Yleiskirje 24/80/2010, Sinikka Huhtala/aha 16.12.2010

Uusi EY-asetus ohjaamaan sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista voimaan toukokuun alusta 2010

EY-asetus 883/2004 kumoaa pääosiltaan EY-asetuksen 1408/71. Samoin asetusten täytäntöönpanoasetus 987/2009 kumoaa pääosiltaan EY-asetuksen 1408/71 täytäntöönpanoasetuksen 574/1972.


Asetukset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat tulleet voimaanpanoasetuksen mukaan voimaan 1.5.2010. EY-asetukset 1408/71 ja 572/1972 jäävät voimaan viittaussäännösten osalta siihen asti, kunnes tarvittavat muutokset on tehty. Näillä ei ole merkitystä kunnallisen terveydenhuollon palveluiden järjestämis- ja kustantamisvelvoitteisiin Suomessa.

Uusi EY-asetus 883/2004 ei muuta oleskelun aikana välttämättömän hoidon järjestämisvelvoitteita nykyisestä.

Sen sijaan hoitoon hakeutumista koskeviin säännöksiin tulee muutoksia. Henkilöillä ei edelleenkään ole oikeutta vaatia ei-kiireellistä sairaanhoitoa kotivaltionsa ulkopuolella. Siten hoitoon hakeutuminen perustuu edelleenkin vastaanottavan valtion sairaanhoitolaitoksen vapaaseen harkintaan hoidon järjestämisestä. Henkilö, joka on saanut kotivaltiostaan hoitoon hakeutumisluvan ja hakeutuu kiireettömään hoitoon Suomeen, voidaan ottaa hoitoon kunnalliseen terveydenhuoltoon, jos erikoissairaanhoito tai terveyskeskus katsoo voivansa ottaa henkilön hoitoon vaarantamatta hoitoon pääsyä koskevan lainsäädännön velvoitteita.

Lähempiä tietoja:
Sinikka Huhtala, puh. 09 771 2644, 050 584 6002
Mika Paavilainen, puh. 09 771 2429, 050 521 0187

 

Asiakirjalähteet

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, HE 34/2010 vp

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö StVK 8/2010 vp

Eduskunnan vastaus 68/2010 vp

Laki sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta 352/2010

Laki Eläketurvakeskuksesta annetun lain 2 §:n muuttamisesta 353/2010

Laki työntekijän eläkelain muuttamisesta 354/2010

Laki yrittäjän eläkelain muuttamisesta 355/2010; Laki merimieseläkelain muuttamisesta 356/2010; Laki maatalousyrittäjän eläkelain muuttamisesta 357/2010; Laki kansaneläkelain muuttamisesta 358/2010; Laki sairausvakuutuslain muuttamisesta 359/2010; Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain muuttamisesta 360/2010; Laki työttömyysturvalain muuttamisesta 361/2010; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 987/2009 Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä;

Lupa saada hoitoa asuinvaltion ulkopuolella – säännökset ja menettelytavat Suomessa 1.5.2010 alkaen, Kela 29.6.2010 (pdf-tiedosto);

STM:n kirje 3.12.2010 1550/2010 Sosiaaliturvan koordinaatioasetuksen mukainen lausunnon antaja;

Kuntaliiton yleiskirje: Valtion varoista korvausta ulkomailla kotipaikan omaavien sairaanhoidosta vuoden 2008 alusta, 4.3.2008/9/80/2008

 

 

 

Johdanto

Toukokuun 2010 alusta kumoutuivat pääosiltaan sosiaaliturvan koordinaatiota koskeva EY-asetus 1408/71 ja sen täytäntöönpanoasetus 574/72. Kumoutuneet säännökset on korvattu EY-asetuksella 883/2004 (perusasetus) ja sen täytäntöönpanoasetuksella 987/2009 (täytäntöönpanoasetus).

Perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen mukaan henkilöön sovelletaan sen jäsenval-tion lainsäädäntöä, jossa hän oleskelee, on palkkatyössä tai toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana.

Suomessa kunnallisen terveydenhuollon palveluiden järjestämis- ja kustannusvastuussa on Suomessa asuvan palvelun käyttäjän kotikuntalain nojalla määräytyvä kotikunta. Palvelun käyttäjä on vastuussa vain verovaroin subventoidun asiakasmaksun suorittamisesta voimassaolevan lainsäädännön nojalla.

Tästä seuraa se, että tosiasiassa valtion solmimien sopimusten kustannusvaikutukset jäävät kuntien kannettaviksi, jollei valtio korvaa niitä kunnille ja kuntayhtymille täysimääräisesti.

