Yleiskirje 18/80/2008, Pirkka-Petri Lebedeff/eg, 19.5.2008

Markkinaoikeuden päätöksestä asfalttialan yritysten mahdollisesta kartellista ja kilpailunrajoituslain korvauskanteen nostamisen määräajasta

Markkinaoikeus on 19.12.2007 antanut päätöksensä asfalttialan yritysten väitettyä kilpailunrajoituslain vastaista menettelyä koskevassa asiassa. Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut muun muassa, että päätöksessä mainitut yritykset olivat kuntien teettämien asfalttitöiden osalta jakaneet markkinoita sekä osallistuneet tarjousyhteistyöhön päätöksessä tarkemmin mainituilla alueilla ja aikana. Markkinaoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että kuntien teettämien asfalttitöiden osalta markkinoiden jakaminen ja tarjousyhteistyö olisi ollut valtakunnallista. Sen sijaan valtion asfalttitöiden osalta markkinaoikeus katsoi, että markkinoiden jakaminen ja tarjousyhteistyö oli ollut valtakunnallista. Markkinaoikeuden päätös ei ole lainvoimainen, koska kilpailuvirasto ja yritykset lukuun ottamatta Super Asfaltti Oy:tä ovat valittaneet koko päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. On varsin todennäköistä, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu annetaan asiassa aikaisintaan vuoden 2009 loppupuolella.

Näissä olosuhteissa kunkin kunnan tulee itse arvioida, milloin mahdolliset korvauskanteet on saatettava vireille markkinaoikeuden tuomiossa mainittuja yrityksiä kohtaan. Kuntaliitto pitää lähtökohtaisesti perusteltuna sitä, että ainakin kilpailunrajoituslain 18 a §:ään perustuvat korvausvaatimukset saatetaan vireille markkinaoikeudessa mainittuja yhtiöitä kohtaan viimeistään 31.3.2009 mennessä. Estettä ei ole sille, että kunnat varmuuden vuoksi saattavat kyseiseen kanneperusteeseen liittyvät vaatimuksensa vireille myös aikaisemmin, kuten ennen 18.6.2008 niin kuin Tiehallinto aikoo toimia.

Riippumatta siitä, miten kunnat menettelevät kilpailunrajoituslain 18 a §:ään perustuvan korvausvaatimuksen osalta, niin Kuntaliitto suosittelee, että muihin korvausperusteisiin liittyvien vaatimusten vanhentumisen katkaiseminen tulee edelleenkin katkaista Kuntaliiton aikaisemmissa yleiskirjeissä mainituin tavoin ja mainituin väliajoin siihen saakka, kunnes kunta on mahdollisesti saattanut korvauskanteensa kaikkien kanneperusteiden osalta vireille käräjäoikeuteen markkinaoikeuden tuomiossa mainittuja yrityksiä vastaan.

Lisätietoja
Pirkka-Petri Lebedeff, puh. (09) 771 2773
Antero Oksanen, puh. (09) 771 2454

 

 

 

Markkinaoikeuden päätöksestä asfalttialan yritysten mahdollisesta kartellista ja kilpailunrajoituslain korvauskanteen nostamisen määräajasta

Markkinaoikeuden 19.12.2007 antamasta päätöksestä asfalttialan yritysten väitetystä kilpailunrajoituslain vastaisesta menettelystä (väitetty asfalttikartelli)

Markkinaoikeus on 19.12.2007 antanut päätöksensä asfalttialan yritysten väitettyä kilpailunrajoituslain vastaista menettelyä koskevassa asiassa, jossa kilpailuvirasto oli esittänyt kilpailunrikkomismaksun määräämistä seitsemälle asfalttialan yritykselle sekä Asfalttiliitto ry:lle. Markkinaoikeus on päätöksessään katsonut muun muassa, että päätöksessä mainitut yritykset ovat kuntien teettämien asfalttitöiden osalta jakaneet markkinoita sekä osallistuneet tarjousyhteistyöhön Kuopion talousalueella vuosina 1994–2000, Pohjanmaan alueella loppuvuonna 1997, Pirkanmaan alueella vuosina 1998–2000 sekä Turun seudulla vuosina 2000 ja 2001 sekä lisäksi jossakin määrin myös vuosina 1998 ja 1999.

