Yleiskirje 24/80/2009, Sami Uotinen/aha 27.10.2009

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelilaki

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelilaki (569/2009) sekä siihen liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulain 12 §:n muutos (570/2009) ovat tulleet voimaan 1.8.2009.

Uudessa laissa määritellään palvelusetelin käytön toimintaperiaatteet kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja järjestettäessä. Lähtökohtana on, että palveluseteli on yksi kuntien käytössä oleva palveluiden järjestämistapa. Kunnat päättävät siitä, otetaanko kunnassa palveluseteli käyttöön vai ei. Edelleen kunnat päättävät myös siitä, missä palveluissa ja missä laajuudessa palveluseteliä käytetään.

Uuden lain mukaan palvelusetelin arvon tulee pääsääntöisesti olla kohtuullinen. Kuitenkaan asiakasmaksulainsäädännössä asiakkaalle maksuttomiksi säädetyistä palveluista ei saa jäädä myöskään omavastuuosuutta asiakkaan maksettavaksi.

Asiakkaalla on oikeus kieltäytyä palvelusetelillä järjestetyistä palveluista, jolloin kunnan on järjestettävä hänen palvelunsa jollakin muulla tavalla. Kunnalla on myös informointivelvoite suhteessa asiakkaaseen.

Kunta hyväksyy palvelusetelipalveluntuottajat. Palveluntuottajan on täytettävä sekä lakisääteiset että kunnan asettamat hyväksymisehdot. Kunnan on pidettävä luetteloa hyväksymistään palveluntuottajista.

Palvelusetelin saanut asiakas tekee palveluntuottajan kanssa sopimuksen palvelun antamisesta. Tätä sopimussuhdetta koskevat kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset ja oikeusperiaatteet.

Aiemmat palveluseteliä koskevat säännökset jäävät em. asiakasmaksulain muutosta lukuun ottamatta voimaan. Näin ollen esimerkiksi kotihoidon palvelusetelin arvon määräytymistä koskevat säännökset ovat ennallaan.

Palvelusetelin käytöstä täyskustannusvastuun piiriin kuuluvien lakisääteisen liikenne- ja työtapaturman potilaiden hoidossa ja apuvälineiden hankinnassa, annetaan ohjeistus erikseen neuvottelujen jälkeen.

Lisätiedot:

Sami Uotinen, puh. 09 771 2623
Eevaliisa Virnes, puh. 09 771 2364 
Synnöve Amberla, puh. 09 771 2673 
www.kunnat.net/palveluseteli

Asiakirjalähteet

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 12 §:n muuttamisesta HE 20/2009 vp

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö 19.5.2009 (14/2009)

Perustuslakivaliokunnan lausunto 12.5.2009 (10/2009)

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelilaki

 

Uuden palvelusetelilain taustaa

Hallituksen esityksen mukaan palvelusetelilain tavoitteena on lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia, parantaa palvelujen saatavuutta, monipuolistaa palvelutuotantoa sekä edistää kuntien, elinkeinotoimen ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä. Uudistuksella ei muuteta kuntien velvoitteita järjestää asukkailleen sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Kotona annettavissa palveluissa käytettävien palvelusetelien arvosta säädetään edelleen sosiaali-huoltolaissa ja kansanterveyslaissa.

Palvelusetelilaissa asiakkaalla tarkoitetaan sosiaalihuollon asiakaslaissa tarkoitettua asiakasta sekä potilaslaissa tarkoitettua potilasta. Vastaavasti myös se mitä palvelusetelilaissa on säädetty kunnasta koskee myös kuntayhtymää. Tässä yleiskirjeessä on käytetty tältä osin samaa terminologiaa.

Palveluseteli sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistapana

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät:

  1. hoitamalla toiminnan itse;

  2. sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa;

  3. olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä;

  4. hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta; taikka

  5. antamalla palvelunkäyttäjälle palvelusetelin, jolla kunta sitoutuu maksamaan palvelun käyttäjän kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankkimat palvelut kunnan päätöksellä asetettuun setelin arvoon asti.

