Yleiskirje 12/80/2002, Sinikka Huhtala, Outi Raitoaho/aha 20.6.2002.

Työterveyshuoltolainsäädännön voimaantulo vuoden 2002 alusta

Työterveyshuoltolain kokonaisuudistus on saatettu voimaan vuoden 2002 alusta. Kumotun työterveyshuoltolain (743/1978) tilalle tulee uusi työterveyshuoltolaki (1383/2001). Uudella valtioneuvoston asetuksella (1484/01) kumotaan asetus työnantajan velvollisuudeksi säädetystä sekä yrittäjien ja muun omaa työtään tekevän työterveyshuollosta annettu valtioneuvoston päätös (950/1994) ja työnantajan velvollisuudeksi säädetystä sekä yrittäjän omaa työtään tekevän työterveyshuollosta annettu sosiaali- ja terveysministeriön päätös (1348/1994). Näiden lisäksi kumotaan uudella valtioneuvoston asetuksella (1485/2001) terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä aikaisempi valtioneuvoston päätös (1672/1992).

​Tässä yleiskirjeessä selostetaan lain ja asetuksen muutokset työterveyshuoltoon yleisesti ja erityisesti terveystarkastusten järjestämiseen ja tietosuojaan sekä henkilötietojen käytössä huomioon otettavista näkökohdista.

Kuntaliitto toimittaa myöhemmin yleisluontoisen mallisopimuksen työterveyshuoltopalveluiden myyntisopimuksesta. Tämän lisäksi tehdään työterveyshuollon lomakkeisiin tarvittavia muutoksia.

Muutoksiin liittyviä asiakirjoja:
Työterveyshuoltolain uudistamista selvittäneen työryhmän muistio, 80 s., ISBN 952-00-0942-6 
HE työterveyshuoltolain muuttamisesta 114/2001 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 36/2001 vp
Työ- ja tasa-arvoasiain neuvottelukunnan lausunto 9/2001 vp
Perustuslakivaliokunnan lausunto 39/2001 vp
Työterveyshuoltolaki 1383/2001
Laki kansanterveyslain muuttamisesta 1385/2001
Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta annetun lain 4 ja 11 §:n muuttamisesta 1384/2001
Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 1484/2001
Valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen varaa aiheuttavissa töissä 1485/2001

Lisätiedot:
Sinikka Huhtala, puh. (09) 771 2644 
Synnöve Amberla, salassapito ja tietosuoja, puh. (09) 771 2673
Sami Uotinen, salassapito ja tietosuoja, puh. (09) 771 2623

Yleistä

Uusi työterveyshuoltolaki (1383/01) ja valtioneuvoston asetukset hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta (1484/01) ja valtioneuvoston asetus terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/01) ovat tulleet voimaan vuoden 2002 alusta. Samalla kumoutuivat aikaisemmin voimassa ollut työterveyshuoltolaki (743/78) ja sen nojalla annetut asetukset ja sosiaali- ja terveysministeriön päätökset.

Työterveyshuoltolain uudistukseen liittyy työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 4 ja 11 §:n muutokset (1384/01).

Uudistukseen liittyy kansanterveyslain 14, 14 a ja 15 §:ien muutokset, jotka ajanmukaistavat viittaussäännökset uuden työterveyshuoltolain säännöksiin (1385/01).

Uudistukseen liittyy vielä sairausvakuutuslain 29 b ja 30 c §:n väliaikaiset muutokset. Muutokset koskevat lakisääteiseen työterveyshuoltoon liittyvän toimintasuunnitelman laatimisesta tai sen tarkistamisesta aiheutuvien kustannusten sairausvakuutuslain mukaisen korvaustason nostamista väliaikaisesti 50 %:sta 60 %:iin vuosina 2002?2005 (1123/01).