EY-asetus 883/2004 -velvoitteet välttämättömän hoidon järjestämisestä pysyvät ennallaan

Velvoite oleskelun aikana välttämättömien sairaanhoitopalvelujen järjestämiseen säädettiin EY-asetuksen 1408/71 artiklassa 22. Nyt vastaava säännös on EY-asetus 883/2004 artiklassa 19 ja kuuluu seuraavasti:

Oleskelu toimivaltaisen jäsenvaltion ulkopuolella

1.Jollei 2 kohdassa toisin säädetä, vakuutetulla tai hänen perheenjäsenellään, jotka oleskelevat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus niihin luontoisetuuksiin (tarkoittaa sairaanhoitoa), jotka tulevat lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi oleskelun aikana ottaen huomioon etuuksien luonne ja oleskelun arvioitu kesto. Nämä etuudet antaa toimivaltaisen laitoksen puolesta oleskelupaikan laitos soveltamansa lainsäädännön mukaisesti ikään kuin asianomaiset henkilöt olisivat vakuutettuja kyseisen lainsäädännön mukaisesti.

2.Hallintotoimikunta laatii luettelon luontoisetuuksista, joiden antaminen toisessa jäsenvaltiossa oleskelun aikana edellyttää käytännön syistä, että asiasta on tehty ennakolta sopimus asianomaisen henkilön ja hoidon antavan laitoksen välillä.

Kunnallisen terveydenhuollon velvoite sairaanhoitopalvelujen järjestämiseen pysyy ennallaan sekä määrältään että laajuudeltaan. Kuntaliiton yleiskirjeessä 4.3.2008 on todettu säännöksen sisällöstä seuraavaa, joka siis pysyy entisenä:

”Asetuksessa tarkoitetaan luontaisetuuksilla sairaanhoitoa ja etuuksien luonteella ao. sairautta ja sen edellyttämää hoitoa. Potilaan terveydentilaan perustuva hoitavan lääkärin lääketieteellinen ja hoitavan hammaslääkärin hammaslääketieteellinen arvio ratkaisee sen, mitä hoitoa potilas tarvitsee esimerkiksi viikon, kuukauden tai pitemmäksi ajaksi aiotun oleskelun aikana. Arvioinnissa joudutaan ottamaan huomioon Suomessa oleskelun aiottu kesto. Arvioinnissa merkitystä voi olla etäisyydellä kotimaahan.

Hoidon tarpeen voi arvioida muukin terveydenhuollon ammattihenkilö kuin lääkäri tai hammaslääkäri hoitoon pääsyä koskevan lainsäädännön mukaan siten, kuinka järjestelyistä asianomaisessa yksikössä on sovittu.”

Toimivaltaisella ja oleskelupaikan laitoksella tarkoitetaan tässä kunnallisen terveydenhuollon yksikköä, sairaanhoitopiiriä ja terveyskeskusta.

Artiklan 19.2 -kohdassa tarkoitettu hallintotoimikunta on Euroopan komission yhteydessä toimiva toimielin, joka käsittelee EY-asetusten 883/2004 ja 987/2009 soveltamista jäsenvaltioissa ja antaa tulkintaohjeita edellä mainittujen asetusten soveltamisesta.

Sairauksilla, joista hallintotoimikunta laatii perusasetuksen artiklan 19.2 tarkoittaman luettelon, tarkoitetaan kroonisia sairauksia, joissa hoidon keskeytymätön jatkuvuus on välttämätöntä. Hallintotoimikunta on nimennyt mm. seuraavien hoitojen kuuluvan tähän ryhmään: kemoterapia, dialyysihoito ja happihoito. Lisäksi raskauden ja synnytyksen hoito katsotaan aina tilapäisen oleskelun aikana lääketieteellisesti välttämättömäksi hoidoksi. Hallintotoimikunnan julkaisema luettelo hoidoista ei ole tyhjentävä (Päätös S3/17.12.2009, Euroopan unionin virallinen lehti).

Artiklan 19.1–2 tarkoituksena on varmistaa, että myös kroonisesti sairas henkilö voi liikkua vapaasti EU/ETA-valtioissa ja Sveitsissä. Hallintotoimikunnan listaamia hoitoja pidetään oleskelun aikana välttämättömänä sairaanhoitona, joten hoidon antamisesta ei voi kieltäytyä. Hoidon keskeytymättömän jatkuvuuden takaamiseksi edellytetään, että henkilö sopii hoidon järjestävän laitoksen kanssa etukäteen tarvitsemastaan hoidosta aiotun oleskelunsa aikana muussa kuin kotivaltiossa.

