Laki lastensuojelulain muuttamisesta (583/2006) tuli voimaan 1.11.2006. Samalla astui voimaan myös lakia täydentävä valtioneuvoston asetus lastensuojeluasetuksen eräiden säännösten kumoamisesta (873/2006). Lastensuojelulain muutoksella täsmennettiin ja täydennettiin lastensuojelulain (683/1983, LSL) sääntelyä, joka koski lastensuojelulaitokseen sijoitettuun huostaan otettuun lapseen kohdistettavia pakotteita, rajoituksia ja erityisiä rajoituksia sekä sijaishuollossa olevan lapsen yhteydenpidon rajoittamista.
Lastensuojelulain mahdollistamia rajoitustoimenpiteitä voidaan edelleenkin kohdistaa vain lastensuojelulaitokseen sijoitettuun huostaan otettuun lapseen. Lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä välistä yhteydenpitoa koskevia rajoituksia voidaan sen sijaan yhä kohdistaa sekä laitoshuoltoon että perhehoitoon sijoitettuun huostaan otettuun lapseen. Yhteydenpidon rajoituksia ei kuitenkaan voida edelleenkään kohdistaa avohuollon tukitoimena laitoshuoltoon tai perhehoitoon sijoitettuun lapseen.
Keskeisimpiä lastensuojelulain muutoksia olivat:
lasten ja lastensuojelun työntekijöiden oikeusturvaa on säännöksiä täsmentämällä parannettu niin, että rajoituksista, niiden edellytyksistä, sisällöstä ja menettelytavoista on säädetty yksityiskohtaisemmin lain tasolla
rajoitustoimivaltaan liittyvien säännöksien selkiyttämisellä on tuotu esille sitä, että rajoitustoimivaltuuksia voidaan käyttää kaikissa lastensuojelulaitoksissa
kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen, lastensuojelulaitosten johtajien sekä laitosten hoito- ja kasvatushenkilökunnan päätösvaltaa on kunkin rajoitustoimen osalta täsmennetty tarkkarajaisemmilla normeilla
päätösvalta pisimmälle ulottuvista rajoituksista on osoitettu joko kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle tai sen alaiselle viranhaltijalle taikka yksinomaan toimielimelle
uusina rajoitustoimenpiteinä lakiin on kirjattu henkilönkatsastus, lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen ja erityinen huolenpito
muutoksenhakua koskevalla säännöksellä on täsmennetty sitä, milloin rajoitustoimenpiteestä on tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös ja milloin päätöksen tekemiseen ei rajoitustoimen luonteen vuoksi ole tarvetta.
Lisätiedot:
Sirkka Rousu, puh. (09) 771 2610
Sami Uotinen, puh. (09) 771 2623
LIITTEET
Liite 1. Tiivistelmä lastensuojelulaissa säädettyjen rajoituksien toimivallasta, muutoksen- hakukelpoisuudesta ja kirjaamisesta
Liite 2. Laki lastensuojelulain muuttamisesta (583/2006)
Liite 3. Valtioneuvoston asetus lastensuojeluasetuksen eräiden säännösten kumoamisesta (873/2006)
LÄHTEET
HE 225/2004 vp, PeVL 5/2006 vp, StVM 7/2006 vp, EV 24/2006 vp.
Lastensuojelulaitosten johtajalle ja muulle henkilöstölle annettua rajoitustoimivaltaa sovelletaan kaikissa LSL 29 §:ssä tarkoitetuissa lastensuojelulaitoksissa riippumatta siitä, kuuluuko mainittu henkilöstö virkasuhteiseen tai muuhun henkilökuntaan. Näin ollen virkasuhteisilla johtajilla, yksityisten laitosten johtajilla ja muiden kuin yksityisten laitosten työsuhteisilla johtajilla on keskenään yhdenvertaiset mahdollisuudet tehdä lastensuojelulain mukaisia rajoituspäätöksiä ja käyttää lain mahdollistamaa rajoitustoimivaltaa. Sama koskee myös laitoksen johtajan näihin tehtäviin määräämän laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstöä.