Rakennusalalla työskentelevien työntekijöiden työterveyshuollon kattavuudesta ja pitkäjänteisen terveysseurannan parantamiseksi on LEL Työeläkekassan yhteyteen perustettu työterveystarkastusten seurantarekisteri, Raketti. Järjestelmä on lakisääteinen (1004/2000). Rakettiin kerätään ja tallennetaan rakennusalan työntekijän henkilötunnus sekä tieto työterveystarkastuksen ajankohdasta, tarkastuksen tehneestä työterveysasemasta ja seuraava tarkastusajankohta. Muita tietoja ei saa antaa. Terveyskeskusten työterveyshuolto on yksi tietojen antaja. Tietoja ei saa lähettää suojaamatonta yhteyttä käyttäen.

Työterveyshuoltolain soveltamisala

Työterveyshuoltolakia sovelletaan työhön, jossa työnantaja on velvollinen noudattamaan työturvallisuuslakia (299/1958). Työturvallisuuslakia sovelletaan työhön, jota työntekijä sopimuksen perusteella vastikkeesta tekee työnantajalle tämän johdon ja valvonnan alaisena. Tämän lisäksi säädetään siitä, miten työturvallisuuslaki koskee virka- ja siihen verrattavassa julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa, työharjoitteluun ja sitä vastaaviin tilanteisiin. Työterveyshuoltolain soveltamista eri tilanteisiin joudutaan selvittämään erikseen.

Työterveyshuolto koskee kaikkia työnantajan palveluksessa olevia työntekijöitä. Työterveyshuoltolain velvoitteet muodostuvat työolosuhteiden selvittämisestä ja terveystarkastuksista.

Työterveyshuolto ulottuu kaikkiin työntekijöihin silloin, kun työpaikkaselvitys on tehty ja työpaikka/työolosuhteet todetaan terveellisiksi ja turvallisiksi. Yksilökohtaisten terveystarkastusten velvoittavuudesta säädetään erikseen. Työnantaja voi edellyttää työhöntulotarkastusta edellytyksenä työ-/virkasuhteen alkamiselle ja muita määräaikaisia terveystarkastuksia työ-/virkasuhteen kestäessä.

Työterveyshuoltolain muutos

Työterveyslain uudistuksen keskeisenä tarkoituksena on huolehtia siitä, että työterveyslain mukaiset lakisääteiset velvoitteet täyttyvät kaikilla työpaikoilla. Erityisesti pienillä työpaikoilla ja töissä, jolle on tyypillistä mm. lyhyet työsuhteet, epäsäännölliset työajat ja useat päällekkäiset työsuhteet, näyttäisi siltä, että työterveyshuoltoa ei olisi aina järjestetty kattavasti.

Työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuolto edelleenkin muodostuu lakisääteisestä (pakollinen) työterveyshuollosta, josta säädetään lain 12 §:ssä ja vapaaehtoisesta työterveyshuollosta, josta säädetään lain 14 §:ssä. Työnantajan harkinnassa on, mitä palveluita ja missä laajuudessa lakisääteisen työterveyshuollon lisäksi työntekijöille järjestetään.

Lakisääteinen työterveyshuolto

Lakisääteisen työterveyshuollon laajuus määräytyy kunkin työpaikan olosuhteiden perusteella. Siten työterveyshuollon tulee ottaa huomioon työ, työjärjestelyt, henkilöstö, työpaikan olosuhteet ja niiden muutokset työterveyshuollon toteuttamisessa.

Työterveyshuollon tulee määritellä lakisääteisen työterveyshuollon sisältö. Työnantaja, jonka kustannuksella toiminta toteutetaan, päättää viimekädessä työterveyshuollon sisällöstä ja siten myöskin vastaa lain velvoitteen täyttymisestä.

Työnantajan on järjestettävä lakisääteinen työterveyshuolto kustannuksellaan. Siten työntekijöiltä ei voida periä maksuja lakisääteisestä työterveyshuollosta miltään osin.