Tässä yhteydessä on syytä todeta, että sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 4 §:n 5 momentin mukaan palvelua ei saa järjestää yksinomaan palvelusetelin avulla, jos palvelusta perittävän asiakasmaksun enimmäismäärä on säädetty palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia pienemmäksi (ts. asiakasmaksusta on erikseen asiakasmaksulainsäädännössä säädetty).

Palveluseteli on edelleenkin yksi kuntien käytettävissä olevista palveluiden järjestämistavoista. Kunta päättää, mitä järjestämistapaa tai tapoja käytetään kyseisessä kunnassa. Kunta päättää myös siitä, missä palveluissa ja missä laajuudessa palveluseteliä käytetään.

Palvelu- tai muussa strategiassa kunta linjaa, miten kunnan vastuulla olevat palvelut järjestetään tulevina vuosina. Strategia on samalla viesti yksityisille palveluntuottajille, miten kunta aikoo tulevina vuosina toimia.

Palvelusetelin käyttöönotto on siis kunnan harkinnassa. Mikäli kunta järjestää palveluja palvelusetelillä, kunta osoittaa talousarviossa ja -suunnitelmassa voimavarat palvelusetelillä järjestettäviin palveluihin.

Jotta eri järjestämisvaihtoehtoja voidaan arvioida, kunnan on päätöksenteon pohjaksi tarpeen selvittää muun muassa oman toiminnan kustannukset ao. palveluissa, asiakasmaksujen määräytymisperusteet ja maksutulojen osuus nykyisistä kustannuksista sekä palvelusetelillä järjestettävän palvelun kustannukset kunnalle ja asiakkaalle. Palvelusetelijärjestelmän hallinnoinnista syntyy kunnalle kustannuksia, jotka on syytä ottaa huomioon eri vaihtoehtoja arvioitaessa.

Palveluntuottajien hyväksyminen

Kunta hyväksyy ne yksityiset palvelujen tuottajat, joiden palvelujen maksamiseen asiakas voi käyttää kunnan myöntämää palveluseteliä. Kunta voi joko hyväksyä kaikki hyväksymisedellytykset täyttävät palveluntuottajat tai rajoittaa palveluntuottajien määrää kilpailuttamalla palveluntuottajat julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti esimerkiksi laadullisilla perusteilla. On huomattava, että palveluntuottajana voi olla vain yksityinen palveluntuottaja.

Osa palveluntuottajien hyväksymisen edellytyksistä on lakisääteisiä. Näitä ovat

  • palveluntuottaja on merkitty ennakkoperintärekisteriin

  • palveluntuottaja täyttää kyseiselle toiminnalle yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetussa laissa ja yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa asetetut vaatimukset

  • palveluntuottajan tuottamat palvelut vastaavat vähintään sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta

  • palveluntuottajalla on potilasvahinkolain mukainen vakuutus tai muu vastuuvakuutus, jonka vakuutusmäärän voidaan palvelutoiminnan laatu ja laajuus huomioon ottaen arvioida riittävän toiminnasta mahdollisesti aiheutuvien henkilövahinkojen korvaamiseen ja joka muilta ehdoiltaan vastaa tavanomaista vastuuvakuutuskäytäntöä.

Lakisääteisten kriteerin ohella kunta erikseen asettaa omia hyväksymisedellytyksiä. Näitä edellytyksiä on laissa luonnehdittu siten, että ne liittyvät asiakkaiden tai asiakasryhmien tarpeisiin, palvelujen määrään tai laatuun tai kunnan olosuhteisiin taikka ne ovat muita vastaavia vaatimuksia. Kunnan asettamien vaatimusten tulee olla myös palveluntuottajia syrjimättömiä ja perustua puolueettomasti arvioitaviin seikkoihin.

Kunnan on kiinnitettävä erityistä huomioita hyväksymiskriteerien asettamiseen. Käytettäessä palveluseteliä palvelujen järjestämistapana ei kunnan ja palveluntuottajan välille muodostu varsinaista sopimussuhdetta vaan hyväksymiskriteerien avulla voidaan asettaa vaatimuksia palveluntuottajan tuottamille palveluille. Hankittavan palvelun määrittely tapahtuu hyväksymiskriteerien avulla.

