Yleiskirje 6/80/2006, Jenny Koivisto, Tuula Taskula/aha, 2.2.2006

Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen valmisteiden myynnin luvanvaraisuus ja valvonta sekä eräät muut lääkelain muutokset (22/2006)

Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen itsehoitovalmisteiden luvanvarainen myynti tulee mahdolliseksi tupakkaa myyvissä kaupoissa, huoltoasemilla ja kioskeissa apteekkien lisäksi. Valmisteita saadaan myydä kaupoissa kunnan myöntämän luvan perusteella valvotusti yli 18-vuotiaille.

​Lääkelain muutos tuli voimaan 1. päivänä helmikuuta 2006. Kunnan tulisi viipymättä päättää nikotiinivalmisteiden myynnin lupa- ja valvontaviranomainen, myyntilupien ja valvonnan maksullisuus sekä maksujen yleiset perusteet. Lisäksi kunnan tulisi ryhtyä taksan valmisteluun, jotta taksa voitaisiin saattaa voimaan mahdollisimman nopeasti.

Lääkelakiin on tehty myös lääkejakelua koskevia muutoksia. Apteekkien perustamista koskevien muutosten tavoitteena on muun muassa parantaa kuntien vaikutusmahdollisuuksia apteekkeja ja sivuapteekkeja perustettaessa. Sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten mahdollisuutta toimittaa lääkkeitä laajennetaan lääkehuollon toimivuuden varmistamiseksi, yleiseen rokotusohjelmaan kuuluvien rokotteiden saatavuuden varmistamiseksi sekä erityistilanteissa yksittäisten potilaiden lääkehoitojen turvaamiseksi.

Lisätiedot:
Jenny Koivisto, lakimies puh. (09) 771 2467
Tuula Taskula, sosiaali- ja terveystoimen päällikkö
puh. (09) 771 2645

Liite
Malli lupa- ja valvontamaksun taksaksi

Nikotiinivalmisteita koskevat kunnan viranomaistehtävät

Tupakasta vieroituksen edistämiseksi lääkelakia (395/1987) on muutettu 13. päivänä tammikuuta 2006. Muutokset tulivat voimaan 1.2.2006. Lääkelain uudet säännökset (54 a–54 d §: t) aiheuttavat toimenpiteitä kunnissa. Kunnille on säädetty uusia lakisääteisiä tehtäviä lupa- ja valvontaviranomaisena. Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitetut itsehoitovalmisteet on luokiteltu lääkkeiksi ja vain apteekit ovat saaneet myydä niitä. Muutoksen myötä nikotiinivalmisteita voidaan ottaa myyntiin apteekkien lisäksi tupakkaa myyvissä kaupoissa, kioskeissa ja huoltamoissa (jäljempänä kauppa) myyntipaikan sijaintikunnan myöntämän luvan perusteella.

Nikotiinikorvaushoitoon tarkoitettujen lääkevalmisteiden myyntikanavan laajentamisella on tarkoitus parantaa tupakoinnin lopettamista yrittävien mahdollisuutta saada tällaisia lopettamista helpottavia lääkevalmisteita. Nikotiinikorvaushoitovalmisteita saa myydä ainoastaan 18 vuotta täyttäneille ja myyjän on voitava valvoa ostotilannetta. Myynti automaattisista myyntilaitteista ja ravintoloissa on kiellettyä.

Kunnan on myönnettävä kirjallisesta hakemuksesta lupa nikotiinivalmisteiden myyntiin, jos hakija täyttää lääkelain edellytykset säilyttää ja myydä nikotiinivalmisteita. Kunnan on ilmoitettava luvan antamisesta ja myynnin lopettamisesta Lääkelaitokselle. Mikäli myyntitoiminta on tarkastuksessa tai muutoin havaittu lain tai sen nojalla annettujen säännösten vastaiseksi, kunnan tulee kieltää toiminta sekä asettaa määräaika, jonka kuluessa säännösten vastainen toiminta on lopetettava. Jos toimintaa ei ole korjattu määräajassa taikka jos kiellossa mainittua säännösten vastaista menettelyä on jatkettu tai jos se on uudistettu asetetun määräajan jälkeen kunta voi peruuttaa nikotiinivalmisteiden vähittäismyyntiluvan määräajaksi tai kokonaan.