Jos Suomeen tulee henkilö, joka tarvitsee happihoitoa, esimerkiksi hengityslaitepotilas, hänen tulisi ennen matkustamista Suomeen ottaa yhteyttä siihen sairaalaan tai terveyskeskukseen, johon hän saattaa turvautua oleskelunsa aikana Suomessa. Kysymyksessä on oleskelun aikana välttämättömäksi tuleva hoito, josta voidaan hakea aiheutuneet kustannukset 
Y 31 -lomakkeella Kelalta edellyttäen, että henkilö todistaa kuuluvansa Suomea sitovan sosiaaliturvasopimuksen piiriin ja että henkilö tunnistetaan Kelan edellyttämällä tavalla; pääsääntöisesti henkilöllä tulee olla voimassaoleva passi tai virallinen henkilöllisyystodistus.

Hoitoon hakeutuminen ja uusi EY-asetus 883/2004

Hoitoon hakeutumisesta säädetään EY-asetuksen 883/2004 artiklassa 20.1. Sen mukaan on

”... on vakuutetun, joka matkustaa toiseen jäsenvaltioon tarkoituksenaan saada siellä oleskelunsa aikana luontoisetuuksia, haettava siihen lupa toimivaltaiselta laitokselta.”

Luontoisetuuksilla tarkoitetaan tässäkin sairaanhoitoa.

Hoitoon hakeutumista koskevissa säännöksissä on artiklan 20.2. mukaan kysymys siitä, että

  • henkilö haluaa saada sairaanhoitoa muualla kuin asuinvaltiossaan tai

  • henkilön on saatava sellaista sairaanhoitoa, jota hänelle ei voida järjestää hänen asuinvaltiossaan lääketieteellisesti perustellun ajan kuluessa, ottaen huomioon

  • asianomaisen henkilön sen hetkinen terveydentila ja sairauden todennäköinen kulku.

Säännöksessä tarkoitettuna lääketieteellisesti perusteltuna aikana voidaan pitää kansallisesti säädettyjä hoitoon pääsyä koskevia säännöksiä. Suomessa tämän katsotaan tarkoittavan hoitoon pääsyä koskevia määräaikoja, joista on säädetty kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa.

Hoitoon hakeutuva henkilö ei kuitenkaan voi vaatia omassa kotivaltiossaan tarpeelliseksi todettua hoitoa, vaan hoito toteutetaan aina ao. valtiossa käytössä olevan hoitokäytännön mukaisesti. Siten myös Suomessa hoito toteutetaan kunnallisen terveydenhuollon hoitavan lääkärin ja/tai hammaslääkärin arvion perusteella ja suomalaisen hoitokäytännön mukaisesti.

Hoitoon hakeutumisluvan myöntävä laitos vaihtelee EU/ETA-valtioissa ja Sveitsissä.

Hoitoon hakeutumista koskeva lupamenettely Suomessa

Hoitoon kotivaltiosta toiseen valtioon hakeudutaan pyytämällä kotivaltiossa vastuussa olevalta taholta hoitoon hakeutumislupa lomakkeella E112. Hoitoon hakeutumisluvan voi myöntää sairaanhoitopiirin ohella myös Kela.

Perusasetuksen 20.1 -artiklassa tarkoitetun hoitoon hakeutumisluvan myöntää Kela kunnallisen terveydenhuollon yksikön antaman sitovan lausunnon perusteella (Laki sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta 352/2010, 14 §).

Hoitoon hakeutumisluvan myöntää sairaanhoitopiiri erikoissairaanhoitolain nojalla. Tältä osin säännökset eivät ole muuttuneet entisestä.

Hoitoon hakeutumisluvan myöntäminen voidaan jakaa seuraaviin tilanteisiin:

1. Sairaanhoitopiirin myöntämä lupa

  • sairaanhoitopiirin harkinnan perusteella tai

  • erikoissairaanhoitolain 31 a §:ssä säädetyssä tilanteessa.

2. Kelan myöntämä lupa

  • perusasetuksen artiklassa 20.1 säädetyt tilanteet ja

  • täytäntöönpanoasetuksen 26 artiklassa täsmennetyt tilanteet.

Sairaanhoitopiirin oman harkinnan perusteella möntämä hoitoon hakeutumislupa

Sairaanhoitopiiri voi antaa oman vapaan harkintansa perusteella henkilölle luvan hakeutua hoitoon EU/ETA-valtioihin tai Sveitsiin henkilölle, jolla on kotikunta jossakin sairaanhoitopiirin jäsenkunnassa. Sairaanhoitopiiri myöntää luvan myös silloin, kun kysymys on perusterveydenhuollon palveluihin hakeutumisesta. Tällaisia lupia on myönnetty mm. pitkäaikaissairaille henkilöille, jotka haluavat viettää pidempiä aikoja entisessä kotivaltiossaan.