Palveluntuottajan hyväksyminen tulee peruuttaa, jos hyväksymiselle asetetut edellytykset eivät enää täyty. Hyväksyminen tulee peruuttaa myös silloin, jos palveluntuottaja sitä pyytää.

Kunnan on pidettävä luetteloa hyväksymistään palvelun tuottajista. Tiedot palvelujen tuottajista, näiden tuottamista palveluista ja niiden hinnoista tulee olla julkisesti saatavilla internetissä ja muulla soveltuvalla tavalla esimerkiksi kunnan toimipisteissä.

Palvelusetelin arvon määräytyminen

Uuden palvelusetelinlain voimaantulon yhteydessä asiakasmaksulain 12 §:n 2 momenttia muutettiin siten, että laista poistettiin vaatimus siitä, että palvelun käyttäjän maksettavaksi tuleva omavastuuosuus ei saa ylittää sitä asiakasmaksua, jonka kunta tai kuntayhtymä voisi periä itse tuottamistaan palveluista. Asiakasmaksulain 12 §:ssä säädetään nyttemmin enää siitä, että palvelusetelillä palveluja järjestettäessä ei palvelun käyttäjältä saa periä asiakasmaksua. Edellä mainittu muutos tarkoittaa myös sitä, että palvelusetelin omavastuuosuudet eivät enää kerrytä asiakasmaksulain 6 a §:n mukaista maksukattoa.

Uuteen lakiin sisältyvän pääsäännön mukaan kunnan tulee määrätä palvelusetelin arvo siten, että se on asiakkaan kannalta kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kustannukset, jotka aiheutuvat kunnalle vastaavan palvelun tuottamisesta omana tuotantona tai hankkimisesta ostopalveluna sekä asiakkaan maksettavaksi jäävä arvioitu omavastuuosuus.

Poikkeuksia tästä palvelusetelin arvoa koskevasta pääsäännöstä on ainakin asiakasmaksulaissa asiakkaalle maksuttomaksi säädettyjen palvelujen, lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden, kotihoidon, vammaispalvelulaissa tarkoitetun henkilökohtaisen avun, sotainvalidien palvelujen sekä omaishoitajan vapaan aikaisen hoidon osalta.

Asiakasmaksulain 4 §:ssä on säädetty maksuttomista sosiaalipalveluista ja asiakasmaksulain 5 §:ssä vastaavasti maksuttomista terveyspalveluista. Vaikka omavastuuosuuden ja asiakasmaksujen välinen välitön kytkentä muilta osin poistuu, näiden asiakasmaksuttomien palveluiden osalta kytkentä on edelleen olemassa. Näiden palvelujen osalta palvelusetelin arvo on palvelusetelilain 7 §:n 2 momentin mukaan määrättävä niin, että asiakkaalle ei jää maksettavaksi omavastuuosuutta. Hallituksen esityksen mukaan asiakasmaksuttomien palvelujen hankinta palvelusetelillä voisi tapahtua esimerkiksi niin, että kunta määrittelisi realistisen palvelusetelin arvon, jolla palvelu voitaisiin tuottaa. Hyväksyttyjen palvelujen tuottajien listalla voisivat olla ne palvelujen tuottajat, jotka olisivat valmiita palvelun kyseisellä hinnalla tuottamaan.

Vammaispalvelulaissa tarkoitettu henkilökohtainen apu on asiakasmaksulaissa määritelty maksuttomaksi palveluksi. Näin ollen myös henkilökohtaisen avun järjestämiseksi annettavan palvelusetelin arvon tulee olla sellainen, ettei asiakkaalle jää maksettavaksi omavastuuosuutta. Henkilökohtaista apua on käsitelty Kuntaliiton vammaispalvelulain muutoksia koskevassa yleiskirjeessä 26.6.2009  16/80/2009.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat sinällään maksuttomia asiakasmaksulain 5 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella. Palvelusetelin arvo on kuitenkin niiden osalta määriteltävä niin, ettei asiakkaan maksettavakseen jää omavastuuosuutta silloin, kun hän hankkii palvelusetelillä hänen yksilöllistä tarvettaan vastaavan tavanomaisen apuvälineen. Jos asiakas kuitenkin haluaa hankkia kalliimman apuvälineen, asiakkaan maksettavaksi jää hänen valitsemansa apuvälineen hinnan ja palvelusetelin arvon välinen osuus.