Yrittäjät ja maatalousyrittäjät voivat edelleenkin hankkia työterveyshuoltolaissa tarkoitettuja ns. lakisääteisiä palveluita. Näistä kustannuksista yrittäjälle suoritetaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla.

Sairaanhoito

Työterveyshuoltolain 14 §:n nojalla työnantaja voi järjestää työntekijöilleen sairaanhoito- ja muita terveydenhuoltopalveluita. Työnantaja voi harkita mitä palveluita ja missä laajuudessa niitä hankitaan. Tällaisten työterveyshuoltopalveluiden maksuttomuudesta ei ole erikseen säädetty. Työnantajan oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen korvaukseen evätään, jos näistä palveluista on peritty työntekijältä maksuja tai korvauksia (VNP 951/94; 3 §).

Palvelutuottajat

Työterveyshuoltolain 7 §:n mukaan työnantaja voi edelleenkin valita työterveyshuoltopalveluiden tuottamistavan. Tuottamistavat ovat samat kuin aikaisemminkin:

  1. hankkimalla tarvitsemansa palvelut kansanterveyslaissa (66/1972) tarkoitetulta terveyskeskukselta;

  2. järjestämällä tarvitsemansa työterveyshuoltopalvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa; tai

  3. hankkimalla tarvitsemansa palvelut muulta työterveyshuoltopalveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä.

Terveyskeskuksen tulee tuottaa työterveyshuoltopalveluita kunnan alueella sijaitsevissa työ- ja toimipaikoissa työskenteleville työntekijöille silloin, kun työnantaja haluaa hankkia niitä terveyskeskukselta. Työterveyshuoltopalveluiden tuottamisvelvoite koskee vain lakisääteistä työterveyshuoltoa. Sairaanhoitopalveluiden tuottamisesta, määrästä ja laajuudesta voidaan sopia vapaasti.

Terveyskeskus voi velvoitteekseen säädetyn työterveyshuollon palveluiden tuottamisvelvollisuuden järjestää myös siten, että se hankkii palvelut osaksi tai kokonaan muilta palveluntuottajilta.

Kirjallinen sopimus

Uuden työterveyshuoltolain mukaan työterveyshuoltopalveluiden tuottamisesta tulee sopia kirjallisesti työnantajan kanssa. Kirjallinen sopiminen koskee sekä lakisääteistä että vapaaehtoista osaa työterveyshuoltopalveluiden tuottamisesta.

Kirjallinen sopimus on välttämätön myös sen vuoksi, että työsuojeluviranomainen voi selvittää työterveyshuoltopalveluiden järjestämisvelvoitteen toteutumisen ja asianmukaisen toteuttamistavan. Erityisesti on välttämätöntä sopia sairaanhoitopalveluiden tuottamisesta, koska se perustuu palvelun tuottajan ja työnantajan väliseen sopimukseen sairaanhoitopalveluiden tuottamisen laajuudesta, määrästä ja kattavuudesta.

Sopimus allekirjoitetaan siten, kuin sopimusten allekirjoittamisesta kunnassa tai kuntayhtymässä on päätetty.

Päätoimisesti työterveyshuollon ammattihenkilöiden pätevyysvaatimukset

Työterveyshuollon ammattihenkilöitä ovat työterveyslääkäri ja työterveyshoitaja, joiden pätevyydestä säädetään asetuksen (1484/01) 16?18 §:issä.

Päätoimisesti työterveyshuollossa toimivan laillistetun lääkärin tulee olla työterveyshuollon erikoislääkäri. Päätoimiseksi katsotaan henkilö, joka työskentelee työterveyshuollon tehtävissä keskimäärin 20 tuntia tai enemmän.

Työterveyshuollossa toimivan laillistetulla terveydenhoitajalla tulee olla terveydenhoitajan pätevyys ja ammattikorkeakoulussa suoritetut työterveyshuollon erikoistumisopinnot tai vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa työterveyshuollon tehtäviin siirtymisestä. Päätoimiseksi katsotaan henkilö, joka työskentelee työterveyshuollon tehtävissä keskimäärin 20 tuntia tai enemmän viikossa.

