Tartuntatautilakiin muutoksia ja uuden WHO:n terveyssäännöstön voimaantulo
Tartuntatautilakiin on tehty muutoksia, jotka mahdollistavat henkilöiden ja tavaroiden määräämisen karanteeniin ja myös tahdonvastaisesti. Tartuntatautiepidemian torjumiseksi voidaan poiketa sekä lääkkeen myyntilupavaatimuksista että lääkkeiden jakelua koskevista lääkelain säännöksistä tartuntatautilakiin tehtyjen muutosten perusteella. Tartuntatautiasetuksen 2 §:n mukaiseksi yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi on säädetty pandemiauhkaa aiheuttava influenssa A-viruksen alatyyppi H5N1, siihen asti, kunnes WHO ilmoittaa täysimittaisen influenssapandemian alkaneeksi (vaihe 5). Asiakasmaksuja koskevat säännökset myös muuttuvat.
Muutokset tartuntatautilakiin ovat tulleet voimaan 1.12.2006 ja tartuntatautiasetukseen 1.1.2007
WHO:n terveyssäännöstö tulee voimaan 15.6.2007. Suomen voimassa oleva lainsäädäntö täyttää pääosin terveyssäännöstön sopimusvaltioille asettamat vaatimukset. WHO voi antaa myös sopimusvaltioille suosituksia kansanterveyden uhkasta tai kansainvälisestä kansanterveydellisestä uhkasta. Terveyssäännöstön on tarkoitus tulla voimaan myös Suomessa 15.6.2007.
Lisätiedot:
Sinikka Huhtala, puh. (09) 771 2644, 050 584 6002
Liisa-Maija Voipio-Pulkki, puh. (09) 771 2774, 050 331 0314
Asiakirjalähteet
HE esitys eduskunnalle laiksi tartuntatautilain muuttamisesta 64/2006 vp, StVM 18/2006 vp, PeVL 26/2006 vp, EV 119/2006 vp. Laki tartuntatautilain muuttamisesta 989/2006. HE 259/2006 Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaan saattamisesta vp, StVM 52/2006 vp, EV 258/2006 vp, Laki Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (254/2007), Asetus Maailman terveysjärjestön kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) voimaansaattamisesta ja sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (643/2007).
Valtioneuvoston asetus tartuntatautiasetuksen muuttamisesta 1376/2006 (Finlex).
Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten.
Kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän ehdotus, STM selvityksiä 2006:11.
Kansalllinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten, STM julkaisuja 2006:25.
Ohjeita työnantajille pandemian varalle (Kunnallisen työmarkkinalaitoksen muistio 31.3.2006 / Päivitetty 16.4.2007)
Työnantajalle annettava selvitys terveydentilasta tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi, Sosiaali- ja terveysministeriön määräyskokoelma 2003:1 (Linkki pdf-tiedostoon, Finlex).
Valtioneuvoston asetus viranomaisradioverkon päätelaitteiden hankintaan maksettavan valtionavustuksen myöntämisperusteista 521/2006 (Finlex).
Valtion tuki viranomaisradioverkon päätelaitteiden hankintaan, STM 28.6.2006.
VIRVE ja sosiaali- ja terveydenhuolto (Sosiaali- ja terveysministeriö 23.4.2007)
Vaiheet (WHO) influenssapandemian etenemisessä (Word-tiedosto, liite tiedotteeseen 104/2006, Sosiaali- ja terveysministeriö 8.2.2006)
Johdanto
Tartuntatautilakiin on tehty muutoksia, jotka osin koskevat varautumista maailmalla esiintyvän lintuinfluenssan, influenssa A-viruksen alatyyppi H5N1, puhkeamista ihmistartunnoiksi ja mahdollisesti muuttumista maailman laajuiseksi pandemiaksi. Tässä yhteydessä yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi on uudelleen tartuntatautiasetukseen otettu isorokko.
Tartuntatautilakiin hyväksytyn uuden toimenpiteen, karanteenin, tarkoituksena on, että yleisvaarallisen tartuntataudin leviäminen saadaan tehokkaasti estettyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Karanteeniin voidaan määrätä henkilöitä, mutta myös tavaroita. Henkilö voidaan määrätä pysymään kotonaan tai muussa viranomaisen osoittamassa paikassa. Henkilö voidaan määrätä myös tahdonvastaisesti karanteeniin.
Tässä yleiskirjeessä todetaan ne tartuntatautilain muutokset, jotka ovat tulleet voimaan 1.12.2006 ja Maailman terveysjärjestön (WHO World Health Organisation) kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) voimaantulon 15.6.2007 aiheuttamat muutokset. Mukana on myös 1.1.2007 voimaantulleet muutokset tartuntatautiasetukseen. Lisäksi joitakin aikaisempia tartuntatautilain muutoksia on otettu mukaan täsmentämään nyt tehtyjen muutosten asiayhteyksiä.