Kunnan järjestäessä sotilasvammalain 6 §:n 4 momentin nojalla kunnalle korvattavia palveluja palvelusetelillä sotainvalideille, palvelusetelin arvo tulee määritellä siten, että korvattavuuden edellytykset täyttäville sotainvalideille ei jää maksettavaksi omavastuuosuutta palveluista.

Asiakasmaksulain 6 b §:ssä säädetään omaishoitajan vapaan aikaisten palvelujen maksusta. Niistä palveluista, joita kunta järjestää hoidettavalle omaishoidon tuesta annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun omaishoitajan vapaapäivän ajaksi ja jotka korvaavat omaishoitajan antamaa hoitoa ja huolenpitoa, voi hoidettavan maksettavaksi tulla enintään 9,90 euroa sen estämättä mitä muualla laissa ja asetuksessa säädetään. Tämä muotoilu kattaa asiakasmaksun ohella myös omavastuuosuuden ja näin ollen järjestettäessä vapaan aikaisia palveluja palvelusetelin avulla ei omavastuu saa ylittää 9,90 euroa vuorokaudelta.

Palvelusetelilaissa on vielä kunnan vastuun osalta todettu, että kunta on velvollinen suorittamaan palvelun tuottajalle enintään asiakkaan ja palveluntuottajan sopiman hinnan tapauksissa joissa asiakkaan ja palveluntuottajan sopima hinta on pienempi kuin palvelusetelin arvo.

Tulosidonnainen palveluseteli

Kunta asettaa palvelusetelin arvon joko tasasuuruiseksi tai tulosidonnaiseksi. Tämä määrittely ei ole suoranaisesti sidoksissa vastaavasta palvelusta perittävän asiakasmaksun määräytymiseen. Kuitenkin esimerkiksi vaatimus palvelusetelin arvon kohtuullisuudesta sekä asiakkaan oikeus kieltäytyä palvelusetelillä järjestetyistä palveluista voivat johtaa siihen, että vastaavasta palvelusta perittävän asiakasmaksun luonne tasasuurena tai tulosidonnaisena maksuna voi tosiasiassa vaikuttaa myös palvelusetelin arvon asettamiseen.

Palvelusetelilaissa tulosidonnainen palveluseteli on määritelty palveluseteliksi, jonka arvo määräytyy asiakkaan jatkuvien ja säännöllisten tulojen mukaan. Kunta voi määritellä huomioon otettavat tulot itse tai käyttää hyväkseen lainsäädäntöön sisältyviä tulokäsitteitä. Palvelusetelin arvo voi perustua tulojen huomioon ottamiseen sosiaalihuoltolain 3 a § luvussa (kotipalvelun palvelusetelin tulokäsite) tai asiakasmaksulain 10 a–10 c §:ssä (päivähoidon tai pitkäaikaisen laitoshoidon tulokäsite) säädetyllä tavalla. Asiakkaan on annettava palvelusetelin myöntämistä varten tarvittavat tiedot. Viranomaisella on myös oikeus saada palvelusetelin arvon määräämistä varten tarpeellisia tietoja ja selvityksiä asiakasmaksulain 14 a §:n perusteella.

Tulosidonnaisen palvelusetelin arvosta on annettava päätös asiakkaalle. Mikäli asiakas on tyytymätön päätökseen voi hän tehdä kirjallisen oikaisuvaatimuksen kunnan monijäseniselle toimielimelle, joka vastaa asianomaisen palvelun järjestämisestä kunnassa. 

Palvelusetelin arvon korottaminen yksittäistapauksessa

Palvelusetelilain 8 §:n mukaan palvelusetelin arvoa on korotettava, jos asiakkaan tai hänen perheensä toimeentulo tai asiakkaan lakisääteinen elatusvelvollisuus muutoin vaarantuu, taikka se on tarpeen muut huollolliset näkökohdat huomioon ottaen. On huomattava, että edellytysten täyttyessä palvelusetelin arvon korottaminen on viranomaisen velvollisuus. Eduskuntakäsittelyn aikana säännöksen muotoilua muutettiin tältä osin.

