvollisuuden estämättä tietoja, jotka ovat välttämättömiä asiakkaan:

 

  • hoidon, huollon tai koulutuksen tarpeen selvittämiseksi;

  • järjestämiseksi; tai

  • toteuttamiseksi toimeentulon edellytysten turvaamiseksi.

Momentissa on lueteltu vielä kolme keskenään vaihtoehtoista lisäedellytystä. Tietoja saa kuitenkin antaa vain jos:

  1. se, jota asiakirja koskee, on hoidon tai huollon ilmeisessä tarpeessa terveytensä, kehityksensä tai turvallisuutensa vaarantumisen vuoksi eikä hoidon tai huollon tarvetta muutoin voida selvittää taikka hoidon tai huollon toimenpiteitä toteuttaa;
  2. tieto on tarpeen lapsen edun vuoksi; tai
  3. tieto on tarpeen asiakkaan välttämättömien etujen ja oikeuksien turvaamiseksi eikä asiakkaalla itsellään ole edellytyksiä arvioida asian merkitystä.

 

Ensimmäinen kohta voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi kehitysvammaisten erityishuoltoa järjestettäessä taikka päihdehuollossa tahdosta riippumattomaan hoitoon määrättäessä. Toinen kohta voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi erilaisten lastensuojelutoimenpiteiden yhteydessä. Säännös on katsottu tarpeelliseksi sen vuoksi, ettei huoltaja voisi suostumuksen epäämällä estää lapsen edun selvittämistä ja toteuttamista. Kolmas kohta puolestaan voi tulla sovellettavaksi esimerkiksi dementiaa sairastavien vanhusten asioita käsiteltäessä akuutissa tilanteessa.

Pykälän 2 momentissa säädetään siitä, kenelle 1 momentin perusteella tietoja saa antaa. Näitä tahoja ovat:

  • toinen sosiaalihuollon viranomainen;
  • sen toimeksiannosta sosiaalihuollon tehtäviä suorittava henkilö tai yhteisö; sekä
  • muu viranomainen.

 

Pykälän 3 momentissa säädetään lisäedellytyksistä, silloin kun tietoja annetaan yksityisesti sosiaalihuoltoa järjestävälle taikka yksityiselle terveydenhuollon toimintayksikölle tai ammattihenkilölle. Tällöin tietoja saadaan antaa 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kuitenkin vain siinä määrin kuin se on välttämätöntäasiakkaan välittömän hoidon tai huollon toteuttamiseksi tai muusta tähän rinnastettavasta syystä.

Pykälän 4 momentin mukaan sosiaalihuollon viranomainen saa 1 momentin 1-3 kohdissa säädetyillä edellytyksillä antaa tietoja asiakkaan lailliselle edustajalle taikka muulle henkilölle tai yhteisölle, jolle tiedon antaminen on välttämätöntä:

  • asiakkaan tahdon; tai

  • sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi; taikka

  • sosiaalihuollon toimenpiteen toteuttamiseksi.

Tietojen saajana voisi olla esimerkiksi asiakkaan laillinen edustaja, jotta hän voisi arvioida, tulisiko hänen antaa suostumus asiakkaan puolesta silloin kun asiakkaalla ei ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä (kts. asiakaslaki 16 §). Tietojen saajana voisi olla myös talonmies tai isännöitsijä silloin, kun sosiaaliviranomaisen on päästävä henkilön asuntoon voidakseen selvittää hänen huollon tarpeensa (sosiaalihuoltolain 41 §:n tarkoittamat tilanteet). Myös lastensuojeluilmoituksen tutkimisen yhteydessä sosiaaliviranomainen saattaa joutua antamaan joitakin tietoja lapsesta tai perheestä esimerkiksi sukulaisille tai naapureille. Tietoja saa antaa vain siinä määrin kuin se on em. tarkoitusten kannalta välttämätöntä. Tietojen antaminen eräissä muissa tilanteissa (18 §)

Asiakaslain 18 §:ssä säädetään eräistä muista tilanteista, joissa salassa pidettäviä tietoja voidaan antaa asiakkaan suostumuksesta riippumatta. Ensimmäinen momentti käsittelee tilanteita, joissa sosiaalihuollon viranomaiselle on laissa säädetty oikeus tai velvollisuus panna asia vireille taikka osallistua vireillä olevan asian käsittelyyn tai toimeenpanoon. Tällöin sosiaalihuollon järjestäjä tai toteuttaja saa, jos se on välttämätöntä lapsen edun taikka erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi, antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle. Lisäksi tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta saa antaa sosiaalietuuksia käsittelevälle viranomaiselle tai laitokselle etuutta koskevan väärinkäytöksen selvittämiseksi, jos väärinkäytöstä on perusteltua syytä epäillä.