Karanteenin määritelmä ja karanteeniin määrääminen
Suomessa ei ole aikaisemmin voinut määrätä henkilöä karanteeniin taudin itämisajaksi yksinomaan sillä perusteella, että henkilön epäillään altistuneen yleisvaaralliselle tartuntataudille. Nyt tartuntatautilakiin on otettu karanteenia koskeva määritelmä ja säännökset karanteeniin ja myös tahdonvastaiseen karanteeniin määräämisestä. Sairastunutta henkilöä ei voida määrätä karanteeniin.
Hallituksen esityksen (HE 64/2006) mukaan karanteenia koskeva päätös voitaisiin tehdä vain, kun pikaiset toimenpiteet ovat tarpeen väestön terveyttä vakavasti uhkaavan yleis-vaarallisen tai tartuntatautilain 4 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävän yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi.
Mahdollisen pandemiaviruksen itämisaika tullaan määrittelemään pandemian uhkavaiheessa käytettävissä olevan parhaan tiedon perusteella.
Karanteenin määritelmä
Tartuntatautilain 3 §:n 2 momentin 9) kohdassa todetaan, että karanteenilla tarkoitetaan taudinaiheuttajalle altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön määräämistä pysymään kotonaan tai muussa viranomaisen osoittamassa paikassa taikka tartuttaviksi epäiltyjen matkatavaroiden, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista taikka erottamista muista tavaroista tautia aiheuttavien mikrobien mahdollisen leviämisen estämiseksi.
Henkilön määrääminen karanteeniin
Lain 15 a §:n 1 momentin mukaan päätöksellä voidaan määrätä karanteeniin määräaikaisesti henkilö, joka on altistunut tai jonka voidaan perustellusti epäillä altistuneen tartunta-tautiasetuksen 2 §:ssä tarkoitetulle yleisvaaralliselle tartuntataudille tai tartuntatautilain 4 § 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävälle yleisvaaralliselle tartuntataudille, mutta ei terveydentilansa vuoksi tarvitse sairaalahoitoa. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnon 26/2006 mukaan karanteenia koskeva päätös voidaan tehdä vain, jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen eikä leviämistä voida estää muilla lievemmillä toimenpiteillä tai henkilö ei halua alistua muihin laissa mainittuihin leviämisen estämiseksi tarpeellisiin toimiin.
Tartuntatautia voidaan pitää yleisvaarallisena lain 4 §:n 2 momentin nojalla,
jos taudin tarttuvuus on suuri tai tauti leviää nopeasti;
jos tauti on vaarallinen; ja
jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen tai sairastuneeksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.
Yleisvaaralliset ja ilmoitettavat tartuntataudit nimetään valtioneuvoston asetuksella (786/1986).
Hallituksen esityksen 64/2006 mukaan influenssatapaukselle altistuneita ovat esimerkiksi:
infektiopotilaan kanssa samassa taloudessa asuvat;
henkilöt, joilla on ollut suora kosketus potilaaseen tai altistuminen korkeintaan metrin etäisyydellä potilaan hengitystie-eritteille, joita pisaroina levittävät yskiminen, aivastaminen, niistäminen ja puhuminen; sekä
hoitohenkilökunta, joka on altistunut edellisen kohdan tarkoittamalla tavalla hoitaessaan potilasta sairaalassa ilman asianmukaista suojautumista. Asianmukaista suojausta käyttäneitä ei katsota altistuneiksi. Altistumisen arvioi lääkäri, jonka tulee käyttää tilannekohtaista harkintaa. Epäillylle tai varmistetulle influenssatapaukselle altistuneella henkilöllä on riski saada influenssatartunta. Osalla tartunnan saaneista influenssainfektio voi jäädä oireettomaksi, osalla se voi aiheuttaa lievän taudin, jota infektoitunut ei tunnista influenssaksi ja osalla infektion saaneista kehittyy tyypillinen influenssan taudinkuva.
Tahdonvastaiseen karanteeniin määrääminen
Tarvittaessa henkilö voidaan määrätä karanteeniin myös hänen tahdostaan riippumatta tartuntatautilain 15 a §:n 3 momentin nojalla. Menettelyä on kuitenkin pidettävä poikkeuksellisena. Tahdostaan riippumattomaan karanteeniin määrääminen edellyttää, että karanteeniin asettamisen edellytykset täyttyvät eli taudin leviämisen vaara on ilmeinen ja että henkilö ei noudata annettuja ohjeita.
Karanteenista päättäminen
Päätöksen karanteeniin määräämisestä tekee sosiaali- ja terveysministeriö, läänin alueella lääninhallitus tai tartuntatautien torjunnasta vastaava kunnan toimielin.