Arvon korottamista koskevasta asiasta on tehtävä päätös. Päätöksestä on mahdollista tehdä ensivaiheessa kirjallinen oikaisuvaatimus palvelun järjestämisestä vastaavalle kunnan monijäseniselle toimielimelle. Toimielimen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen.

Arvon korottamista koskeva päätös on tehtävä, kun joudutaan arvioimaan joko viranomaisen omasta tai asiakkaan aloitteesta sitä, täyttyvätkö laissa säädetyt edellytykset palvelusetelin arvon korottamiselle.

Asiakkaan asema

Asiakkaan asemaa arvioitaessa on myös muistettava, että palveluseteli on kunnallisten palvelujen järjestämistapa – ei kustannusten korvausjärjestelmä eikä oma itsenäinen palvelunsa.

Asiakkaan palveluihin hakeutuminen tapahtuu samalla tavalla kuin muitakin järjestämistapoja käytettäessä. Palvelun saannin edellytysten arvioinnin suorittaa kunta, joka tekee myös päätöksen palvelun järjestämisestä. Palvelun järjestäminen perustuu sosiaalihuollossa hallintopäätökseen ja terveydenhuollossa hoitopäätökseen. Lisäksi tulosidonnaisen palvelusetelin arvosta annetaan päätös asiakkaalle.

Asiakkaalle laaditaan yhdessä hänen kanssaan kirjallinen hoito- ja palvelusuunnitelma. Suunnitelma perustuu asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin ja se tarkistetaan palvelutarpeen muuttuessa. Hoito- ja palvelusuunnitelman perusteella asiakkaalle ei kuitenkaan synny oikeutta vaatia siihen sisältyviä palveluja. Palvelun järjestäminen asiakkaalle perustuu edellä mainittuun hallinto- tai hoitopäätökseen.

Asiakkaan mielipide palvelusetelin saamisesta tulee palvelusetelilain mukaan ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon silloin, kun kunnassa käytetään palveluseteliä asiakkaan tarvitseman palvelun järjestämiseen. Asiakkaalla ei siis ole ehdotonta oikeutta saada halutessaan palveluseteliä. Sitä vastoin asiakkaalla on oikeus kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet kunnan muilla tavoin (oma toiminta, ostopalvelut jne.) järjestämien palvelujen piiriin. Hoitoon pääsyä koskevan lainsäädännön (ns. hoitotakuun) yhteydessä tämä tarkoittaa sitä, että kunnan tulee järjestää hoitoon pääsy ko. määräajoissa myös silloin kun asiakas on kieltäytynyt hänelle tarjotusta palvelusetelistä.

 

Kunnalle on asetettu varsin laaja asiakkaan informointivelvollisuus. Kunnan on selvitettävä asiakkaalle tämän asema palveluseteliä käytettäessä, palvelusetelin arvo, palvelun tuottajien hinnat, omavastuuosuuden määräytymisen perusteet ja arvioitu suuruus sekä vastaavasta palvelusta lain mukaan määräytyvä asiakasmaksu.

Asiakkaan on puolestaan annettava palvelusetelin myöntämistä varten tarpeelliset tiedot. Näitä tietoja voivat olla esimerkiksi asiakkaan tulotiedot tulosidonnaisen palvelusetelin yhteydessä. Asiakasta on myös informoitava häntä koskevien tietojen käsittelystä. Asiakkaalle on annettava tieto, mistä muualta häntä koskevia tietoja voidaan hankkia. Asiakkaalle on varattava tilaisuus tutustua muualta hankittuihin tietoihin ja antaa asiassa tarpeellista selvitystä.

Kun asiakas on vastaanottanut palvelusetelin ja valinnut hyväksyttyjen palveluntuottajien joukosta sen, jonka palveluja hän haluaa käyttää, asiakas tekee tämän kanssa sopimuksen palvelun antamisesta. Tätä sopimussuhdetta koskevat sopimuksen sisällön mukaan määräytyvät kuluttajaoikeuden ja sopimusoikeuden säännökset ja oikeusperiaatteet. Palvelusetelin yhteydessä kuluttajaoikeus tulee ensimmäistä kertaa sovellettavaksi julkisesti järjestettyihin palveluihin liittyen. Asiakas voi muun muassa saattaa hänen ja palveluntuottajan välistä sopimussuhdetta koskevan erimielisyyden kuluttajariitalautakunnan käsiteltäväksi. Kuluttajaoikeuden säännöksiä on sinällään jo tähänkin saakka sovellettu yksityisesti järjestettyihin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näin ollen palveluntuottajien kannalta kyseessä ei ole täysin uusi tilanne.