Päätoimisuutta arvioidaan sen mukaan, miten lääkäri ja terveydenhoitaja hoitavat lakisääteistä työterveyshuoltoa.

Sosiaali- ja terveysministeriö seuraa ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden käytön ja koulutuksen toteutumista. Arvio tilanteesta on asetuksen (1484/01) 19 §:n perusteella (pykälän numero oikaistu 15.7.2002, eroaa tältä osin yleiskirjejakeluna lähetetystä) tehtävä kahden vuoden kuluessa.

Työterveyshuoltopalveluita hankkiva tai järjestävä työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että lakisääteisessä työterveyshuollossa toimivilla ammattihenkilöillä on kulloinkin voimassa olevan lainsäädännön mukainen koulutus.

Työterveyshuollossa toimivat asiantuntijat

Työterveyshuollon ammattihenkilöiden lisäksi työterveyshuollossa voi toimia asiantuntijoita. Asiantuntijoista ja asiantuntijoiden pätevyydestä säädetään asetuksen 18 §:ssä.

  1. Asiantuntijoilla tarkoitetaan henkilöä, jolla on:laillistetun fysioterapeutin pätevyys ja ammattikorkeakoulussa suoritetut työterveyshuollon erikoistumisopinnot tai vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa asiantuntijatoiminnan aloittamisesta; li>laillistetun psykologin pätevyys ja vähintään seitsemän opintoviikon laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa asiantuntijatoiminnan aloittamisesta; tai

  2. työhygienian, ergonomian, teknisen, maatalouden, työnäkemisen, ravitsemuksen, puheterapeutin tai liikunnanalan soveltuva korkeakoulu-, ammattikorkeakoulu- ja muu vastaava tutkinto ja riittävät tiedot työterveyshuollosta, jolla tarkoitetaan vähintään yhden opintoviikon laajuista sosiaali- ja terveysministeriön ohjeiden mukaista työterveyshuollon lisäkoulutusta.

Ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksia koskeva voimaantulosäännös

Työterveyshuoltolain voimaantulosäännöksen 26 § 2 momentin mukaan ne terveydenhuollon ammattihenkilöt ja asiantuntijat, jotka ovat olleet työterveyshuoltolain voimaan tullessa päteviä toimimaan työterveyshuollossa, ovat edelleen päteviä nykyisiin ja niitä vastaaviin työterveyshuollon tehtäviin.

Työnantajan, jonka palveluksessa ammattihenkilö ja asiantuntija toimii, tulee huolehtia siitä, että ammattihenkilö ja asiantuntija osallistuvat riittävästi, kuitenkin vähintään kolmen vuoden välein, ammattiaitoaan ylläpitävään täydennyskoulutukseen työterveyshuoltolain 5 §:n säätämällä tavalla. Täydennyskoulutusvelvoite on siten tiukempi kuin muussa terveydenhuollossa.

Työntekijän velvollisuus osallistua terveystarkastukseen, laki 13 §

Työntekijän velvollisuudesta osallistua terveystarkastukseen on säädetty työterveyshuoltolain (1383/2001) 13 §:ssä.

Työntekijä ei säännöksen mukaan saa ilman perusteltua syytä kieltäytyä osallistumasta ko. laissa tarkoitettuun terveystarkastukseen, joka työhön sijoitettaessa tai työn kestäessä on välttämätön,

uml;nen terveydentilansa selvittämiseksi erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä tai työympäristössä; tai

Terveystarkastus (tutkimukset ja hoito) suoritetaan yhteisymmärryksessä työntekijän kanssa siten kuin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 6 §:ssä säädetään.