Kunnan toimielimellä tarkoitetaan toimielintä, joka vastaa kansanterveyslain 6 §:n nojalla tartuntatautilaissa säädetyistä tehtävistä.
Kiireellisessä tapauksessa terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi tehdä päätöksen karanteeniin määräämisestä lain 15 a §:n 1 momentin nojalla. Päätös on heti alistettava tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen vahvistettavaksi. Jollei ketään terveyskeskuksen virassa toimivaa lääkäriä ole määrätty tartuntataudeista vastaavaksi lääkäriksi, vastuu päätöksenteosta siirtyy kansanterveyslain 17 §:n nojalla terveyskeskuksen vastaavalle lääkärille. Hallituksen esityksessä (HE 64/2006) lähdetään siitä, että karanteenipäätöksen voi tehdä vain virkasuhteessa oleva lääkäri. Mikäli tämä ei tapahtumahetkellä ole työssä, päätöksen voi tehdä myös päivystävä lääkäri. Käytännössä päivystys on voitu siirtää sairaanhoitopiirin hoidettavaksi. Osa terveyskeskustoiminnoista, kuten esimerkiksi päivystykset, on voitu ulkoistaa yksityisten yritysten hoidettaviksi, joiden lääkärit eivät välttämättä ole virkasuhteessa kunnalliseen terveydenhuoltoon. Perustuslaki-valiokunta (PeVL 26/2006 vp) hyväksyy järjestelyn, jonka mukaan kiireellisessä tapauksessa päätöksen karanteeniin määräämisestä voi tällaisessa tilanteessa tehdä myös päivystävä lääkäri ja ostopalvelusopimuksen perusteella kunnan tehtävää hoitava lääkäri.
Karanteenipäätös niin kuin muutkin tartuntatautilain mukaiset päätökset voidaan panna heti täytäntöön alistuksesta tai muutoksenhausta huolimatta lain 21 §:n nojalla.
Karanteeniin voidaan määrätä henkilö enintään yhden kuukauden ajaksi. Hallinto-oikeus voi jatkaa henkilön karanteenia enintään kahdella kuukaudella päätöksen tehneen valtion viranomaisen tai päätöksen tehneen tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen esityksestä.
Karanteeni on lopetettava heti, kun edellytyksiä karanteenin jatkamiselle ei enää ole. Karanteenin lopettamisesta päättää terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri.
Poissaolo työstä, päivähoidosta ja oppilaitoksesta
Tartuntatautilain 16 §:n nojalla terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavan lääkärin on, jos se yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi on tarpeen, annettava tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn tutkimusta koskevia määräyksiä, tartunnan estämiseksi tarpeellisia ohjeita sekä ohjattava tautiin sairastunut asianmukaiseen hoitoon.
Jos yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida estää 16 §:n 1 momentissa mainituin toimenpitein, tartuntatautien torjunnasta vastaava kunnan toimielin voi määrätä tautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn olemaan poissa ansiotyöstään yhtäjaksoisesti enintään kuuden kuukauden ajan. Kiireellisessä tapauksessa terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää työstä poissaolosta. Päätös on heti alistettava tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen vahvistettavaksi.
Tartuntatautien torjunnasta vastaava kunnan toimielin voi edellä mainituin perustein määrätä henkilön olemaan poissa päivähoitopaikasta tai oppilaitoksesta yhtäjaksoisesti enintään kuuden kuukauden ajan lain 16 §:n 2 momentin nojalla. Kiireellisessä tapauksessa terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää päivähoitopaikasta tai oppilaitoksesta poissaolosta. Päätös on heti alistettava tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen vahvistettavaksi.
Hallinto-oikeus voi tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen esityksestä määrätä työstä, päivähoidosta tai oppilaitoksesta poissaoloa jatkettavaksi enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, milloin mainitut edellytykset ovat edelleen olemassa lain 16 §:n 2 momentin nojalla.
Henkilön eristäminen sairaanhoitolaitokseen
Tartuntatautilain 17 §:n 1 momentin nojalla yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastunut tai sairastuneeksi perustellusti epäilty voidaan eristää sairaanhoitolaitokseen:
jos taudin leviämisen vaara on ilmeinen; ja
jos taudin leviämistä ei voida estää muilla toimenpiteillä tai henkilö ei voi taikka halua alistua muihin 13, 14 ja 16 §:issä tarkoitettuihin taudin leviämisen estämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.
Lähtökohtana on, ettei eristettävänä olevaan henkilöön kohdistettaisi rajoituksia enempää kuin on välttämätöntä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Näin ollen henkilön hoito eristämisaikana perustuu ensisijaisesti hänen suostumukseensa.
Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneelle voidaan eristämispaikassa antaa taudin leviämisen estämiseksi välttämätön hoito hänen tahdostaan riippumatta. Hallituksen esityksen (HE 44/1986) mukaan hoito olisi tällöin rajoitettava vain välttämättömimpiin taudin leviämistä estäviin ja lääketieteellisesti perusteltuihin toimenpiteisiin.
Yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneen henkilön eristäminen
Tartuntatautilain 18 §:n nojalla tartuntatautien torjunnasta vastaava kunnan toimielin voi määrätä yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön eristettäväksi lain 17 §:n mukaisesti enintään kahdeksi kuukaudeksi. Kiireellisessä tapauksessa terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri voi päättää eristämisestä. Päätös on heti alistettava tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen vahvistettavaksi.
Hallinto-oikeus voi tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen esityksestä määrätä eristystä jatkettavaksi enintään kolmella kuukaudella, jos lain 17 §:ssä mainitut eristämisen edellytykset ovat olemassa eristämisajan päättyessä.
Tartuntatautilain 19 §:n mukaan eristäminen on lopetettava heti, kun 17 §:n mukaisia eristämisen edellytyksiä ei enää ole.
Tahdonvastaisesti annetun hoidon antamisesta ja eristämisen lopettamisesta päättää terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri tai sairaalan asianomainen ylilääkäri, lain 19 §:n 2 momentin nojalla.
Henkilöllä on oikeus valittaa päätöksestä
Tartuntatautilain 30 §:n 1 momentin nojalla päätökseen, joka koskee henkilön määräämistä olemaan poissa ansiotyöstään, hoidon antamista henkilön tahdosta riippumatta, eristämistä tai karanteeniin määräämistä, saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Myös karanteeniin määrätty henkilö voi siis valittaa päätöksestä, jolla hänet on määrätty karanteeniin. Valitus on tehtävä hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta.
Päätökseen, joka koskee terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöstä yleisvaaralliseen tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi perustellusti epäillyn henkilön eristämistä ja joka on lain 18 §:n 1 momentin nojalla alistettava tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen vahvistettavaksi, ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla, koska kysymys on lääkärin hoitopäätöksestä. Henkilöllä on oikeus valittaa vasta eristämistä koskevasta toimielimen päätöksestä.
Tartuntatautilain 21 §:n mukaan laissa tarkoitetut viranomaisten päätökset voidaan panna täytäntöön heti alistuksesta tai muutoksenhausta huolimatta.
Tavaroiden määrääminen karanteeniin
Tartuntatautilain 3 §:n 2 momentin 9) kohdassa määritellään karanteeni, joka koskee tartuttaviksi epäiltyjen matkatavaroiden, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista taikka erottamista muista tavaroista tautia aiheuttavien mikrobien mahdollisen leviämisen estämiseksi.
Päätökset tavaroiden karanteeniin määräämisestä tehdään samassa järjestyksessä kuin henkilönkin karanteeniin määrääminen. Tavara voidaan määrätä karanteenin enintään kahdeksi kuukaudeksi. Hallinto-oikeus voi toimielimen esityksestä jatkaa tavaran karanteenia enintään kolmella kuukaudella. Tavaroiden ja henkilön karanteenipäätöksissä on samansisältöiset muutoksenhakusäännökset.
Virka-apu
Jos lääninhallitus, tartuntatautien torjunnasta vastaava kunnan toimielin tai terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri toteaa, että yleisvaarallisen tartuntataudin leviämistä ei voida muulla tavoin tehokkaasti estää, poliisin on annettava tämän pyynnöstä virka-apua tartuntatautilain 39 §:n nojalla.
Alistus- ja muutoksenhakuasioiden käsittely hallinto-oikeudessa
Tartuntatautilain 32 §:n mukaan henkilön ansiotyöstä poissaoloa, eristämistä ja karanteeniin määräämistä koskevat alistus- ja muutoksenhakuasiat käsitellään hallinto-oikeuksissa kiireellisinä. Tahdosta riippumatta toteutettavaa hoitoa, eristämistä ja karanteeniin määräämistä koskevat alistus- ja muutoksenhakuasiat on käsiteltävä viimeistään seitsemän päivän kuluessa.
Henkilön oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan
Tartuntatautilain 27 §:n 1 momentin nojalla henkilöllä, joka tartuntataudin leviämisen estämiseksi on määrätty olemaan poissa ansiotyöstään, eristettäväksi tai karanteeniin, on oikeus saada päivärahaa siten kuin sairausvakuutuslaissa (1224/2004) päivärahasta säädetään. Sama oikeus on lapsen huoltajalla, jos alle 16-vuotias lapsi on edellä mainitusta syystä määrätty pidettäväksi kotona ja huoltaja tämän vuoksi on estynyt tekemästä työtään.