Toisessa momentissa on kyse pyynnöstä tapahtuvasta salassa pidettävien tietojen luovuttamisvelvollisuudesta poliisille, syyttäjäviranomaisille ja tuomioistuimelle. Sosiaalihuollon järjestäjän tai toteuttajan tulee pyydettäessä antaa tieto salassa pidettävästä asiakirjasta em. tahoille, jos se on tarpeen sellaisen rikoksen selvittämiseksi, josta säädetään ilmoitusvelvollisuus rikoslain 15 luvun 10 §:ssä, taikka jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Em. rikoslain kohdassa säädetään hankkeilla olevan törkeän rikoksen ilmoitusvelvollisuudesta, jonka piiriin kuuluvat rikosnimikkeet on lueteltu kyseissä pykälässä.

Kolmannessa momentissa säädetään oma-aloitteisesta tietojen anto-oikeudesta poliisille, syyttäjäviranomaisille ja tuomioistuimelle. Salassa pidettävästä asiakirjasta saa antaa oma-aloitteisestikin tiedon silloin kun epäillään edellä 2 momentissa tarkoitettua rikosta taikka silloin kun epäillään jonkun syyllistyneen siinä mainittua vähäisempään rikokseen, jos sosiaalihuollon järjestäjä ja toteuttaja arvioi sen olevan välttämätöntä lapsen edun tai erittäin tärkeän yleisen tai yksityisen edun vuoksi.

Sosiaalihuollon viranomainen saa 4 momentin mukaan em. tapausten lisäksi antaa tiedon salassa pidettävästä asiakirjasta, jos se on välttämätöntä tarkistettaessa sosiaalihuollon viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän hoitamiseksi olennaisen tärkeää tietoa tilanteissa, joissa viranomaisella itsellä on oikeus saada tieto.

Velvollisuus antaa sosiaalihuollon viranomaisille salassa pidettäviä tietoja

Asiakaslain 20 §:n mukaan valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö, kansaneläkelaitos, eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos, vakuutuslaitos, koulutuksen järjestäjä, sosiaalipalvelujen tuottaja, terveyden- ja sairaudenhoitotoimintaa harjoittava yhteisö tai toimintayksikkö sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi sekä viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.

Asiakaslain 20 §:n 2 momentin mukaan em. velvollisuus koskee myös rahalaitosta, jos sosiaalihuollon viranomainen ei saa riittäviä tietoja ja selvityksiä edellä mainituilta tahoilta ja jos on perusteltua syytä epäillä asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa antamien tietojen riittävyyttä tai luotettavuutta. Pyyntö tulee esittää kirjallisena rahalaitokselle ja pyynnön esittämistä koskevan päätöksen on oikeutettu tekemään sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen määräämä sosiaalihuollon viranhaltija. Ennen kuin pyyntö tehdään rahalaitokselle, on asiakkaalle annettava siitä tieto. Pyynnön esittämistä koskevaan hallintopäätökseen on käytettävissä normaalit muutoksenhakukeinot.

Tietojen luovuttaminen teknisen käyttöyhteyden avulla

Asiakaslain 21 §:n mukaan veroviranomaiset ja kansaneläkelaitos voivat luovuttaa edellä 20 §:ssä tarkoitettuja tietoja teknisen käyttöyhteyden avulla maksun määräämistä ja tietojen tarkistamista varten. Sosiaalihuollon viranomaisen tulee etukäteen ilmoittaa asiakkaalle tästä mahdollisuudesta. Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietoja pyytävän viranomaisen on esitettävä selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Kansaneläkelaitos tekee teknisen käyttöyhteyden avaamisesta kiinnostuneen kunnan kanssa sopimuksen yhteyden avaamisesta Kansaneläkelaitoksen kuntien sosiaali- ja terveystoimen tietojärjestelmään (SOKY). Tässä yhteydessä varmistaudutaan myös siitä, että kunta huolehtii tietojen suojauksesta asianmukaisesti. Asiakkaiden informoiminen mahdollisuudesta tietojen luovuttamiseen teknistä käyttöyhteyttä hyväksi käyttäen jää sosiaalihuollon viranomaisen vastuulle.

Sosiaalihuollon viranomaisen oikeus saada virka-apua

Asiakaslain 22 §:n mukaan sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada laissa säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeellista virka-apua muilta viranomaisilta. Virka-avun antaja on velvollinen ilmaisemaan sosiaalihuollon viranomaiselle virka-aputehtävän edellyttämät tiedot salassapitovelvollisuuden sitä estämättä.

Tietosuojaa ja virka-apua koskevien säännösten soveltamisala

Kun asiakaslaissa salassa pidettäväksi säädetty tieto ilmaistaan tuomioistuimessa, suullinen käsittely on tarpeellisin osin toimitettava yleisön läsnäolematta sekä oikeudenkäyntiaineisto pidettävä salassa siten kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain 9 §:n 2 momentissa säädetään. Menettelystä noudatetaan soveltuvin osin, mitä kyseissä laissa säädetään.