Jos sairaanhoitopiiri päättää antaa hoitoon hakeutumisluvan henkilölle, jolla on kotikunta jossakin sairaanhoitopiirin jäsenkunnassa, tulee E112-lomakkeella rajata hoidon laajuus. Sen sijaan hoidon kustannuksia ei voi määrätä eikä rajoittaa. Tarvittaessa henkilölle tulee selvittää, että hoito toteutetaan hänen valitsemassaan valtiossa sen maan hoitokäytännön mukaisesti. Henkilö on myös itse velvollinen suorittamaan valitsemassaan hoitopaikassa perittävät asiakasmaksut, jotka jäävät hänen omiksi menoikseen.

Henkilö toimittaa itse lomakkeen hoitoa antavalle taholle.

Päätökseen voidaan hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Hoitoa ei voida järjestää Suomessa hoitotakuuta koskevien sännösten määräämissä enimmäisajoissa

Erikoissairaanhoitolain 31 a §:n mukaan, jos sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei voi järjestää Suomessa 31 §:ssä tarkoitettua tarpeenmukaista hoitoa säädetyissä enimmäisajoissa, sen on potilaan pyynnöstä annettava ennakkolupa hakeutua sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kustannuksella hoitoon Euroopan talousalueen jäsenvaltioon (EU/ETA-valtiot) tai Sveitsiin. Ennakkolupaa myönnettäessä on otettava huomioon potilaan sen hetkinen terveydentila ja todennäköinen taudinkulku.

Erikoissairaanhoitolain 31 a §:n nojalla henkilön hoitoon pyytämä hakeutumislupa on käsiteltävä viivytyksettä ja annettava siitä päätös.

Lupa annetaan henkilölle E112-lomakkeella. Päätökseen voidaan hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

KHO on ratkaisussaan 24.8.2009 Taltio 1029 todennut, että henkilölle ei tullut myöntää lupaa, koska hoitoa pidettiin kokeellisena ja siihen liittyi riskejä. Tällä perusteella henkilön lupa hakeutua hoitoon voitiin hylätä.

Perusasetuksen (EY 883/2004) tarkoittama hoitoonhakeutumislupa

Perusasetuksen 20.1 artikla mahdollistaa sen, että henkilö voi matkustaa toiseen jäsenvaltioon ja tarkoituksena hakeutua siellä sairaanhoidon palvelujen piiriin. Hoitoon on kuitenkin haettava lupa toimivaltaiselta laitokselta. Suomessa tämän mahdollisuuden käyttäminen edellyttää, että henkilö saa hoitoonhakeutumisluvan, jonka Suomessa antaa Kela. Poissuljettua ei ole, että luvan antaisi myös sairaanhoitopiiri silloin kun Suomessa kotipaikan omaava henkilö hakeutuu hoitoon EU/ETA-valtioihin tai Sveitsiin.

Perusasetuksen artikla 20.2 velvoittaa antamaan hoitoonhakeutumisluvan, jos henkilölle ei voida järjestää Suomessa tarpeenmukaiseksi katsottua hoitoa lääketieteellisesti perustellun ajan kuluessa, ottaen huomioon asianomaisen sen hetkinen terveydentila ja sairauden todennäköisen kulun.

Perusasetuksen artiklan säännöksessä tarkoitettuna lääketieteellisesti perusteltuna aikana voidaan pitää kansallisesti säädettyjä hoitoon pääsyä koskevia säännöksiä. Suomessa tämän katsotaan tarkoittavan hoitoon pääsyä koskevia määräaikoja, joista on säädetty kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa.

Päätökseen voidaan hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Kelan myöntämä hoitoonhakeutumislupa

Uuden EY-asetuksen 884/2004 ja 19.5.2010 voimaantulleen sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan Euroopan unionin lainsäädännön soveltamisesta annetun lain 14 §:n nojalla myös Kela voi antaa henkilölle hoitoon hakeutumisluvan pyydettyään hakemuksesta ensin sairaanhoitopiirin lausunnon. Lausunnon antaa se sairaanhoitopiiri, jonka alueella henkilön kotikunta sijaitsee.

Sairaanhoitopiiri käsittelee henkilön lupahakemuksen, joka on vapaamuotoinen, ja toimittaa sen lausuntonsa kera Kelalle.