Perusoikeussääntelystä johtuen laitoksen johtajille tai muulle laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstölle annettua toimivaltaa on rajattu niin, että pisimmälle ulottuvista rajoitustoimista päättää kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin. Huomionarvoista on erityisesti se, että erityisen huolenpidon aloittamisen ja jatkamisen on katsottu sisältävän niin merkittävää julkisen vallan käyttöä, ettei toimielimen päätösvaltaa voida siirtää toimielimen alaiselle viranhaltijalle.
Rajoitustoimivaltaa käyttäviin henkilöihin voidaan suoraan soveltaa rikoslain rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä riippumatta siitä, kuuluuko henkilö virkasuhteiseen tai muuhun henkilökuntaan. Virkarikossäännöstö tulee sovellettavaksi sekä silloin, kun on kysymys rajoituksen käyttöä koskevasta päätöstoimivallasta että silloin, kun on kysymys rajoitusten toteuttamisesta käytännössä.
Lapsen ihmissuhteiden ja yhteydenpidon turvaamista koskevalla säännöksellä on pyritty tehostamaan lapsen yhteydenpito-oikeuden toteutumista käytännössä. Sijaishuollossa lapselle on turvattava hänen kehityksensä kannalta tärkeät, jatkuvat ja turvalliset ihmissuhteet. Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen on tuettava ja autettava lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa.
Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan ja muita läheisiään vastaanottamalla vieraita tai vierailemalla sijaishuoltopaikan ulkopuolella sekä pitää heihin muuten yhteyttä käyttämällä puhelinta tai lähettämällä ja vastaanottamalla kirjeitä tai niihin rinnastettavia muita luottamuksellisia viestejä taikka muita lähetyksiä.
Yhteydenpito-oikeutta koskeva säännös ei kuitenkaan estä määräämästä vierailulle tai puhelimen käytölle sijaishuoltopaikkakohtaisia rajoituksia, jos se on tarpeen lapsen hoidon ja huollon tarkoituksenmukaiseksi järjestämiseksi. Viranomaisten ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien tahojen on valvottava myös sitä, ettei lapsen ja hänen läheisten välinen yhteydenpito vahingoita lasta tai muodostu muutoin lapsen edun vastaiseksi.
Sijaishuollossa olevan lapsen oikeutta pitää yhteyttä vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin saa erillisellä päätöksellä rajoittaa, jos yhteydenpidosta ei ole voitu LSL 11 §:ssä tarkoitetussa huoltosuunnitelmassa tai erityisestä syystä muutoin sopia lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheistensä kanssa, ja jos:
yhteydenpito vaarantaa lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisen ja rajoittaminen on lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä; tai
yhteydenpidosta on vaaraa lapsen hengelle, terveydelle, kehitykselle tai turvallisuudelle; tai
rajoittaminen on välttämätöntä vanhempien tai perheen muiden lasten, perhekodin tai laitoksen muiden lasten tai henkilöstön turvallisuuden vuoksi; taikka
12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa yhteydenpitoa; sama koskee myös 12 vuotta nuorempaa lasta, jos hän on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota.
Kun edellä mainitut edellytykset täyttyvät, voidaan yhteydenpidon rajoittamismuotoina käyttää seuraavia toimia:
rajoittaa lapsen oikeutta tavata vanhempiaan tai muita läheisiään;
rajoittaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä läheisiinsä puhelimitse tai muita yhteydenpitolaitteita tai välineitä käyttäen;
lukea ja pidättää lapsen lähettämä tai hänelle osoitettu yksittäinen kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti tai tarkastaa ja pidättää muu lähetys;
ottaa rajoituksen ajaksi sijaishuoltopaikan haltuun lapsen hallussa olevat yhteydenpitoon käytettävät laitteet ja välineet tai rajoittaa niiden käyttöä; tai
jättää ilmaisematta lapsen olinpaikka huostassapidon aikana vanhemmille tai huoltajille.
Kaikissa muodoissaan yhteydenpidon rajoittamista voidaan käyttää vain siinä määrin, kuin se on välttämätöntä laissa säädetyn tarkoituksen saavuttamiseksi.