Apteekeissa tapahtuva myynti ei edellytä kunnan lupaa, vaan oikeus lääkkeiden, myös nikotiinivalmisteiden, myyntiin perustuu edelleen Lääkelaitoksen myöntämään apteekkilupaan. Apteekkien osalta Lääkelaitos vastaa edelleenkin myynnin ja muun toiminnan valvonnasta.

Toimivaltainen kunnan viranomainen

Kunnanvaltuusto päättää siitä, mikä viranomainen kunnassa hoitaa lupa- ja valvontaviranomaisen tehtävät ja peritäänkö vähittäismyyntiluvista ja valvonnasta maksuja. Viranomainen määrätään johtosäännöllä. Valtuusto voi antaa viranomaiselle oikeuden siirtää valtuuston sille siirtämää toimivaltaa edelleen. Huomioitavaa on, että kunnanvaltuusto voi siirtää toimivaltaansa vain kunnan toimielimille, luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Kysymyksessä on viranomaistehtävä. Lupa- ja valvonta-asiaan liittyy julkisen vallan käyttämistä, minkä vuoksi toimivaltaa ei voida siirtää työsuhteisille. Lääkelaissa ei aseteta erityisvaatimuksia lupa- ja valvontaviranomaiselle, joskin lain esitöissä todetaan tehtävän soveltuvuus terveydensuojelun yhteyteen.

Kunta voi hoitaa lääkelain mukaiset lupa- ja valvontatehtävät itse tai yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa. Kunnanvaltuusto voi antaa lupa- ja valvontaviranomaisen tehtävät toisen kunnan tai kuntayhtymän hoidettavaksi kuntalain 76 ja 77 §:n yhteistoiminnan puitteissa. Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa tehtävien hoitamisesta. Kuntayhtymän osalta on varmistettava, että kuntayhtymän perussopimuksessa määritelty toimiala kattaa tehtävät. Muussa tapauksessa tehtävien vastaanottaminen edellyttää kuntayhtymän perussopimuksen muuttamista.

Nikotiinivalmisteiden kaupan vähittäismyynnin valvonnassa tulee lisäksi noudatettavaksi mitä toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain (693/1976) 14 §:n 4 momentissa on säädetty. Kunta voi siten sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle tai sen viranomaiselle säädetty valvontatehtävä annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä toisen kuntayhtymän kanssa edellä tarkoitetun sopimuksen valvontatehtävästä, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus. Koska kuntayhtymien välinen sopimus on mahdollinen vain valvontatehtävän osalta, merkitsisi tämä, että lupa- ja valvontatehtävät eriytyisivät toisistaan, joten suositeltavaa ei ole se, että kuntayhtymät tekisivät keskenään edellä mainittua sopimusta. Lääkelaissa ei ole myöskään säädetty mahdollisuutta antaa lupa- ja valvontatehtäviä yksityisen hoidettavaksi tai käyttää valvontaviranomaisen apuna ulkopuolisia asiantuntijoita.

Luvan hakeminen ja muutoksenhaku

Lääkelain uuden 54 a §:n mukaan kunnan on myönnettävä kirjallisesta hakemuksesta lupa nikotiinivalmisteiden myyntiin, jos hakijalla on edellytykset säilyttää ja myydä nikotiinivalmisteita lääkelain mukaisesti. Kunnalla ei ole asianmukaisesti järjestettyä myyntiä koskevissa tapauksissa harkintavaltaa luvan myöntämisen suhteen. Luvan myöntäminen edellyttää riittäviä nikotiinivalmisteiden säilytystä ja myyntiä koskevia valvontajärjestelyjä. Myynnin valvontajärjestelyihin kuuluu se, miten valmisteet sijoitetaan myymälässä ja miten myynnin ikärajasta huolehditaan. Kaupoista myytäviä nikotiinivalmisteita ei ole rajattu tiettyyn vahvuuteen tai lääkemuotoon, vaan vähittäismyyntiin myönnetty lupa kattaa kaikki itsehoitoon tarkoitetut nikotiinivalmisteet. Kaupalla ei ole velvollisuutta, toisin kuin apteekeilla, pitää valikoimissaan tietyn vahvuisia tuotteita, vaan kauppa voi päättää myyntiin otettavan valikoiman. Nikotiinivalmisteiden myyjän ikärajaa ei ole säädetty, joten myyjänä voi toimia myös alle 18-vuotias.