 

Sairaanhoitopiirin on annettava lausunnossaan seuraavat tiedot Kelalle

Jos henkilö anoo Kelalta hoitoonhakeutumislupaa, niin Kela pyytää sairaanhoitopiiriltä ennakkoluvan (E112-lomake) myöntämistä varten lausunnon sairaanhoitopiiriltä. Kela on 29.6.2010 kirjeessä edellyttänyt, että kunnallinen terveydenhuolto antaa lausunnossaan alla mainitut perustiedot:

  • lausunnon antajan nimi, virkanimike ja yhteystiedot

  • potilaan tiedot

  • sairaanhoito, jota varten lupaa haetaan

  • kohdevaltio, jonne lupa tulisi myöntää

  • arvio hoitoajasta, jota luvan tulisi koskea

  • tieto siitä, onko potilaan sairaanhoidon tarve aiheutunut työtapaturmasta tai ammattitaudista.

Tämän lisäksi tulee antaa hoitoon hakeutumista koskevat luvan myöntämisedellytysten täyttymistä koskevat tiedot

kuuluuko sairaanhoito, jota lupahakemus koskee, Suomessa kunnallisen terveydenhuollon antamiin sairaanhoitopalveluihin

voiko kunnallinen terveydenhuolto antaa saman sairaanhoidon potilaalle Suomessa lääketieteellisesti perusteltavissa olevan ajan kuluessa ottaen huomioon asianomaisen potilaan sen hetkinen terveydentila ja sairauden todennäköinen kulku.

Jos luvan myöntämisedellytykset kunnallisen terveydenhuollon näkemyksen mukaan täyttyvät, tulee sairaanhoitopiirin lisäksi arvioida:

  • tarvitseeko potilas luvan mukaisen matkan toteuttamiseen erityisajoneuvoa, kuten ambulanssilentoa tai -kuljetusta, taksikuljetusta tai muuta erityiskuljetusta

  • tarvitseeko potilas saattajan luvan mukaiselle matkalle.

Kunnallisen terveydenhuollon Kelaa sitova lausunto on vapaamuotoinen kirjallinen lausunto. Se voi olla myös B-lääkärinlausunto. Sairaanhoitopiiri voi liittää lausuntoonsa tarpeellisiksi katsomiaan muita asiakirjoja, kuten henkilön hoitoa ja terveydentilaa koskevia selosteita.

Kela antaa hakemukseen kirjallisen päätöksen, joka lähetetään luvanhakijalle. Lupa annetaan henkilölle E112-lomakkeella. Lausunnon antanut sairaanhoitopiiri saa päätöksestä kopion tiedoksi.

Henkilö toimittaa itse päätöksen hoitoa antavalle taholle.

Kelan päätöksestä voi hakea muutosta hallintolainkäyttölain (568/1996) mukaisesti.

Vaikka Kela myöntää hoitoonhakeutumisluvan sairaanhoitopiirin myönteisen lausunnon perusteella, kustannukset hoitoon hakeutumisesta ovat kuitenkin lausunnon antaneen sairaanhoitopiirin kustannuksia, jotka Kela velkoo sairaanhoitopiiriltä, kun se on saanut laskun ao. hoidosta.

Sairausvakuutuslain nojalla korvattavista sairaanhoidon kustannuksista kuten matka- ja lääkekustannuksista yms. saa tietoja Kelasta.

Kuntaliitto neuvottelee asiasta sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, koska valitustilanteessa Kela hoitoon hakeutumisluvan myöntäjänä käyttää puhevaltaa asiassa, jossa kustannukset kuitenkin tulevat kunnallisen terveydenhuollon kannettavaksi.

Hoitoonhakeutumista koskeva säännös laajentaa henkilöpiiriä

Uuden EY-asetuksen 883/2004, perusasetuksen artikla 20, laajentaa asetuksen piiriin kuuluvan henkilön oikeutta hakeutua hoitoon muuhun EU/ETA-valtioon ja Sveitsiin kuin jossa nyt vakituisesti asuu. Hoitoon voivat hakeutua myös vakuutetun henkilön perheenjäsenet, jos heille myönnetään hoitoonhakeutumislupa.

Suomen näkökulmasta tällä ei ole merkitystä, koska kansallisessa lainsäädännössä on säännökset siitä, että henkilö on oikeutettu hakemaan hoitoa EU/ETA-valtioista ja Sveitsistä, jos hoitoa ei voida järjestää Suomessa hoitotakuusta annettujen säännösten määräämissä enimmäisajoissa. Lisäksi Suomessa ei palvelujen järjestämisen ja velvoitteiden näkökulmasta ole merkitystä sillä, onko henkilö työntekijä vai perheenjäsen.

Hoitoon hakeutuminen mahdollistuu mm. tilanteissa, joissa henkilön sosiaaliturvasta on vastuussa Suomi, mutta henkilö asuu vakituisesti Saksassa. Tällöin henkilö pyytää hoitoonhakeutumislupaa asuinvaltiostaan Saksasta, mutta kustannusvastuu säilyy edelleen Suomessa (valtiolla). Näissä tilanteissa on perusteltua, että hoitoonhakeutumisluvan myöntää Kela. Kela voi pyytää näissäkin tilanteissa lausunnon sairaanhoitopiiriltä. Kielteisissä tapauksissa Kela käyttää puhevaltaa lupa-asian käsittelyssä. Kunnallisella terveydenhuollolla ei ole intressiä tässä tilanteessa, koska se ei ole vastuussa kustannuksista.