1) kohta

Valtioneuvosto on antanut asetuksen terveystarkastuksista erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä (1485/2001). Soveltamisala on sidottu työturvallisuuslain soveltamiseen. Uudentyyppisiä erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavia tekijöitä voivat olla myös yötyö sekä erityinen väkivallan uhka työssä. Tällaisia töitä voi olla esimerkiksi sosiaalihuollon ja terveystoimen tehtävissä työskentelevillä työntekijöillä.

Hallituksen esityksen (114/2001) perustelujen mukaan mikäli tarkastuksessa havaitaan sellaiseen terveyden haittaan viittaavia löydöksiä, jotka tulkitaan työssä tai työympäristössä esiintyvän tekijän tai altistuksen aiheuttamiksi, tulisi tutkia mahdollisuudet ensisijaisesti altistuksen tai muun terveyttä vaarantavan tekijän poistamiseen tai vähentämiseen tasolle, josta terveyden haittaa ei aiheutuisi. Jos altistuksen poistaminen ei ole mahdollista, ei ko. työntekijää tulisi käyttää kyseiseen työhön, vaan hänet olisi siirrettävä työhön, josta ei aiheudu terveyden vaaraa.

2) kohta

Säännöksen 2 kohdan tulkinta on ongelmallisempi. Välttämättömyys-kriteeriä lienee tulkittava siten, että jos työntekijän työ- ja toimintakyvystä työstä aiheutuvien, terveydentilaan kohdistuvien vaatimusten kannalta ei muutoin saada selvitystä, työntekijän tulisi mennä terveystarkastukseen, jollei hänellä ole perusteltua syytä kieltäytyä terveystarkastuksesta.

Perusteltu syy työterveyshuollon tarkastuksesta kieltäytymiseen voinee olla esimerkiksi se, että työntekijä voi esittää muun lääkärin lausunnon terveydentilastaan suhteessa työn asettamiin terveydentilaa koskeviin vaatimuksiin.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että erillisessä lainsäädännössä on säädetty terveydentilan vähimmäisvaatimuksista ja terveystarkastuksista työn aiheuttamien vaatimusten vuoksi. Perusteluissa viitataan tartuntatautilain (538/1986) 20 §:ään ja terveydensuojelulain (763/1994) 39 §:ään. Lisäksi todetaan, että "edellä mainitut terveystarkastukset on ensisijaisesti säädetty suojelemaan työntekijän terveyttä eikä niitä tule käyttää perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen tai potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain vastaisesti. Jos työntekijä kieltäytyy, hänelle ei aiheudu haitallisia seuraamuksia. Jossain tilanteissa tämä saattaisi estää työntekijää toimimasta tietyissä tehtävissä."

Lain 13 §:n tarkoittamissa terveystarkastuksissakin on tavoitteena ensi-sijaisesti työntekijän terveyden suojelu, joka ilmenee myös mm. lain tarkoituksesta säätävästä 1 §:n 1 momentin 3 kohdasta. Lain tarkoituksena on mm. edistää työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työ-uran eri vaiheissa työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteis-toimin.

Säännöksen 2 kohdan soveltamista selventäisi, jos työstä aiheutuvat, terveydentilaan kohdistuvat vaatimukset voitaisiin arvioida etukäteen aina kun se on mahdollista työnantajan, työntekijöiden ja työterveyshuollon yhteistoimin. Terveydentilaan kohdistuvien vaatimusten tulee aina olla oikeassa suhteessa tehtävään työhön nähden. Vaikka terveydentilaan kohdistuvat vaatimukset olisikin ennakolta arvioitu, tulisi työntekijään kohdistuva terveystarkastus suorittaa aina kuitenkin tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.

Terveystarkastus ? hoitotoimenpiteet ja hoito ? on suoritettava aina yhteisymmärryksessä työntekijän kanssa, PotL 6 §. Jos työntekijä kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääke-tieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Vastoin työntekijän (potilaan) suostumusta ei voida ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin terveystarkastuksen yhteydessä.