Henkilötietojen suoja

Palvelusetelilaissa on nimenomaisesti säädetty siitä, että kunta on palvelusetelillä järjestettävissä palveluissa syntyvien potilas- ja asiakasasiakirjojen henkilötietolaissa tarkoitettu rekisterinpitäjä. Palvelun tuottajan tulee asiakirjoja käsitellessään noudattaa mitä kunnan asiakirjojen käsittelystä säädetään. Tämä tarkoittaa mm. sitä, että kunta viimekädessä kantaa rekisterinpidosta koituvan vastuun.

Kunnan toimiessa rekisterinpitäjänä palveluntuottajan toiminnassa syntyvät asiakirjat ovat kunnan asiakirjoja ja muodostavat loogisen osan kunnan kyseisen palvelun asiakas- tai potilasrekisteristä. Asiakirjat tulee pitää erillään palveluntuottajan muun toiminnan yhteydessä syntyneistä asiakirjoista. Asiakirjat ovat myös julkisuuslain tarkoittamalla tavalla viranomaisen asiakirjoja. Asiakirjojen luovuttamisesta päättää kunta.

Palveluntuottajan hyväksymisvaatimuksiin on syytä sisällyttää myös rekisterinpidon vastuun ja asiakirjojen salassapidon kannalta tarpeelliset vaatimukset ottaen huomioon, että kunnan ja palveluntuottajan välillä ei palveluseteliä käytettäessä laadita varsinaista sopimusta kuten esimerkiksi ostopalveluissa.

Palvelusetelin arvon määräytyminen kotona annettavissa palveluissa

Uuden palvelusetelilain säätämisen yhteydessä ei aiempia lähinnä palvelusetelin käyttöä kotipalveluissa ja kotisairaanhoidossa koskevia säännöksiä kumottu. Näin ollen kotona annettavissa palveluissa palvelusetelin arvon määräytyy samoin kuin aiemminkin. Uusi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelilaki yleislakina täydentää aiempaa sääntelyä.

Uudessa laissa ei ole aiempia palvelusetelisovellutuksia koskevia siirtymäsäännöksiä. Näin ollen uuden lain säännökset on otettava huomioon myös aiempien palvelusetelimallien yhteydessä. Tällaisia säännöksiä ovat mm. 8 §:n mukainen palvelusetelin arvon korottaminen yksittäistapauksessa sekä hyväksyttyjä palveluntuottajia, palveluita ja niiden hintoja koskevien tietojen saatavilla olo internetissä ja muulla soveltuvalla tavalla (4 §).

Kuntaliitto on aiemmin antanut kaksi palveluseteliä ja kotona annettavia palveluja koskevaa yleiskirjettä: Palveluseteli sosiaali- ja terveydenhuollossa, 18/80/2004,  27.5.2004 ja Palvelusetelin käyttö mahdollistuu myös kotisairaanhoidossa 7/80/2008, 12.2.2008.

Suhde sairausvakuutuskorvaukseen ja kotitalousvähennykseen

Koska palvelusetelin avulla järjestetyissä palveluissa on kyse kunnan järjestämistä palveluista, on laissa selvyyden vuoksi vielä säädetty, että asiakkaalla ei ole oikeutta saada sairausvakuutuslain mukaista korvausta omavastuuosuuteen. Matkakustannuksista asiakas voi kuitenkin saada korvausta siten kuin sairausvakuutuslaissa säädetään.

Palvelusetelin omavastuuosuuden osalta on vielä selvyyden vuoksi todettava, ettei se ole verotuksessa kotitalousvähennykseen oikeuttava meno.

SUOMEN KUNTALIITTO

Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma
varatoimitusjohtaja

Jussi Merikallio
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

 

Lisää aiheesta

tags