Yleiskirje 7/80/2003, Taisto Ahvenainen, 21.2.2003

Muutos kotikuntalakiin 1.9.2003 – tilapäinen asuinpaikka ilmoitettava maistraatille

Vuoden 1994 kesäkuun alusta tuli voimaan kotikuntalaki (201/1994), joka sisältää henkilön kotikunnan määräytymistä koskevat yleiset perusteet. Jollei erityislaissa ole esimerkiksi kotikunnan tai asumisen määräytymiseen liittyvästä asiasta säännöksiä, kotikuntalakia sovelletaan myös tässä viranomaistoiminnassa. Jokainen viranomainen ratkaisee omassa toiminnassaan itsenäisesti kotikunta- ja asuinpaikkakysymykset. 

​Kotikuntalain mukainen kotikunta ja siellä oleva asuinpaikka sekä ulkomailla vakinaisesti asuvan Suomen kansalaisen väestökirjanpitokunta merkitään väestötietojärjestelmään. Kun henkilö muuttaa kotikuntaa tai siellä olevaa asuinpaikkaa, hänen on aikaisintaan viikkoa ennen muuttopäivää ja viimeistään viikon kuluttua muuttopäivästä ilmoitettava siitä rekisteritoimistolle (= maistraatti).

Väestötietojärjestelmään on merkitty myös tilapäinen asuinpaikka, jos henkilö on ilmoittanut sen maistraatille. Kotikuntalain 1 ja 7 §:n säännöksiä on nyt muutettu niin, että henkilöllä on velvollisuus ilmoittaa myös tilapäinen asuinpaikkansa maistraatille, jos asuminen kestää yli kolme kuukautta. Henkilön tilapäinen asuinpaikka merkitään väestötietojärjestelmään. Muutos mahdollistaa sen, että maistraatilta voi saada nykyistä paremmin ajan tasalla olevia tietoja henkilöiden asumisesta.

Lisätiedot:
lakiasiat: Taisto Ahvenainen, p. (09) 771 2473
Heikki Harjula, p. (09) 771 2073 
Sami Uotinen, p. (09) 771 2623
tietoyhteiskunta-asiat: Leena Meisalo, p. (09) 771 2263

Liitteet
Lakialoite 49/2001 vp
Hallintovaliokunnan mietintö 17/2002 vp 
Eduskunnan kirjelmä 36/2002

 

 

Henkilön ilmoitus maistraatille tilapäisestä asuinpaikastaan pakolliseksi

Vuoden 1994 kotikuntalain mukaan henkilön, joka muuttaa kotikuntaa tai siellä olevaa asuinpaikkaa, on aikaisintaan viikkoa ennen muuttopäivää ja viimeistään viikon kuluttua muuttopäivästä ilmoitettava muutosta maistraatille. Määräajassa tehdystä ilmoituksesta tehdään välittömästi ilmoituksen mukainen merkintä väestötietojärjestelmään. Muuttopäiväksi katsotaan tällöin ilmoitettu päivä.

Jos ilmoitus saapuu myöhästyneenä, muuttopäiväksi katsotaan ilmoituksen saapumispäivä. Jos henkilön muuttamista koskeva merkintä tehdään viranomaisen tai muun ulkopuolisen antamien tietojen perusteella, muuttopäiväksi katsotaan merkinnän tekemisen päivä.

Tilapäisestä asuinpaikasta ilmoittaminen on ollut vapaaehtoista. Vuoden 2003 syyskuun alusta lukien henkilön on ilmoitettava vastaavalla tavoin myös tilapäinen asuinpaikkansa maistraatille, jos asuminen kestää yli kolme kuukautta. Maistraatti merkitsee henkilön ilmoittaman tilapäisen asuinpaikan väestötietojärjestelmään. Henkilö on velvollinen antamaan maistraatille tarpeellisia lisätietoja myös tilapäisestä asumisestaan.

Tilapäinen asuminen ei muuta henkilön kotikuntaa

Henkilön kotikunta määräytyy edelleen pääsääntöisesti kotikuntalain 2 §:n nojalla siten, että henkilön kotikunta on se kunta, jossa hän asuu.

Tilapäisen asuinpaikan muutos ei aiheuta muutosta vakinaisen asumisen perusteella tehtyihin merkintöihin eikä siten myöskään henkilön kotikunnan määräytymiseen. Henkilön kotikunta ei siis muutu henkilön tilapäistä asuinpaikkaa koskevan ilmoituksen ja siitä tehtävän merkinnän johdosta. Jos tilapäinen asuminen muuttuu vakinaiseksi, siitä on tehtävä uusi ilmoitus.

Jos henkilön asuminen toisessa kunnassa johtuu pääasiassa jostakin kotikuntalain 3 §:ssä mainitusta syystä, kuten esimerkiksi hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveyshuollon toimintayksikössä tai muusta vastaavissa olosuhteissa tapahtuvasta hoidosta (3 § 2 kohta), hänen kotikuntansa ei muutu, vaan asuminen katsotaan tällöin luonteeltaan tilapäiseksi asumiseksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että henkilön kotikunta muuttui, kun terveyskeskuksen vuodeosastolla hoidossa olleen henkilön siirtyminen toisessa kunnassa olevaan sairaalaan oli johtunut siitä, että hänen vaimonsa ja alaikäiset lapsensa olivat muuttaneet siihen kuntaan pysyvästi asumaan eikä henkilön siirtyminen sairaalaan johtunut pääasiassa hoidosta (KHO 2.7.1997, T:1671).