Jos korvaus on sairausvakuutuslain 7 luvun 4 §:n nojalla suoritettu työnantajalle eikä korvaus peitä työnantajan siltä ajalta suorittamaa palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta, jonka työstä poissaolo, eristäminen tai karanteeni on kestänyt, työnantajalla on oikeus saada myös puuttuvalta osalta korvaus siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään. Henkilöllä on päivärahan lisäksi oikeus saada siten korvausta hänelle aiheutuneesta ansionmenetyksestä siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään.
Hallituksen esityksen (HE 64/2006) mukaan sairausvakuutuslain mukaisten päivärahan ja ansionmenetyksestä aiheutuvan korvauksen maksaminen voidaan aloittaa vasta siitä päivästä lukien, jolloin päätös on tehty. Jos päätöksen on tehnyt kiireellisessä tapauksessa terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaava lääkäri ja luottamustoimielin päättää vahvistaa tehdyn päätöksen, katsotaan päivärahaoikeus ja ansionmenetys alkavaksi samasta päivämäärästä, jolloin lääkäri teki päätöksen. Päätös tulee toimittaa henkilölle mahdollisimman pian.
Jos tartuntataudista johtuvaan työstä poissaoloaikaan, karanteeniaikaan tai eristämisaikaan sisältyy työkyvyttömyysaikaa, myönnetään tältä ajalta vain normaali sairauspäiväraha.
Jos henkilö on jouduttu eristämään hänen kieltäydyttyään alistumasta muihin taudin leviämisen estämiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin, hänelle ei suoriteta korvausta ansion menetyksestä.
Tartuntatautilaissa säädetyt hoitavan lääkärin velvoitteet
Tartuntatautilain 22 §:n mukaan hoitava lääkäri on ensisijaisesti vastuussa yleisvaaralliseen tai ilmoitettavaan tartuntatautiin sairastuneen potilaan ja mahdollisesti muiden tartunnan saaneiden saattamisesta tutkimukseen ja hoitoon. Jos hän ei voi itse tätä tehdä, hänen tulee siirtää tehtävä terveyskeskuksen tai sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Jos tehtävän siirto on annettu kirjallisena, siirtoa koskevat tiedot on hävitettävä heti tartunnan leviämisen ehkäisemiseen tähtäävien toimenpiteiden jälkeen, eikä niitä saa tallentaa potilasasiakirjoihin. Yleisvaaralliseen ja ilmoitettavaan tartuntatautiin sairastunut ja sairastuneeksi perustellusti epäilty on velvollinen tiedusteltaessa ilmoittamaan asiaa selvittävälle lääkärille tartuntataudin leviämisen estämiseksi tartuntatavan, ajankohdan ja -paikan sekä sen henkilön nimen, jolta hän on voinut saada tartunnan.
Työ, jossa työntekijältä on vaadittava selvitys terveydentilasta
Tartuntatautiasetuksen 11 §:n mukaan työnantajan on vaadittava tartuntatautilain 20 §:ssä tarkoitetuissa tehtävissä toimivalta työntekijältä luotettava selvitys siitä, ettei työntekijä sairasta salmonelloosia tai hengityselinten tuberkuloosia. Tämä selvitys on vaadittava myös henkilöltä, joka työskentelee maidon käsittelytehtävissä maitotilalla, jonka maito menee kulutukseen ilman pastorointia.
Tartuntatautilain 20 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä ovat:
terveydenhuollon toimintayksikössä, pitkäaikaishoitoa järjestävässä laitoksessa tai vesilaitoksessa tehtävässä, jossa hän voi aiheuttaa 1 momentissa tarkoitetun yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen vaaraa;
alle kouluikäisten lasten sekä vanhusten hoitotehtävissä;
elintarvikehuoneistossa tehtävässä, jossa käsitellään pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita; tai
muussa valtioneuvoston asetuksella säädetyssä tehtävässä, jossa yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen vaara elintarvikkeiden välityksellä on ilmeinen.
Työnantajan tulee vaatia henkilöltä, joka työskentelee elintarvikehuoneistossa tehtävässä, jossa käsitellään pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita, tieto laboratoriotutkimuksen tai muun tutkimuksen tuloksesta työntekijän palattua maasta, jossa hän on voinut saada yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi säädetyn salmonella- tai hengityselinten tuberkuloositartunnan (20 § 3 momentti). Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut ohjeen työnantajalle annettavasta selvityksestä terveydentilasta tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi: Sosiaali- ja terveysministeriön määräyskokoelma 2003:1, Työnantajalle annettava selvitys terveydentilasta tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi.