Sen sijaan markkinaoikeus on katsonut asiassa jääneen näyttämättä, että kuntien teettämien asfalttitöiden osalta Suomen muiden alueiden osalta olisi tapahtunut sanottua markkinoiden jakoa tai tarjousyhteistyötä. Markkinaoikeus katsoi näin ollen jääneen näyttämättä, että kuntien teettämien asfalttitöiden osalta markkinoiden jakaminen ja tarjousyhteistyö olisivat olleet valtakunnallista.

Sen sijaan valtion asfalttitöiden osalta markkinaoikeus katsoi, että markkinoiden jakaminen ja tarjousyhteistyö oli kestänyt vuodesta 1996 alkaen vuoden 2000 loppuun saakka ja että kyseiset järjestelyt olivat valtion asfalttitöiden osalta olleet valtakunnallisia.

Edellä mainituista kilpailunrajoituslain vastaisista menettelyistä markkinaoikeus määräsi Lemminkäinen Oyj:n, NCC Roads Oy:n, Rudus Asfaltti Oy:n, SA-Kapital Oy:n, Skanska Asfaltti Oy:n, Super Asfaltti Oy:n sekä Valtatie Oy:n maksamaan päätöksestä tarkemmin ilmenevät kilpailunrikkomismaksut valtiolle. Markkinaoikeuden päätös ei ole saanut lainvoimaa.

Asian käsittely jatkuu korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Markkinaoikeuden päätös ei ole lainvoimainen, koska kilpailuvirasto ja kaikki seuraamusmaksun saaneet yritykset lukuun ottamatta Super Asfaltti Oy:tä ovat valittaneet koko päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Tässä vaiheessa on mahdotonta arvioida, missä aikataulussa korkein hallinto-oikeus tulee ratkaisemaan asian, mutta on varsin todennäköistä, että ratkaisu asiaan annetaan aikaisintaan vuoden 2009 loppu puolella.

Kuntaliiton aikaisemmat yleiskirjeet

Kuntaliitto on 20.4.2004 yleiskirjeessään (17/80/2004) käsitellyt lyhyesti kilpailuviraston 31.3.2004 tekemää esitystä markkinaoikeudelle seuraamusmaksun määräämisestä eräille asfalttialalla toimiville yrityksille. Yleiskirjeessä on erityisesti käsitelty sitä, mihin välittömiin toimenpiteisiin Kuntaliitto suosittaa kuntien ja kuntayhtymien ryhtyvän omien etujensa ja oikeuksiensa valvomiseksi kilpailuviraston esityksen johdosta. Kyseissä vaiheessa oikeuden ja edun turvaamiseen välittömät toimenpiteet koskivat kuntien ja kuntayhtymien mahdollisen vahingonkorvaussaatavan/perusteettoman edun palautuksen vanhentumisen katkaisutoimenpiteitä ja vahingonkorvauksen määrän alustavaa selvittelyä.

Kuntaliitto on 2.11.2006 (18/80/2006) käsitellyt lyhyesti kilpailuviraston esityksen suullisen käsittelyn aikataulua markkinaoikeudessa ja vanhentumisen katkaisuilmoituksen kohdistamista kaikkia kilpailuviraston esityksessä mainittuja yhtiöitä ja yhteisöjä kohtaan sekä muistuttanut vanhentumisen katkaisuilmoituksen suorittamisesta kaikkia edellä mainittuja yhtiöitä ja yhteisöjä kohtaan viimeistään 31.12.2006 mennessä, jotteivät edellä mainittujen saatavien vanhentumista koskevat kysymykset tule käytännössä ajankohtaiseksi kyseissä vaiheessa.

Kuntaliitto on 20.4.2004 mainitussa yleiskirjeessään käsitellyt yksityiskohtaisesti vahingonkorvauksen/perusteettoman edun vastuun vanhentumista.

Yleiskirjeessä on todettu, että kilpailurajoituksella aiheutuneen vahingon korvausvastuun vanhentumiseen sovelletaan useita eri vanhentumisaikoja. Vanhentumista tulee arvioida kilpailunrajoituksesta annetun lain erityistä vanhentumista koskevan säännöksen ja yleistä vanhentumista koskevien säännösten perusteella. Säännöksien soveltaminen riippuu siitä, milloin vahingon aiheuttanut kilpailunrajoituslain vastainen teko on tapahtunut.

Yleiskirjeessä on yksityiskohtaisesti käsitelty kilpailunrajoituslakia ja siihen perustuvan korvauskanteen nostamisen määräaikaa.