Sosiaalihuoltolain 3 §:ssä mainitut ohjauksesta ja valvonnasta vastaavia viranomaisia eli lähinnä sosiaali- ja terveysministeriötä ja lääninhallituksia koskevat asiakaslain 3 ja 4 luvussa olevat säännökset virka-avusta sekä oikeudesta saada ja luovuttaa salassa pidettäviä tietoja silloin kuin em. viranomaiset hoitavat yksittäistä henkilöä koskevia ja valvontaan liittyviä tehtäviä.

Asiakaslain 3 ja 4 luvussa sekä 27 §:n 1 momentissa säädetty koskee soveltuvin osin myös yhteistyötä sellaisten ulkomaisten tahojen kanssa, jotka hoitavat mainitussa säännöksissä tarkoitettuja tehtäviä. Luovutettaessa salassa pidettäviä tietoja on erityisesti pyrittävä varmistumaan siitä, että niitä käytetään vain tämän lain edellyttämiin tarkoituksiin ja että niiden suojauksesta huolehditaan asianmukaisesti.

Kun joku saa salassa pidettävän tiedon asiakaslain 3 ja 4 luvussa tai 27 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, koskee häntä se mitä asiakaslaissa on säädetty salassapitovelvoitteista ja niistä poikkeamisesta.

Asiakirjojen käsitteleminen ja säilyttäminen

Asiakaslain 26 §:ssä pykälässä annetaan sosiaali- ja terveysministeriölle mahdollisuus tarvittaessa antaa yleisiä ohjeita asiakastietojen käsittelyyn ja säilyttämiseen liittyvistä menettelyistä. Kyseisiä ohjeita ei ole odotettavissa ainakaan kovin nopealla aikataululla.

Merkintä tietojen hankinnasta tai antamisesta

Sosiaalihuollon järjestäjän ja toteuttajan on tehtävä asiakirjaan merkintä, kun tietoja hankitaan ulkopuolisilta tai annetaan 16-22 tai 27 §:n nojalla.

Rangaistusvastuu

Rangaistus asiakaslain 14 §:ssä säädetyn asiakirjan salassapitovelvoitteen sekä 15 §:ssä säädetyn vaitiolovelvollisuuden ja hyväksikäyttökiellon rikkomisesta tuomitaan rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan tai jollei siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Rikoslain 40 luvun 5 §:ssä säädetään virkasalaisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta. Rangaistusmaksimi virkasalaisuuden rikkomisesta on kaksi vuotta vankeutta. Rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetään salassapitorikoksesta ja 2 §:ssä salassapitorikkomuksesta. Rangaistusmaksimi salassapitorikoksesta on vuosi vankeutta.

Asiakaslain 20 §:ssä tai 22 §:n 2 momentissa tarkoitetun tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta on säädetty rangaistus asiakaslain 29 §:n 2 momentissa. Tästä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta seuraa sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä ko. teosta, jollei sosiaalihuollon viranomainen ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta

Lain 10 §:ään tehdyn lisäyksen mukaan kaikilla kunnilla tulee olla käytettävissä sellaisen asiakastyöhön osallistuvan viranhaltijan palveluja, jolla on sosiaalityöntekijän ammatillinen kelpoisuus. Tämä voidaan toteuttaa kuntien välisin ostopalvelusopimuksin viranomaispalvelujen hankkimisesta (ks. kuntalain 76 § 3).

Delegointisäännöksen (12 §) mukaan edellä tarkoitetulla sosiaalityöntekijän ammatillisen kelpoisuuden omaavan viranhaltijalla, jonka toimielin on tehtävään määrännyt, on oikeus toimielimen vahvistamien perusteiden ja yleisten ohjeiden mukaisesti päättää kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattoman huollon antamisesta. Muissa kuin kiireellisissä tapauksissa tahdosta riippumattomasta huollosta päättää aina toimielin. Sosiaalihuoltolain 12 §:n 2 momentin muutoksen jälkeen saattaa olla, että sosiaalihuollon johtavalla viranhaltijalla ei enää ole toimivaltaa kiireellisissä tapauksissa, jollei hänellä ole sosiaalityöntekijän ammatillista kelpoisuutta.

Sosiaalihuoltolain delegointisäännöksen muuttuminen voi aiheuttaa tarpeen tarkistaa johtosääntöä.

SUOMEN KUNTALIITTO

Pekka Alanen
varatoimitusjohtaja

Jorma Back
yksikön päällikkö, sosiaali ja terveys

Löydä lisää sisältöä samoista teemoista