Jos perustellusti voidaan epäillä lain 20 §:ssä tarkoitetussa työssä tai tehtävässä toimivan henkilön aiheuttavan tartuntataudin leviämistä, tartuntatautien torjunnasta vastaava kunnan toimielin voi määrätä henkilön olemaan poissa ansiotyöstään sinä aikana, jolloin taudin leviämisen vaara on olemassa, kuitenkin enintään kuuden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti. Kiireellisessä tapauksessa terveyskeskuksen tartuntatautien vastaava lääkäri voi päättää työstä poissaolosta. Päätös on heti alistettava tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen vahvistettavaksi.
Hallinto-oikeus voi tartuntatautien torjunnasta vastaavan kunnan toimielimen esityksestä jatkaa tätä aikaa enintään kuudella kuukaudella kerrallaan, jos tartuntataudin leviämisen vaara on edelleen olemassa.
Myös päätöksestä, joka koskee henkilön määräämistä 20 §:n perusteella olemaan poissa ansiotyöstään, saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Myös 20 §:n tarkoittama päätös työstä poissaolosta voidaan panna heti täytäntöön alistuksesta tai muutoksenhausta huolimatta.
Yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloa on täydennetty
Tartuntatautiasetuksen 2 §:ää on täydennetty. Yleisvaarallisten tartuntatautien luetteloon on lisätty pandemiauhkaa aiheuttava influenssa A-viruksen alatyyppi H5N1 alla olevin rajoituksin ja uudelleen isorokko.
Yleisvaarallisia tartuntatauteja ovat nyt siten
ehec-infektio
hepatiitti A
influenssa A-viruksen alatyyppi H5N1 siihen saakka kunnes Maailman terveysjärjestö ilmoittaa influenssapandemian alkaneeksi
isorokko
keltakuume
kolera
kuppa
kurkkumätä
lavantauti, pikkulavantauti ja muut salmonellojen aiheuttamat taudit
meningokokin aiheuttamat septiset taudit ja aivokalvontulehdukset
pernarutto
polio
rutto
sars
shigellapunatauti
tuberkuloosi ja
virusten aiheuttamat verenvuotokuumeet, ei kuitenkaan myyräkuume.Ilmoitettavia tartuntatauteja ovat tartuntatautilain 2 §:n nojalla:
ekinokokkoosi
Creutzfeldt-Jakobin taudin uusi variantti
hemofiluksen aiheuttamat septiset taudit ja aivokalvontulehdukset
hepatiitti B
hepatiitti C
hinkuyskä
hiv-infektio
sukupuoliteitse leviävät klamydiainfektiot
legionelloosi
listerioosi
malaria
muut mykobakteeritaudit kuin tuberkuloosi
puutiaisaivokuume
rabies
sankkerit
sikotauti
tippuri
tuhkarokko ja
vihurirokko.
Asiakasmaksut
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 5 §:n 1 momentin 4) kohdan mukaan tartuntatautilaissa tarkoitetut rokotukset, yleisvaarallisen tartuntataudin tutkimus, hoito ja hoitoon määrätyt lääkkeet sekä sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn eristäminen, HIV-infektion, tippurin ja sukupuoliteitse tarttuvan klamydiainfektion tutkimus ja hoito sekä ilmoitettavaan tartuntatautiin sairastuneen hoitoon määrätyt lääkkeet ovat maksuttomia.
Influenssa A-viruksen pandemiauhkaa aiheuttava alatyyppi H5N1 on yleisvaarallinen tartuntatauti WHO:n pandemiavaiheissa 3–5, kuitenkin vain siihen saakka, kunnes WHO ilmoittaa varsinaisen pandemian alkaneeksi (vaihe 6). Tämän jälkeen edellä mainitun viruksen aiheuttama influenssa on sairaus, jonka hoidosta asiakasmaksut peritään normaaliin tapaan.
WHO:n terveyssäännöstö rajaa osin asiakasmaksujen perintää matkustajilta
Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 13 §:n mukaan muulta kuin Suomessa asuvalta voidaan asetuksella säätää perittäväksi maksu ja korvaus asiakasmaksulaista poikkeavin perustein, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo mietinnössään 52/2006, että WHO:n terveyssäännöstö on asiakasmaksulain 13 §:ssä tarkoitettu kansainvälinen sopimus, joka rajoittaa mahdollisuuksia periä maksuja muulta kuin Suomessa asuvalta henkilöltä.
Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään 52/2006 vp todennut, että terveyssäännöstön 40 artiklan mukaan matkustajalta ei tule periä maksua muun muassa määrätyistä terveystarkastuksista, rokotuksista tai eristys- ja karanteenitoimista. Terveys-säännöstön 40 artikla määrittelee tarkemmin toimet, joista ei matkustajilta peritä asiakas-maksuja:
matkustajan terveydentilan selvittäminen
matkustajille saapumisen yhteydessä annettavat rokotukset tai muu ehkäisy, jotka eivät perustu julkistettuun vaatimukseen tai jotka perustuvat vaatimukseen, joka on julkistettu alle 10 päivää rokotuksen tai muun ehkäisyn antamisesta;
matkustajia koskevat asianmukaiset eristys- tai karanteenitoimet
matkustajille annettavat todistukset, joihin on kirjattu suoritetut toimenpiteet ja niiden suorituspäivämäärä tai
matkustajien mukana oleviin matkatavaroihin kohdistetut terveystoimet.