Hakemuksesta tulee käydä ilmi, millä tavoin luvan hakija varmistaa, että lakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä noudatetaan. Lupahakemuksessa on oltava hakijan nimi tai yhteisön toiminimi ja yhteystiedot, yritys- ja yhteisötunnus sekä nikotiinivalmisteiden myyntipaikkojen osoitteet, selvitys nikotiinivalmisteiden säilytyksestä ja myynnin valvontajärjestelyistä, myynnistä vastaavan nimi ja yhteystiedot ja nikotiinivalmisteiden myyntipaikassa sijaitsevien myyntipisteiden lukumäärä ja selvitys niiden sijainnista.

Myyntipisteiden lukumäärällä tarkoitetaan myyntipaikassa yhtä aikaa käytössä olevien nikotiinivalmisteiden luovutus- tai kassatoimintoja sisältävien itsenäisten asiakaspalvelupisteiden enimmäismäärää. Kioskissa ja huoltoasemalla tupakan myyntipisteitä on yleensä vain yksi, mutta suuressa tavaratalossa niitä voi olla yhtä aikaa käytössä useita. Myyntipisteiden lukumäärä ilmaisee pääpiirteissään myyntitoiminnan ja valvontatarpeen laajuuden. Jos elinkeinonharjoittajalla on kunnassa useita kauppoja voidaan niihin kaikkiin hakea lupa yhdellä hakemuksella. Jos kauppaketjulla on toimintaa useissa kunnissa, on lupaa haettava erikseen kultakin sijaintikunnalta. Nikotiinivalmisteen vähittäismyyntiin luvan saaneen on ilmoitettava lupahakemuksessa ilmoitettujen tietojen muutoksesta ja myynnin lopettamisesta kunnalle. Kunnan on ilmoitettava luvan myöntämisestä ja myynnin lopettamisesta Lääkelaitokselle.

Koska lääkelaissa ei ole säädetty muutoksenhausta kunnallisen lupa- ja valvontaviranomaisen päätöksestä, sovellettavaksi tulee kuntalain mukainen muutoksenhaku eli oikaisuvaatimus ja kunnallisvalitus. Päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä, jos oikaisuvaatimus tai valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi taikka jos oikaisuvaatimuksen käsittelevä toimielin tai valitusviranomainen kieltää täytäntöönpanon.

Nikotiinivalmisteiden säilytyksen ja myynnin valvonta

Kunnan tulee omasta aloitteestaan ja tehtyjen ilmoitusten perusteella tarkastaa nikotiinivalmisteiden varastointi- ja myyntipaikkoja sekä valvoa nikotiinivalmisteiden myyntiä. Tarkastuksessa on noudatettava hallintolain 39 §:n menettelytapasäännöksiä. Jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten vastaista toimintaa, kunnan tulee kieltää toiminta sekä asettaa määräaika, jonka kuluessa säännösten vastainen toiminta on lopetettava. Jos toimintaa ei ole korjattu määräajassa taikka jos kiellossa mainittua säännösten vastaista menettelyä on jatkettu tai jos säännösten vastainen toiminta on uudistettu asetetun määräajan jälkeen, kunta voi peruuttaa nikotiinivalmisteiden vähittäismyyntiluvan määräajaksi tai kokonaan. Vähittäismyyntiluvan peruuttaminen on ainoa hallinnollinen seuraamus ja kunnalla on siinä harkintavaltaa. Huomioitavaa on se, ettei lääkelaissa ole säädetty vastaavista valvontaviranomaisen tarkastus- ja tiedonsaantioikeuksista kuten elintarvikelaissa ja laissa tupakoinnin vähentämiseksi.

Valmisteiden säilytykseen kuuluu erityisesti niiden lämpötilaketjun ja viimeisen myyntipäivän seuranta. Myynnin valvontajärjestelyihin kuuluu se, miten valmisteet sijoitetaan myymälässä ja miten myynnin ikärajasta huolehditaan. Nikotiinivalmisteet on sijoitettava myyntipisteissä samalla tavoin kuin tupakkatuotteet hävikin estämiseksi ja ikärajan valvomiseksi. Kaupoissa tapahtuvassa nikotiinivalmisteiden myynnissä noudatetaan soveltuvin osin lääkelakia. Kaupat vastaavat siten osaltaan muun muassa tuotevirheiden edellyttämistä toimenpiteistä.