Päätösvalta yhteydenpidon rajoittamisesta sekä lapsen olinpaikan ilmoittamatta jättämisestä kuuluu edelleen kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Toimielimellä on sosiaalihuoltolain (710/1982, SHL) 12 §:n nojalla oikeus siirtää toimivaltaansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle. Lastensuojelulaitoksen johtajalla on kuitenkin edelleen oikeus päättää enintään 30 vuorokautta kestävästä lyhytaikaisesta yhteydenpidon rajoittamisesta, lukuun ottamatta lapsen olinpaikan ilmaisematta jättämistä.
Yhteydenpidon rajoittamisesta on aina tehtävä muutoksenhakukelpoinen päätös. Päätös tulee tehdä määräajaksi, jonka kesto on enimmillään vuosi. Määräajan lisäksi päätöksessä on mainittava rajoituksen syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu, millaista yhteydenpitoa rajoitus koskee ja missä laajuudessa rajoitus toteutetaan.
Lakimuutoksen myötä käsitteet pakote, rajoitus ja erityinen rajoitus korvautuivat käsitteellä rajoitustoimenpide. Rajoitustoimenpiteitä ovat aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus ja henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito.
Rajoitustoimenpiteiden käyttämisen yleiset edellytykset korostavat suhteellisuusperiaatteen tärkeyttä. Lapseen voidaan kohdistaa rajoitustoimenpiteitä vain siinä määrin kuin huostaanoton tarkoituksen toteuttaminen, lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus taikka muun säännöksissä säädetyn edun turvaaminen välttämättä vaatii. Toimenpiteet on toteutettava mahdollisimman turvallisesti ja lapsen ihmisarvoa kunnioittaen. Yleiset edellytykset eivät sellaisinaan oikeuta rajoitustoimenpiteiden käyttöön, vaan kunkin rajoitustoimenpiteen käytön edellytyksistä säädetään erikseen nimenomaisella toimivaltasäännöksellä.
Lastensuojelulaitoksella on velvollisuus aineiden ja esineiden haltuunottoon, jos:
lapsella on hallussaan päihtymistarkoituksessa käytettävää ainetta tai tällaisen aineen käyttöön erityisesti soveltuvia välineitä, kuten alkoholijuomia, huumausaineita, lääkkeitä, liuotinaineita tai päihteiden valmistamiseen ja käyttämiseen tarkoitettuja välineitä; (LSL 31 §:n 1 momentti); tai
lapsella on hallussaan aineita ja esineitä, jotka on tarkoitettu lapsen itsensä tai toisen henkilön vahingoittamiseen, kuten ampuma-aseita, teräaseita, rikottuja lasiesineitä tai myrkyllisiä aineita (LSL 31 §:n 1 momentti).
Lastensuojelulaitoksen haltuun voidaan ottaa myös aineet ja esineet, jotka sinällään omaavat hyväksyttävän käyttötarkoituksen, mutta jotka:
ominaisuuksiensa puolesta soveltuvat vaarantamaan lapsen omaa tai toisen henkilön henkeä, terveyttä tai turvallisuutta tai vahingoittamaan omaisuutta, kuten liimat, sakset, puukot tai veitset, jos on todennäköistä, että lapsi käyttää aineita ja esineitä säännöksen tarkoittamalla tavalla (LSL 31 §:n 1 momentti); tai
todennäköisesti vakavasti haittaavat lapsen oman tai toisten lasten sijaishuollon järjestämistä tai laitoksen yleistä järjestystä, kuten matkapuhelimet, moottoriajoneuvot tai tekniset laitteet (LSL 31 §:n 3 momentti).
LSL 31 §:n 1 momenttiin perustuvan haltuunoton voi suorittaa lastensuojelulaitoksen johtaja tai hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Tällöin haltuunoton suorittamisesta on viipymättä ilmoitettava laitoksen johtajalle tai hänen määräämälleen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvalle henkilölle, jonka tulee tehdä haltuunotosta muutoksenhakukelpoinen päätös. Erillistä päätöstä ei tarvitse tehdä, mikäli haltuun otetut aineet ja esineet voidaan tilanteen rauettua välittömästi palauttaa takaisin lapselle.