Sopimusvaltiot, siis myös Suomi, voivat periä maksun muista kuin edellä mainituista terveystoimista, mukaan lukien muut terveyden- ja sairaanhoidon palvelut, jotka koituvat pääasiassa matkustajan hyväksi.
Terveyssäännöstön mukaan matkustajaan kohdistuvista muista terveystoimista peritään maksu tämän terveyssäännöstön perusteella. Kullakin sopimusvaltiolla tulee olla vain yksi tällaisia maksuja koskeva hinnasto ja maksujen tulee olla hinnaston mukaisia. Hinnastona pidetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulainsäädännössä säädettyjä asiakasmaksuja, jollei muusta myöhemmin säädetä. Jos henkilöön ei sovelleta Suomea sitovaa sosiaaliturvasopimusta ja kysymys on WHO:n terveyssäännöstössä tarkoitetuista muista palveluista, henkilöltä voidaan periä aiheutuneiden kustannusten mukainen maksu asiakasmaksuna asiakasmaksulain 13 §:n ja -asetuksen 24 §:n nojalla.
Terveyssäännöstön 40 artiklan mukaan matkustajilta tai kuljetusoperaattoreilta ei tule missään olosuhteissa evätä lupaa poistua sopimusvaltion alueelta siitä syystä, että tämän artiklassa mainittuja maksuja ei ole vielä suoritettu.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietinnössään 52/2006 edellyttänyt, että valtion tulisi korvata kunnille ja kuntayhtymille aiheutuneita kustannuksia. Mahdollisesti vuoden 2008 alusta valtio ryhtyy korvaamaan valtion solmimien sopimusten perusteella aiheutuvat kustannukset palvelun tuottaneelle kunnalliselle terveydenhuollolle täysimääräisesti.
EU/ETA-valtioiden ja Sveitsin sosiaaliturvan piiriin kuuluvien henkilöiden tutkimuksesta, ennalta ehkäisevästä hoidosta aiheutuneet kustannukset ilmoitetaan Y 31 -lomakkeella Kelalle normaaliin tapaan.
Terveyssäännöstön 41 artiklan mukaan muista matkatavaroista, rahdista, konteista, kuljetusvälineistä, tavaroista tai postipaketeista kohdistettavista terveystoimista voidaan periä maksu. Kullakin sopimusvaltiolla tulisi olla vain yksi maksuja koskeva hinnasto. Jollei asiasta muuta tulla säätämään, hinnastona pidetään kunnan/kuntayhtymän päättämiä enintään aiheutuneiden kustannusten mukaan määrättyjä maksuja.
WHO:n ilmoitus influenssapandemian alkamisesta
Kun WHO ilmoittaa H5N1-influenssan muuttuneen pandemiaksi, henkilöitä ei enää määrätä karanteeniin eikä tahdonvastaiseen hoitoon, koska tauti on jo levinnyt kaikkialle. WHO:n ilmoituksen jälkeen terveydenhoitojärjestelmä hoitaa sairastuneet henkilöt valtakunnallisen pandemiasuunnitelman linjausten mukaisesti.
Lääkkeiden luovuttaminen epidemiatilanteessa sairaala-apteekista tai lääkekeskuksesta
Tartuntatautilain 11 a §:ää on muutettu siten, että tartuntatautiepidemian uhatessa lääkkeiden käyttö ja lääkkeiden luovuttaminen maksutta sairaala-apteekista tai lääkekeskuksesta laajenee lääkelain säännösten estämättä.
Lain 11 a § on seuraava:
Sosiaali- ja terveysministeriö voi päättää, että kansanterveyttä välittömästi uhkaavan tartuntatautiepidemian torjumiseksi sekä tartuntataudin ja sen aiheuttamien jälkitautien hoitamiseksi voidaan lääkelain (395/1987) säännöksistä poiketa seuraavasti:
lääkevalmisteen käyttö on sallittua ilman Lääkelaitoksen tai Euroopan unionin toimielimen myöntämää myyntilupaa;
sairaala-apteekista ja lääkekeskuksesta voidaan luovuttaa lääkevalmisteita muille sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköille ilman lääkelain 62 §:ssä tarkoitettua Lääkelaitoksen lupaa; ja
terveydenhuollon toimintayksiköstä voidaan luovuttaa vastaanotolla käyneelle henkilölle hoidossa tarvittavat lääkkeet.
Varautuminen influenssapandemiaan
Epidemiologisista syistä terveyskeskusten tulisi kannustaa väestöä tavallisen influenssarokotteen ottamiseen.