Maksut

Kunta voi periä myyntiluvasta toiminnanharjoittajalta maksun sekä valvonnasta vuosittaisen valvontamaksun. Vähittäismyyntilupamaksun ja valvontamaksun yleisistä perusteista päättää kunnanvaltuusto. Kunnanvaltuusto voi myös päättää, että vähittäismyyntilupa ja valvonta ovat maksuttomia. Tätä koskevassa harkinnassa on otettava huomion, ettei tähän lupa- ja valvontaviranomaistehtävään suoriteta valtionosuutta. Valtuusto voi johtosäännöllä siirtää toimivaltaansa maksujen yksityiskohtaisemmassa hinnoittelussa ja määräämisessä muille toimielimille sekä luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Jos kunnanvaltuusto antaa lupa- ja valvontaviranomaisen tehtävät kuntayhtymän hoidettaviksi, kuntayhtymä päättää myös maksun yleisistä perusteista eikä kunta.

Valtuuston tulisi siten päättää peritäänkö nikotiinivalmisteiden myyntiluvista ja valvonnasta maksuja ja määräytyvätkö maksut suoritteiden tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruisina vai tätä alhaisemmin perustein. Muilta osin taksan hyväksyminen voidaan siirtää johtosäännöllä kunnan asianomaisena viranomaisena toimivalle toimielimelle.

Lain esitöiden mukaan kunnalle lupahallinnosta aiheutuvat lisähenkilöstön ja -toiminnan kustannukset katetaan vähittäismyyntilupahakemusten käsittelystä ja luvista perittävillä maksuilla. Maksut tulisi määrittää siten, että ne kattavat luvan käsittelystä ja myöntämisestä sekä valvonnasta kunnalle aiheutuvat kustannukset. Lupa- ja valvontamaksu voivat olla enintään suoritteiden tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruiset. Kunta voi periä lisäksi myynnin valvonnasta vuosittain valvonnan kustannukset kattavaa valvontamaksua.

Kysymyksessä on viranomaistoiminta, jolloin maksuista ei tule suoritettavaksi arvonlisäveroa. Lupa- ja valvontamaksut saadaan periä ilman tuomiota ja päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään. Lääkelakiin ei sisälly säännöstä lupa ja valvontamaksun suorituksen viivästymisestä perittävästä viivästyskorosta, joten viivästyskorko ei tule sovellettavaksi.

Taksan valmistelu

Lääkelain maksullisuutta ja maksun suuruuden yleisiä perusteita koskevan säännöksen mukaan maksun suuruuden tulee vastata enintään suoritteiden tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia. Maksu voidaan määrätä perittäväksi tätä alempana tai jättää kokonaan perimättä. Maksun perusteista määrätään tarkemmin kunnan hyväksymässä taksassa.

Taksa tulisi saattaa voimaan mahdollisimman pian ja uuden taksan valmisteluun on syytä ryhtyä kunnissa viipymättä.

Taksan hyväksymistä koskevassa päätöksessä on perusteltua määrätä taksan voimaantulo muutoksenhausta huolimatta taksassa määrättynä ajankohtana. Ajankohta tulee asettaa siten, että ennen kyseistä ajankohtaa taksan hyväksymispäätöstä koskeva pöytäkirja on tarkastettu ja asetettu nähtäville. Taksan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta kuntalain mukaisesti.

Suoritteen tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten määrittely

Maksun määrittelyssä noudatetaan kustannusvastaavuuden periaatetta. Täydellinen kustannusvastaavuus vastaa omakustannusperusteista hinnoittelua. Kokonaiskustannuksiin otetaan mukaan palvelun tuotantokustannukset (ml. poistot), osuus hallinnon kustannuksista ja korko tuotantovälineisiin sitoutuneelle pääomalle. Kustannusvastaavuus lasketaan tavallisesti budjetoitujen menojen perusteella.