LSL 31 §:n 3 momenttiin perustuvan haltuunoton suorittaminen edellyttää aina nimenomaisen päätöksen. Tällöin päätöksen haltuunotosta tekee laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Haltuunottoa voidaan jatkaa vain niin kauan kuin se on säännöksessä mainituista syystä ja lapsen hoidon ja kasvatuksen kannalta välttämätöntä.
Lapselle voidaan tehdä henkilöntarkastus, milloin on perusteltua syytä epäillä, että hänellä on vaatteissaan tai muutoin yllään LSL 31 §:n 1 momentissa mainittuja päihteitä, niiden käyttöön liittyviä välineitä tai muita turvallisuutta vaarantavia aineita ja esineitä.
Henkilöntarkastuksessa tarkistetaan, mitä lapsella on vaatteissaan tai muutoin yllään taikka vaatteiden ja ihon väliin kätkettynä. Tarkastuksen voi suorittaa laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Tarkastus on tehtävä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan toisen henkilön läsnä ollessa, jollei erityisestä syystä muuta johdu. Tarkastuksen tekijän ja siinä läsnä olevan henkilön on oltava samaa sukupuolta kuin lapsi, jollei kyseessä ole terveydenhuollon ammattihenkilö. Henkilöntarkastuksen suorittaminen ei edellytä erillistä päätöstä.
Henkilönkatsastus merkitsee vakavampaa puuttumista lapsen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kuin henkilöntarkastus. Katsastus voidaan suorittaa, jos on perusteltua syytä epäillä, että lapsi on käyttänyt LSL 31 §:n 1 momentissa tarkoitettuja päihdyttäviä aineita. Henkilönkatsastus voi käsittää puhalluskokeen suorittamisen tai veri-, hius-, virtsa-, tai sylkinäytteen ottamisen.
Katsastuksen toimittamisesta päättää ja katsastuksen toimittaa laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö tai muu tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilö. Henkilönkatsastuksen suorittaminen edellyttää nimenomaisen päätöksen. Kyseinen päätös ei kuitenkaan ole valituskelpoinen.
Katsastus tulee toimittaa niin, ettei siitä aiheudu tarpeetonta haittaa lapselle. Jos henkilönkatsastuksen toimittaa muu kuin terveydenhuollon ammattihenkilö, läsnä on oltava laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva toinen henkilö tai muu tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilö. Verinäytteen ottamisen voi suorittaa vain terveydenhuollon ammattihenkilö. Katsastusta ei saa toimittaa eikä siinä olla läsnä lapsen kanssa eri sukupuolta oleva henkilö, jollei kyseessä ole terveydenhuollon ammattihenkilö.
Kiireellisissä tapauksissa henkilöntarkastuksen ja – katsastuksen suorittava ja siinä läsnä oleva henkilö voi olla eri sukupuolta kuin lapsi, jos toimenpiteen suorittaminen välittömästi on välttämätöntä lapsen tai toisen henkilön turvallisuuden varmistamiseksi.
Mikäli on perusteltua syytä epäillä, että lapsella on hallussaan LSL 31 §:n 1 momentissa mainittuja päihteitä, niiden käyttöön liittyviä välineitä tai muita turvallisuutta vaarantavia aineita ja esineitä, voidaan hänen käytössään olevat tilat tai hallussaan oleva omaisuus tarkastaa. Samoin edellytyksin voidaan myös tarkastaa lapselle osoitettu kirje tai siihen rinnastettava muu luottamuksellinen viesti taikka muu lähetys. Lähetyksen sisältö tulee tarkastaa kirjettä tai muuta luottamuksellista viestiä lukematta.
Omaisuuden ja lähetysten tarkastamisesta päättää ja tarkastamisen suorittaa laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Tarkastaminen on tehtävä lapsen ja laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan toisen henkilön läsnä ollessa. Erityisestä syystä lapsen käytössä olevat tilat tai hallussa oleva omaisuus voidaan kuitenkin tarkastaa myös lapsen tai toisen henkilön läsnä olematta. Lapselle tulee selvittää tarkastuksen syy.