Yleiskirjeessä on mainittu, että kilpailunrajoituslain 18 a §:ssä on säännös kilpailunrajoituksella aiheutetun vahingon korvausvelvollisuudesta. Säännöksen mukaan elinkeinonharjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudestaan rikkoo lain 4–7 §:ssä säädettyä kieltoa, on velvollinen korvaamaan toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheuttamansa vahingon. Vahingonkorvaus käsittää korvauksen kuluista, hinnanerosta, saamatta jääneestä voitosta sekä muusta välittömästä tai taloudellisesta vahingosta, jota kilpailunrajoituksesta on aiheutunut. Elinkeinoharjoittajan käsite on määritelty kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentissa.

Kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentissa on säädetty korvauksen vanhenemisesta. Säännöksen mukaan oikeus korvaukseen vanhenee, jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun elinkeinonharjoittaja sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tietoa vahingon ilmenemisestä.

Kilpailunrajoituslain 18 a § on tullut voimaan 1.10.1998. Voimaantulosäännöksen mukaan 18 a §:ää sovelletaan lain voimaantulon jälkeen toteutettuihin kilpailunrajoituksiin. Voimaantulosäännöksen johdosta mainittua vahingonkorvaussäännöstä ei voida suoraan soveltaa ennen 1.10.1998 tapahtuneisiin kilpailunrajoituslain vastaisiin toimiin. Ennen 1.10.1998 tapahtuneisiin kilpailunrajoituslain vastaisiin toimenpiteisiin liittyvä vahingonkorvausvastuu arvioidaan ilman edellä mainittua vahingonkorvaussäännöstä. Myöskään korvaussaatavan vanhentumista ei ratkaista pelkästään kyseisen säännöksen, vaan muulla perusteella.

Lisäksi yleiskirjeessä on todettu, että vanhentumisen katkaisuilmoituksilla voidaan estää se, että mahdollinen vahingonkorvaussaatava/perusteettoman edun palautus ei vanhene ennen kuin saadaan markkinaoikeuden päätös siitä, ovatko viraston esityksessä mainitut yhtiöt menetelleet kilpailunrajoituslain vastaisesti ja ennen kuin on olemassa riittävät perusteet arvioida ja tarvittaessa saattaa vahingonkorvausta/perusteettoman edun palautusta koskeva kanne vireille yhtiön kotipaikan käräjäoikeuteen.

Kilpailunrajoituslain tarkoittamasta elinkeinonharjoittajasta

Kilpailunrajoituslain 18 a §:n sanamuodon mukaan elinkeinonharjoittaja, joka tahallaan tai huolimattomuudestaan rikkoo 4 tai 6 §:ssä tai EY:n perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklassa säädettyä kieltoa, on velvollinen korvaamaan toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheuttamansa vahingon.

Lain sanamuodon mukaan korvaukseen on oikeutettu kyseisen säännöksen perusteella lain tarkoittama toinen elinkeinonharjoittaja. Lain perusteluissa (HE 243/1997) on todettu, että kyseisen säännöksen mukaan korvataan toiselle elinkeinonharjoittajalle aiheutunut vahinko. Korvausvelvollisuuden rajaaminen elinkeinonharjoittajiin on perusteltua ottaen huomioon, että kilpailunrajoituslailla säännellään juuri elinkeinonharjoittajan välisiä suhteita. Elinkeinonharjoittajan käsitettä arvioidaan kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin mukaisesti.

Kilpailunrajoituslain 3 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan tässä laissa luonnollista henkilöä tai yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka ammattimaisesti pitää kaupan, ostaa, myy tai muutoin vastiketta vastaan hankkii tai luovuttaa tavaroita tai palveluksia. Kilpailunrajoituslain esitöissä (HE 148/1987) todetaan, että lakia voitaisiin soveltaa myös julkisyhteisöjen eräisiin toimintoihin, kuten kaupunkien sähkölaitoksiin ja teurastamoihin. Jos julkisyhteisö voi uskoa määrätyn toiminnan yksityiselle elinkeinonharjoittajalle tai yksityiset elinkeinonharjoittajat muutoin harjoittavat kyseistä toimintaa, voidaan tätä yleensä pitää osoituksena siitä, että lakia voitaisiin soveltaa myös julkisyhteisön omaan vastaavaan toimintaan. Sitä vastoin terveyden- ja sosiaalihuollon tai koulutoimen kaltainen julkisyhteisön lakisääteinen toiminta ei ole elinkeinonharjoittamista.