Kunnalliselle terveydenhuollolle aiheutuu kuitenkin näissäkin tilanteissa kustannuksia, koska Kelan mahdollisesti pyytämän lausunnon antaminen on terveydenhuollon ammattihenkilöiden, lähinnä erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien vastuulla. Potilasasiakirjoihin tutustuminen ja lausunnon laatiminen ja kirjoittaminen vie työaikaa, joka tulisi valtion korvata täysimääräisesti kunnalliselle terveydenhuollolle. Kuntaliitto on lausunnossaan ministeriölle edellyttänyt, että kunnalliselle terveydenhuollolle aiheutuva työaikamenetys korvataan täysimääräisesti.

Asiakasmaksujen määräytyminen ennallaan

Asiakasmaksujen perintään ei ole tullut muutoksia. Henkilö, joka hakeutuu hoitoon EU/ETA-valtioihin tai Sveitsiin, maksaa saamastaan hoidosta asianomaisessa valtiossa perittävät asiakasmaksut, jotka eivät kerrytä henkilön vuotuista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukattoa Suomessa.

Suomessa järjestetystä hoidosta peritään Suomessa säädetyt asiakasmaksulainsäädännön mukaiset subventoidut asiakasmaksut, jotka kerryttävät normaalisti henkilön vuotuista sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukattoa.

Asiakasmaksuosuutta ei haeta Kelalta Y31-lomakkeella, vaikka asiakasmaksuja ei olisikaan saatu perityksi henkilöltä.

Kelan ohjeistus keskitetty ja sähköinen asiointi

Kela antaa henkilöille, jotka tulevat Suomeen tai ovat lähteneet pois Suomesta joko kokonaan tai tilapäisesti todistuksen hoito-oikeudesta hoitoetuuksiin Suomessa. Näissä todistuksissa on selvitys siitä, mitä palveluja henkilö voi hakea Suomesta ja miten asiakasmaksut määräytyvät.

Todistuksen lopussa on viittaus siihen lainsäädäntöön, jonka piirissä henkilö on. Asumisperusteisesta sosiaaliturvasta annettua lakia (1573/1993) ei sovelleta kunnallisiin palveluihin, vaan Kelan hallinnoimaan etuuslainsäädäntöön.

Hallintotoimikunta on hyväksynyt E112-lomakkeen tilalle sähköisen lomakkeen. Korvaava lomake on S2. Lomakkeen käyttöönotosta tiedotetaan erikseen.

Kelassa hoitoonhakeutumista koskeva asiointi on keskitetty Kymenlaakson kv-tilitys-yksikköön. Yhteystiedot: puhelin 020 635 1808 ja s-posti: kymenlaakso.kv@kela.fi.

Hoitoon hakeutuminen Suomeen

Kun henkilö hakeutuu hoitoon E112-lomakkeen perusteella, kysymys on kiireettömästä hoidosta. Suomessa kunnallinen terveydenhuolto ei ole velvoitettu ottamaan henkilöä kiireettömään hoitoon. Hoitoon ottaminen perustuu kunkin sairaanhoitopiirin ja terveyskeskuksen omaan harkintaan.

Jos henkilö otetaan hoitoon, hoidosta aiheutuneet kustannukset laskutetaan Kelalta Y31 lomakkeella kuten tähänkin asti.

Valtion korvauksesta

Vuoden 2008 alusta tuli voimaan sairausvakuutuslain muutos, jonka nojalla Kela korvaa valtion varoista Suomea sitovien sosiaaliturvasopimusten täytäntöönpanosta aiheutuvat kustannukset. Kuntaliiton yleiskirjeessä: Valtion varoista korvausta ulkomailla kotipaikan omaavien sairaanhoidosta vuoden 2008 alusta, 9/80/2008 (4.5.2008), on tarkemmin selostettu sosiaaliturvasopimusten velvoitteita, korvausten määrää, hakemusmenettelyä ja hakuaikoja. Y31-hakemusten puutteiden poistamiseksi löytyy ohjeita Kuntaliiton alla mainitusta yleiskirjeestä.

Hakemusjärjestelmä on vakiintumassa normaaliksi toiminnaksi kunnallisessa terveydenhuollossa. Kela on maksanut korvauksia Y31-hakemusten perusteella vuonna 2009 yhteensä 9,38 milj. euroa. Vuonna 2010 on maksettu yhteensä 7,80 milj. euroa. Seuraavat maksupäivät ovat 21.3.2011 ja 19.10.2011.