Poikkeuksellisissa tilanteissa kunnan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus erityisestä syystä tehdä päätös siitä, että LSL 31 b §:n 2 momentissa tarkoitettu viesti on jätettävä kokonaan tai osaksi toimittamatta tai muu lähetys kokonaan tai osaksi luovuttamatta lapselle, jos viestin tai lähetyksen sisällön voidaan olosuhteet kokonaisuutena huomioiden perustellusti arvioida vakavasti vaarantavan lapsen tai toisen henkilön henkeä, terveyttä, turvallisuutta tai kehitystä. Päätösvalta asiassa voidaan SHL 12 §:n nojalla siirtää toimielimen alaiselle viranhaltijalle.
Mikäli lastensuojelulaitoksessa ilmenee tarvetta viestin tai muun lähetyksen luovuttamatta jättämistä koskevan arvion tai päätöksen tekemiseen, on viesti tai lähetys sitä lukematta viipymättä toimitettava toimielimelle päätöksentekoa varten. Viestin toimittamatta jättäminen tai muun lähetyksen luovuttamatta jättäminen ja toimielimelle päätöksentekoa varten toimittaminen on kirjattava lasta koskeviin asiakirjoihin ja perusteltava.
Laitoksen johtaja tai laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö voi lapsen rauhoittamiseksi pitää kiinni lapsesta, jos:
lapsi sekavan tai uhkaavan käyttäytymisensä perusteella todennäköisesti vahingoittaisi itseään tai muita; ja
kiinnipitäminen on lapsen oman tai toisen henkilön hengen, terveyden tai turvallisuuden välittömän vaarantumisen vuoksi välttämätöntä; taikka
omaisuuden merkittävän vahingoittamisen estämiseksi välttämätöntä.
Kiinnipitämisellä tarkoitetaan pelkästään lapsen fyysistä kiinnipitämistä, jolloin siinä ei saa käyttää minkäänlaisia välineitä. Kiinnipitämisen on oltava luonteeltaan hoidollista ja huollollista sekä kokonaisuutena arvioiden puolustettavaa, kun otetaan huomioon lapsen käyttäytyminen ja tilanne muutoinkin. Toimenpidettä ei saa jatkaa pidempään kuin se on lapsen rauhoittamiseksi välttämätöntä.
Kiinnipitämisen suorittaneen henkilön on annettava laitoksen johtajalle kirjallinen selvitys. Laitoksen johtajan turvautuessa kiinnipitämiseen on selvitys annettava kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Kiinnipitämisen suorittaminen ei edellytä erillistä päätöksentekoa, mutta siihen johtaneet syyt ja perusteet on kirjattava lasta koskeviin asiakirjoihin.
Lapselle saadaan, jos se on hänen huoltonsa kannalta välttämätöntä ja jos se on lapsen edun mukaista, asettaa määräajaksi kielto poistua laitoksen alueelta, laitoksesta tai tietyn asuinyksikön tiloista, jos:
lapsi on otettu huostaan sillä perusteella, että hän on vaarantanut vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin verrattavalla käyttäytymisellään; tai
lapsi laitoksessa käyttäytyy 1 kohdassa mainitulla tavalla; tai
rajoitus on lapsen hoidon tai huollon kannalta muutoin tarpeen lapsen suojelemiseksi häntä itseään vakavasti vahingoittavalta käyttäytymiseltä.
Rajoitus ei saa ilman uutta päätöstä jatkua yli 7 vuorokautta. Yhtäjaksoisesti rajoittaminen saa jatkua enintään 30 vuorokautta. Toimenpide on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä. Poistumiskielto ei myöskään saa käytännössä muodostua rangaistuksen, eristämisen tai erityisen huolenpidon kaltaiseksi toimenpiteeksi.
Liikkumisvapauden rajoittamisesta tulee tehdä muutoksenhakukelpoinen päätös. Lyhytaikaisesta, enintään 7 vuorokautta kestävästä, rajoittamisesta päättää laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Jos rajoittamista on tarpeen jatkaa yli 7 vuorokautta, tulee kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tehdä asiasta uusi päätös. Päätöksen tekemistä varten asiasta on viipymättä ilmoitettava toimielimelle. Toimielimellä on SHL 12 §:n nojalla oikeus siirtää toimivaltaansa alaiselleen viranhaltijalle.