Teiden ja kadun ylläpitäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä, minkä vuoksi saattaa olla mahdollista, että kunta ei ole kilpailunrajoituslain tarkoittama elinkeinonharjoittaja teiden ja kadun ylläpitämisen osalta. Tällöin kilpailunrajoituslain rikkomisella aiheutuneen vahingon korvauskysymystä ei ratkaistaisi kilpailunrajoituslain 18 a §:n korvaussäännöksen perusteella eikä siihen myöskään tuolloin sovellettaisi säännöksessä mainittua korvauskanteen nostamiselle asetettua määräaikaa.

Kilpailunrajoituslain korvauskanteen nostamisen määräajasta

Kilpailunrajoituslain 18 a §:n 3 momentissa on säädetty korvauksen vanhenemisesta. Säännöksen mukaan oikeus korvaukseen vanhenee, jollei korvauskannetta ole pantu vireille viiden vuoden kuluessa siitä, kun elinkeinonharjoittaja sai tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tietoa vahingon ilmenemisestä.

Lain perusteluissa (HE 243/1997) ei ole lainkaan täsmennetty sitä, mistä tosiasiallisesti viiden vuoden määräajan laskeminen alkaa eli milloin elinkeinonharjoittajan katsotaan saaneen tiedon tai hänen olisi pitänyt saada tieto vahingon ilmenemisestä.

Velan vanhentumisesta annetun lain 7 §:ssä on säädetty korvaus velan vanhentumisajan alkamisesta. Säännöksen mukaan vahingonkorvauksen tai muun hyvityksen vanhentumisaika alkaa kulua muuhun kuin sopimussuhteeseen perustuvassa vahingonkorvauksessa siitä, kun vahingon kärsijä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt saada tietää vahingosta ja siitä vastuussa olevasta ja perusteettoman edun palautuksessa siitä, kun vaatimuksen esittäjä on saanut tietää tai hänen olisi pitänyt tietää erehdyksessä tehdystä maksusta, sopimuksen pätemättömyydestä tai muusta edun palautuksen perusteena olevasta tapahtumasta ja perusteettoman edun saajasta (7 § 1 mom. 3 ja 4 kohta).

Kyseisen lain perusteluissa on todettu, että vanhentumisajan alkamishetki on kaikissa 7 §:n 1 momentin tilanteissa sidoksissa siihen, milloin velkojan katsotaan saaneen vaatimuksen esittämiseksi tarvittavat tiedot. Jos vahingon ilmeneminen viivästyy tai vastuussa olevasta tahosta ei ole selvyyttä, myöskään määräaika ei ala kulua. Vahingonkorvausvaatimusten osalta tämä edellyttää, että vahingon kärsijällä on ollut mahdollisuus saada riittävät tiedot korvausedellytyksistä eli aiheutuneesta vahingosta ja sen aiheuttajasta. Laissa tarkoitettu tietämys voi edellyttää tietoa vahingon perusteena olevista tapahtumista, aiheutuneesta vahingosta ja siitä tahosta, joka on oikeudellisesti vastuussa vahingosta.

Edellä esitetyllä perusteella voidaan pitää jossain määrin epäselvänä, mistä kilpailunrajoituslain 18 a §:n perustuvan korvauskanteen nostamiselle säädetty viiden vuoden kanneajan laskeminen alkaa.

Kuntaliitto pitää perusteltuna lähtökohtana sitä, että kanteen nostamiselle esitetyn määräajan laskeminen voitaisiin katsoa alkavaksi aikaisintaan siitä, kun kilpailuviraston esitys markkinaoikeudelle on tehty 31.3.2004 ja tällöin kilpailunrajoituslain 18 a §:ssä mainitun korvauskanteen nostamisen määräaika päättyisi aikaisintaan 31.3.2009. Kuntaliitolla ei ole kuitenkaan tiedossa, että asiasta olisi olemassa oikeudessa vahvistettua kannanottoa.