Jos työntekijä kieltäytyy tarkastuksesta ilman perusteltua syytä, saattaa siitä aiheutua työoikeudellisia seuraamuksia. Työnantajalla on kuitenkin työoikeudellisia sanktioita käyttäessään näyttövelvollisuus (todistustaakka) siitä, että terveystarkastus olisi ollut välttämätön. On myös toisaalta otettava huomioon se, että työnantaja on vastuussa työturvallisuudesta.

Huumausaineiden testauksen tarpeellisuutta selvittänyt sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on jättänyt ehdotuksensa 27.3.2002. Työryhmämietinnöstä löytyy tietoja sosiaali- ja terveysministeriön kotisivuilta (www.stm.fi)

Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä työskentelevälle työntekijälle tehdystä terveystarkastuksesta saa antaa työnantajalle johtopäätöstiedot salassapitosäännösten estämättä, L 18 § 1 momentti 1 kohta. Johtopäätöstiedot ovat luokkaa soveltuva / ei soveltuva / rajoituksin soveltuva ko. työhön. Sen sijaan terveystarkastuksen johtopäätöksiä ei saa ilman työntekijän suostumusta luovuttaa työnantajalle silloin, kun työntekijän työ- ja toimintakyky on selvitetty lain 13 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella.

Terveystarkastuksen tekeminen, asetus 10 §

Asetuksen (1484/01) 10 §:ssä säädetään terveystarkastuksen tekemisestä. Säännös on kirjoitettu velvoittavaan muotoon: terveystarkastus on suoritettava. Pykälässä on 9 kohtaa, joiden mukaan terveystarkastus on suoritettava.

Säännöstä lienee tulkittava siten, että työnantaja on velvollinen antamaan työntekijälle mahdollisuuden pykälässä lueteltuihin terveystarkastuksiin. Työntekijälle säännöksessä mainitut tarkastukset ovat kuitenkin vapaaehtoisia, esimerkiksi iän perusteella järjestettävät terveystarkastukset.

Työterveyshuoltolain tarkoituspykälän huomioon ottaen asetuksen 10 §:ssä tarkoitettujen terveystarkastusten tarkemmat perusteet ja ajankohdat tulisi määritellä asetuksen puitteissa täsmällisemmin työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin.

Tietojen käsittely työterveyshuollossa, lain 4 luku

Työnantajan velvollisuus antaa tietoja, laki 15 §

Säännöksen mukaan:

"Työnantajan tulee antaa työterveyshuollon ammattihenkilöille ja asiantuntijoille työstä, työjärjestelyistä, ammattitaudeista, työtapaturmista, henkilöstöstä, työpaikan olosuhteista ja niiden muutoksista sekä muista niihin verrattavista tekijöistä tietoja, jotka ovat tarpeen työntekijöille työstä aiheutuvan terveydellisen vaaran tai haitan arvioimiseksi ja ehkäisemiseksi."

Pykälässä on lueteltu asiaryhmät, joista työnantajan tulee antaa tietoja työterveyshuollon ammattihenkilöille ja asiantuntijoille. Tietojen antamisen tarkoitusperänä on antaa työterveyshuollolle paremmat edellytykset arvioida ja ehkäistä työntekijöille työstä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa.

Työnantajan kanssa tehtävän sopimuksen perusteella työterveyshuollon palvelujen tuottajana voi olla terveyskeskus tai yksityinen terveyspalvelujen tuottaja.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta koskee vain viranomaisia eli terveyskeskusta tai kansanterveystyön kuntayhtymää työterveyshuollon palvelujen tuottajana ja kunnan toimeksiannon perusteella työterveys-huoltopalveluja antavaa yksityistä palvelun tuottajaa. Työterveyshuoltolain 15 §:n nojalla työnantajalta saatavat tiedot saattavat sisältää julkisuuslain mukaan salassa pidettäviä liike- tai ammattisalaisuuksia.