Lapsi saadaan eristää laitoksen muista lapsista, jos:
hän käyttäytymisensä perusteella on vaaraksi itselleen tai muille; taikka
eristäminen on muusta erityisen perustellusta syystä lapsen hengen, terveyden tai turvallisuuden kannalta välttämätöntä.
Eristämistä ei saa määrätä laajempana eikä pidemmäksi ajaksi kuin lapsen huolenpito ja hoito välttämättä edellyttää. Eristämistä ei saa ilman uutta päätöstä jatkaa yhtäjaksoisesti yli 24 tuntia. Eristäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole välttämätöntä.
Eristämistä voidaan välittömästi jatkaa uudella päätöksellä vain, jos eristämisen edellytykset ovat edelleen olemassa. Edellytyksenä on lisäksi, ettei lapsen hoitoa ole edelleenkään tarkoituksenmukaista tai mahdollista järjestää muulla tavalla. Tällöinkään eristämisen pisin kokonaisaika ei saa ylittää 48 tuntia. Ennen eristämisen jatkamista koskevan päätöksen tekemistä on lapselle suoritettava lääkärintarkastus, mikäli se ei ole ilmeisen tarpeetonta. Tarvittaessa lääkärintarkastus tulee suorittaa myös eristämisen alkaessa tai sen aikana.
Eristämisen tulee tapahtua laitoksen hoito- ja kasvatushenkilöstön jatkuvan huolenpidon alaisena. Kun lapsi on määrätty eristettäväksi, on samalla määrättävä kenen tehtävänä on huolehtia lapsen turvallisuudesta. Lapsen olosuhteet eristämisen aikana on järjestettävä niin, että lapsi saa riittävän huolenpidon ja hoidon sekä mahdollisuuden keskustella hoitajan kanssa.
Päätöksen lapsen eristämisestä ja eristämisen jatkamisesta tekee laitoksen johtaja tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluva henkilö. Laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön tulee viipymättä ilmoittaa eristämisestä tai sen jatkamisesta kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle.
Erityisellä huolenpidolla tarkoitetaan lastensuojelulaitoksessa järjestettävää erityistä, moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa, jonka aikana lapsen liikkumisvapautta voidaan hänen hoitonsa ja huolenpitonsa edellyttämässä laajuudessa rajoittaa.
Lapselle voidaan sijaishuollon aikana järjestää erityistä huolenpitoa, jos hänen erittäin tärkeä yksityinen etunsa sitä välttämättä vaatii. Erityisen huolenpidon järjestäminen voi tulla kyseeseen vakavan päihde- tai rikoskierteen katkaisemiseksi tai kun lapsen oma käyttäytyminen muutoin vakavasti vaarantaa hänen henkeään, terveyttään tai kehitystään. Lisäksi edellytyksenä on, että sijaishuoltoa ei ole lapsen hoidon ja huolenpidon tarve huomioon ottaen mahdollista järjestää muulla tavoin.
Päätöksen erityisen huolenpidon aloittamisesta ja jatkamisesta voi tehdä ainoastaan kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin. Päätöstoimivaltaa ei saa siirtää toimielimen alaiselle viranhaltijalle. Erityisen huolenpidon lopettamisesta voi sen sijaan SHL 12 §:n 1 momentin nojalla päättää myös toimielimen alainen viranhaltija. Erityistä huolenpitoa koskevan päätöksen on perustuttava tilanteen moniammatilliseen arvioon, joka perustuu kasvatukselliseen, sosiaalityön, psykologiseen ja lääketieteelliseen asiantuntemukseen.
Erityistä huolenpitoa voidaan järjestää enintään 30 vuorokauden ajan. Määräaika lasketaan erityisen huolenpidon tosiasiallisesta aloittamisesta. Päätös erityisen huolenpidon järjestämisestä raukeaa, jollei täytäntöönpanoa ole voitu aloittaa 90 vuorokauden kuluessa päätöksen tekemisestä. Erityistä huolenpitoa voidaan erittäin painavasta syystä jatkaa enintään 60 vuorokaudella, mikäli lapsen sijaishuollon järjestäminen sitä edelleen välttämättä vaatii. Erityinen huolenpito on lopetettava välittömästi, jos se osoittautuu tehottomaksi sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tai kun sen tarvetta ei enää ole.