Julkisuudessa esitettyjen tietojen perusteella valtio/Tiehallinto on nostamassa korvauskannetta markkinaoikeudessa mainittuja yrityksiä kohtaan. Samassa yhteydessä on noussut esille se, että valtion/Tiehallinnon on tarkoitus nostaa korvauskanne vireille käräjäoikeuteen viimeistään 18.6.2008 mennessä, jottei kilpailunrajoituslain 18 a §:ssä tarkoitettu kanneaika umpeudu. Valtio/Tietohallinto on varmuuden vuoksi laskenut kanteen nostamisen määräajan siitä, kun kilpailuvirasto on 18.6.2003 lähettänyt esitysluonnoksensa yrityksille vastineen antamista varten. Vastinetta on tuolloin pyydetty myös valtiolta eli Tielaitoksen tietuotannolta, jonka on myös epäilty osallistuneen kilpailunrajoituslain vastaisiin toimiin yhtiöiden kanssa. Tuolloin asia on tullut myös jossain laajuudessa esille julkisuudessa. Tuolloin tiedot tapahtumien kulusta ovat kuitenkin olleet erittäin epäselvät ulkopuolisille tahoille. Kyseisen tapahtuman jälkeen Kilpailuvirasto onkin jatkanut tutkimuksiaan yli 9 kuukautta ja 31.3.2004 tehnyt päätösesityksen markkinaoikeudelle siitä, mitkä yritykset ovat viraston käsityksen mukaan syyllistyneet kilpailunrajoituslain rikkomiseen ja milloin ja missä laajuudessa se on tapahtunut.     

Kilpailuvirasto ei selvityksissään saanut näyttöä mm siitä, että pyynnöstä vastineen antanut Tielaitoksen tietuotanto olisi osallistunut kartelliin.

Kuntaliiton suositus suoritettavista toimenpiteistä

Kuntaliiton näkemyksen mukaan edellä mainituissa olosuhteissa kunkin kunnan tulee oman harkintansa perusteella arvioida sitä, onko kunnalla perusteita vaatia lainvoimaa vailla olevan markkinaoikeuden päätöksen perusteella vahingonkorvausta/perusteettoman edun palautusta markkinaoikeuden tuomiossa mainituilta yhtiöiltä ja missä vaiheessa mahdollisesti kilpailunrajoituslain 18 a §:ään perustuvat korvauskanteet on saatettava vireille käräjäoikeuteen markkinaoikeuden tuomiossa mainittuja yhtiöitä kohtaan, jotta kyseiseen kanneperusteeseen liittyvät vaatimukset eivät pääse vanhentumaan.

Kuntaliiton käsityksen mukaan ainakin ne kunnat voivat mahdollisesti olla kilpailunrajoituslain tarkoittamia elinkeinonharjoittajia, joilla on ollut vastaavan tyyppistä asfalttialan tuotantoa kuin markkinaoikeuden tuomiossa mainituilla yhtiöillä kilpailuviraston esityksessä mainittuja aikana.

Kuntien tulee siten itse arvioida, milloin mahdolliset korvauskanteet on saatettava vireille markkinaoikeuden tuomiossa mainittuja yrityksiä kohtaan. Kuntaliitto pitää lähtökohtaisesti perusteltuna sitä, että ainakin kilpailunrajoituslain 18 a §:ään perustuvat korvausvaatimukset saatetaan vireille markkinaoikeudessa mainittuja yhtiöitä kohtaan viimeistään 31.3.2009 mennessä. Esteitä ei ole sille, että kunnat varmuuden vuoksi saattavat kyseiseen kanneperusteeseen liittyvät vaatimuksensa vireille ennen 18.6.2008, niin kuin Tiehallinto aikoo toimia. 

Riippumatta siitä, miten kunnat menettelevät kilpailunrajoituslain 18 a §:ään perustuvan korvausvaatimuksen osalta, Kuntaliitto suosittelee, että muihin korvausperusteisiin liittyvien vaatimusten vanhentuminen tulee edelleenkin katkaista Kuntaliiton 20.4.2004 (17/80/2004) ja 2.11.2006 (18/80/2006) mainituilla tavoin ja mainituin väliajoin siihen saakka, kunnes kunta on mahdollisesti saattanut korvauskanteensa kaikkien kanneperusteiden osalta vireille käräjäoikeuteen markkinaoikeuden tuomiossa mainittuja yrityksiä vastaan.

SUOMEN KUNTALIITTO

Risto Parjanne
toimitusjohtaja

Kari Prättälä
lakiasiain johtaja

 

Lisää aiheesta

tags