Suomi on tilannut koko väestölle mallirokotteen. Tämän lisäksi Suomi on tehnyt pandemiarokotteen (täsmärokote) osto-optiosopimuksen rokotevalmistajan kanssa. Optio kattaa yhden annoksen koko väestölle. Pandemiarokote on arviolta saatavilla noin kuuden kuu-kauden kuluttua pandemian aiheuttaneen viruksen eristämisestä.
Sekä mallirokote että pandemiarokote (täsmärokote) toimitetaan usean annoksen ampulleissa. Tästä syystä on välttämätöntä, että sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset varautuvat koko väestön rokottamiseen etukäteen hankkimalla ja varastoimalla riittävän määrän injektioruiskuja ja neuloja (23 G). Kaksi neulaa ja ruiskua maksavat yhteensä noin 6 senttiä.
Kunnallisen terveydenhuollon laitosten peruslääkevalikoima tulee tarkistaa vastaamaan pandemiatilanteen tarpeita. On välttämätöntä, että jälkitautien hoidossa tarvittavia, esimerkiksi suonensisäisiä antibiootteja on jatkuvasti varastossa vähintään lääkkeiden velvoitelainsäädännössä säädetyn velvoitteen edellyttämä kuuden kuukauden kulutusta vastaava määrä. Lääkkeiden velvoitevarastointia koskevaa lainsäädäntöä ollaan mm. tältä osin muuttamassa. Myös desinfektioainevarastoja tulisi lisätä. Sama koskee keskeisiä terveydenhoidon tarvikkeita. Sairaanhoitopiirejä suositellaan tekemään sopimuksia huoltovarmuuskeskuksen kanssa tarvikkeiden varmuusvarastoinnista.
Sairaanhoitopiirejä ja terveyskeskuksia kehotetaan hankkimaan suojamateriaalia omiin valmiusvarastoihinsa. Riittävä määrä suojamateriaalia (mm. hengitys- ja silmäsuojaimia) on osa henkilöstön työsuojelua.
Ruiskujen ja neulojen sekä antibioottien ja muiden lääkkeiden ja tarvikkeiden varastointi etukäteen on tarpeen, koska pandemian alkaessa ja kestäessä, saattavat toimitus- ja kuljetusvaikeudet estää tavanomaisten, mutta välttämättömien lääkkeiden ja tarvikkeiden hankintojen täydentämistä.
Sosiaali- ja terveysministeriö tulee antamaan tarkempia ohjeita varautumisesta influenssapandemiaan.
Virve-viestintälaitteet
Sosiaali- ja terveysministeriö on lähettänyt kunnille, terveyskeskuksille ja sairaanhoitopiireille kirjeen 28.6.2006 valtion tuesta viranomaisradioverkon päätelaitteiden hankintaan. Päätelaitteiden hankintaan on mahdollista saada valtion tukea 1.1.2006 jälkeen tehtyihin hankintoihin. Valtion tuella rahoitettavat hankinnat on tehtävä 2006–2007 aikana. Valtion tuki haetaan lääninhallituksilta. Hakemuslomake löytyy osoitteesta: www.stm.fi > valmiusasiat > VIRVE.
Viestintälaitteiden tarpeellisuus korostuu johtamisen välineenä suuremmissa onnettomuuksissa ja katastrofitilanteissa tietoliikenteen sujuvana ja häiriöttömänä toimivuutena. Tämän saavuttamiseksi viestintälaitteiden käyttöönotosta tulee järjestää koulutusta. Viestintälaitteita voi käyttää myös normaalina gsm-puhelimena, jolloin viestinnän käyttökustannuksia voidaan alentaa.
Muuta Kuntaliitto pitää välttämättömänä, että terveyskeskuksessa on aina määrätty ja tavoitettavissa virassa toimiva lääkäri, jonka vastuulla on tartuntatautilain mukaisten tehtävien ja päätösten tekeminen. Terveyskeskusten on varauduttava myös siihen, että luottamustoimielin joudutaan kutsumaan koolle välittömästi kiireellisissä tapauksissa.
Sosiaali- ja terveysministeriö www.stm.fi, Kansanterveyslaitos www.ktl.fi, Huoltovarmuus-keskus www.nesa.fi, Lääkelaitos www.laakelaitos.fi julkaisevat kotisivuillaan ajantasaista tietoa tartuntatautitilanteesta Suomessa ja muualla. Eläintautitilanteesta saa tietoja osoitteesta: www.mmm.fi ja www.evira.fi. Myös Kuntaliitto www.kunnat.net tiedottaa asiasta.
SUOMEN KUNTALIITTO
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, varatoimitusjohtaja
Jussi Merikallio, johtaja, sosiaali- ja terveysasiat