Palvelun tuottamisesta aiheutuneet kustannukset voidaan laskea asian käsittelijän kuukausipalkan perusteella. Käsittelijän kuukausipalkka jaetaan kuukausipalkkajakajalla, jolloin saadaan tuntipalkka. Saatuun tuntipalkkaan lisätään kerrointa käyttäen tehtävään kohdistuvat muut toimintamenot, korot ja poistot sekä hallinnon osuus. Kertoimen suuruus riippuu kunnan asianomaisen toiminnon kustannusrakenteesta. Kerroin tulee mitoittaa siten, että sillä määritellyt kustannukset vastaavat aiheuttamisperiaatetta.

Käsittelyaikojen arvioiminen

Maksun perusteena tulee olla kustannusten ohella lupien käsittelyyn tosiasiallisesti käytetty aika. Käsittelyaikoja arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että maksut voivat vastata enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Tämän vuoksi niiden suuruus riippuisi muun muassa vähittäiskaupan koosta. Suuren tavaratalon maksut lukuisine myyntipisteineen ja pitkine aukioloaikoineen voivat olla suuremmat kuin pienen kaupan. Käytetyn ajan arvioinnissa on otettava huomioon, että luvassa tulee käsitellä kokonaisuutena hakijan ilmoittamat myyntipaikat ja niiden myyntipisteet saman kunnan/kuntayhtymän alueella. Kunnan viranomaisen tulee huolehtia myös, ettei suoritteen tuottamisesta aiheudu enempää kustannuksia, kuin mitä suoritteen tarkoituksenmukainen laatutaso edellyttää.

Taksan laadinnassa on perusteltua selvittää ja arvioida kunnassa tyypillisimpien lupien käsittelyyn käytetyt ajat ja arvioida näiden perusteella nikotiinivalmisteiden myyntilupien käsittelyyn vaadittavaa aikaa. Käsittelymaksujen perusteena on em. keskimääräinen käsittelytunnin hinta kerrottuna ko. asian käsittelyyn käytetyllä keskimääräisellä ajalla.

Vuotuinen valvontamaksu

Vuotuisen valvontamaksun perusteena voidaan käyttää arviota kohteen valvontatarkastuksiin vaadittavasta ajasta ja tästä aiheutuvista kustannuksista. Valvontamaksu voidaan porrastaa esimerkiksi luvanhakijan myyntipisteiden määrän mukaan.

Tämän yleiskirjeen liitteenä on esimerkki taksasta, jota voidaan käyttää taksan valmistelussa apuna.

Apteekkien perustaminen, lakkauttaminen ja sijaintialueen muuttaminen

Apteekin perustamista koskevaa lääkelain 41 §:ää on muutettu siten, että kunnalla on aikaisempaa laajempi mahdollisuus vaikuttaa avohuollon lääkejakelun järjestämiseen alueellaan. Muutetussa säännöksessä korostetaan kuntien asemaa paikallisena terveyspalveluista vastaavana tahona.  Siten kunnalle on säädetty Lääkelaitoksen ohella aloiteoikeus uuden apteekin tai sivuapteekin perustamisesta kuntaan tai sen osaan.

Lääkelaitos päättää uuden apteekin perustamisesta kuntaan tai kunnan osaan, jos se on lääkkeiden saatavuuden kannalta tarpeen. Lääkelaitos voisi myös päättää apteekin sijaintialueen muuttamisesta tai apteekin siirtämisestä kunnan sisällä, jos siihen on lääkehuollolliset perusteet. Lääkelaitos päättää myös apteekin lakkauttamisesta. Lääkelaitos voi lakkauttaa apteekin, jos lääkkeiden saatavuus ei enää edellyttäisi apteekkipalvelua alueella.

Lääkelaitoksen on kuultava kuntaa ennen päätöksen tekemistä. Kunnan kuulemisvelvoitetta on laajennettu koskemaan myös apteekin lakkauttamista.

Kuntien asema paikallisesta terveydenhuollosta vastaavana tahona edellyttää, että kunnat

kuulemisen yhteydessä kiinnittävät huomiota lääkkeiden saatavuuteen ja ilmaisevat näkemyksensä apteekkien sijaintialueista ja apteekin muuttamisesta sivuapteekiksi tai lakkauttamisesta. Lisäksi on tarpeen kiinnittää huomiota apteekkien aukioloaikoihin, jotta ne vastaavat kunnallisen terveydenhuollon toimintavaatimuksia.

Sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten mahdollisuus toimittaa lääkkeitä

Lääkelain muutetun 62 §:n nojalla kunnan tai kuntayhtymän ylläpitämästä sairaala-apteekista tai lääkekeskuksesta voidaan toimittaa lääkkeitä saman kunnan tai kuntayhtymän taikka niihin rajoittuvan kunnan alueella oleviin julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköihin. Aikaisemmin vastaava mahdollisuus on rajoittunut laitoksiin. Nyt lääkelakia on muutettu siten, että lääkkeitä voidaan toimittaa laitosten lisäksi myös avohoidon toimipisteisiin. Mahdollista on myös toimittaa lääkkeitä muihinkin sosiaali- ja terveydenhuollon yksikköihin ja apteekkeihin yksittäisen potilaan välttämättömän lääkityksen tur-vaamiseksi tilanteissa, joissa lääkkeiden saatavuudessa esiintyy ongelmia.

Tartuntatautien ehkäisyyn käytettäviä valtion kustantamia rokotteita voidaan toimittaa myös yksityisiin sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköihin, koska Kansanterveyslaitos ei enää toimita näitä aikaisempaan tapaan. Sairaala-apteekit ja lääkekeskukset voivat toimittaa tartuntatautilain 25 §:ssä tarkoitettuja rokotteita yksityisille sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille. Toimitusten on rajoituttava saman kunnan tai kuntayhtymän tai niihin rajoittuvien kuntien alueella oleviin toimintayksiköihin.

Sairaala-apteekkeja ja lääkekeskuksia ylläpitävillä kunnilla ja kuntayhtymillä ei ole velvollisuutta lääkkeiden toimittamiseen oman laitoksen ulkopuolelle, vaikka lääkelain säännös antaa siihen mahdollisuuden. Lääkkeiden toimittaminen avohoidon toimintayksikköihin ja muihin laitoksiin perustuu kunnan tai kuntayhtymän harkintaan ja sopimukseen asiasta. Sopimuksissa on sovittava myös toimittamisesta suoritettavat korvaukset, jotka perustuvat täyden korvauksen periaatteelle huomioon ottaen valmisteiden kustannukset, varastoinnista ja toimittamisesta aiheutuvat menot.

Lainkohdan perusteluissa mainitaan esimerkkinä puolustusvoimien ja rajavartioston yksikköjen yhteydessä järjestettävät avohoidon sairaanhoitopalvelut. Taustalla on puolustusvoimien terveydenhuollon uudelleen järjestely, jonka myötä puolustusvoimat tulevat tukeutumaan lääkehuollossaan kunnallisiin sairaala-apteekkeihin ja lääkekeskuksiin. Muutettu säännös ei kuitenkaan rajaudu pelkästään puolustusvoimien tarpeisiin, vaan laajentaa lääkkeiden toimittamisen sairaala-apteekeista ja lääkekeskuksista laitosten lisäksi myös avohoidon toimintayksikköihin. Sairaala-apteekit ja lääkekeskukset voivat toimittaa lääk-keitä myös Suomen ulkopuolella toimivien rauhanturvajoukkojen käyttöön

Puolustusvoimien lääkintähuollon uudelleen järjestämistä koskeva hallituksen esitys on annettu eduskunnalle ja se hyväksyttäneen kevätistuntokauden aikana. Puolustusvoimat tulevat jatkossa tukeutumaan terveydenhuollon järjestämisessä kunnalliseen terveydenhuoltoon aikaisempaa laajemmin. Tätä koskevat sopimukset kuntien ja kuntayhtymien sekä puolustusvoimien välillä tulevat ajankohtaiseksi, kun järjestelyn vaatimat muutokset kansanterveyslakiin ja erikoissairaanhoitolakiin on hyväksytty eduskunnassa. Kuntaliitto tiedottaa kunnille ja kuntayhtymille näistä tarkemmin erikseen.

SUOMEN KUNTALIITTO

Risto Parjanne, toimitusjohtaja

Rolf Eriksson, johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

tags