Hakemusten perusteella voitaneen päätellä, että ihan kaikki terveyskeskukset eivät ole hakeneet valtion korvausta. Sen sijaan kaikki sairaanhoitopiirit ovat tehneet hakemuksia Kelalle.

Kelalle lähetetyissä hakemuksissa puutteita

Kela on joutunut hylkäämään lähetettyjä Y31-hakemuksia mm. sillä perusteella, että hakemukset ovat olleet puutteellisia. Esimerkiksi henkilön matkustusasiakirjasta ei ole otettu kopiota tai matkustusasiakirjaksi on hyväksytty virheellinen asiakirja; esimerkiksi norjalaisen henkilön esittämä kuvallinenkaan pankkikortti ei ole virallinen matkustusasiakirja. Myöskään Intian passi ei ole osoitus siitä, että henkilö asuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Intia kyllä kuuluu (Brittiläiseen) Kansanyhteisöön, mutta Kansainyhteisö ei ole osallinen Euroopan unionissa.

Y31-lomakkeella voi hakea korvausta kaikesta järjestetystä hoidosta, myös sellaisesta hoidosta, josta ei peritä asiakasmaksuja.

Saadakseen sairaanhoitoa Suomessa asiakasmaksulainsäädännön mukaisin subventoiduin asiakasmaksuin, tulee henkilön aina ja pääsääntöisesti itse osoittaa kuuluvansa kotival-tionsa sosiaaliturvan piiriin. Osoittaminen tapahtuu esittämällä eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Eurooppalaisesta sairaanhoitokortista käytetään usein lyhennettä EHIC, joka tulee kortin englanninkielisestä nimestä: European Health Insurance Card. Australian ja Kanadan Quebecin sopimuksen soveltamisesta ohjeet Kuntaliiton yleiskirjeessä 4.3.2008.

Jollei henkilöllä ole eurooppalaista sairaanhoitokorttia tai sen korvaavaa todistusta, henkilölle voi aina määrätä aiheutuneiden kustannusten mukaisen korvauksen asiakasmaksuksi asiakasmaksulain 13 §:n ja -asetuksen 24 §:n nojalla. Maksu voidaan määrätä ikärajoista riippumatta ja kaikesta järjestetystä hoidosta, myös sellaisesta hoidosta, josta muutoin ei perittäisi asiakasmaksuja; ts. kaikesta hoidosta josta aiheutuu kustannuksia kunnalliselle terveydenhuollolle. Sama koskee myös kiireellistä hoitoa.

Henkilöä voidaan myös pyytää kääntymään paikallisen Kelan puoleen väliaikaisen eurooppalaisen sairaanhoitokortin korvaavan todistuksen saamiseksi. Jos henkilö saa väliaikaisen eurooppalaisen sairaanhoitokortin, voidaan aiheutuneiden kustannusten mukainen asiakasmaksu korjata ja periä normaalit asiakasmaksulainsäädännön mukaiset subventoidut asiakasmaksut. Tämän jälkeen järjestetystä hoidosta aiheutuneet kustannukset voi hakea Kelalta Y31-lomakkeella.

Ensisijaisesti aina tulisi pyytää palvelun käyttäjää itseään esittämään hoitoajankohtana voimassa oleva selvitys siitä, millä perusteella hänelle tulee järjestää hoito Suomessa subventoiduin asiakasmaksuin. Jos henkilöllä ei ole mukana riittäviä asiakirjoja, henkilön voi ohjata Kelan paikallistoimistoon tai kunnallinen terveydenhuolto voi selvittää asiaa, jos henkilö ei sairautensa tai muun syyn takia voi asiaa hoitaa. Kela yrittää hankkia selvityksen henkilön kuulumisesta sosiaalivakuutusjärjestelmän piiriin, mutta selvityksen saaminen jälkikäteen ei ole varmaa. Näissä tilanteissa henkilölle voidaan määrätä asiakasmaksulain 13 §:n ja -asetuksen 24 §:n nojalla hänen käyttämistään palveluista aiheutuneiden todellisten kustannusten mukainen maksu ja korvaus.

Kunnallinen terveydenhuolto ratkaisee sen, onko kysymyksessä oleskelun aikana välttämättömäksi katsottava hoito vai onko kysymys hoitoon hakeutumisesta.

Työ- ja liikennetapaturmat

Työtapaturmien ja ammattitautien sekä liikennevahingoista aiheutuneet sairaanhoitokustannukset on ensisijaisesti aina laskutettava vahingosta vastuussa olevalta vakuutuslaitokselta.

Jos henkilö, joka voi kuulua Suomea sitovan sosiaaliturvasopimuksen piiriin, on vahingoittunut työtapaturmassa tai liikennevahingossa taikka hänellä epäillään olevan ammattitauti, vahingosta aiheutuneista kustannuksista on vastuussa ensisijaisesti vakuutuslaitokset. Jos vakuutuslaitokset, TVL eikä LKV korvaa aiheutuneita kustannuksia tai asian hoitaminen jää kesken, voi hakemuksen täyskustannusmaksusta lähettää Kelalle Y31-lomakkeella.

Kelalle lähetettävään hakemukseen liitetään TVL:n tai LKV:n kanssa käyty kirjeenvaihto. Kela pyrkii vielä selvittämään, kuuluuko henkilö Suomea sitovan sosiaaliturvasopimuksen piiriin ja myönteisessä tilanteessa suorittaa valtion korvauksen.

Henkilöryhmät, jotka jäävät valtion korvauksen ulkopuolelle

Vuoden 2008 alusta toteutettiin lainsäädäntömuutos, jonka perusteella valtio korvaa kunnalliselle terveydenhuollolle aiheutuvia kustannuksia silloin, kun ne aiheutuvat valtion solmimista sosiaaliturvasopimuksista. Lainsäädäntömuutos perustui Paras-lain (169/2007) 8 §:n toimeenpanoon.

Lainsäädäntömuutoksen ulkopuolelle jätettiin heti seuraavat henkilöryhmät, vaikka heillä ei olisi enää kotikuntaa Suomessa:

  • rajatyöntekijät; työssä Suomessa, mutta asuvat muussa EU/ETA-valtiossa

  • tai Sveitsissä

  • kansainvälisen kuljetusliikkeen palveluksessa olevat henkilöt

  • lähetetyt työntekijät

  • merimiehet.

Uusina tähän ryhmään tulevat vielä seuraavat henkilöpiirit:

  • rajatyöntekijöitten oikeus jatkaa kesken olevaa hoitoa vielä eläkkeelle jäätyäänkin

  • opiskelijat, jotka ovat muuttaneet pois Suomesta johonkin toiseen Pohjoismaahan.

Kuntaliitto pyrkii toimimaan niin, että valtion korvaus ulotettaisiin myös edellä mainittujen henkilöryhmien aiheuttamiin sairaanhoidon kustannuksiin.

Ostopalvelut

Kunnallinen terveydenhuolto voi niin halutessaan edelleenkin ostaa kunnan ja jäsenkunnan asukkaille palveluita ulkomailta. EY-asetusten 883/2004 ja 987/2009 mukaisia menettelytapoja ei tarvitse noudattaa, jos kunnallista terveydenhuoltoa velvoittava tilanne tai esimerkiksi hoitoon pääsyä koskeva lainsäädäntö, voidaan/halutaan toteuttaa ostopalveluna.

Palvelun ostossa toimitaan samalla tavalla kuin jos palveluita ostettaisiin Suomessa muulta kunnalta, kuntayhtymältä tai yksityiseltä sektorilta.

Ostopalveluista peritään asiakasmaksut asiakasmaksulain 12 §:n mukaisesti henkilöltä samoin perustein, kuin jos palvelu järjestettäisiin Suomessa.

Valtion virkamiehet

Valtion virkamiehen ja työntekijän terveydenhuollosta ulkomailla annetun lain (20.2.1987/176) nojalla korvataan sairaanhoidosta ja tapaturmasta aiheutuvat kustannukset.

Jos valtion virkamiehelle tai työntekijälle on sattunut työtapaturma ulkomailla ja hoito jatkuu Suomessa, tapaturmasta aiheutuvista sairaanhoidon kustannuksista on täysimääräisesti vastuussa se valtion virasto tai laitos, joka on lähettänyt henkilön ulkomaille. Vastuu jatkuu niin kauan kun virkamiehen tai työntekijän virka- tai työsuhde ao. virastoon tai laitokseen on voimassa. Virka- tai työsuhteen päättymisen jälkeisistä sairaanhoidon kustannuksista vastaa Valtiokonttori. Esimerkiksi rauhanturvajoukoissa toimivien henkilöiden tapaturmista aiheutuvien kustannusten kohdalla menetellään edellä kerrotulla tavalla.

Aiheutuneilla kustannuksilla tarkoitetaan täyskustannusmaksua, josta säädetään erikoissairaanhoitolain 42–43 §:ssä ja kansanterveyslain 22 §:ssä.

SUOMEN KUNTALIITO

Kari Nenonen
toimitusjohtaja

Jussi Merikallio
johtaja, sosiaali- ja terveysasiat

tags