Erityistä huolenpitoa voidaan järjestää vain sellaisessa lastensuojelulaitoksessa, jolla on käytettävissään erityisen huolenpidon järjestämiseksi riittävä kasvatuksellinen, sosiaalityön, psykologinen ja lääketieteellinen asiantuntemus. Laitoksessa tulee olla toiminnan edellyttämä tehtävään soveltuvan ammatillisen tutkinnon omaava henkilöstö ja erityisen huolenpidon järjestämiseksi terveydellisiltä ja muilta olosuhteiltaan asianmukaiset tilat. Erityisen huolenpidon ajan lasta voidaan estää poistumasta näistä tiloista ilman lupaa tai valvontaa.
Erityisen huolenpidon aikana on edellä mainittujen asiantuntemuksen omaavien henkilöiden tavattava säännöllisesti lasta sekä osallistuttava lapsen erityisen huolenpidon suunnitteluun, toimeenpanoon ja arviointiin. Erityisen huolenpidon aikana lapselle on lisäksi tehtävä tarvittavat lääkärintarkastukset. Niistä ja muista erityisen huolenpidon toteuttamista koskevista toimenpiteistä ja niiden vaikutuksesta lapseen ja hänen tilanteeseensa sekä lapsen vastaisen sijaishuollon järjestämiseen on erityisen huolenpidon aikana pidettävä kirjaa. Kirjauksen sisällöstä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella. Lasta koskeva huoltosuunnitelma on tarkistettava erityisen huolenpidon päättyessä.
Lastensuojelulaitoksen on kirjattava asianmukaisesti kaikki käyttämänsä rajoitustoimenpiteet. Erityistä huolenpitoa koskevasta kirjauksesta säädetään tarkemmin LSL 32 d §:n 2 momentissa.
Rajoitustoimenpiteet tulee kirjata erilliselle asiakirjalle, joka liitetään muihin lasta koskeviin asiakirjoihin. Kirjaamisen tulee sisältää lapsen tunnistetietojen lisäksi rajoitustoimenpiteen kuvaus, toimenpiteen peruste ja kesto, sekä toimenpiteestä päättäneen, sen käytännössä toteuttaneen ja siinä läsnä olleen henkilön nimi. Rajoitustoimenpiteen perusteena tulee mainita rajoittamisen konkreettinen syy, eikä pelkkää viittausta säännöksiin ei ole pidettävä riittävänä. Toimenpiteen kestona tulee ilmoittaa alkamis- ja päättymisajankohta sekä päivä tai tunnit. LSL 31 a §:n 1 momentin ja LSL 31 b §:n 3 momentin tarkoittamissa tilanteissa kirjata tulee myös ne erityiset syyt, joiden vuoksi toimenpide on suoritettu ilman toisen henkilön tai LSL 31 b §:n 3 momentin tarkoittamissa tapauksissa vaihtoehtoisesti ilman lapsen läsnä oloa.
Asiakirjoissa on lisäksi mainittava toimenpiteen mahdollinen vaikutus lapsen hoito- ja kasvatussuunnitelmaan. Kirjattava on myös se, miten lasta on kuultu ennen rajoitustoimenpiteestä päättämistä tai sen toteuttamista sekä lapsen mielipide asiasta. Kirjaamisen sisällöstä voidaan tarvittaessa säätää tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Lasta koskevaa huoltosuunnitelmaa tarkistettaessa tulee erityisesti arvioida lapseen kohdistettujen rajoitustoimenpiteiden tavoitteiden toteutumista ja niiden vaikutusta huoltosuunnitelmaan. Jos tarvetta huoltosuunnitelman välittömään tarkistamiseen ilmenee, laitoksen johtajan tai hänen määräämänsä laitoksen hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvan henkilön tulee viipymättä ilmoittaa asiasta kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle.
Lisäksi lapsen kanssa tulee riittävästi keskustella häneen kohdistettujen rajoitustoimenpiteiden syistä ja mahdollisista vaikutuksista hoito- ja kasvatussuunnitelmaan ja huoltosuunnitelmaan.