Rakennuksen omistajalle ja kunnalle tietojenantovelvollisuus myös tilapäisestä asumisesta

Rakennuksen omistaja on tarvittaessa velvollinen antamaan maistraatille tietoja rakennuksessa asuvista tai asuneista henkilöistä kotikunnan ja siellä olevan asuinpaikan määräytymistä varten. Myös kunnan viranomaisilla on vastaava velvollisuus antaa tietoja maistraatille.

Vuoden 2003 syyskyyn alusta lähtien rakennuksen omistajalla, tämän edustajalla ja kunnan viranomaisilla on velvollisuus antaa tarvittaessa maistraatille tietoja myös henkilön tilapäisen asumisen määräytymistä varten rakennuksessa tilapäisesti asuvista tai asuneista henkilöistä.

Maistraatti voi tehdä väestötietojärjestelmään oma-aloitteisesti kunnan viranomaisilta tai muilta ulkopuolisilta saamiensa tietojen perusteella henkilön kotikuntaa ja siellä olevaa asumista sekä nyt myös tilapäistä asuinpaikkaa koskevia korjauksia.

Tilapäistä asuinpaikkaa koskevissa asioissa noudatetaan muutoinkin kotikuntalain menettelyä, korjauksia ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä soveltuvin osin (3,4 ja 5 luvut).

Asukkaille ei säädetty ilmoitusvelvoitteita kiinteistön omistajalle

Kotikuntalainsäädännössä ei ole asumisesta nimenomaisia asukkaiden ilmoitusvelvoitteita rakennuksen tai kiinteistön omistajalle. Asukkaille ei myöskään nyt säädetty tällaisia velvoitteita. Sen sijaan hallintovaliokunta korosti kiinteistön omistajan tiedonsaannin tarvetta asukkaistaan.

Hallintovaliokunnan mielestä on selvää, että kiinteistön omistajalla tulee olla yhtiön hallinnon hoitamista varten ajantasainen tieto siitä, ketä yhtiön rakennuksissa asuu ja ketkä niitä käyttävät. Kiinteistön omistajina asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöt tarvitsevat näitä tietoja muun muassa maksuliikenteen hoitamiseksi (vastike, vesimaksut, käyttökorvausmaksut) sekä autopaikkojen, sauna- ja pesutupavuorojen jakamiseen. Lisäksi kiinteistössä on tiedettävä, kenelle ovi voidaan avata silloin, kun henkilö ilmoittaa jättäneensä avaimen kotiin (ks. HaVM 17/2002 vp, "Muut kannanotot").

Kunnan viranomaiset ratkaisevat henkilön kotikunnan ja asuinpaikan itsenäisesti

Useissa erityissäännöksissä, joissa kunnalle on säädetty palvelujen järjestämistehtävä, viitataan henkilön kotipaikkaan, asuinpaikkaan, asuinkuntaan tai muuhun vastaavaan asumista koskevaan käsitteeseen (esimerkiksi sosiaalihuoltolaki 14 § ja 15 §, kansanterveyslaki 14 § 5 mom., erikoissairaanhoitolaki 3 §, perusopetuslaki 4 § 1 mom. ja 28 § 2 mom.).

Kotikuntalaki on yleislaki, jota sovelletaan ensisijaisesti väestökirjanpidossa. Jollei erityislaissa ole kotikunnan tai asuinpaikan määräytymiseen liittyvästä asiasta säännöksiä, kotikuntalakia sovelletaan myös tässä viranomaistoiminnassa.

Kunnan viranomaiset käyttävät väestötietojärjestelmään tehtyä merkintää henkilön kotikunnasta ja siellä olevasta asuinpaikasta apuna, kun esimerkiksi kotikuntakysymyksiä arvioidaan. Merkintä ei kuitenkaan sido oikeudellisesti kunnan eikä muidenkaan hallinnonalojen viranomaisia.

Kunnan eri viranomaiset arvioivat ja ratkaisevat henkilön kotikunnan ja asuinpaikan itsenäisesti myös silloin, kun viranomaiset soveltavat omassa toiminnassaan kotikuntalakia.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että väestötietojärjestelmään tehty merkintä ei oikeudellisesti sido muita viranomaisia, joiden tulee asianomaisia säännöksiä soveltaen väestötietojärjestelmään tehdystä merkinnästä riippumatta niille esitetyn selvityksen perusteella itsenäisesti ratkaista muun muassa kysymys henkilön asuinpaikasta (KHO 26.5.1999, T:1275).

SUOMEN KUNTALIITTO

Risto Parjanne
toimitusjohtaja

Kari Prättälä
lakiasiain päällikkö

Löydä lisää sisältöä samoista teemoista