Työnantajan tulee antaa työterveyshuollolle tietoja henkilöstöstä, ei kuitenkaan yksittäisistä henkilöistä. Näin ollen tämän säännöksen perusteella työterveyshuollolla ei ole oikeutta saada yksittäistä työntekijää koskevia henkilötietoja.

Työntekijän velvollisuus antaa tietoja, laki 16 §

Työntekijän on pyynnöstä annettava työterveyshuollon palvelujen tuottajalle tiedot havaitsemistaan terveyden varaa aiheuttavista tekijöistä työpaikallaan, ei kuitenkaan yksilöllisiä työntekijöitä koskevia henkilötietoja.

Työterveyshuollon palvelujen tuottajan neuvonta- ja tietojenantovelvollisuus, laki 17 §

Palvelujen tuottajan on annettava työtekijöille ja työnantajalle tarpeelliset tiedot työssä ja työpaikan olosuhteissa esiintyvistä vaaroista ja haitoista sekä niiden torjuntakeinoista.

Palvelujen tuottajan on myös annettava työntekijälle tiedot työterveyshuollon terveystarkastuksista, niiden tarkoituksesta, tuloksista ja tulkinnoista sekä muusta työterveyshuollon sisällöstä. Tämä voitaneen tulkita myös siten, että terveystarkastuksen yhteydessä tehtävistä tutkimuksista on kerrottava työntekijälle ennen tutkimuksen suorittamista. Myös potilaslain 6 § edellyttää sitä.

Työnantajalla, työpaikan työsuojelutoimikunnalla ja työsuojeluvaltuutetulla on oikeus saada sellaiset työterveyshuollon asemansa perusteella saamansa tiedot, joilla on merkitystä työntekijöiden terveyden sekä työ-paikan olosuhteiden terveellisyyden kehittämisen kannalta. Tämä säännös ei oikeuta työterveyshuoltoa antamaan salassa pidettäviä potilastietoja.

Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen, laki 18 §

Terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka henkilöön kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimenpiteitä koskevat tiedot ovat salassa pidettäviä (JulkisuusL 24 § 1 momentti 25 kohta, PotilasL 13 §), jollei asianomainen anna suostumustaan tietojen luovutukseen. Työterveyshuoltolain 18 §:n mukaan työterveyslääkäri voi antaa muualla lainsäädännössä salassa pidettäväksi säädettyjä tietojakin erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä olevan työntekijän suostumuksesta riippumatta seuraavissa tapauksissa:

  1. työnantajalle erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä kirjallisen lausunnon terveystarkastusten johtopäätöksistä (soveltuva / ei soveltuva / rajoituksin soveltuva ko. työhön) sekä niiden perusteella aiheellisista työsuojelutoimista siltä osin kuin ne liittyvät työsuojeluun ja työterveyshuoltoon. 

    Tieto johtopäätöstietojen luovutuksesta työnantajalle on annettava työntekijälle itselleen ennen tietojen luovuttamista työnantajalle.

    Terveystarkastuksen johtopäätökset muussa kuin erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä voidaan luovuttaa työnantajalle vain asianomaisen työntekijän suostumuksella, koska poikkeusta potilasasiakirjojen salassapitoon ei ole laissa tältä osin säädetty.

  2. työsuojeluviranomaiselle ja työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa annetun lain 1 §:n 2 momentissa tarkoitetulle asiantuntijalle työsuojelun valvontaa varten em. johtopäätöstiedot erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä. 

    Työsuojeluviranomaisena ei pidetä työpaikan työsuojelupäällikköä ja -valtuutettua.

  3. työterveyshuollon palvelujen tuottaja saa pyynnöstään tiedot terveystarkastuksista työntekijän aikaisemman työnantajan työterveyshuollon palvelujen tuottajalta, kun ao. työntekijä on ollut aikaisemmin erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavassa työssä ja joka on siirtynyt vastaavalla tavalla vaaralliseen työhön toisen työnantajan palvelukseen.

Nämä tietojen antamista koskevat säännökset on huomioitava informoitaessa rekisteröityä henkilötietolain 24 §:n mukaisesti. Henkilötietolain 24 §:n mukaanhan rekisteröityä on informoitava mm. säännönmukaisesta henkilötietojen luovuttamisesta.

Työnantajalle toimitettu lääkärinlausunto, laki 19 §

Työnantaja saa yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain 8 §:n 2 momentin estämättä luovuttaa työterveyshuollon palvelujen tuottajalle työterveyshuoltolaissa säädettyjen työterveyshuollon tehtävien toteuttamista varten työntekijän työnantajalle luovuttaman työkykyään koskevan lääkärintodistuksen tai -lausunnon, jollei työntekijä ole kieltänyt luovuttamista.

Työntekijää on informoitava kielto-oikeudesta. Pelkkä työterveyshuoltolain nähtävänä pitäminen työpaikalla ei täytä informointivelvollisuuden vaatimusta. Kertakaikkinen informointi kuitenkin riittää, eikä informointia tarvitse tehdä joka kerran erikseen. Tämä voitaneen toteuttaa esimerkiksi siten, että työntekijälle annetaan henkilöstöopas, jossa kerrotaan kielto-oikeudesta.

Viranomaisten tiedonsaantioikeus, laki 20 §

Sosiaali- ja terveysministeriöllä ja sen määräämällä asiantuntijalaitoksella on oikeus saada työterveyshuoltolain mukaisten tehtäviensä hoitamisessa tarvittavia tietoja työterveyshuollon toteuttamisesta huolehtivilta terveydenhuollon toimintayksiköiltä ja terveydenhuollon ammattihenkilöiltä.

Työterveyshuollon asiakirjojen laatiminen ja säilyttäminen, laki 21 §

Asiakirjojen laatimiseen ja säilyttämiseen sovelletaan potilaslain säännöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa ohjeita työterveyshuollon asiakirjojen laatimisesta.

Asiakirjat terveyskeskuksessa

Työterveyshuollon piirissä oleville työntekijöille laaditaan oma asiakirja-aineisto. Työntekijän asiakirja-aineisto on työnantajakohtainen.

Kuntaliitto uudistaa työterveyshuoltoa koskevan lomakkeiston. Uudistuksessa otetaan huomioon lainsäädännössä tapahtuneet muutokset. Maatalousyrittäjien lomakkeisto uusittiin vuonna 1999. Uudistuksessa otettiin huomioon perustuslain muutoksesta, julkisuuslaista ja henkilötietolaissa edellytetyt muutokset, joten ne jäävät tässä vaiheessa entiselleen.

Työsuojelun valvontaan liittyvät muutokset

Lakia työsuojelun valvonnasta ja muutoksen hausta on muutettu siten, että työsuojeluviranomainen voi vaatia työnantajalta selvitystä työterveyshuollon järjestämisestä, silloin kun herää epäilys siitä, että kyseessä saattaisi olla työterveyshuoltolain mukaisen ns. lakisääteisten työterveyshuoltopalveluiden järjestämisvelvoitteen laiminlyönti. Hallituksen esityksessä todetaan, että tällainen syy voisi olla esimerkiksi anonyymi ilmianto.

Työsuojeluviranomainen voi saada nähtäväkseen työnantajan tekemän sopimuksen tai kuvauksen työterveyshuoltopalveluiden järjestämisestä, työterveyshuoltoa koskevan toimintasuunnitelman (sekä perustellusta syystä muita työterveyshuollon järjestämiseen liittyviä asiakirjoja). Yksilökohtaisia tietoja työntekijästä ei kuitenkaan saa luovuttaa kuin työntekijän yksittäistapauksessa antaman luvan perusteella.

SUOMEN KUNTALIITTO

Pekka Alanen, varatoimitusjohtaja

Tuula Taskula, sosiaali- ja terveystoimen päällikkö

tags