Muutoksenhakukelpoisia rajoituspäätöksiä ovat yhteydenpidon rajoittamista ja olinpaikan ilmaisematta jättämistä, aineiden ja esineiden haltuunottoa, lähetysten luovuttamatta jättämistä, liikkumisvapauden rajoittamista, eristämistä sekä erityistä huolenpitoa koskevat päätökset.
Muutoksenhakua koskevan säännöksen mukaan muutosta muun henkilön kuin SHL 6 §:n 1 momentissa tarkoitetun toimielimen alaisen viranhaltijan päätökseen haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen. Tällöin yksityisen lastensuojelulaitoksen johtajan ja hänen määränsä henkilön päätöksistä voidaan valittaa suoraan hallinto-oikeuteen. Valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.
Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen alaisten viranhaltijoiden kuten kunnallisten lastensuojelulaitosten viranhaltijajohtajien päätöksistä ei voi valittaa, vaan ne on ensin saatettava oikaisuvaatimusteitse kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen käsiteltäväksi. Oikaisuvaatimuksen ja oikaisuvaatimuksen johdosta annetun päätöksen valitusmenettelyyn sovelletaan SHL 7 luvun säännöksiä. Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tekemä valituskelpoinen hallintopäätös voidaan saattaa hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.
Lapsen oikeutta muutoksenhakuun on täsmennetty. Yhteydenpidon rajoittamista koskevaan päätökseen saa hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt lapsi sekä lapsen vanhempi, huoltaja tai muu henkilö, jonka yhteydenpitoa lapseen päätöksellä on rajoitettu. Muissa muutoksenhakuun oikeutetuissa päätöksissä valitusoikeus määräytyy lapsen puhevallan käyttöä koskevan LSL 10 §:n 2 momentin perusteella ja on siten huoltajalla ja 15 vuotta täyttäneellä lapsella rinnakkainen.
Muutoksenhakukelpoisten päätösten luetteloon ei ole sisällytetty päätöksiä tilojen, omaisuuden ja lähetysten tarkastamisesta, henkilöntarkastuksesta ja – katsastuksesta tai kiinnipitämisestä. Näille päätöksille on ominaista se, että ne on yleensä pantava viivytyksettä täytäntöön, eikä oikeustilaa voida enää palauttaa ennalleen muutoksenhaulla. Koska muutoksenhakusäännös ei sisällä varsinaista valituskieltoa ja muutoksenhakuun sovelletaan muutoin hallintolainkäyttölakia, määräytynee viime kädessä hallintolainkäyttölain ja perustuslain säännösten perusteella se, voidaanko kyseisiä rajoitustoimia koskevia päätöksiä joissakin poikkeuksellisissa tapauksissa pitää valituskelpoisina. Kyseisiin rajoitustoimenpiteisiin tyytymätön voi kuitenkin aina oikeusturvakeinonaan turvautua esimerkiksi hallintokanteluun tai sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) mukaiseen muistutukseen. Valitusoikeuden ulkopuolelle jäävien rajoitustoimenpiteiden kohdalla on myös ensiarvoisen tärkeää huolehtia päätöksenteon ennakollisesta oikeusturvasta.
Yhteydenpidon rajoittamista koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. Muiden rajoituspäätösten osalta muutoksenhakumahdollisuutta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei edelleenkään ole.
Lääninhallituksen suorittamasta valvonnasta säädetään LSL 32 f §:ssä. Lääninhallituksen suorittamilla tarkastuskäynneillä lapselle tulee varata tilaisuus luottamukselliseen keskusteluun tarkastusta suorittavan henkilön kanssa.
Lastensuojelulain kokonaisuudistukseen tähtäävä hallituksen esitys lastensuojelulaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 252/2006 vp) on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. 1.11.2006 voimaan tulleet sijaishuollossa sovellettavia rajoituksia ja lastensuojelulaitoksissa sovellettavia rajoitustoimenpiteitä koskevat säännökset sisällytettäisiin ehdotettuun lakiin asiallisesti muuttumattomina, lukuun ottamatta ehdotetusta uudesta päätöksentekojärjestelmästä johtuvia muutoksia. Uuden lastensuojelulain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alusta.
SUOMEN KUNTALIITTO
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma
varatoimitusjohtaja
Rolf Eriksson
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat